Oppositio sumuttaa kansalaisia

2017-04-07

TIEDOTE
Jyväskylä 7.4.2017
Julkaisuvapaa


Juha Sipilän hallituksen tärkein tehtävä on valtion velkaantumisen pysäyttäminen ja Suomen talouden kääntäminen kasvu-uralle. Tehdyt säästöpäätökset ovat olleet kipeitä, mutta välttämättömiä. Välttämätön on myös tuleva maakunta- ja sote-uudistus.

Viime päivien vaalikeskusteluissa on käynyt ilmi, että oppositiopuolueiden politiikka on täysin vastuutonta. Valtion velkaantuminen jatkuu edelleen voimakasta tahtia. Löysien lupauksien antaminen on helppo tapa yrittää kalastella ääniä, mutta lupausten lunastaminen käytännössä on jo vaikeampaa. 

Oppositio on pyrkinyt rakentamaan asetelman, jossa kuntavaalit olisivat samalla epäluottamuslause hallituksen politiikalle. Sdp on jo luvannut repiä auki vuosia valmistellun maakunta- ja sote-uudistuksen, jos se pääsee valtaan seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Tämä linja ei ole vakuuttanut äänestäjiä. Sdp:n kannatus on kääntynyt mielipidetutkimuksissa laskuun.

Vihreiden puheet ja teot ovat vielä selkeämmässä ristiriidassa keskenään.

Vihreät olivat edellisessä Kataisen/Stubbin hallituksessa toteuttamassa koulutusleikkauksia, jotka kohdistuivat muun muassa lukiokoulutukseen. Tästä saavat kärsiä tällä hetkellä muun muassa Jyväskylän lukiolaiset pienentyneenä kurssitarjontana. Nykyinen hallitus ei ole leikannut lukioilta.

Ympäristöpolitiikassa vihreiden kaksinaamaisuus on yhtä räikeää. Suomen vihreimmässä kaupungissa, Helsingissä, lämmöntuotannon pääpolttoaine on edelleen kivihiili. Jyväskylän vihreät kannattivat aikoinaan maailman suurimman turvevoimalan rakentamista Jyväskylään ja ratkaisivat sen toteutumisen.

Äänestäjillä on oikeus tietää totuus opposition kaksinaamaisesta politiikasta vaaliuurnille käydessään.

Lisätietoja:

PETRI NEITTAANMÄKI
Keskustan I varakansanedustaja, kuntavaaliehdokas, Jyväskylä
puh. 040 553 8245



Maakunta- ja sote-uudistus vihdoin voimaan

2017-04-07

Hallitus vastasi opposition välikysymykseen sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksesta eduskunnassa tiistaina 4. huhtikuuta.

Uudistukseen liittyvät avoimet kysymykset liittyivät valinnanvapauden toteuttamiseen siten, että se kohtelee tasapuolisesti kaikkia kansalaisia ja että maakunnan tarjoamat julkiset palvelut ovat aidosti kilpailukykyisiä uudistuksen voimaan tullessa yksityisten palveluntarjoajien kanssa.

Näiden kysymysten osalta hallitus saavutti nyt sovun etenemistavaksi asiassa. Valinnanvapauslaki tulee voimaan 1.1.2019. Osa maakunnista voi aloittaa ”pilottina” jo puoli vuotta etuajassa ja osa maakunnista puoli vuotta voimaantuloaikaa myöhemmin.

Hitaimmat tulevat saamaan painavista syistä lisäajan. Pykälät viimeistellään vielä edellä olevien linjausten pohjalta. Tällä varmistetaan riittävä aika toimeenpanolle.

Jyväskylä on yksi niistä kunnista, joissa on jo meneillään valinnanvapauskokeilu, jonka piirissä ovat Keskustan, Kuokkalan ja Huhtasuon asukkaat. Näiden alueiden asukkaat voivat halutessaan valita perusterveydenhuollossa yksityisen palveluntarjoajan puoleksi vuodeksi kerrallaan. Sen jälkeen palvelu jatkuu ilman erillistä ilmoitusta, ellei halua vaihtaa takaisin esimerkiksi oman terveyskeskuksen asiakkaaksi.

Kokonaisuudessaan uudistus on historiallinen. Sosiaali- ja terveyspalvelut, maakuntaliittojen nykyiset tehtävät ja osa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten palveluista kootaan 18 maakunnan ympärille. Maakunnat muodostavat luonnollisen alueen palvelujen järjestämiselle, erityisesti ajatellen ihmisten arjessa tarvitsemia peruspalveluja.

Tulossa ovat myös suorat maakuntavaalit, joilla valitaan päättäjät ensimmäisen kerran tammikuussa 2018 järjestettävien presidentinvaalien 1. kierroksen yhteydessä.

Muutoksen myötä tulevaisuuden kunta, myös Jyväskylä, on erilainen kuin nykyisin.

Jyväskylä vastaa tulevaisuudessa paikallisen identiteetin ja demokratian, kuntalaisten hyvinvoinnin sekä alueen elinvoiman edistämisestä.

Tulevaisuuden kunnalle jää monia tehtäviä, jotka liittyvät sivistykseen, hyvinvointiin, osallisuuteen, elinkeinopolitiikkaan, työllisyyden edistämiseen, elinympäristön kehittämiseen, itsehallintoon, kehittämiseen ja kumppanuuteen.

Lähes kaikissa jäljelle jäävissä kunnan toiminnoissa on vaikutuksia kuntalaisten hyvinvointiin ja paikkakunnan elinvoimaisuuteen. Ne ovat laaja-alaisia ja poikkihallinnollisia kokonaisuuksia.

Hyvinvoivat kuntalaiset ovat elinvoimaisen kunnan edellytys. Siksi kuntalaisten hyvinvointiin on panostettava myös Jyväskylässä.

PETRI NEITTAANMÄKI
Varapuhemiehen erityisavustaja
kuntavaaliehdokas (kesk.)
Jyväskylä




Jyväskylän vahvuudet kasvun moottoriksi

2017-03-30

Jyväskylässä on meneillään positiivinen kehittämisen vire, jota haluan olla omalta osaltani edistämässä.

Olemme koulutuskaupunki. Jyväskylän yliopistossa, Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ja Jyväskylän ammattiopistossa on yhteensä noin kolmekymmentätuhatta opiskelijaa.

Olemme myös kansainvälistynyt kaupunki, jossa on edustettuna yli sata kansalaisuutta.

Jyväskylällä on kaikki edellytykset nousta yhdeksi Suomen vahvimmista maakuntakeskuksista, mutta se edellyttää, että panostamme entistä enemmän omiin vahvuuksiimme ja tulevaisuuden kunnan ydintehtäviin - kuntalaisten hyvinvointiin ja koulutukseen.

Osoittaisin erityisesti lukio-opetukseen ja varhaiskasvatukseen lisää resursseja. Pidän tärkeänä, että kaupunkilaisten sosiaali- ja terveyspalvelut turvataan ja niitä kehitetään myös sote-uudistuksen siirtymäaikana 2017-2019. Myös liikunta- ja virkistyspalveluita on parannettava ja liikkuminen tehtävä kannustavaksi kaikille kaupunkilaisille.

Jyväskylän erityinen ongelma on korkea työttömyysaste, joka on ELY:n tuoreen helmikuun työllisyyskatsauksen mukaan 15,6 %.

Jyvässeudun kehittämisyhtiö Jykesin lopettaessa toimintansa, elinkeinopolitiikka on yhä vahvemmin kaupungin omissa käsissä.

Työttömyyden nujertamiseksi on tehtävä kaikki voitava. Jyväskylän vahvuudet ovat biotalouden, digitalouden ja kyberturvallisuuden sekä eräiden muiden teknologiateollisuuden, luovien alojen sekä koulutusteknologian osa-alueilla.

Työ- ja elinkeinoministeriön, Tekesin, Euroopan unionin ja Euroopan investointipankin voimavaroja on hyödynnettävä ennakkoluulottomasti tutkimustietoon ja osaamispohjaamme nojautuvien uusien tuotteiden, palveluiden ja toimintatapojen saamiseksi kansainvälisille markkinoille.

Myös liikenneyhteydet on saatava kasvumme edellyttämälle tasolle. Se parantaa yritysten investointimahdollisuuksia ja vahvistaa työllisyyttä.

PETRI NEITTAANMÄKI
Varapuhemiehen erityisavustaja, YTM,
kuntavaaliehdokas (kesk.)
Jyväskylä




Neittaanmäki ehdolle Jyväskylään

2017-02-25

TIEDOTE
Jyväskylä 25.2.2017
Julkaisuvapaa

Neittaanmäki ehdolle Jyväskylään

Keski-Suomen vaalipiirin Keskustan 1. varakansanedustaja, yhteiskuntatieteiden maisteri Petri Neittaanmäki on antanut suostumuksensa Keskustan kunnallisvaaliehdokkaaksi Jyväskylän kaupungissa.

"Jyväskylässä on meneillään positiivinen kehittämisen vire, jota haluan olla omalta osaltani edistämässä."

"Jyväskylällä on kaikki edellytykset nousta yhdeksi Suomen vahvimmista maakuntakeskuksista, mutta se edellyttää, että panostamme entistä enemmän tulevaisuuden kunnan ydintehtäviin - kuntalaisten hyvinvointiin ja koulutukseen."

"Myös liikenneyhteydet on saatava kasvumme edellyttämälle tasolle. Se parantaa yritysten investointimahdollisuuksia ja vahvistaa työllisyyttä."

Neittaanmäki työskentelee Eduskunnan I varapuhemiehen erityisavustajana.

Lisätietoja:

Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Varapuhemies Pekkarisen erityisavustajaksi Petri Neittaanmäki

2016-07-13

Eduskunnan I varapuhemies, kansanedustaja Mauri Pekkarinen on valinnut uudeksi erityisavustajakseen yhteiskuntatieteiden maisteri Petri Neittaanmäen (41). Neittaanmäki aloittaa tehtävässä 13. heinäkuuta 2016.

Neittaanmäki on toiminut aiemmin muun muassa Suomen Keskustan kansanedustajana sekä erityisavustajana Euroopan parlamentissa ja ministerin erityisavustajana ulkoasiainministeriössä. Neittaanmäki on Keskustan 1. varakansanedustaja Keski-Suomen vaalipiirissä.

Pekkarinen on toiminut kansanedustajana yhtäjaksoisesti vuodesta 1979 alkaen yhteensä 38:lla valtiopäivillä. Hän on Suomen viidenneksi pitkäaikaisin ministeri. Pekkariselle on kertynyt yhteensä 4438 ministeripäivää viidessä eri hallituksessa.

Varapuhemies Pekkarisen edellinen erityisavustaja, kasvatustieteiden maisteri Jouni Ovaska valittiin 11. kesäkuuta 2016 Suomen Keskusta rp:n puoluesihteeriksi.

Lisätietoja:

Mauri Pekkarinen, puh. 050 511 3097
Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Uusi ote Suomen johtamiseen

2015-04-17

Eduskuntavaalit ovat käsillä. Keskusta on pitänyt ykköspaikkaa mielipidetutkimuksissa jo pidempään ja Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on johtanut ylivoimaisesti tutkimuksia, joissa on kysytty, kuka pitäisi valita uuden hallituksen pääministeriksi. Keskustalle on ennustettu valtakunnallisesti pariakymmentä ja Keski-Suomessa yhtä lisäpaikkaa.

Edessämme ovat mittavat haasteet. Tuoreimpien työttömyystilastojen mukaan Keski-Suomen työttömyys on koko maan suurin. Erityisen paha on nuorisotyöttömyys. Korjaavilla toimenpiteillä on kiire. Äänekoskelle kaavailtu biotaloustehdas toisi helpotusta tilanteeseen, mutta se ei yksin riitä.

Uudet työpaikat syntyvät pääosin mikro- ja pk-yrityksiin. Yrittämisen edellytyksiä on konkreettisin toimenpitein helpotettava. Esimerkiksi Saksassa on oma lainsäädäntö alle kymmenen henkilön yrityksille. Jos saisimme pelkästään yhden henkilön yritykset ottamaan ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän, syntyisi kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja.

Tulevasta hallituskaudesta on tulossa raskas. Valtiolla on velkaa jo 96 miljardia euroa ja velka kasvaa 10000 eurolla jokainen minuutti. Käänne parempaan on saatava aikaan aivan lähivuosina, sillä kasvatamme koko ajan vastuita lapsillemme ja heidän jälkeläisilleen. Tarvitsemme valtiontaloudessa sekä säästöjä että tulojen lisäämistä.

Jo tulevissa hallitusneuvotteluissa tehdään arvovalintoja, miten nämä toimenpiteet tullaan kohdentamaan. Uskon, että Keskusta kykenee puolustamaan kaikista heikoimmassa olevien kansalaisten ja maakuntien Suomen asiaa puolueista parhaiten.

Suomen johtamiseen tarvitaan nyt uutta otetta. Politiikan yksi suurimmista ongelmista on se, että asiat etenevät liian hitaasti. Yrityselämässä elämänuransa tehnyt Juha Sipilä tietää, että jos yritystä johdettaisiin samalla tavalla kuin Suomea on viimeiset vuodet johdettu, se olisi jo ajautunut konkurssiin.

Sipilä on jo puhunut valtioneuvoston kokoonpanon pienentämisestä ja siitä, että tulevalle vaalikaudelle on asetettava viisi-kuusi strategista tavoitetta ja toteutettava ne. Ministerit vastaavat koko ministeriönsä toiminnasta ja asetettujen tavoitteiden toteutumista seurataan valtioneuvostossa kollegiaalisesti pääministerin johdolla. Uskon, että tämä toimintatapa tulee tuomaan nykyistä paremman lopputuloksen, kun asetettujen tavoitteiden toteutumista tarkastellaan neljän vuoden kuluttua.

Ulkopolitiikan saralla meidän on säilytettävä maltti Ukrainan kriisistä huolimatta, sillä kuten J. K. Paasikivi on todennut, maantieteelle emme voi mitään. Meillä on yli 1300 kilometriä pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Voimme parhaiten turvata sen ja Pohjois-Euroopan rauhan ja vakauden säilyttämällä sotilaallisen liittoutumattomuuden ja itsenäisen, uskottavan puolustuskyvyn.

Kansainvälisessä politiikassa Suomen tulee toimia mieluummin lääkärinä kuin tuomarina, kuten toistaiseksi viimeinen keskustalainen presidentti Urho Kekkonen meitä opetti. Meidän tulee lähtökohtaisesti pysyttäytyä kaikkien sotien ja selkkausten ulkopuolella ja ylläpitää hyviä suhteita kaikkiin suuntiin.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
kansanedustajaehdokas (kesk.)
Jyväskylä





Jyväskylä nousuun uudella kehittämisohjelmalla

2015-04-15

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vieraili äskettäin Keski-Suomessa. Hän innosti uuden tekemiseen ja puhui kokeilevan yhteiskunnan merkityksestä. Nyt kannattaa olla aloitteellinen myös Jyväskylässä.

Olemme kansainvälistynyt kaupunki, jossa on edustettuna yli sata kansalaisuutta. Olemme myös koulutuskaupunki. Jyväskylän yliopistossa, Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ja Jyväskylän ammattiopistossa on yhteensä noin kolmekymmentätuhatta opiskelijaa.

Jyväskylän ongelma on kuitenkin korkea työttömyysaste, joka on tuoreen työllisyyskatsauksen mukaan 17,6 %, mikä on samaa luokkaa kuin Oulussa, 17,1 %.

Oulussa on jo aloitettu johdonmukainen työ uusien työpaikkojen eteen. Tekes myönsi äskettäin 50 miljoonan euron rahoituksen nelivuotiselle Hilla-tutkimushankekokonaisuudelle. Tämä yhdistettynä muihin tarjolla oleviin rahoitusmuotoihin on mahdollistanut Oulussa yhteensä noin 100 miljoonan euron koulutus-, tutkimus- ja kehittämisohjelmat. Niiden painopisteinä ovat muun muassa informaatioteknologia, hyvinvointi- ja terveysteknologia sekä arktinen teknologia.

Jyväskylän tulee rakentaa vastaava paketti, johon haetaan rahoitusta Työ- ja elinkeinoministeriöltä, Tekesiltä, EU:lta ja Euroopan investointipankilta. Ohjelma sisältäisi biotalouden, digitalouden ja kyberturvallisuuden sekä eräitä muita teknologiateollisuuden osa-alueita, luovat alat sekä koulutusteknologian. Siinä huomioitaisiin myös Äänekosken tulevat investoinnit.

Jyväskylän kaupungin, Jyväskylän yliopiston, Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja muiden keskeisten tahojen pitää tehdä voimat yhdistävä strateginen yhteistyösopimus, jolla Jyväskylä nostetaan nopeasti maailmankartalle.

Keskeistä ohjelmassa on vauhdittaa yritysten tuotteiden ja palveluiden kansainvälistä markkinointia sekä luoda tutkimustietoon pohjautuvia uusia tuotteita, palveluita ja toimintatapoja. Työelämän uusiin tarpeisiin vastataan täydennyskoulutuksella.

Myös nopeisiin rautatie- ja tietoliikenneyhteyksiin on panostettava. Koko Jyväskylä tulee saada nopeiden kiinteiden tietoliikenneverkkojen piiriin - niin Jyväskylän keskustassa ja taajamissa kuin entisen Jyväskylän maalaiskunnan ja Korpilahden alueella. 4-tien lisäksi myös alueen alemmanasteinen tieverkosto kaipaa pikaista parannusta.

Viisaalla politiikalla sijainniltaan keskeisenä kaupunkina Jyväskylällä on hyvät edellytykset kehittyä aina Suomen maakuntakaupunkien veturiksi asti.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
Jyväskylä


Yhteiskuntasopimus tulevaisuuden kivijalaksi

2015-04-13

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vieraili äskettäin maakunnassamme. Hänen persoonansa ja ajatuksensa herättävät innostusta ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Sipilän esittämiin avauksiin on myös Keski-Suomessa tartuttava ripeästi.

Julkiset palvelut maksetaan verotuloilla. Ne syntyvät yritystoiminnasta, palveluista sekä kotimaan markkinoille ja vientiin pohjautuvasta tuotannosta. Nyt kun euro on heikentynyt suhteessa Yhdysvaltain dollariin merkittävästi, vienti EU:n ulkopuolisiin maihin pitäisi saada elpymään nopeasti. Metallialan vientiyritykset ovat jo saaneet lisää tilauksia ja uusia työpaikkoja on syntynyt.

Keski-Suomen suurin ongelma on korkea työttömyys, erityisesti nuorisotyöttömyys.

Suomi voidaan saada uuteen nousuun panostamalla jälleen koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen samaan tapaan kuin tehtiin 1990-luvun lamasta noustessamme.

Tarvitsemme uusia osaajia alueemme työelämään. Uusia mahdollisuuksia on tarjolla biotaloudessa, teknologiateollisuudessa, matkailussa, sosiaali- ja terveysalalla, maa- ja metsätaloudessa sekä niiden tuotteiden jatkojalostuksessa. Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto Poken toiminta on ollut tässä suhteessa jo erinomaista. Sen kuntakohtaisia kehittämisohjelmia tulee jatkaa.

Yksi keskustan tavoiteohjelman keskeisistä asioista on biotalouden lisäksi digitaalinen ja luova talous. Internet mahdollistaa tuotteiden ja palveluiden markkinoinnin ja myynnin maailmanlaajuisesti. Hyviä esimerkkejä Suomessa nopeasti kehittyvästä luovasta taloudesta ovat kirjallisuus, musiikki, kuvataide, viihde ja oppimispelit. Keski-Suomessa on jo nykyisin runsaasti vireää kulttuuritoimintaa. Sen kehittämistä on jatkettava.

Myös matkailun lisäämisessä internet on keskeinen. Kaunis luonto vetää matkailijoita ympäri maailmaa. Suorat edestakaiset lennot Tikkakoskelta ulkomaille antavat uusia mahdollisuuksia myös Keski-Suomen matkailuyrittäjille. Niitä on pyrittävä lisäämään.

Lasten ja nuorten aseman parantaminen on keskustan ohjelman kärkipäässä. Koulun uudistamista jatketaan. Oppimateriaalit tulevat saataville digitaalisesti, jolloin myös pienet koulut voivat pärjätä ja kaikki koululaiset saavat tasa-arvoiset mahdollisuudet opiskeluun kotinsa lähellä.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on korostanut myös kädentaitojen tärkeyttä. Karstulassa oleva osaamis- ja teknologiakeskus Ropotti on onnistunut uraauurtava hanke, josta on valtakunnallisestikin opittavaa.

Keskustan tavoitteena on yhdenmukaistaa tietotekniset järjestelmät. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi sote-puolella mittavat säästöt. Keski-Suomi voisi toimia tässä pilottimaakuntana.

Haluamme myös yhteiskuntasopimuksen, jolla tulevaisuuden suuntaviivoista sovitaan yhteistyössä kaikkien keskeisten yhteiskunnallisten toimijoiden kesken. Nyt jos koskaan tarvitsemme yhteistyötä, jotta Suomi ja sen myötä Keski-Suomi saadaan uuteen nousuun.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
kansanedustajaehdokas
Jyväskylä


Petrin uutiskirje: Vaalien loppusuora on auennut

2015-04-06

Hyvä ystävä,

Eduskuntavaalikampanjan loppusuora on auennut. Ennakkoäänestys käynnistyy keskiviikkona 8. huhtikuuta ja jatkuu tiistaihin 14. huhtikuuta asti. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 19. huhtikuuta.

Asetelmat ovat Keskustan ja meidän ehdokkaiden kannalta jännittävät. Keskusta on pitänyt ykköspaikkaa mielipidetutkimuksissa jo pidempään ja erinomainen puheenjohtajamme Juha Sipilä on johtanut ylivoimaisesti tutkimuksia, joissa on kysytty, kuka pitäisi valita uuden hallituksen pääministeriksi. Keskustalle on ennustettu valtakunnallisesti pariakymmentä ja Keski-Suomessa yhtä lisäpaikkaa.

Myös oma tilanteeni on kihelmöivä. Sanomalehti Keskisuomalainen ennusti viime joulukuun 22. päivä läpimenoani Keskustan listalla kolmantena. Myös Maaseudun Tulevaisuus nosti vaalipiirikohtaisessa arviossaan 22.3.2015 allekirjoittaneen kisaamaan ”Keskustan kolmannesta ja neljännestä paikasta” ja Helsingin Sanomat arvioi 31.3.2015 minun olevan haastajista ”ehkä vahvin”.

Nämä tutkimukset ja arviot ovat vahvistaneet kannattajieni uskoa läpimenooni. Olen kuitenkin muistuttanut, että ketään ei valita ilman ääniä ja siksi työtä on tehtävä loppuun asti. Valintani on siis lähellä, mutta ei varma. Tämän vuoksi pyydän myös Sinun tukeasi.

Edessämme ovat mittavat haasteet. Tuoreimpien työttömyystilastojen mukaan Keski-Suomen työllisyys on koko maan heikoin. Erityisen paha on nuorisotyöttömyys. Korjaavilla toimenpiteillä on kiire. Äänekoskelle kaavailtu biotaloustehdas toisi helpotusta tilanteeseen, mutta se ei yksin riitä. Uudet työpaikat syntyvät pääosin mikro- ja pk-yrityksiin. Yrittämisen edellytyksiä on konkreettisin toimenpitein helpotettava. Esimerkiksi Saksassa on oma lainsäädäntö alle kymmenen henkilön yrityksille. Jos saisimme pelkästään yhden henkilön yritykset ottamaan ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän, syntyisi kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja.

Eduskuntatyöhön tarvitaan nyt uusia osaavia tekijöitä, mutta myös kokemusta. Olen toiminut aiemmin kansanedustajana vuosina 1999-2007, joten tunnen talon tavat ja eduskuntatyön. Harjoittelukierroksia ei tarvita. Eduskuntatyössä kunnioitetaan virkaikää, joten kahdeksan vuoden kokemus antaa mahdollisuudet tavoitella arvostettuja valiokuntapaikkoja, joissa voi tehokkaasti puolustaa Keski-Suomen asiaa. Myös istuntosaliin edustajat asetetaan istumaan virkaiän mukaisessa järjestyksessä, kokeneimmat lähimmäksi puhemiestä. Oma paikkani sijoittuisi keskelle. Kuten tunnettua, Suomea johdetaan keskeltä ja edestä.

Kun tulin valituksi ensimmäisen kerran eduskuntaan vuonna 1999 juuri 24 vuotta täyttäneenä, monet sanoivat, että ”olet muuten hyvä mies, mutta liian nuori”. Nyt aika on korjannut tämän puutteen. Täytin 3. maaliskuuta 40 vuotta.

Olen kiertänyt viimeiset pari viikkoa vaaliautollani ympäri Keski-Suomea ja käynyt kaikissa nykyisissä ja melkein kaikissa entisissä kunnissa, osassa jo useamman kerran. Olen rauhoittanut Pääsiäisen perheelleni, johon kuuluvat vaimoni Reetan lisäksi 13-vuotias poikani Artturi, 12-vuotias Amanda ja 6-vuotias esikoululainen Aurora. Tiistaina 7.4. jatkan kierrostani. Jäljellä on vielä viitisenkymmentä tilaisuutta.

Mikäli tulen valituksi, lupaan antaa täyden tukeni puheenjohtajallemme Juha Sipilälle, tulevalle pääministerille. Tulevasta hallituskaudesta on tulossa raskas. Valtiolla on velkaa jo 96 miljardia euroa ja velka kasvaa 10000 eurolla jokainen minuutti. Käänne parempaan on saatava aikaan aivan lähivuosina, sillä kasvatamme koko ajan vastuita lapsillemme ja heidän jälkeläisilleen. Tarvitsemme valtiontaloudessa sekä säästöjä että tulojen lisäämistä. Jo tulevissa hallitusneuvotteluissa tehdään arvovalintoja, miten nämä toimenpiteet tullaan kohdentamaan. Uskon, että Keskusta kykenee puolustamaan kaikista heikoimmassa olevien kansalaisten ja maakuntien Suomen asiaa puolueista parhaiten.

Suomen johtamiseen tarvitaan nyt uutta otetta. Politiikan yksi suurimmista ongelmista on se, että asiat etenevät liian hitaasti. Yrityselämässä elämänuransa tehnyt Juha Sipilä tietää, että jos yritystä johdettaisiin samalla tavalla kuin Suomea on viimeiset vuodet johdettu, se olisi jo ajautunut konkurssiin. Sipilä on jo puhunut valtioneuvoston kokoonpanon pienentämisestä ja siitä, että tulevalle vaalikaudelle on asetettava viisi-kuusi strategista tavoitetta ja toteutettava ne. Ministerit vastaavat koko ministeriönsä toiminnasta ja asetettujen tavoitteiden toteutumista seurataan valtioneuvostossa kollegiaalisesti pääministerin johdolla. Uskon, että tämä toimintatapa tulee tuomaan nykyistä paremman lopputuloksen, kun asetettujen tavoitteiden toteutumista tarkastellaan neljän vuoden kuluttua.

Ulkopolitiikan saralla meidän on säilytettävä maltti Ukrainan kriisistä huolimatta, sillä kuten J. K. Paasikivi on todennut, maantieteelle emme voi mitään. Meillä on yli 1300 kilometriä pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Voimme parhaiten turvata sen ja Pohjois-Euroopan rauhan ja vakauden säilyttämällä sotilaallisen liittoutumattomuuden ja itsenäisen, uskottavan puolustuskyvyn. Kansainvälisessä politiikassa Suomen tulee toimia mieluummin lääkärinä kuin tuomarina, kuten toistaiseksi viimeinen keskustalainen presidenttimme Urho Kekkonen meitä opetti. Meidän tulee lähtökohtaisesti pysyttäytyä kaikkien sotien ja selkkausten ulkopuolella ja ylläpitää hyviä suhteita kaikkiin suuntiin.

Presidentti Kekkonen on ollut esillä vaalikampanjassani myös toisella tavalla. Kun numerokseni arvottiin 56, vaalibussillani käynyt varttuneempi väki ryhtyi eri paikkakunnilla kyselemään, muistatko, mitä vuonna ’56 tapahtui? Silloinhan Kekkonen valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi ja toimikausi kesti runsaat 25 vuotta. Äskettäin Yleisradio myös ennusti, että Keskusta saa uuteen eduskuntaan 56 kansanedustajaa. Tähän olen päässyt sanomaan, että toivon olevani yksi heistä.

Haluan tässä yhteydessä kiittää Keskustan kunnallisjärjestöjä ja aktiiveja hyvästä yhteistyöstä. Yhteiset tilaisuudet ja tupaillat ovat olleet hyvin järjestettyjä. Valitettavasti aivan kaikkiin aikataulut eivät ole mahdollistaneet osallistumista. Kiitän myös esitteideni jakelusta. Mikäli niitä ei riittänyt kaikille, esite on katsottavissa myös tämän linkin kautta: http://media.wix.com/ugd/a05bb6_469f64f69e934bc0806e7bfebe9deec3.pdf

Liitän tämän viestini loppuun vaalikiertueeni jäljellä olevan ohjelman. Tulkaa mahdollisuuksienne mukaan paikalle ja tuokaa muitakin mukananne. Kaikissa muissa paitsi hernekeittotilaisuuksissa on kahvitarjoilu ja mukanani on myös sukutilani pellolla Saarijärvellä viljellystä vehnästä jauhatettuja vehnä- ja hiivaleipäjauhoja niitä tarvitseville.

Mikäli liikutte vaalien alla Jyväskylän keskustassa, tervetuloa käymään myös vaalikahvilassani Café Petrissä (Kauppakatu 2). Se on avoinna keskiviikosta perjantaihin klo 10-17 ja lauantaisin klo 11-14.

Viedään yhdessä Keskusta vaalivoittoon ja laitetaan sen jälkeen Keski-Suomi ja Suomi kuntoon!

Parhain terveisin,

Petri Neittaanmäki
yhteiskuntatieteiden maisteri, kansanedustajaehdokas

x x x

Kansanedustajaehdokas Petri Neittaanmäki tavattavissa

Tiistaina 7.4.2015

klo 9.00 Uurainen, Tori
klo 10.30 Keuruu, Tori
klo 12.00 Petäjävesi, OP:n piha
klo 15-19 Jyväskylä, Kävelykatu, Kenttäkeitin m/29 hernekeittotarjoilu

Keskiviikkona 8.4.2015

klo 9.30 Laukaa, K-marketin piha
klo 11.15 Sumiainen, Suharin edusta
klo 13.00 Saarijärvi, S-marketin piha
klo 15.00 Kyyjärvi, Paletti
klo 16.30 Karstula, Tori

Torstaina 9.4.2015

klo 11.30 Yle Radio Keski-Suomi 99,3 MHz, Keskustan puoluepäivä, mukana Petri Neittaanmäki ja Pauliina Maukonen-Kärkkäinen
klo 13.00 Viitasaari, Tori
klo 14.30 Pihtipudas, K-kaupan piha
klo 16.00 Kinnula, Kunnantalon piha
klo 17.30 Kivijärvi, OP:n piha

Perjantaina 10.4.2015

klo 9.30 Längelmäki, Salen piha
klo 11.00 Halli, Lentäjäpatsas
klo 15-19 Jyväskylä, Kävelykatu, Kenttäkeitin m/29 hernekeittotarjoilu

Lauantaina 11.4.2015

klo 10.00 Laukaa, K-marketin piha, telttatilaisuus
klo 11.00 Jyväskylä, Kävelykatu
klo 14.30 Äänekoski, Tori
klo 16.00 Saarijärvi, S-marketin piha

Sunnuntaina 12.4.2015

klo 17.30-19 Jyväskylä, Ravit Killerillä

Maanantaina 13.4.2015

klo 9.00 Uurainen, Tori
klo 10.30 Äänekoski, Tori
klo 12.00 Laukaa, S-marketin piha
klo 15-19 Jyväskylä, Kävelykatu, Kenttäkeitin m/29 hernekeittotarjoilu

Tiistaina 14.4.2015 Keskustan bussi kiertää

klo 10-10.30 Kinnula, Tori
klo 11.30-12 Karstula, S-market
klo 13-13.30 Multia, Tori
klo 14-14.45 Keuruu, Tori
klo 15.45-16.15 Jyväskylä, Keljon Prisma
klo 16.30-17 Muurame, S-market
klo 18-18.30 Kuhmoinen, Matkahuolto

Keskiviikkona 15.4.2015

klo 9.00 Suolahti, Tori
klo 10.30 Konnevesi, OP:n piha
klo 12.00 Hankasalmi, Tori
klo 13.30 Toivakka, Tori
klo 15.00 Joutsa, Tori
klo 16.30 Luhanka, M-kaupan piha

Torstaina 16.4.2015

klo 10.00 Vaajakoski, S-marketin piha
klo 11.30 Palokka, Prisman piha
klo 13.00 Jyväskylä, Kävelykatu
klo 14.30 Kuokkala, Kauppakeskuksen piha
klo 16.00 Jyväskylä, Café Petri (Kauppakatu 2)

Perjantaina 17.4.2015

klo 10.00 Tikkakoski, Tori
klo 11.30 Jyväskylä, Huhtakeskus
klo 13.00 Keljo, Prisman piha
klo 15-19 Jyväskylä, Kävelykatu, Kenttäkeitin m/29 hernekeittotarjoilu

Lauantaina 18.4.2015

klo 10-14 Jyväskylä, Kävelykatu, Kenttäkeitin m/29 hernekeittotarjoilu

Kahvitarjoilu muissa kuin hernekeittotilaisuuksissa. Tervetuloa!
http://media.wix.com/ugd/a05bb6_469f64f69e934bc0806e7bfebe9deec3.pdf linkin linkin


Kansanedustajaehdokas Petri Neittaanmäki tavattavissa

2015-04-04

Ti 7.4.2015

klo 9.00 Uurainen, Tori
klo 10.30 Keuruu, Tori
klo 12.00 Petäjävesi, OP:n piha
klo 15-19 Jyväskylä, Kävelykatu, Kenttäkeitin m/29 hernekeittotarjoilu

Ke 8.4.2015

klo 9.30 Laukaa, K-marketin piha
klo 11.15 Sumiainen, Suharin edusta
klo 13.00 Saarijärvi, S-marketin piha
klo 15.00 Kyyjärvi, Paletti
klo 16.30 Karstula, Tori

To 9.4.2015

klo 11.30 Yle Radio Keski-Suomi 99,3 MHz, Keskustan puoluepäivä, mukana Petri Neittaanmäki ja Pauliina Maukonen-Kärkkäinen
klo 13.00 Viitasaari, Tori
klo 14.30 Pihtipudas, K-kaupan piha
klo 16.00 Kinnula, OP:n piha
klo 17.30 Kivijärvi, OP:n piha

Pe 10.4.2015

klo 9.30 Längelmäki, Salen piha
klo 11.00 Halli, Lentäjäpatsas
klo 15-19 Jyväskylä, Kävelykatu, Kenttäkeitin m/29 hernekeittotarjoilu

La 11.4.2015

klo 10.00 Laukaa, K-marketin piha, telttatilaisuus
klo 11.00 Jyväskylä, Kävelykatu
klo 14.30 Äänekoski, Tori
klo 16.00 Saarijärvi, S-marketin piha

Su 12.4.2015

klo 17.30-19 Jyväskylä, Ravit Killerillä

Ma 13.4.2015

klo 9.00 Uurainen, Tori
klo 10.30 Äänekoski, Tori
klo 12.00 Laukaa, S-marketin piha
klo 15-19 Jyväskylä, Kävelykatu, Kenttäkeitin m/29 hernekeittotarjoilu

Ti 14.4.2015 Keskustan bussi kiertää

klo 10-10.30 Kinnula, Tori
klo 11.30-12 Karstula, S-market
klo 13-13.30 Multia, Tori
klo 14-14.45 Keuruu, Tori
klo 15.45-16.15 Jyväskylä, Keljon Prisma
klo 16.30-17 Muurame, S-market
klo 18-18.30 Kuhmoinen, Matkahuolto

Ke 15.4.2015

klo 9.00 Suolahti, Tori
klo 10.30 Konnevesi, OP:n piha
klo 12.00 Hankasalmi, Tori
klo 13.30 Toivakka, Tori
klo 15.00 Joutsa, Tori
klo 16.30 Luhanka, M-kaupan piha

To 16.4.2015

klo 10.00 Vaajakoski, S-marketin piha
klo 11.30 Palokka, Prisman piha
klo 13.00 Jyväskylä, Kävelykatu
klo 14.30 Kuokkala, Kauppakeskuksen piha
klo 16.00 Jyväskylä, Café Petri (Kauppakatu 2)

Pe 17.4.2015

klo 10.00 Tikkakoski, Tori
klo 11.30 Jyväskylä, Huhtakeskus
klo 13.00 Keljo, Prisman piha
klo 15-19 Jyväskylä, Kävelykatu, Kenttäkeitin m/29 hernekeittotarjoilu

La 18.4.2015

klo 10-14 Jyväskylä, Kävelykatu, Kenttäkeitin m/29 hernekeittotarjoilu

Kahvitarjoilu. Tervetuloa!



Kansanedustajaehdokas Petri Neittaanmäki tavattavissa

2015-03-28

Maanantaina 30.3.2015

klo 9.00 Luhanka, M-kaupan piha
klo 10.30 Joutsa, Tori
klo 12.00 Leivonmäki, Tarmo-lähikaupan piha
klo 13.30 Toivakka, Tori
klo 15.00 Hankasalmi, Asema
klo 16.30 Laukaa, K-marketin piha

Keskiviikkona 1.4.2015

klo 10.30 Kannonkoski, Tori, Keskustan vaaliteltta
klo 12.00 Kivijärvi, OP:n piha
klo 13.30 Kinnula, Kunnantalon piha
klo 15.00 Pihtipudas, Tori
klo 16.30 Viitasaari, Tori
klo 18.00 Äänekoski, Kaupungintalo, Puhekilpailu

Torstaina 2.4.2015

klo 9.00 Säynätsalo, Kunnantalon piha
klo 10.30 Muurame, Kauppakeskuksen piha
klo 12.00 Korpilahti, Nordean piha
klo 13.30 Jämsänkoski, Tori
klo 15.00 Jämsä, Tori
klo 16.30 Kuhmoinen, Tori

Lauantaina 4.4.2015

klo 10-14 Jyväskylä, Kävelykatu, Kenttäkeitin m/29 hernekeittotarjoilu


Kohti valoisampaa tulevaisuutta

2015-03-18

Näinä aikoina monet kysymykset askarruttavat ihmisten mieliä. Pienten lukioiden tulevaisuus, yrittämiseen liittyvä byrokratia, työttömyyden ja aivan erityisesti nuorisotyöttömyyden helpottaminen, kehnot tie- ja tietoliikenneyhteydet sekä sote-palveluiden turvaaminen ovat tästä vain muutamia esimerkkejä.

Myös vanhusväestön palvelut, maa- ja metsätalouden tuottajahintojen alhaisuus, energiaverotus, talouteen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset sekä alueellinen keskittyminen ovat ajankohtaisia teemoja.

Lista ei ole koskaan ollut näin pitkä eikä ihmisten huoli näin suurta. Tässä suhteessa iso muutos on tapahtunut erityisesti kuluneen vaalikauden aikana.

Lukioiden järjestämislupien laittaminen uudelleen hakuun pysähtyi eduskunnassa. Nyt on tärkeää, ettei tähän asiaan palata. Pienet lukiot tekevät arvokasta työtä ja alueellisen koulutustasapainon kannata olisi erittäin vaarallista, että tätä verkkoa harvennettaisiin. Olisi kohtuutonta, että monesti 15-16-vuotiaat lapset joutuivat muuttamaan pois kotoaan saadakseen tarvitsemaan koulutusta tai käyttämään puolet päivästään koulumatkoihin.

Pienillä yksiköillä ja kouluilla on aidosti mahdollisuudet toimia jatkossakin, sillä digitaalisuuden kehittäminen tuo myös kouluihin oppimateriaalin verkkojen välityksellä. Kun tieto tulee oppilaiden luokse tietoliikenneverkkoja pitkin, ei lapsia tarvitse siirtää suurkouluihin. Tämä kuitenkin edellyttää, että nopeat laajakaistayhteydet ovat toiminnassa koko Suomessa.

Yrittämiseen liittyvää byrokratiaa on purettava konkreettisesti ja helpotettava erityisesti mikroyritysten asemaa työllistämisen helpottamiseksi.

Äänekoskelle kaavailtu biotuotetehdas antaa toivoa laajasti myös muualle Keski-Suomeen. Koko maakunnan luonnonvarat on hyödynnettävä laajamittaisesti biotalouden kehittämisessä. Se tuo työtä ja toimeentuloa myös ruohonjuuritasolle.

Sote-uudistuksen pahin uhka väistyi, kun viiteen suuralueeseen keskittynyt malli kaatui eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyssä. Nyt on palattava maakuntamallin kehittämiseen, jotta sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan turvata jatkossa kaikille kansalaisille.

Tuottajahintoja tulee nostaa, jotta maa- ja metsätalousyrittäjät saavat työpanokselleen ansaitsemansa korvauksen. Pienpuun polttoa voidaan lisätä, mutta arvokkaampi puu täytyy ohjata paperiteollisuuden ja mekaaniseen puunjalostuksen tarpeisiin. Energiaverotuksen tulee olla pitkäjänteistä.

Kuntaliitoksiin pakottamisesta on onneksi luovuttu, ja kunnat voivat taas keskittyä kehittämään toimintaansa kuntalaisten elinolojen parantamiseksi. Myös muu keskittämispolitiikka on pysäytettävä. Keskusta tarjoaa myös tähän uskottavan vaihtoehdon.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
Jyväskylä


Ruoantuotannon edellytykset turvattava

2015-03-17

Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua maataloustuottajien ja yleensä alkutuotannon tilanteesta. Tilanne oli vaikea jo ennen Ukrainan kriisiä, mutta sen seurauksena EU:n Venäjälle asettamat pakotteet ja Venäjän EU:lle asettamat vastapakotteet pahensivat tilannetta merkittävästi.

Nyt maidontuottajien lisäksi myös sian- ja naudanlihan sekä perunantuottajat ovat tiukoilla. Kauppojen niin sanottu hintasota uhkaa heijastua edelleen myös alkutuottajatasolle. Näin ei voi jatkua.

Kun keskustan Sirkka-Liisa Anttila toimi maa- ja metsätalousministerinä 2007-2011 hän otti pontevasti esille tuottajien aseman järjestämällä saman pöydän ääreen alkutuotannon, teollisuuden ja kaupan edustajat.

Nyt on tehtävä samoin. Kun eduskuntavaalit on käyty ja uusi hallitus on nimitetty, tuottajien aseman helpottaminen tulee ottaa vahvasti asialistalle.

Alkutuottajien osuus ruoan hinnasta on tällä hetkellä liian pieni. Tuottajahintoja on nostettava, jotta puhtaan suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuus voidaan turvata.

Emme voi myöskään tuudittautua odottamaan Venäjä-pakotteiden purkamista, vaan meidän on etsittävä aktiivisesti maailmalta uusia markkinoita.

Tässä suhteessa on jo toimittu. Finpro johtaa projektia Food from Finland, ruokaa Suomesta, jonka tavoitteena on Suomen elintarvikeviennin kaksinkertaistaminen 3 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä. Ohjelman tavoitteena on myös vahvistaa maailmalla tietoutta Suomesta elintarviketuotannon osaajamaana sekä 5000 uuden työpaikan synnyttäminen elintarvikesektorille.

Vientiohjelman päämarkkina-alueet ovat Skandinavia, Baltia, Venäjä, Saksa, Kiina, Etelä-Korea ja Japani ja siihen on tarkoitus saada mukaan sata suomalaista elintarvikealan yritystä. Vuonna 2015 järjestetään globaalisti 25 myynninedistämistapahtumaa. Suomalaisyrityksiä osallistui maaliskuun alussa Aasian suurimmille Foodex-ruokamessuille Japanissa, ja toukokuussa on vuorossa Kiinan Shanghain suuret Sial -ruokamessut.

Elintarvikealan kasvuohjelma auttaa myös elintarvikealan palvelu- ja laiteyrityksiä sekä pakkausalaa kansainväliseen kasvuun, tarvittaessa oman kasvuohjelman kautta.

Myös laajemmin ymmärrettynä biotaloudessa on valtavat mahdollisuudet Suomelle. Vuonna 2030 maailmassa tarvitaan 50 % nykyistä enemmän ruokaa, 45 % enemmän energiaa ja 30 % enemmän vettä.

Suomella on runsaat luonnonvarat. Meidän on hyödynnettävä ne täysimääräisesti taloutemme ja työllisyytemme parantamiseksi.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
Jyväskylä


Kansanedustajaehdokas Petri Neittaanmäki tavattavissa

2015-03-16

To 19.3.2015

klo 18 Äänekoski, Konginkangas, Käpykolo

Pe 20.3.2015

klo 11-12 Jyväskylä, kävelykatu
klo 14-16 Jämsänkoski, K-market
klo 16-18 Jämsä, S-Market

La 21.3.2015

klo 10-14 Jyväskylä, Kävelykatu
klo 16-18 Jyväskylä, Paviljonki, Kirjamessut

Su 22.3.2015, mukana Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä

klo 9.30-10.15 Kyyjärvi, Paletti
klo 11.45-12.30 Pihtipudas, Jukola
klo 13-13.45 Viitasaari, Tori
klo 15.30-16.15 Äänekoski, K-Citymarket

Ma 23.3.2015

klo 9.30 Palokka, Prisman piha
klo 11.00 Tikkakoski, Tori
klo 12.30 Saarijärvi, S-marketin piha
klo 14.00 Kannonkoski, Tori
klo 16.00 Kinnula, Kunnantalon piha
klo 18.00 Pihtipudas, Muurasjärvi, Perinnetalo Kaitala

Ti 24.3.2015

klo 10.00 Hankasalmi, Tori
klo 11.30 Lievestuore, Tori
klo 13.00 Laukaa, S-marketin piha
klo 15.00 Suolahti, Tori
klo 16.30 Sumiainen, Suharin piha
klo 18 Konnevesi, POP-pankki

Ke 25.3.2015

klo 10.00 Multia, Tori
klo 11.30 Uurainen, Tori
klo 13.30 Pylkönmäki, Salen piha
klo 16.00 Karstula, Tori
klo 18-20 Kivijärvi, Lounasravintola Järvenhelmi

To 26.3.2015

klo 10.00 Korpilahti, Nordean piha
klo 11.30 Tammijärvi, Apteekin piha
klo 13.00 Joutsa, Tori
klo 14.30 Leivonmäki, Tarmo-lähikaupan piha
klo 16.00 Toivakka, Tori
klo 18.00 Muurame, Valtuustosali

Pe 27.3.2015

klo 10.00 Kuhmoinen, Tori
klo 11.30 Jämsä, Tori
klo 13.00 Jämsänkoski, Tori
klo 14.30 Petäjävesi, OP:n piha
klo 16.00 Keuruu, Tori
klo 18-20 Karstula, Kunnantalo Himmeli, Keskustan energiailta

La 28.3.2015

klo 10-14 Jyväskylä, Kävelykatu


Tie- ja tietoliikenneyhteydet kuntoon

2015-03-05

Keski-Suomella ja Suomella on edessään mittavat haasteet. Työttömyytemme on maan toiseksi korkein. Vain Kainuu on meitä heikommassa asemassa. Äänekoskelle suunniteltu biotaloustehdas on toteutuessaan tärkeä piristysruiske sekä Ääneseudulle että laajemmin koko Keski-Suomelle, mutta se ei yksin riitä.

Meidän on luotava edellytykset uudelle kasvulle ja vireälle yritystoiminnalle. Yrittämiseen liittyvää byrokratiaa on purettava, sillä pääosin yrityksiin uudet työpaikat voivat syntyä. Jos esimeriksi kaikki mikroyritykset ottaisivat ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän, työllisyys parantuisi useilla kymmenillä tuhansilla. Tämän aikaan saamiseen kannattaa panostaa.

Pieniin ja keskisuuriin yrityksiin voi syntyä työpaikkoja vielä enemmän, kun turhasta ja tarpeettomasta sääntelystä ymmärretään luopua. Tämä on yksi Keskustan kärkitavoitteista.

Tarvitsemme myös panostusta koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Vain uusien tuotteiden avulla voimme saada ulkomaankauppamme jälleen vetämään ja kansantuotteemme kasvuun, joka luo työpaikkoja myös ruohonjuuritasolle.

Äänekosken biotaloustehtaan ympärille voi kehittyä tässä mielessä merkittävää yritystoimintaa. Sellusta valmistettavat vaatteet ja lääkkeet ovat jo kysyttäjä vientituotteita maailmalla. Tarvitsemme tällaisia vientituotteita lisää.

Toimivat tie- että tietoliikenneyhteydet ovat avainasemassa aluettamme kehitettäessä. Koko maassa väylästön korjausvelka on kasvanut jo 2,4 miljardiin euroon ja se kasvaa edelleen sadan miljoonan euron vuosivauhtia. Keski-Suomessa ja myös alemmanasteista tieverkostoa, joka odottaa pikaista kunnostusta.

Äänekosken osalta lupaus välttämättömistä korjauksista on jo saatu, mikä on positiivinen asia. Seuraavaksi on saatava aikaan päätöksiä muun väylästömme osalta.

Tietoliikenneyhteyksien osalta emme saa jäädä muita maakuntia heikompaan asemaan. Tarvitsemme nopeat kiinteät laajakaistayhteydet koko maakuntaan, jotta tulevaisuudessa yhä enemmän verkkoon siirtyvät palvelut ovat tasapuolisesti kaikkien kansalaisten saatavilla.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
Jyväskylä


Cáfe Petri avataan Jyväskylään

2015-03-02

Suomen Keskustan jyväskyläläinen kansanedustajaehdokas Petri Neittaanmäki avaa tiistaina 3.3.2015 Jyväskylään, osoitteeseen Kauppakatu 2, oman vaalikahvilan, Cáfe Petrin. Samalla juhlistetaan Neittaanmäen 40-vuotissyntymäpäivää.

Tarjolla on päivän aikana kahvin ja pullan lisäksi lapsille mehua ja ilmapalloja sekä keskustelua ajankohtaisista asioista.

Kahvilassa on esillä materiaalia Neittaanmäen poliittisen uran varrelta sekä kampanjan rahoittamiseksi myytäviä tuotteita. Tarjolla ovat Neittaanmäen kirjat Suomelle uusi suunta (1999), Valtapolitiikka osana suomalaista päätöksentekoa (2000), Ensimmäinen vaalikausi (2003) ja Linjan vetoa (2007), uusi kampanja-CD It’s Now Or Never – Petri Neittaanmäen 20 Elvis-suosikkia (2015) ja kampanjamuki sekä muutamia suomalaisten taiteilijoiden teoksia.

Kahvila on avajaisten jälkeen viikoittain avoinna keskiviikosta perjantaihin klo 10-17 ja lauantaisin klo 11-14. Kahvilassa päivystävät ehdokkaan lisäksi vuoropäivin tukiryhmäläiset.

Lisätietoja:

Petri Neittaanmäki, kansanedustajaehdokas, puh. 040 553 8245


Sote valmisteltava kunnolla

2015-02-26


Viime viikolla saimme uutisia, että sote-uudistus ei toteudu siinä muodossa kuin se on ollut julkisuudessa esillä. Alkuperäinen esitys sisälsi niin merkittäviä uudistuksia, etteivät ne olleet sopusoinnussa voimassa olevan perustuslain kanssa. Nyt asiaa pohtii eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta keskustan Juha Rehulan johdolla. Se voi myös tehdä lakiin tarvittavat muutokset.

On tiedossa, että osa asiantuntijoista, kuten akatemiaprofessori Kaarlo Tuori, on pitänyt uudistuksen toteuttamista mahdollisena, mikäli se rakennettaisiin ns. maakuntamallin pohjalle, joka oli Suomen Keskustan alkuperäinen tavoite.

Maakuntamallissa maakunnille annettaisiin verotusoikeus ja niitä hallitsisi demokraattisesti valittu valtuusto. Malli muistuttaa Ruotsin ns. landsting-mallia.

Esteeksi esityksen korjaamiseksi tähän suuntaan on sanottu kiire, sillä eduskunnan on tarkoitus jäädä vaalilomalle 14. maaliskuuta. Nyt uudistusta valmistellaan Etelä-Karjalassa käytössä olevan Eksoten pohjalta. Sen tehtävänä on tuottaa terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä edistäviä terveys-, perhe- ja sosiaali- sekä vanhustenpalveluja.

Eksote tekee palveluista kuntien kanssa palvelusopimukset, jotka perustuvat väestön palvelutarpeeseen. Eksote on kuntayhtymä, johon kuuluu yhdeksän kuntaa.

Tämä malli olisi selvästi parempi kuin viiteen suuralueeseen perustunut malli olisi ollut. Maakunnallisessa kuntayhtymässä päätöksenteko on järjestetty myös kansanvaltaisemmin, kun kuntayhtymän päätöksentekoelimissä ovat edustajina kuntien nimeämät luottamushenkilöt.

Koska kysymys on todella suurista asioista, on tärkeää, ettei nyt kiireessä tehdä huonoja ratkaisuja. Toisaalta Eksoten kaltainen malli ei sulje pois maakuntien itsehallintoa, jos se päätetään myöhemmin toteuttaa.

Asia vaatii joka tapauksessa pidempää valmistelua ja kuntien kuulemista.

Riippumatta siitä, saadaanko sote-uudistus valmiiksi tällä vaalikaudella, valtiontalouden tilanne on huolestuttava. Valtio velkaantuu ja käännettä parempaan ei ole näköpiirissä. Vaikka tilanne tunnustetaan yleisesti, vaaleihin ollaan silti menossa ”sammutetuin lyhdyin”.

Kun oppositiota edustanut Sdp:n Liisa Jaakonsaari esitti 1994 listan valtion menojen karsimiseksi, se nimettiin ”Liisan listaksi”. Tähän viittasi myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessaan sanoessaan, että tuolloin ”välttämättömyydestä tehtiin hyve”.

Nyt kaikkien puolueiden pitäisi toimia avoimin kortein ja julkistaa omiin taustaselvityksiinsä pohjautuvat yksityiskohtaiset vaihtoehdot valtiontalouden tasapainottamiseksi.

On selvää, että tulevalla vaalikaudella tehtävät leikkaukset tulevat kohdistumaan moniin eri väestöryhmiin, mutta äänestäjien tiedossa on hyvä olla, mikä on kunkin puolueen arvojärjestys.

Helppoja vaihtoehtoja ei nyt ole.

Petri Neittaanmäki
yhteiskuntatieteiden maisteri
kansanedustajaehdokas (kesk.)
Jyväskylä



Leikkauslistat esiin

2015-02-22

TIEDOTE
Jyväskylä 22.2.2015
Julkaisuvapaa

Vaikka eduskuntavaalit järjestetään vasta 19. huhtikuuta sekä hallituspuolueiden että oppositiopuolueiden taustakoneistot valmistautuvat jo vaalien jälkeiseen aikaan ja tuleviin hallitusneuvotteluihin.

Molemmilla osapuolilla on käytettävissään erilaisia suhdannekatsauksia – sekä lyhyen että pitkän aikavälin. Käytettävissä on myös aineistoa, jossa on laskettu, millä toimenpiteillä valtiontaloudessa voitaisiin saada aikaan säästöjä tai lisättyä tuloja.

Perinteisesti vaihtoehtojen joukossa on muun muassa sosiaalietujen karsiminen, veropohjan laajentaminen, arvonlisäveron ja joidenkin muiden verojen korottaminen sekä valtion omaisuuden myynti.

Kun oppositiota edustanut Sdp:n Liisa Jaakonsaari esitti 1994 listan valtion menojen karsimiseksi, se nimettiin ”Liisan listaksi”. Tähän viittasi myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessaan sanoessaan, että tuolloin ”välttämättömyydestä tehtiin hyve”.

Jaakonsaaren listan leikkauksiin kuuluivat muun muassa lapsilisien verottaminen, työttömyysturvan leikkaaminen, asuntolainojen korkojen verovähennysoikeudesta luopuminen ja opintotuen muuttaminen harkinnanvaraiseksi.

Valtiontalouden tilanne on jälleen huolestuttava. Valtio velkaantuu ja käännettä parempaan ei ole näköpiirissä. Vaikka tilanne tunnustetaan yleisesti, vaaleihin ollaan silti menossa ”sammutetuin lyhdyin”.

Nyt kaikkien puolueiden pitäisi toimia avoimin kortein ja julkistaa omiin taustaselvityksiinsä pohjautuvat yksityiskohtaiset vaihtoehdot valtiontalouden tasapainottamiseksi.

On selvää, että tulevalla vaalikaudella tehtävät leikkaukset tulevat kohdistumaan moniin eri väestöryhmiin, mutta äänestäjien tiedossa on hyvä olla, mikä on kunkin puolueen arvojärjestys.

Helppoja vaihtoehtoja ei nyt ole.

Lisätietoja:

kansanedustajaehdokas Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Sote-uudistus toteutettava vielä tällä vaalikaudella

2015-02-17

TIEDOTE
Jyväskylä 17.2.2015
Julkaisuvapaa

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunta antaa vielä tällä viikolla lausunnon hallituksen esityksestä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämislaiksi.

On arvioitu, että esitys sisältää niin merkittäviä uudistuksia, etteivät ne ole sopusoinnussa voimassa olevan perustuslain kanssa.

Perustuslakivaliokunnan käsittelyn jälkeen laista antaa mietinnön eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta. Se voi myös tehdä lakiin tarvittavat muutokset.

On tiedossa, että osa asiantuntijoista, kuten akatemiaprofessori Kaarlo Tuori, on pitänyt uudistuksen toteuttamista mahdollisena, mikäli se rakennettaisiin ns. maakuntamallin pohjalle, joka oli Suomen Keskustan alkuperäinen tavoite.

Maakuntamallissa maakunnille annettaisiin verotusoikeus ja niitä hallitsisi demokraattisesti valittu valtuusto. Malli muistuttaa Ruotsin ns. landsting-mallia.

Esteeksi esityksen korjaamiseksi tähän suuntaan on sanottu kiire, sillä eduskunnan on tarkoitus jäädä vaalilomalle 13. maaliskuuta. Eduskuntavaalit järjestetään 19. huhtikuuta.

Eduskunnan on tarvittaessa lykättävä lomalle lähtöään parilla viikolla, jotta sote-uudistus ehditään saada valmiiksi.

Kulunut vaalikausi on ollut monella tavalla menetetty vaalikausi. Hukkaan heitetty aika kasvaa vielä suuremmaksi, jos hallituskauden merkittävin hanke jää toteuttamatta sen vuoksi, että eduskunnan on päästävä vaalilomalle.

Lisätietoja:

kansanedustajaehdokas Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Hyviä uutisia Keski-Suomelle

2015-02-10

Kansainvälisessä diplomatiassa sanotaan usein, että paras uutinen on se, ettei ole mitään uutisia. Ne kun ovat yleensä kielteisiä. Keski-Suomen osalta tuoreet uutiset ovat vihdoin myönteisiä.

Hallitus neuvotteli 9.2.2015 vuoden 2015 lisätalousarvioesityksestä. Äänekosken biotuotetehtaan liikenneyhteyksien parantamiseen kohdennetaan 138 miljoonan euron valtuus, josta vuodelle 2015 13 miljoonaa euroa. Lisäksi Pihtiputaan liikenneolosuhteiden parantamiseen annetaan noin 1,3 miljoonaa euroa. Esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle torstaina 12.2.2015.

Päätöksestä on annettava tunnustus erityisesti työministeri Lauri Ihalaiselle, joka lupaili tämän sisältöistä päätöstä rakentavaa yhteistyötä korostavassa kirjoituksessaan 2.2.2015.

Määrärahat tulevat tarpeeseen, sillä Metsä Groupin Äänekoskelle suunniteltu biotuotetehdas lisää huomattavasti kuljetuksia lähialueen rata- ja tieverkolla, joiden takia liikenneverkkoa on korjattava.

Tuore päätös yhdistettynä ennätysnopeaan ympäristöluvan ja vedenottoluvan käsittelyyn vauhdittanevat lopullista investointipäätöstä tehtaasta. Noin 1,1 miljardia euroa maksava biotuotetehdas olisi toteutuessaan metsäteollisuuden historian suurin investointi Suomessa. Myönteiset vaikutukset heijastuisivat Äänekosken lisäksi koko Keski-Suomeen.

Nyt tehdyt päätökset saavat kuitenkin olla vasta alku tulevalle kehitykselle. Koko väylästömme korjausvelan määrä on noin 2,4 miljardia euroa. Lisäksi Helsinkiin kaavaillun Pisararadan kustannus on lähes miljardi euroa. Tämä on valtava summa rahaa. Tällä rahalla saataisiin hoidettua valtaosa koko maan tieverkoston korjausvelasta.

Liikennevirasto on suositellut Pisara-radan rakentamisen lykkäämistä vuoteen 2023. Toivon, että hallitus vielä harkitsee Pisararadan toteuttamisen aikataulua huomioiden liikenneviraston suositus.

Euroopan unionissa on alkamassa voimakas elvytysvaihe. Entinen pääministeri Jyrki Katainen hallinnoi satojen miljardien eurojen hankesalkkua. Nykyinen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori siirtynee lähiaikoina Euroopan investointipankkiin, jonka rahoitusta voidaan käyttää tie- ja rautatieinvestointien ohella myös nopeiden tietoliikenneyhteyksien rakentamiseen.

Jotta voimme tavoitella näitä rahoitusmuotoja, tulee liikennesuunnitelmamme ja kaavoituksemme olla ajan tasalla. Tavoitteemme tulee olla riittävän kunnianhimoisia. 4-tie kuuluu eurooppalaiseen TEN-tieverkostoon, joten sen osalta tavoitteena tulee olla moottoriliikennetien tasoinen yhteys Ouluun saakka. Oikorata Jämsästä Lahteen vastaisi myös osaltaan Euroopassa laajemmin yleistymässä oleviin nopeisiin junayhteyksiin keskuskaupunkien välillä.

Liikenneyhteyksillä on välitön vaikutus työllisyyteen. Ne luovat pohjaa elinkeinotoiminnalle ja julkisille palveluille sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Keski-Suomi ei saa jäädä liikenteellisesti muita maakuntia huonompaan asemaan. Nyt on toiminnan aika.

PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustajaehdokas (kesk.)
yhteiskuntatieteiden maisteri
Jyväskylä



Biotalous tuo työtä ja toimeentuloa

2015-01-31

Biotalous on suomalaisille mahdollisuus uuteen hyvinvointiin sadan miljardin euron vuosituotannon, viennin lisäämisen ja 100 000 uuden työpaikan kautta.

Biotalous on uusiutuvien luonnonvarojen kestävää, mutta tehokasta käyttöä ravinnon, energian, tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen.

Vuoteen 2030 mennessä maailmassa tarvitaan 50 % nykyistä enemmän ruokaa, 45 % enemmän energiaa ja 30 % enemmän vettä. Tämä avaa Suomelle huikeat mahdollisuudet, jotka meidän tulee hyödyntää täysimääräisesti.

Biotaloudella on luontaiset mahdollisuudet Suomessa. Meillä on vuosisataiset perinteet luonnonvarojen hyödyntämisessä. Meillä on teknologista osaamista ja koulutettua työvoimaa koko maassa. Biotalouden raaka-aineet ovat maaseudulla pääosin yksityisessä omistuksessa. Potentiaalista vain murto-osa on tähän mennessä hyödynnetty.

Suomen metsien kasvu ja 40 miljoonan kuution vuotuinen raaka-aineylijäämä yksistään mahdollistavat järkevällä toiminnalla kymmenien tuhansien uusien työpaikkojen syntymisen biotalouteen ja sitä sivuavaan cleantechiin. Myös peltobiomassan ja kotieläinten lannan hyödyntämisessä ollaan vasta alkumetreillä.

Esimerkkejä biotalouden kasvumahdollisuuksista ovat Team Finlandin kasvuohjelmat Food from Finland, jonka tavoitteena on Suomen elintarvikeviennin kaksinkertaistaminen 3 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä ja sahojen vientiohjelma, jonka tavoite on kasvattaa vientiä miljoona kuutiota kolmessa vuodessa ja sahojen liikevaihtoa 200 miljoonalla eurolla.

Myös vesialan kasvuohjelma on käynnissä ja suunnittelun alla on bioenergiaan liittyvä ohjelma, jonka tarkoituksena on löytää ulkomaisia sijoittajia suomalaisiin biotalouden pk-yrityksiin.

Muita kasvualoja ovat puutuoteteollisuus ja puurakentaminen, teollisuuden sivuvirrat, kuten sellu- ja paperiteollisuus, metsäkoneet, innovatiiviset biotuotteet, kuten muovit, materiaalit ja lääkkeet, maatalouskoneet, elintarvikekoneet, pakkaukset ja luontomatkailu.

Biotalouden vauhdittamiseksi tarvitsemme edelleen maataloutta koko maassa, merkittävästi lisää hajautettua bioenergiaa, uusia ohjelmistotuotteita, älykkään sähköverkon, yhdistelmälaitoksia, puuyliopiston ja biotalouden maisterinohjelmia.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on linjannut, että meillä on oltava rohkeutta kokeiluihin ja pilotointiin sekä ennakkoluulottomiin hankkeisiin. Tämän vuoksi tarvitsemme uuden kasvun rahaston. Investointi tutkimukseen ja kehitykseen kannattaa. Panostus on investointi tulevaisuuteen.

Uuden eduskunnan ja hallituksen on huolehdittava, että nämä edellytykset tulevat kuntoon.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
kansanedustajaehdokas (kesk.)
Jyväskylä


Yhteistyö on avain menestykseen

2015-01-12

Lasse Kangas peräsi ansiokkaassa kolumnissaan (Ksml 4.1.) kansanedustajaehdokkailta maakuntapoliittista ohjelmaa, jolla koko Keski-Suomi käännetään maakunnallisen eheyden ja kehityksen uralle.

Keski-Suomella on hyvät tulevaisuuden edellytykset. Meillä on runsaat luonnonvarat, hyvä perusrakenne, korkeatasoinen koululaitos sekä erinomainen yliopisto ja ammattikorkeakoulu.

Näiden edellytysten hyödyntäminen edellyttää, että poliittiset päättäjät omaavat sekä kykyä että tahtoa kehittää maakuntaamme ja sen asukkaiden elinoloja.

Keski-Suomi tarvitsee vetovoimaisen ja vahvan maakuntakeskuksen, mutta vastaavasti Jyväskylä tarvitsee elinvoimaista ja kehittyvää maakuntaa.

Usein sanotaan, että Jyväskylä on Keski-Suomen veturi. Samalla kannattaa muistaa, ettei veturilla ole mitään käyttöä ilman vaunuja. Pidemmällä aikavälillä Jyväskylä kehittyy vain, jos Keski-Suomen eri seutukuntien ja laajemmin koko maaseudun kehitykseen saadaan uusi suunta.

On tärkeää huomata, että kaupungin ja maaseudun edut eivät ole vastakkaisia. Tämän päivän keskisuomalaiset oivaltavat tämän hyvin yleisesti. Kaupunkilaiset arvostavat maaseudulla tehtävää työtä. Kotimaista elintarviketuotantoa ja biotaloutta pidetään tärkeänä. Vastaavasti maaseudun ihmiset ymmärtävät entistä paremmin kaupunkilaisten elämää.

On monia hankkeita, joissa maakunta tukee Jyväskylää. Esimerkiksi yliopiston kehittämisessä on koko Keski-Suomi mukana. Jyväskylän pitäisi vastaavasti tukea seutukuntakeskusten hankkeita.

Maaseutukunnilla on paljon mahdollisuuksia erityisesti pienen ja keskisuuren teollisen yritystoiminnan sektorilla. Keski-Suomen vahvuus on vankka metalli- ja puunjalostusteollisuus. Jyväskylän, Äänekosken ja Jämsänjokilaakson teollisuuden merkitystä koko maakunnalle ei voida yliarvioida. Erityisesti maakunnan metalliteollisuus käyttää pieniä yrityksiä alihankkijoina.

Vielä nyt huomattava osa hankinnoista tehdään muualta kuin Keski-Suomesta. Nyt on aika vahvistaa Keski-Suomen teollisuutta. Se on mahdollista vain koko maakunnan yhteistyöllä.

Yksi aikamme kipupisteistä on työttömyys. Erityisen huolestunut olen kasvavasta nuorisotyöttömyydestä. Se on asia, josta maksetaan kallis lasku tulevaisuudessa, jos mitään ei tehdä. Nuorten palkkaaminen tulisi tehdä yrityksille nykyistä houkuttelevammaksi.

Alueiden välisten kehityserojen lisääntyminen on kestävää talouskehitystä jarruttava tekijä. Keskittämistä edistävä politiikka on tullut tiensä päähän.

Nyt on kansallisen aluepolitiikan aika ja toimenpiteillä on kiire. Kehitys edellyttää alkuvaiheessa yhteiskunnan tuntuvaa tukea. Tämä panostus maksaa itsensä myöhemmin moninkertaisesti takaisin.

Elämää, työtä ja toimeentuloa sykkivän maaseudun ja vireiden kaupunkien maakunta, yhteistyön Keski-Suomi, on se yhteiskunnallinen tavoite, jonka puolesta haluan toimia ja tehdä työtä.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
kansanedustajaehdokas (kesk.)
Jyväskylä



Tilaa uutuus-CD nyt!

2015-01-11

Nyt voit tilata uutuus-CD:n IT'S NOW OR NEVER - Petri Neittaanmäen 20 Elvis-suosikkia 20 euron hintaan sisältäen postikulut suoraan tämän linkin kautta: http://www.jarviradio.fi/nettikauppa/161-cdelvis


Poptorin uutuusjulkaisu kunnianosoitus Rock’n’rollin kuninkaalle: IT’S NOW OR NEVER - Petri Neittaanmäen 20 Elvis-suosikkia

2015-01-08

Tänään tulee kuluneeksi 80 vuotta rock’n’rollin yhden ja ainoan kuninkaan, Elvis Aaron Presleyn, syntymästä. Elviksen levyjä on myyty maailmanlaajuisesti noin 2,5 miljardia kappaletta. Tämä tekee hänestä kaikkien aikojen myydyimmän artistin maailmassa.

Poptori Oy kunnioittaa Elviksen merkkipäivää julkaisemalla uutuus-CD:n, IT’S NOW OR NEVER – Petri Neittaanmäen 20 Elvis-suosikkia. Neittaanmäki on pitkän linjan Elvis-fani ja Keskustan kansanedustajaehdokas Keski-Suomen vaalipiirissä tulevissa eduskuntavaaleissa.

Neittaanmäki sanoo pitävänsä Elviksen koko tuotannosta, johon lukeutuu eri musiikkityylejä 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla. ”Elvis on inspiroinut myös monia muita suosikkiartistejani, kuten The Beatles ja Cliff Richard, sekä Jorma Kääriäinen, Topi Sorsakoski ja Agents”, Neittaanmäki kertoo.

”Tälle levylle on valikoitunut Elviksen uran alkuvaiheen hittejä, joista monet, kuten All Shook Up, Jailhouse Rock, It’s Now or Never, Are You Lonesome Tonight ja Surrender, olivat aikanaan massiivisia hittejä ja listaykkösiä Atlantin molemmin puolin ja ylsivät myyntimääriin, joista monet nykyajan artistit voivat vain unelmoida”, Neittaanmäki toteaa.

Petri Neittaanmäki näkee viihteen ja luovan talouden paitsi kansakunnan henkisen kestävyyden suojelijana myös tärkeänä talousveturina Suomelle. "Suomi voidaan saada uudelleen nousuun luovan alan yrittäjyydellä", hän painottaa.

Uutuuslevyä on tilattavissa Poptorin nettisivujen kautta: www.poptori.fi ja saatavissa hyvin varustetuista levykaupoista sekä Neittaanmäen kampanjatilaisuuksista.

Lisätietoja:

Erkki Puumalainen, toimitusjohtaja, Poptori Oy, puh. 050 62515
Petri Neittaanmäki, kansanedustajaehdokas, puh. 040 553 8245



Maakuntien itsehallinto on toteutettava

2014-12-21

Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkaisi 15.12.2014 kaksi mielenkiintoista raporttia, Uudistusten umpikuja ja Sote ei korjaa palveluita.

Esitys piirikunta-malliksi on mielenkiintoinen, muttei täysin uusi. Se on ollut esillä eri muodoissaan Suomen Keskustan ikiaikaisessa tavoitteessa maakuntien itsehallinnosta jo muutama vuosi sitten Paras-hankkeen yhteydessä aluekuntamallin nimellä ja viimeksi kotikunta-maakuntamallin muodossa. Myös perussuomalaisilla, vihreillä ja joukolla kokoomuksen kansanedustajia on ollut tämän suuntaisia ajatuksia jo aiemmin. Malli pohjautuu väljästi Ruotsin landsting-malliin.

On hyvä, että nyt asian ovat nostaneet esille tutkijat, jolloin asian puoluepolitisoituminen voidaan välttää. Tämä muodostaa Suomessa valitettavan usein esteen hyvien ideoiden toteuttamiselle.

Aika keskustelulle eri vaihtoehdoista on otollinen juuri nyt, sillä käynnissä oleva sote-uudistus on kohdannut perustuslaillisia ongelmia, ja se voi sen vuoksi vielä kokonaan kaatua.

Muun muassa perustuslakiasiantuntija, akatemiaprofessori Kaarlo Tuori on todennut (HS 28.10.2014): ”Tässä on syntymässä hirveä hallintohimmeli. Perustuslain kannalta olisi selkeämpää, jos järjestämis-, tuottamis- ja rahoitusvastuu olisivat yksissä käsissä ja riittävän isolla toimijalla. Mutta silloin lähestytäänkin jo keskustan maakuntamallia, joka on kirosana tälle hallitukselle.”

Evan julkaisemassa mallissa piirikunnat olisivat alueellisia toimijoita, joille siirrettäisiin kunnilta tiettyjen tehtävien järjestämisvastuu. Piirikunnalla olisi verotusoikeus ja vaaleilla valitut päätöksentekijät eli valtuusto, joka valitsisi hallituksen ja piirikunnan johtajan.

Järjestämisvastuulla olevat tehtävät olisivat tarkoin rajatut ainoastaan sellaisiin toimintoihin ja palveluihin, joiden järjestäminen aidosti edellyttää suurta mittakaavaa. Järjestämisvastuuseen kuuluisivat lähtökohtaisesti terveydenhuolto, sekä perusterveydenhuolto että erikoissairaanhoito, liikenne, piirikunnallisen tason maankäytön ohjaus, vesihuolto sekä tietyt rahoituksen toiminnot, esimerkiksi tiehankkeiden ja muiden yhteisten infrastruktuuri-investointien rahoitus.

Piirikuntien alle jäisivät edelleen perinteiset kunnat, joita tarvitaan vastaamaan lähihallinnosta ja -palveluista, jotka kannattaa järjestää lähellä asukkaita.

Piirikunta hajauttaisi päätösvaltaa ja tarvittaessa myös järjestämisvastuuta, hyödyntäisi kuntien palvelutuotannon ohella myös yksityistä ja kolmannen sektorin palvelutuotantoa mahdollisimman laajalti ja tarjoaisi palveluiden käyttäjille mahdollisuuden valita myös palveluntuottaja. Piirikunta olisi ensisijaisesti palveluiden järjestäjä, ei tuotanto-organisaatio.

Evan mukaan järjestely vähentäisi hallinnon määrää nykytasoltaan, sillä se korvaisi kaikki nykyiset yhteistyörakenteet ja vähentäisi hallintoa sekä kuntien että valtion tahoilla. Piirikuntia voisi olla yhteensä noin 20.

Olisi upeaa, jos Suomessakin päästäisin vihdoin todelliseen maakuntien itsehallintoon.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
kansanedustajaehdokas (kesk.)
Jyväskylä



Keski-Suomi ja Suomi kuntoon

2014-12-11

Eduskuntavaalit järjestetään 19. huhtikuuta 2015, mikäli Stubbin hallitus pysyy kasassa vaalikauden loppuun asti.

Puolueiden voimasuhteet ovat vaihdelleet kuluneen vaalikauden aikana paljon. Viimeisimmät gallupit ovat olleet Keskustalle suotuisia. Keskustan menestyksen taustalla on mielestäni erinomainen puheenjohtajamme, Juha Sipilä, joka on myös pääministeriehdokkaamme.

Yrittäjätaustaisen Sipilän maltillinen ja rakentava tyyli, joka perustuu asioiden hoitamiseen ja ongelmien ratkaisemiseen yhteistyössä muiden puolueiden kanssa, näyttää vetoavan kansalaisiin. Vaikeina aikoina kansalaiset arvostavat vastuuntuntoista politiikkaa.

Vaikka elämme taloudellisesti vaikeita aikoja, valtion budjetin puitteissa on mahdollista tehdä priorisointeja, joilla esimerkiksi liikennehankkeisiin varattuja määrärahoja voidaan kohdentaa maakuntien näkökulmasta oikeudenmukaisemmin.

Tarvitsemme suunnanmuutoksen erityisesti aluepolitiikkaan, jotta pääkaupunkiseudun kasvua voidaan hillitä ja uusia työpaikkoja saadaan syntymään myös kasvukeskusten ulkopuolelle.

Esimerkiksi biotaloudessa on tässä suhteessa valtavat kasvumahdollisuudet ja meitä keskisuomalaisia ilahduttaa erityisesti MetsäGroupin lupaus Äänekoskelle rakennettavasta miljardiluokan suurinvestoinnista, jonka myönteiset vaikutukset säteilevät koko Keski-Suomeen.

Tarvitsemme uutta otetta myös sosiaalipolitiikkaan, koulutuspolitiikkaan ja maatalouspolitiikkaan sekä yrittäjyyteen kannustamisessa.

Lapsilisien leikkaus on peruutettava ja sen yhteydessä luotu sekava ja kallis vähennysjärjestelmä on purettava. Lapsiperheet ovat monesti taloudellisesti ahtaalla, joten Matti Vanhasen II hallituksen toteuttama lapsilisien sitominen indeksiin on palautettava.

Pienten lukioiden lakkauttamiset on estettävä, sillä uudistuksen toteutuessa nuoret joutuisivat muuttamaan omilleen jo ala-ikäisenä saadakseen koulutusta. Lisäksi lakkauttaminen lisäisi alueellista eriarvoisuutta.

Maataloustuet tulee maksaa EU:n tukiuudistuksista huolimatta viljelijöille ajallaan myös ensi vuonna. Haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen ehtoja on edelleen lievennettävä ja määräaikaa uudistuksille on pidennettävä.

Mikro- ja pienyrittäjyyden edellytyksiä on parannettava, sillä pääosin sinne uudet työpaikat voivat syntyä.

Tässä vain muutamia asioita, jotka ovat asialistallani. Nykyisen hallituksen jäljiltä työsarkaa riittää monella sektorilla pitkäksi aikaa.

Keski-Suomi ja Suomi voidaan saada kuntoon, jos vain meillä on siihen riittävä tahtotila.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
Jyväskylä



Pohjoismaiden erilaiset integraatioratkaisut

2014-10-20

1.1.2015 tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta Suomen ja Ruotsin liittymisestä Euroopan unioniin. Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisesti liittoutumattomia maita, muista Pohjoismaista Norja, Tanska ja Islanti ovat Naton jäseniä. Islanti ja Norja eivät ole EU:n jäseniä, kun taas Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka on ottanut käyttöönsä myös yhteisvaluutta euron.

Euroopan velkakriisin vuoksi euromaiden joukko ei ole ainakaan lähiaikoina laajentumassa. Sekä tanskalaiset että ruotsalaiset ovat torjuneet aiemmin kansanäänestyksissä liittymisen rahaliittoon.

Ukrainan kriisi on synnyttänyt keskustelua sekä Suomessa että Ruotsissa, pitäisikö maiden turvallisuuspoliittista linjaa tarkastaa. Molemmat maat allekirjoittivat äskettäin yhteistyötä syventävän sopimuksen Naton kanssa.

Suomessa on vedottu lähihistorian aikana useissa eri vaiheissa Ruotsin valintoihin.

Kun Suomi päätti hakea EY-jäsenyyttä alkuvuodesta 1992, perusteltiin hakemusta muun muassa sillä, että myös Ruotsi oli päättänyt hakea jäsenyyttä. Kun Suomessa tehtiin päätöstä rahaliittoon liittymisestä vuonna 1997, liittymistä vastustavat voimat yrittivät vedota siihen, ettei tärkeä kilpailu- ja kauppakumppanimme Ruotsikaan ole liittymässä rahaliittoon ensimmäisten joukossa.

Nykyisessä tilanteessa on mielenkiintoista arvioida, mitä vaikutuksia rahaliiton jäsenyydellä on ollut Suomen kilpailukyvyn kannalta verrattuna muihin Pohjoismaihin. Euron kurssi on vaihdellut voimakkaasti suhteessa Yhdysvaltain dollariin. Viime aikoina euro on jälleen heikentynyt, jonka myötä sen ja dollarin kurssien on arvioitu voivan saavuttaa jälleen pariteetin ensi kesään mennessä.

Vertailu on mielekästä myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta: miten Islanti, Tanska ja Norja kokevat oman turvallisuustilanteensa Naton jäsenenä verrattuna liittoutumattomiin Suomeen ja Ruotsiin ja mitä johtopäätöksiä tästä pitäisi tehdä.

Ruotsin uusi pääministeri Stefan Löfven on jo ilmoittanut, ettei Ruotsi hae Naton jäsenyyttä. Kannanotolla on jälleen ulottuvuutensa myös Suomessa käytävään Nato-keskusteluun.

Asialistalla on myös muita suuria taloudellisia ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä. Miten suhtaudumme jatkossa Euroopan velkakriisin hoitamiseen, talous- ja finanssipoliittisen yhteistyön tiivistämiseen, eurobondeihin, EU:n eritahtiseen yhdentymiseen ja sotilaalliseen yhteistyöhön?

Nyt eduskuntavaalien lähestyessä johtavien puolueiden kannanotoilla on merkitystä siihen, millaisia päätöksiä Suomen hallitus ja eduskunta tulevat näissä kysymyksissä tekemään, ja mikä Suomen paikka pohjoismaisessa ja Euroopan kokonaisarkkitehtuurissa tulee sen myötä olemaan.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
Jyväskylä


Petrin uutiskirje: Nyt se alkaa!

2014-10-19

Hyvä ystävä,

Eduskuntavaalit järjestetään tasan kuuden kuukauden kuluttua, 19. huhtikuuta 2015, mikäli Stubbin hallitus pysyy kasassa vaalikauden loppuun asti. Ennakkoäänestys järjestetään kotimaassa 8.-14.4.2015.

Meidän eduskuntavaaliehdokkaiksi nimettyjen on aika aloittaa pikku hiljaa vaalikampanjointi.

Kuten monet teistä muistavat, olin ehdokkaana ensimmäisen kerran vuoden 1999 eduskuntavaaleissa, tuolloin juuri 24-vuotta täyttäneenä. Tein kovan kampanjan ja tulin valituksi. Tuolloin Keskusta sai Keski-Suomessa historiallisen neljännen paikan, jonka kykenimme säilyttämään vuoden 2003 ja 2007 vaaleissa.

Nyt 39-vuotiaana yhteiskuntatieteiden maisterina ja kolmen lapsen isänä käyn viidenteen eduskuntavaalikampanjaani samoin tavoittein. Tulen tekemään vahvan vaalityön, jonka tavoitteena on palauttaa Keskustalle neljäs kansanedustajapaikka ja auttaa sitä kautta puolueen tavoitetta nousta valtakunnallisesti suurimmaksi puolueeksi.

Lähtökohdat onnistuneelle vaalityölle ovat hyvät. Viimeisimmät gallupit ovat olleet Keskustalle suotuisia. Eilen Iltalehden julkaisemassa gallupissa Keskustan kannatus on noussut jo lähes viisi prosenttiyksikköä kokoomuksen edelle. Keskusta sai tutkimuksessa 23,4 prosentin kannatuksen. Kokoomuksen kannatus oli 18,5 prosenttia. Perussuomalaisten kannatus oli 16,5 ja sosiaalidemokraattien 15,1 prosenttia, vihreiden 8,9 prosenttia, vasemmistoliiton 8 prosenttia, RKP:n 4,2 prosenttia ja kristillisdemokraattien 3,8 prosenttia. Tietoykkönen Oy:n tekemään tutkimukseen haastateltiin 1 000 täysi-ikäistä suomalaista. Virhemarginaaliksi ilmoitettiin noin 3 prosenttiyksikköä.

Keskustan menestyksen taustalla on mielestäni erinomainen puheenjohtajamme, Juha Sipilä, joka on myös pääministeriehdokkaamme. Yrittäjätaustaisen Sipilän maltillinen ja rakentava tyyli, joka perustuu asioiden hoitamiseen ja ongelmien ratkaisemiseen yhteistyössä muiden puolueiden kanssa, näyttää vetoavan kansalaisiin. Vaikeina aikoina kansalaiset arvostavat vastuuntuntoista politiikkaa.

Mikäli saavutamme nykyisen gallup-menestyksen vaaleissa, vakiintuneiden käytäntöjen mukaisesti Sipilä saanee ensin hallituksen muodostajan tehtävän ja siinä onnistuessaan tulee valituksi pääministeriksi. Meidän ei kuitenkaan pidä tuudittautua hyviin gallup-lukuihin, sillä politiikassa kuusi kuukautta on pitkä aika. Vain kovalla vaalityöllä voimme saavuttaa ykköspaikan todellisessa vaalissa. Tähän työhön tarvitaan meitä kaikkia. Tähän työhön kutsun Sinut nyt mukaan.

Vaikka elämme taloudellisesti vaikeita aikoja, valtion budjetin puitteissa on mahdollista tehdä priorisointeja, joilla esimerkiksi liikennehankkeisiin varattuja määrärahoja voidaan kohdentaa maakuntien näkökulmasta oikeudenmukaisemmin. Tarvitsemme suunnanmuutoksen erityisesti aluepolitiikkaan, jotta pääkaupunkiseudun kasvua voidaan hillitä ja uusia työpaikkoja saadaan syntymään myös kasvukeskusten ulkopuolelle. Esimerkiksi biotaloudessa on tässä suhteessa valtavat kasvumahdollisuudet ja meitä keskisuomalaisia ilahduttaa erityisesti MetsäGroupin lupaus Äänekoskelle rakennettavasta miljardiluokan suurinvestoinnista, jonka myönteiset vaikutukset säteilevät koko Keski-Suomeen.

Tarvitsemme uutta otetta myös sosiaalipolitiikkaan, koulutuspolitiikkaan ja maatalouspolitiikkaan sekä yrittäjyyteen kannustamisessa. Lapsilisien leikkaus on peruutettava ja sen yhteydessä luotu sekava ja kallis vähennysjärjestelmä on purettava. Lapsiperheet ovat monesti taloudellisesti ahtaalla, joten Matti Vanhasen II hallituksen toteuttama lapsilisien sitominen indeksiin on palautettava. Pienten lukioiden lakkauttamiset on estettävä, sillä uudistuksen toteutuessa nuoret joutuisivat muuttamaan omilleen jo ala-ikäisenä saadakseen koulutusta. Lisäksi lakkauttaminen lisäisi alueellista eriarvoisuutta. Maataloustuet tulee maksaa EU:n tukiuudistuksista huolimatta viljelijöille ajallaan myös ensi vuonna. Haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen ehtoja on edelleen lievennettävä ja määräaikaa uudistuksille on pidennettävä. Mikro- ja pienyrittäjyyden edellytyksiä on parannettava, sillä pääosin sinne uudet työpaikat voivat syntyä.

Tässä vain muutamia asioita, jotka ovat asialistallani. Nykyisen hallituksen jäljiltä työsarkaa riittää monella sektorilla pitkäksi aikaa!

Tänään alkaa myös virallinen kampanja-aika, joka kestää eduskuntavaaleihin asti ja jatkuu vielä kaksi viikkoa sen jälkeen. Tänä aikana eduskuntavaaliehdokkaiden on mahdollista ottaa vastaan rahalahjoituksia sekä yksityisiltä kansalaisilta että yrityksiltä. Mikäli haluat tukea vaalityötäni, löydät pankkiyhteystiedot tämän kirjeen lopusta. Arvostan kaiken kokoisia lahjoituksia.

Olen mukana myös sosiaalisessa mediassa, Facebookissa (www.facebook.com/petri.neittaanmaki) ja Twitterissä (@pneittaanmaki). Kotisivuni löytyy osoitteesta: www.neittaanmaki.fi

Pidetään yhteyttä!

Parhain terveisin,

Petri Neittaanmäki
puh. 040 553 8245


Timo Laaniselle jatkokausi puoluesihteerinä

2014-06-06

TIEDOTE
Jyväskylä 6.6.2014
Julkaisuvapaa

Jyväskylän Keskustaseura ry kannattaa puoluesihteeri Timo Laanisen valitsemista jatkokaudelle Keskustan Turun puoluekokouksessa 13.-15.6.2014.

Laaninen on toiminut Keskustan puoluesihteerinä vuodesta 2010 alkaen. Laanisen kaudella Keskusta on nostanut kannatustaan vuoden 2011 eduskuntavaalitappion jälkeen kaikissa vaaleissa. Presidentinvaaleissa ja kunnallisvaaleissa 2012 Keskusta oli kolmas ja tämän kevään eurovaaleissa toinen. Seuraava projekti on kevään 2015 eduskuntavaalit ja Keskustan nostaminen niissä suurimmaksi.

Laanisen kaudella on toteutettu monia järjestöuudistuksia ja puolue on päässyt eroon velkataakastaan. Moni tuleviin eduskuntavaaleihin tähtäävä uudistustyö on kuitenkin vielä kesken, joten jatkokausi on perusteltu myös tästä näkökulmasta.

On myös tärkeää, että ensi kevään hallitusneuvotteluissa Keskustan puoluesihteerinä on kokenut politiikan moniottelija, joka osaltaan varmistaa, että Keskustan puumerkki tulee vahvasti kirjatuksi tulevan hallituksen ohjelmaan.

JYVÄSKYLÄN KESKUSTASEURA RY:N JOHTOKUNTA

Lisätietoja:

Puheenjohtaja Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245
Varapuheenjohtaja Hannu Laitinen, puh. 040 544 3558


Kiitos luottamuksesta!

2014-04-13

Saarijärvellä 12. huhtikuuta 2014 kokoontunut Keskustan Keski-Suomen piirikokous päätti asettaa allekirjoittaneen ehdokkaaksi kevään 2015 eduskuntavaaleihin. Kiitos luottamuksesta!

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
Jyväskylä



Kyseenalainen sote-sopu

2014-03-25

Kun hallitus ja oppositiopuolueet saavuttivat viime viikonloppuna sovun ns. sote-uudistuksesta, mieleeni tuli muutama kysymys:

Mahtaako tämäkään malli olla perustuslain mukainen, kun kuntien suorasta päätösvallasta ollaan siirtämässä lähes puolet pois?

Mitä tapahtuu jos rahat eivät riitä uudessakaan organisaatiossa? Miten pienet kunnat voivat silloin promilleosuuksillaan suur-kuntayhtymän asioihin ja varainkäyttöön vaikuttaa?

Kuka takaa lähipalveluiden rahoituspohjan ja siirtyykö niiden järjestäminen vähintään siihen väestöpohjaltaan kykeneville kunnille tai alueellisten kuntayhtymien keskuskunnille palveluiden siirtyessä yhä kauemmaksi niiden tarvitsijoista, kun toimipisteitä joudutaan karsimaan?

Oma arvioni on, että Vasemmistoliiton päätettyä lähteä tänään hallituksesta, koko hallitus olisi todennäköisesti kaatunut, ellei oppositio olisi mennyt viikonloppuna hallituksen takuumieheksi sote-sopimukseen, joka on selkeästi Keskustan tavoitteiden vastainen, keskittävä, ja jopa hallituksen aiemmin kaavailemia malleja, joissa päätöksenteko ja varainkäyttö olisivat kuitenkin säilyneet maakuntarajojen sisällä, huonompi.

Toivotaan kuitenkin, että järki voi vielä voittaa tässäkin asiassa esimerkiksi perustuslaillisuuden näkökulmasta ja voidaan palata perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kehittämiseen maakuntarajojen sisällä.

Maakunnalliset sairaanhoitopiirit on säilytettävä!

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
Jyväskylä


Neittaanmäki antoi suostumuksensa eduskuntaehdokkuudelle

2014-01-22

Jyväskyläläinen yhteiskuntatieteiden maisteri Petri Neittaanmäki on antanut suostumuksensa Keskustan Keski-Suomen piirin jäsenäänestykseen valittaessa ehdokkaita 19.4.2015 pidettäviin eduskuntavaaleihin. Samalla Neittaanmäki ilmoittaa olevansa myös käytettävissä Keskustan eduskuntavaaliehdokkaana Keski-Suomen vaalipiirissä.

Neittaanmäkeä esitti kansanedustajaehdokkaaksi Jyväskylän Keskustaseura ry 26.10.2013 pitämässään syyskokouksessa. Mahdollinen jäsenvaali käydään Keski-Suomessa 21.-23.3.2014.

Petri Neittaanmäki toimi Keskustan kansanedustajana vuosina 1999-2007. Sen jälkeen hän on toiminut muun muassa Euroopan parlamentin jäsen Hannu Takkulan erityisavustajana sekä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen erityisavustajana.

Neittaanmäki katsoo, että Suomella on edessään ”vaaran vuodet” sekä sisäisessä kehityksessään että suhteessa Euroopan unioniin.

”Voimakas keskittämiskehitys, kuntien pakkoliitokset ja sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän romuttaminen, joita kaikkia Kataisen hallitus on ajanut, on saatava pikaisesti päättymään.”

”Euroopan unioni pyrkii kasvattamaan jatkuvasti omaa toimivaltaansa. Suomen tulee ajaa sen sijaan varainkäytön ja päätöksenteon hajauttamista takaisin jäsenvaltioille. Unionin tulee puolestaan keskittyä suurten, koko Eurooppaa koskettavien asioiden hoitamiseen.”

Neittaanmäki toimii kevään 2014 Euroopan parlamentin vaaleissa Hannu Takkulan vaalipäällikkönä.

Lisätietoja:

Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Neittaanmäki Hannu Takkulan vaalipäälliköksi

2014-01-21

TIEDOTE
21.1.2014
Julkaisuvapaa

Euroopan parlamentin jäsen Hannu Takkula on valinnut valtakunnalliseksi vaalipäällikökseen yhteiskuntatieteiden maisteri Petri Neittaanmäen Jyväskylästä. Neittaanmäki on toiminut aiemmin Takkulan erityisavustajana vuosina 2007-2009 sekä kansanedustajana vuosina 1999-2007. Neittaanmäellä on kokemusta useiden valtakunnallisten vaalikampanjoiden tekemisestä.

Kasvatustieteen maisteri Takkula tavoittelee toukokuun 25. päivänä 2014 järjestettävissä vaaleissa kolmatta kautta Euroopan parlamentissa. Takkula on toiminut aiemmin kansanedustajana vuosina 1995-2004 ja vuodesta 2004 alkaen Euroopan parlamentin jäsenenä.

Euroopan parlamentissa Takkula toimii muun muassa Keskustan MEP-valtuuskunnan puheenjohtajana sekä ALDE-ryhmän koordinaattorina kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa. Moniin luottamustehtäviin lukeutuu Keskustan puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan jäsenyys.

Tukiryhmävastaavaksi valittiin tiiminvetäjä Outi Alapirtti Taivalkoskelta ja kansalaisvaltuuskunnan puheenjohtajaksi tuleva Kuortaneen urheiluopiston rehtori, olympiavoittaja Tapio Korjus.

Lisätietoja:

Euroopan parlamentin jäsen Hannu Takkula, puh. 0400 203 300
Vaalipäällikkö Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245



Maakunnan edunvalvonnan tasoa on nostettava

2013-10-26

Keski-Suomen maakunta ja sen veturiksi kutsuttu Jyväskylän kaupunki ovat eläneet jo pitkään näivettymisen kierrettä. Tähän on osaksi syynä Eurooppaa ja koko maailmaa koetteleva pitkittynyt taloudellinen taantuma. Mutta kysymys on myös toimintatavoista - siitä, miten maakunnan edunvalvontaa hoidetaan niissä pöydissä, joissa meitä koskevista asioista päätetään.

Keski-Suomen väestöosuus vastaa noin viittä prosenttia suomalaisista. Arkadianmäellä meillä on yhteensä kymmenen kansanedustajaa. Yhdeksäntoistajäsenisessä valtioneuvostossa on tällä hetkellä kaksi keskisuomalaista ministeriä ja lisäksi yksi keskisuomalaisjuurinen - kokoomme nähden olemme siis suorastaan yliedustettuja.

Tällaisella joukkueella luulisi saatavan maakuntamme hyväksi jotakin aikaiseksi. Tulokset ovat olleet kuitenkin laihoja sekä nykyisellä että edellisellä vaalikaudella. Sen lisäksi nykyisten keskisuomalaisten ministerien vastuulla olevat kunta- ja sote-uudistushankkeet ovat ajaneet kunnat suorastaan sekasorron partaalle sekä meillä että muualla. Pieniä kuntia ollaan pakottamassa liitoksiin ja hyvin toimivat sairaanhoitopiirit ollaan lopettamassa. Tilalle ollaan tuomassa keskuskaupunkivetoista isäntäkuntamallia – jopa perustuslain vastaisesti.

Kova tosiasia on, että maakuntamme edunvalvonta yskii pahasti. Pääkaupunkiseudun ja myös muiden alueiden infrastruktuurihankkeiden rahoitus on mennyt toistuvasti Keski-Suomen tarpeiden ohi. Olemme menettäneet muun muassa hätäkeskuksen ja poliisipiirin. Emme saaneet tavoittelemaamme kansallisen koulutuksen arviointineuvostoa, emmekä mitään muutakaan merkittävää osuutta valtion alueellistamistoimenpiteistä. Samaan aikaan julkisuudessa on kerrottu, että keskisuomalaiset kansanedustajat eivät tee yhdessä enää edes aloitteita!

Kysymys on joko kyvyttömyydestä tai tahdottomuudesta hoitaa asioita yhdessä, pahimmassa tapauksessa molemmista yhtä aikaa. Näin ei voi jatkua. Seuraavissa eduskuntavaaleissa on valittava sellainen kansanedustajajoukko, jolla on kykyä ja tahtoa rakentaa maakunnallemme yksissä tuumin valoisampaa tulevaisuutta.

Meidän on paalutettava 5-10 tärkeintä tulevaisuuden tavoitetta ja toteutettava ne. Muuten maakuntaamme uhkaa pirstaloituminen ja entistä syvempi näivettymisen kierre. Yhtenä tärkeimpänä mainittakoon epävarman lentoliikenteen korvaavat nopeat liikenneyhteydet, joilla turvataan maakuntamme asukkaiden ja elinkeinoelämän tarpeet pitkälle tulevaisuuteen.

Jyväskylän Keskustaseura ry:n syyskokous esittää Keskustan Keski-Suomen piiri ry:lle, että se nimeää yhteiskuntatieteiden maisteri Petri Neittaanmäen ehdokkaaksi eduskuntavaalien jäsenäänestykseen. Hänellä on kokemusta edunvalvonnasta niin kunnalliselta, maakunnalliselta, valtakunnalliselta kuin EU-tasoltakin. Hänen kokemuksensa on saatava jälleen käyttöömme.

JYVÄSKYLÄN KESKUSTASEURA RY:N SYYSKOKOUS

Lisätietoja:

Kokouksen puheenjohtaja Hannu Laitinen, puh. 040 7500 991



Keslabin yhdistämishanke on pysäytettävä

2013-05-26

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin (KSSHP) hallitus on valtuuttanut sairaanhoitopiirin johdon selvittämään laboratoriopalveluja tuottavan Keslab-liikelaitoksen fuusiota ja toimintojen yhdistämistä pirkanmaalaiseen Fimlab-laboratoriot Oy:öön. Käytännössä kysymys on Keslabin toimintojen myynnistä. Siinä ei ole järkeä.

Keslab –liikelaitos on Keski-Suomen sairaanhoitopiirin hyvin toimivien laboratoriopalvelujen osaava hoitaja ja kehittäjä. Sillä on käytettävissään äskettäin perusparannetut, modernit laboratoriotilat ja uudet analyysilaitteet. Se on myös kannattavuudeltaan Suomen kärkipään laboratorioita. Kuitenkin laskelmissa, joilla siirron kannattavuutta on pyritty perustelemaan, on korostettu tosiasioiden vastaisesti Keslab -liikelaitoksen toiminnan puutteita ja samalla on luotu mielikuvaa heikosti kannattavasta laitoksesta.

Yhdistymishanketta on viety eteenpäin kovalla kiireellä. Sen yhteydessä on jäänyt kokonaan arvioimatta mahdollisuus muodostaa Keslab -liikelaitoksesta oma yhtiönsä tai vaihtoehtoisesti palauttaa laitos alkuperäiseen hallintomalliin diagnostiikkaosaamiskeskuksen osana. Tällä olisi merkitystä koko maakunnan laboratoriotoimintaa ajatellen. Lisäksi Keski-Suomen sairaanhoitopiiri kuuluu Kuopion yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueeseen, mikä yhteys on vaarassa katketa laboratoriotoiminnan osalta, sillä Fimlab Laboratoriot Oy:n pääomistaja on Pirkanmaan sairaanhoitopiiri.

Yhdistymistä on yritetty puolustella sillä, että Keski-Suomen sairaanhoitopiiri voisi tulla osakkaaksi Fimlab Laboratoriot Oy:öön hankkimalla sen osakkeita runsaalla miljoonalla eurolla. Kuitenkaan riskianalyysiä hankkeen taloudellisesta kannattavuudesta ei ole tehty, vaan arviot ovat olleet pelkästään positiivisia. Ymmärrettävästi keskisuomalaisia huolestuttaa myös näytteiden pidentyvän kuljetusmatkan aiheuttamat turvallisuusriskit ja väistämättä aiheutuvat aikaviiveet tutkimustuloksissa – vaikka toisin nyt väitetäänkin.

Myös ulkopuolisen arvioijan, Inspira Oy:n, tekemät arvonmäärityslaskelmat osoittavat, että Keslab -liikelaitoksen sulauttamisesta Fimlab Laboratoriot Oy:öön ei ole odotettavissa nopeaa hyötyä, vaan toiminnan kannattavuus jopa heikkenee aluksi yhtiöittämisestä johtuvien kustannusten takia. Vastaavasti laboratoriopalvelujen hinnoittelusta ja kustannussäästöistä saatava hyöty realisoituisi täysimääräisenä vasta viiden vuoden kuluttua. Myös uuden sairaalan tilaratkaisuista saatavat säästöt on tehty ylioptimistisesti, koska vastaavat säästöt voitaisiin saada aikaan myös Keslabin omaa analyysitoimintaa järjestelemällä.

Lisäksi on pelättävissä, että Keski-Suomi menettää yhtiöittämisen myötä vaikutusvaltansa oman maakuntansa laboratoriotoiminnassa, mikä olisi lisäaskel Keski-Suomen identiteetin murentamisessa terveydenhuollon alalla.

Edellä olevin perustein Jyväskylän Keskustaseura ry:n johtokunta vaatii, että Keski-Suomen sairaanhoitopiirin hallitus pysäyttää Keslabin ja Finlab-laboratoriot Oy:n yhdistämishankkeen valmistelun välittömästi.

Lisätietoja:

Puheenjohtaja Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245
Varapuheenjohtaja Hannu Laitinen, puh. 050 426 3394



Oikaisuvaatimus Jyväskylän kaupunginhallitukselle

2013-02-06

Esitän kunnioittavasti, että Jyväskylän kaupunginhallitus oikaisee 4.2.2013 tekemänsä päätöksen nro 60 ”Kaupungin ohje koulutuskuntayhtymälle lukioverkkoa koskevassa päätöksenteossa” (Dnro 726/09).

Näin merkittävä asia olisi tullut saattaa kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi, joten kaupunginhallitus on ylittänyt toimivaltuutensa, minkä seurauksena päätös on tehtävä uudelleen oikeassa järjestyksessä.

Ehdotan, että päätös saa alkuperäisen kaupunginjohtaja Markku Anderssonin pohjaehdotuksen muodon:

”Kaupunginhallitus ehdottaa valtuustolle, että se valtuuttaa kaupunginhallituksen tekemään Jyväskylän koulutuskuntayhtymän kanssa lukioverkkoa koskevan sopimuksen, jossa

- Jyväskylän kaupunki sitoutuu toimimaan kuntayhtymän esittämän mallin 2 mukaisesti, joka takaa lyseorakennuksen säilymisen opetuskäytössä.

- Jyväskylän kaupunki sitoutuu lunastamaan lyseotalon ja sen lisärakennuksen kaupungin ja kuntayhtymän 10.9.2010 tekemän kauppakirjan ehtojen mukaisesti ja peruskorjaa lyseotalon ja tekee sen yhteyteen uudisrakennuksen siten, että tilaa on noin 6 100 m2.

- Jyväskylän kaupunki vuokraa peruskorjatun lyseotalon ja sen lisärakennuksen Jyväskylän koulutuskuntayhtymän Jyväskylän lukiokoulutus-liikelaitoksen käyttöön 20 vuodeksi siten, että tämän kokonaisuuden vuokra on korkeintaan nykytasossa (2012) 450 000 euroa vuodessa + rakennuskustannusindeksin mukainen vuosittainen vuosikorotus.

- Lyseotalon ja sen lisärakennuksen siirtyessä kaupungin omistukseen kiinteistön nykyinen vuokrataso säilyy kunnostus- ja rakennustöiden alkamiseen saakka.

- Koulutuskuntayhtymän kanssa sovitaan sopimuksin tarvittavan rahoituksen ja hankkeen toteuttamisen yksityiskohdista.”

Kunnioittavasti,

Petri Neittaanmäki



Sääntömuutos kaventaisi jäsenistön vaikutusvaltaa

2012-03-27

Lahden puoluekokous hyväksyi Keskustalle uudet säännöt kesällä 2010. Puoluetoimistossa on virinnyt jälleen tarve tehdä sääntöihin muutoksia, joiden valmistelemiseen se on hakenut ja saanut valtuutuksen puoluehallitukselta tammikuussa 2012.

Tampereella perjantaina 23.3. kokoontunut puoluehallitus oli erimielinen monista työvaliokunnan sille esittämistä muutosehdotuksista, mutta hyväksyi ne äänestysten jälkeen jatkokäsittelyn pohjaksi.

Sääntömuutosehdotuksia ei voi muuta kuin ihmetellä. Puolueen säännöt tulee nähdä puoluetoiminnan pitkäaikaisena ohjekirjana, ikään kuin perustuslakina, joka kestää ajan saatossa jopa vuosikymmeniä. Toki teknisiä tarkistuksia voidaan tehdä, mutta kahden vuoden välein tehtäville periaatteellisesti suurille muutoksille ei ole mitään perusteita. Myöskään piirijärjestöjä, kunnallisjärjestöjä ja paikallisyhdistyksiä ei tule rasittaa jatkuvasti tarpeettomilla sääntömuutoksilla.

Nostan tässä esiin muutamia ongelmallisia kohtia. Niistä tärkeimpänä on kysymys puoluesihteerin valinnasta.

Jo vuosikausia puolueessa on ollut liikkeellä voimia, jotka ovat yrittäneet riistää puoluekokoukselta mahdollisuuden puoluesihteerin valintaan. Nyt käsillä olevassa uudistuksessa työvaliokunnan ja puoluehallituksen seulan on jo läpäissyt ehdotus, jonka mukaan puoluesihteerin valinta siirrettäisiin puoluevaltuuskunnalle.

Perustelun mukaan on ”teoriassa mahdollista, että puoluesihteeri voi esittää julkisuudessa puheenjohtajan näkemyksistä voimakkaasti poikkeavia mielipiteitä sillä perusteella, että kummallakin on samanlainen puoluekokouksen mandaatti. Tällöin voisi syntyä epäselvyyttä siitä, mikä on puolueen kanta.”

Perustelu on älytön. Isoon puolueeseen voi ja siihen pitääkin mahtua useita mielipiteitä. Yhden totuuden politiikalla on vain yksi tie: syvä tappioiden kierre. Puoluevaltuuskunnan on päättäväisesti torjuttava tällainen muutos. Puoluesihteerin valinnan säilyttäminen puoluekokouksella kuuluu Keskustan kansanvaltaisen toiminnan ytimeen.

Muutoinkin toimihenkilöiden valintaa ollaan delegoimassa pienen piirin käsiin. Aiemmin puolueesta on jo lakkautettu muun muassa varainhankinnasta vastaavan henkilön, kunnallisasiainsihteerin/kaupunkitoiminnan suunnittelupäällikön ja järjestöpäällikön tehtävät.

Puolueen toiminta on jo kärsinyt vakavasti näistä muutoksista. Nyt säännöistä ollaan poistamassa myös hallintopäällikön tehtävä, jonka tehtävät delegoitaisiin ”puolueen taloutta hoitavalle henkilölle”, joka toimisi puoluesihteerin alaisuudessa.

Näillä muutoksilla puoluesihteerin toimenkuvaa on jo muokattu ja muokattaisiin edelleen hallinnolliseksi toimihenkilöksi, ”konttorirotaksi”, jolla ei ole aikaa kiertää kentällä. Näin ei Keskustan kaltaisessa kansanliikkeessä voi olla. Keskustan puoluesihteerin on liikuttava aktiivisesti maakunnissa innostamassa väkeä sekä vaalien alla että niiden välillä. Hallinnolliset tehtävät tulee hoitaa muiden toimihenkilöiden toimesta.

Edellä mainittujen muutosten lisäksi keskeisimpinä mainittakoon, että Keskustan europarlamenttiryhmältä ollaan viemässä äänioikeus puolueen työvaliokunnassa, joka kovan taistelun jälkeen saatiin vuonna 1998 vihdoin hyväksytyksi.

Lisäksi ehdotuksen presidenttiehdokkaasta tekisi puoluekokoukselle jatkossa puoluevaltuuston sijasta puoluehallitus. Myös neuvottelukunnat lakkautettaisiin ja niiden edustus puoluehallituksessa poistettaisiin. Lisäksi puoluevaltuuskunnan kokoonpanoa supistettaisiin tuntuvasti 135 jäsenestä 104 jäseneen.

Tämänkaltaisia muutoksia puolueen sääntöihin ei ole tarvetta tehdä. Kevään puoluevaltuuskunnan tuleekin hylätä puoluehallituksen esitys ja palauttaa se uudelleen valmisteltavaksi.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
Jyväskylä


Jyväskylän Keskustaseura ry vaatii: Jäsenvaali on toimeenpantava

2012-03-18

TIEDOTE 18.3.2012
Jyväskylä
Julkaisuvapaa

Keskustan puoluehallitus päättää perjantaina 23. maaliskuuta, järjestetäänkö puolueen puheenjohtajasta jäsenvaali vai ei.

Jyväskylän Keskustaseura ry:n ylimääräinen kokous vaatii, että jäsenvaali on pantava toimeen konstailematta.

Jäsenvaalia vastaan ei ole esitetty vielä yhtään järkevää argumenttia. Sen sijaan sitä puoltavia argumentteja on monia. Jäsenvaali aktivoisi nykyisiä jäseniä, mahdollistaisi uusien jäsenten hankkimisen ja mikä tärkeintä, lisäisi entisestään puolueen kansanvaltaisia periaatteita, kun kentän ääni pääsisi kuulumaan nykyistä laajemmin.

Puolueen sääntötyöryhmää pari vuotta sitten vetänyt Seppo Kääriäinen on ilmoittanut pitävänsä jäsenvaalin järjestämistä edelleen käyttökelpoisena (Yle 13.3.2012). Presidenttiehdokkaan valitsemiseksi jäsenvaali on toimeenpantu onnistuneesti jo kaksi kertaa, vuosina 1993 ja 1999.

Nyt neuvoa-antavaa jäsenvaalia puolueen puheenjohtajan valitsemiseksi on mahdollisuus testata ensimmäisen kerran käytännössä, kun kilpaan on ilmoittautunut mukaan kolme ehdokasta. Jos jäsenvaalia ei nyt toimeenpantaisi, voidaan kysyä, milloin se sitten järjestettäisiin? Tätä parempaa hetkeä jäsenvaalin järjestämiseen ei yksinkertaisesti voi tulla.

Jostakin syystä puolueen johto ja osa piirien puheenjohtajista on kuitenkin venkoillut jäsenäänestyksen järjestämistä vastaan, tai ei ole ottanut asiaan selvää kantaa. Puoluesihteerikään ei ole kertonut selvästi omaa kantaansa, vaikka esittelee asian päätöksentekoelimille.

On muistutettava mieliin, että puoluesihteeri Timo Laaninen kuuluu jäsenenä Edistysmielisen Keskustapolitiikan Yhdistys EKY:yyn. Sen 3.3.2010 vuosikokouksessa hyväksymän ohjelman ”Uusi avoin Keskusta” ensimmäisessä kohdassa vaaditaan jäsenäänestystä osaksi puheenjohtajan valintaa:

”Puolue järjestää neuvoa-antavan jäsenäänestyksen puolueen puheenjohtajasta. Puheenjohtajan valitsee lopullisesti edelleen puoluekokous.”

On vaalilupausten lunastamisen aika. Puoluesihteerin on nyt otettava lusikka kauniiseen käteen ja tehtävä sekä puoluehallitukselle että sen työvaliokunnalle yksiselitteinen pohjaehdotus jäsenvaalin järjestämiseksi, esimerkiksi edellä mainittua muotoilua käyttäen.

Lisätietoja:

Puheenjohtaja Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Väyrynen puhuu Keski-Suomessa kuntauudistuksesta

2012-02-22

TIEDOTE 22.2.2012
Julkaisuvapaa

Väyrynen puhuu Keski-Suomessa kuntauudistuksesta

Valtiotieteen tohtori, Keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen kiertää Keski-Suomessa perjantaina 9. ja lauantaina 10. maaliskuuta. Väyrynen puhuu yhteensä kymmenessä avoimessa puhe- ja keskustelutilaisuudessa.

Tilaisuuksien teemana on erityisesti hallituksen kuntauudistus, mutta samalla Väyrynen haluaa rohkaista ihmisiä liittymään puolueeseen ja ryhtymään kunnallisvaaliehdokkaaksi.

Jos kuntauudistus toteutuu, maaseudulla ja maakunnissa työpaikat vähenevät, palvelut etääntyvät ja kiinteistöjen arvot laskevat. Suurkaupungeissa ruuhkat pahenevat, elinympäristö heikkenee, palvelutaso laskee ja asuminen tulee yhä kalliimmaksi. Päätöksenteon keskittäminen tuhoaa lähidemokratian. Ihmiset eivät voi vaikuttaa oman ympäristönsä kehitykseen ja tärkeiden lähipalvelujen järjestämiseen. Vaikutusvallan puute synnyttää voimattomuutta ja vieraannuttaa ihmisiä yhteiskunnasta.

Väyrysen tilaisuudet järjestetään seuraavasti:

Perjantaina 9.3. klo 10 Muurame, Valtuustosali (Virastotie 8), klo 12 Multia, Valtuustosali (Multianraitti 3), klo 13.30 Uurainen, Valtuustosali (Virastotie 4), klo 15 Saarijärvi, Kaupungintalon Saarijärvi-sali (Sivulantie 11), klo 16.30 Kannonkoski, POP-pankin kerhohuone (Toritie 3 A), klo 18 Kivijärvi, Lounaskahvila Järvenhelmi (Keskustie 21).

Lauantaina 10.3. klo 9 Karstula, Wanhat Wehkeet (Erämäentie 368), Keskusta Open keilaturnaus, klo 11.30 Äänekoski, Kaupungintalon valtuustosali (Hallintokatu 4), klo 13 Laukaa, Hotelli Vuolake (Uimarannantie 2), klo 15 Korpilahti, Alkio-opiston auditorio (Tähtiniementie 26).

Lisätietoja:

Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Sinipunavoimat halusivat syrjäyttää pätevimmän hakijan

2011-08-17

TIEDOTE
17.8.2011
Julkaisuvapaa

Hain kesäkuussa Keski-Suomen liiton auki julistamaa maakunta-asiamiehen tehtävää. Hakuilmoituksessa maakunta-asiamiehen pääasiallisiksi vastuualueiksi määriteltiin: maakunnan ja kuntien edunvalvontaan liittyvät tehtävät, kansainvälisen hankerahoituksen ideointi ja hakeminen maakuntaan sekä valtionhallinnon alueellistamistoimien edistäminen ja yhteispalvelut.

Lisäksi edellytettiin ylempää korkeakoulututkintoa ja valmiuksia kansainvälisiin tehtäviin. Hyvät yhteistyöverkostot, Keski-Suomen ja sen kuntien tuntemus ja kokemus edunvalvonnasta katsottiin lisäksi eduksi.

Arvioin, että koulutukseni ja kokemukseni kansanedustajan, Euroopan parlamentin ja ministerin erityisavustajan tehtävistä sekä toimimisesta kunnallisessa ja maakunnallisissa tehtävissä olisivat antaneet hyvät valmiudet tehtävän menestykselliseen hoitamiseen.

Nämä kriteerit eivät valintaprosessissa paljon painaneet. Eivät myöskään menestyminen haastattelussa ja soveltuvuusarvioinnissa.

Minulle kerrotun mukaan sinipunavoimat eivät kannattaneet missään vaiheessa keskustalaisen henkilön valintaa tehtävään. Tehtävään haluttiin sosialidemokraatti tai sitoutumaton. Yhdenvertaisuuslaissa tällainen puoluekantaan liittyvä syrjintä on kiellettyä. Lisäksi prosessin aikana on vihjailtu perhesuhteistani sopimattomalla tavalla.

Olen tänään ilmoittanut Keski-Suomen liitolle vetäytyväni maakunta-asiamiehen hakuprosessista. Eri lähteistä saamieni tietojen mukaan valinta ollaan tekemässä muilla kuin tehtävän hakuilmoituksessa edellytetyillä kriteereillä.

Haluan kiittää keskustan edustajia, maakuntavaltuuston puheenjohtaja Mauri Pekkarista ja maakuntahallituksen varapuheenjohtaja Kauko Lehtosta suoraselkäisestä toiminnasta. Meitä ei nujerreta!

Lisätietoja:

Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Kiitos äänestäjilleni!

2011-04-18

Kiitos kaikille minua äänestäneille. Tulos ei riittänyt tällä kertaa valintaan.

Työ Suomen ja Keski-Suomen puolesta jatkuu.

Parhain terveisin,

Petri Neittaanmäki


Hätäkeskusuudistus uuteen valmisteluun

2011-04-15

Puhereferaatti
Konnevesi 15.4.2011
Julkaisuvapaa klo 9

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi äskettäin moitteita hätäkeskusuudistuksesta sisäministeriölle, sosiaali- ja terveysministeriölle sekä Hätäkeskuslaitokselle. Jonkka on seurannut uudistuksen toteuttamista oma-aloitteisesti vuosien ajan.

Hätäkeskusuudistus käynnistettiin vuonna 2001. Kunnalliset hätäkeskukset, poliisihätäkeskukset sekä sosiaali- ja terveystoimen kiireellisten ilmoitusten vastaanotto yhdistettiin ja siirrettiin valtion ylläpitämiin hätäkeskuksiin. Tavoitteena oli, että hätäkeskuksissa olisi ympäri vuorokauden riittävästi henkilöstöä, jotta hätäkeskuspalvelut voitaisiin taata koko väestölle ajankohdasta riippumatta.

Oikeuskanslerin mukaan uudistusta johdettiin ja seurattiin alkuvaiheessa liian heikosti. Jonkan mielestä uudistus olisi pitänyt ajaa sisään perusteellisesti ja seurannan olisi pitänyt olla tiukkaa. Päätöksen mukaan Hätäkeskuslaitos palveli ihmisiä lain puitteissa, vaikka toiminta yksittäisissä hälytystilanteissa on antanut aihetta arvosteluun. Jopa ihmishenkiä on saatettu menettää.

Arvostelu ei vielä kohdistunut uudistuksen viimeisimpään vaiheeseen, jolla hätäkeskusten määrä on päätetty vähentää nykyisestä viidestätoista kuuteen vuoteen 2015 mennessä. Uudet hätäkeskukset sijoittuisivat pääosin nykyisten kokoomusministereiden kotikuntiin. Jyväskylä on tästä poikkeus. Keski-Suomen hätäkeskus siirrettäisiin Vaasaan.

On selvää, että tämän päätöksen toimeenpano, jota keskisuomalaiset hallituspuolueiden edustajat kannattivat eduskunnassa suoritetussa äänestyksessä 24.6.2010 aiemmasta kovasta metelöinnistään huolimatta, pahentaisi tilannetta entisestään.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund (kok.) on puolustanut uudistusta ja sanonut, että jopa yksikin hätäkeskus riittäisi Suomeen.

Hätäkeskusten toiminnan laaja-alaisuuden ja paikallistuntemuksen merkityksen tiedostava henkilöstö on ollut asiasta ymmärrettävästi huolissaan. Henkilöstö ei ole myöskään osoittanut minkäänlaista halukkuutta muuttaa uusien toimipaikkojen alueelle, jotka sijaitsevat jopa satojen kilometrien päässä nykyisistä.

Suuttumusta on lisännyt se, ettei valtion tuottavuusohjelmaan kuuluvien säästötavoitteiden lisäksi ole esitetty mitään toiminnallisia perusteita näin radikaalille hätäkeskusten määrän vähentämiselle. Myös kansalaiset ovat olleet huolissaan omasta turvallisuudestaan.

Oikeuskanslerin moitteet on otettava vakavasti. Hätäkeskusuudistuksen viimeinen vaihe on valmisteltava uudelleen. Toimipaikkojen määrä tulee säilyttää nykyisellään. Asia on kirjattava uuteen hallitusohjelmaan.

Lisätietoja:

Ministerin erityisavustaja, YTM Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Yhden totuuden politiikka vie harhaan

2011-04-13

Euroopan talouskriisi vaikeutuu ja syventyy. Kreikka ja Irlanti ovat jo joutuneet pyytämään taloudellista apua. Nyt Portugali on vastaavassa tilanteessa. Muitakin voi vielä ilmaantua.

Kriisimaiden ongelmat johtuvat ennen muuta siitä, että niiden taloudenpito on ollut holtitonta. Tämä on puolestaan johtanut niiden julkisen velan kasvuun suhteessa bruttokansantuotteeseen jopa yli sadan prosentin. Suomessa vastaava luku on pysytellyt selvästi alle kriisirajana pidetyn kuudenkymmenen prosentin tason. Tästä huolimatta Suomenkin valtionvelan arvioidaan olevan yhteensä 84 miljardia euroa vuoden 2011 lopussa.

Perusongelmamme on se, että olemme mukana väärässä seurassa. Paavo Lipponen (sd.) ja Sauli Niinistö (kok.) johdattivat Suomen vuonna 1998 ainoana Pohjoismaana mukaan talous- ja rahaliittoon ensimmäisten joukossa ja ilman kansanäänestystä. Sen sijaan Ruotsi ja Tanska päättivät säilyttää oman valuuttansa, kruunun. Islanti ja Norja eivät ole koko EU:n jäseniä.

Suomessa on ollut tapana pelotella ihmisiä, että jos emme tee tiettyjä valintoja, meille käy huonosti. Lipponen yritti pelotella myös ruotsalaisia ja tanskalaisia. Ei heille huonosti käynyt, vaikka eivät lähteneetkään mukaan rahaliittoon, vaan hyvin. Heidän korkotasonsa on ollut koko euroajan sama kuin muualla tai jopa sen alapuolella. Lisäksi oman rahapolitiikkansa ja keskuspankkinsa turvin he ovat voineet vaikuttaa nopeastikin talouden suhdannevaihteluihin.

Metsäteollisuus on vähentänyt tuotantoaan ensi sijassa Suomesta, ei Ruotsista, jonka kilpailukyky on ollut meitä parempi. Lisäksi Suomessa asuntokauppa, erityisesti pääkaupunkiseudulla, on päässyt välillä vahvasti ylikuumentumaan liian alhaisen korkotason vuoksi ja asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin. Monet ovat ottaneet ylisuuria asuntolainoja ja nyt kun korkotaso alkaa nousta, he saattavat joutua vaikeuksiin.

Tästä EU:n talouksien epäsymmetrisyydestä talousasiantuntijat varoittivat ennen rahaliiton perustamista, mutta heitä ei kuunneltu. Mukaan otettiin kaikki halukkaat, vaikka rahaliitto olisi ollut optimaalinen talousalue vain Saksan, Ranskan ja Benelux-maiden kesken.

Nämä päätökset on tehty, eikä niitä voi muuksi muuttaa. Mitkä ovat vaihtoehtomme nyt?

On tietysti toivottava, että euroalue saadaan vakautettua. Ensi sijainen vastuu tästä tulee olla niillä mailla, joiden rahoituslaitokset ovat tehneet kriisimaihin riskisijoituksia. Suomen laina- ja takausvastuita EU:n väliaikaisessa vakausrahastossa ei tule enää kasvattaa nykyisestä.

Jos vakautus epäonnistuu, koko eurojärjestelmä saattaa purkautua. Niin tapahtuu sillä hetkellä, kun Saksa tai Ranska päättää lopettaa kriisimaiden tukemisen. Tälläkään on turha pelotella ihmisiä. Jos niin kävisi, voisivat jäsenmaat palata omiin aiempiin valuuttoihinsa tai talouksiltaan terveet maat, joihin Suomi lukeutuu, voisivat perustaa uuden yhteisen valuutan.

Hansavaluutasta on jo puhuttu. Saksalaiset ovat säilyttäneet myös omat D-markkansa kriisin varalta, Suomen markat sen sijaan poltettiin. Tämäkään ei ole ongelma. Setelipainokoneet pyörivät tarvittaessa nopeasti.

Vaihtoehtoja siis on. Toivottavasti osaamme tällä kertaa tehdä niistä oikeat valinnat.

PETRI NEITTAANMÄKI
Ministerin erityisavustaja, YTM (kesk.)
Jyväskylä


Maakuntakaupunkien veturiksi

2011-04-13

Yhdistyneen Jyväskylän väkiluku kasvoi vuodenvaiheessa jo lähes 131 000 asukkaaseen. Valtakunnallisessa vertailussa sijoitumme tällä lukemalla seitsemänneksi. Olemme kansainvälistynyt kaupunki, jossa on edustettuna 113 kansalaisuutta, yli 3000 ulkomaalaista.

Olemme myös koulutuskaupunki. Jyväskylän yliopistossa on lähes 16 000, ammatillisessa koulutuksessa 6 500 ja ammattikorkeakoulussa 7 500 opiskelijaa. Lisäksi perusopetusoppilaita on noin 12 000 ja lukio-oppilaita 2 900.

Jyväskyläläiset ovatkin keskimääräistä koulutetumpaa väkeä. Yli 15-vuotiaista jonkun tutkinnon on suorittanut 73,4 prosenttia, kun koko maassa vastaava lukema on 66,2. Korkea-asteen koulutus on lähes kolmasosalla jyväskyläläisistä (32,4), kun koko maassa osuus on 27,3 prosenttia.

Valitettavasti tästä huolimatta vuodenvaihteessa vailla töitä oli 8200 kaupunkilaista eli 12,8 prosenttia työvoimasta.

Työpaikkoja meillä on yhteensä noin 62 200, joista 600 jakautuu alkutuotantoon, 14 700 jalostukseen ja 46 900 palveluammatteihin.

Suurimmat julkiset työnantajat ovat Jyväskylän kaupunki, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Jyväskylän yliopisto, Luonetjärven varuskunta, Jyväskylän koulutuskuntayhtymä ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu Oy. Suurimmat yrityksemme ovat Metso Oyj:n Jyväskylän yksiköt, Keskimaa Osk, ISS Palvelut Oy, Moventas-konserni, Itella Oyj sekä Lassila & Tikanoja Oyj.

Jyväskylässä asuu paljon myös lapsiperheitä. Kaupungissamme on 4 000 päivähoitopaikkaa ja 800 perhepäivähoitopaikkaa. Tämä luo hyvät edellytykset tulevaisuudellemme.

Myös Jyväskylä-mitalilla äskettäin palkittu professori Erkki Laatikainen ilmaisi tyytyväisyytensä Jyväskylän nykyiseen kehitykseen ja kertoi samalla visioistaan, miten Jyväskylä kasvaa vielä isommaksi ja merkittävämmäksi.

Laatikaisen mielestä tällaisia tulevaisuuden hankkeita ovat esimerkiksi Jyväskylän ratapihan kattaminen ja rakentaminen, oikorata Jämsän kautta Helsinkiin ja keskeneräisten arkkitehti Alvar Aallon suunnitelmien toteuttaminen.

Näin on. Samalla kun huolehdimme hyvin vanhusväestön, lapsiperheiden ja opiskelijoiden palveluista, Jyväskylän on panostettava myös uuteen infrastruktuuriin.

Keskisuomalaisten päättäjien on puolestaan huolehdittava siitä, että valtion toimintoja hajasijoitetaan pääkaupunkiseudulta myös tänne ja että saamme vähintään meille kuuluvan osuuden valtion budjetissa liikennehankkeisiin varatuista määrärahoista.

Tilastokeskus ja Opetushallitus ovat esimerkkejä valtion virastoista, jotka voitaisiin ja jotka tulisi sijoittaa Jyväskylään. Lahti-Jämsä –oikorata puolestaan turvaisi tulevaisuutemme ja ehkäisisi meitä joutumasta liikennesumppuun siinäkin tilanteessa, että lentoyhteydet jossakin vaiheessa vaarantuisivat. Oikorataa koskevat suunnitelmat pitäisi saada pikaisesti valmiiksi ja mukaan valtion hankekoriin.

Viisaalla politiikalla sijainniltaan keskeisenä kaupunkina Jyväskylällä on hyvät edellytykset kehittyä aina Suomen maakuntakaupunkien veturiksi asti.

PETRI NEITTAANMÄKI
Ministerin erityisavustaja, YTM (kesk.)
Jyväskylä


Kehityksen suuntaa on muutettava

2011-04-06

Uudenmaan liiton tuoreissa kaavailuissa maakunta saisi 430 000 uutta asukasta ja 250 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2035 mennessä. Kehitys perustuisi sekä maan sisäiseen muuttoliikkeeseen että maahanmuuttoon.

Papereissa ei pohdita, mitä tämän skenaarion toteutuminen merkitsisi muulle Suomelle. On selvää, että tällainen väestökehitys edellyttäisi jälleen muun muassa satojen miljoonien eurojen uusia liikenneinvestointeja pääkaupunkiseudulle. Muualle jäisi tarjolle vain murusia.

Keskittymiskehitys on ollut jo viime vuosina huimaa. Maakuntien sisällä väestö ja uudet työpaikat ovat keskittyneet maakuntakeskuksiin. Maakunnista ulospäin muuttoliike on suuntautunut lähinnä pääkaupunkiseudulle. Maaseutukunnat ovat tyhjentyneet.

Sen sijaan, että valtiovalta olisi pyrkinyt ehkäisemään tätä kehitystä, se on päinvastoin nopeuttanut sitä omilla toimenpiteillään osana valtionhallinnon tuottavuusohjelmaa.

Pihtiputaan entinen kunnanjohtaja Erkki Nikkilä kirjoitti jo 9.3.2008 Keskisuomalaisessa omista kokemuksistaan. Silloin yhdeksän vuotta kestäneen kunnanjohtajuutensa aikana oli teiden kunnossapito laskenut, poliisin virat lakkautettu, kihlakunnanoikeuden istuntopaikka siirretty ja verotoimisto suljettu. Lähipalvelut olivat poissa.

Monessa muussakin kunnassa on käynyt samoin. Tällä vauhdilla loputkin palvelut katoavat muutamassa vuodessa ja asutus keskittyy kirkonkyliin. Haja-asutusalueille jäävät vain ne maatilat, jotka ovat kyenneet säilyttämään kilpailukykynsä kovassa EU-kilpailussa. Pien- ja perhetilat jäävät historiaan. Valmis infrastruktuuri uhkaa jäädä käyttämättömäksi.

Tällaisessa kehityksessä ei ole ollut, eikä ole, mitään järkeä.

Nyt on käytävä taisteluun maaseudun ja maakuntien työllisyyskehityksen parantamiseksi. Nuoria ei saa päästää syrjäytymään, vaan heidät on saatava pikaisesti kiinni työelämään.

Valtiolta tarvitaan radikaaleja toimenpiteitä, jotta koko Suomi voidaan pitää edelleen asuttuna. EU on saatava ymmärtämään nykyistä paremmin erityisolosuhteemme. Tämä koskee sekä maatalous- että aluepolitiikkaa.

Uudellemaalle kaavaillut työpaikat on ohjattava muualle Suomeen. Tähän on perusteensa, sillä maakunnissa on tarjolla asuntoja ja viihtyisiä elinympäristöjä erityisesti lapsiperheille huomattavasti pääkaupunkiseutua edullisemmin, jossa hintakehitys on jo karannut käsistä.

Yritysten toimintaedellytyksiä on vahvistettava sekä verotuksellisin että byrokratian karsimiseen tähtäävin toimenpitein. Suomalaisen maaseudun kilpailukykyä on parannettava tekemällä siitä haluttu yritysympäristö alentamalla ja porrastamalla työnantajamaksuja.

Perustienpitoon, alemman asteisen tieverkon ylläpitämiseen ja uusiin liikennehankkeisiin on osoitettava tarvittavat määrärahat. Nopea sadan megan laajakaistayhteys on ulotettava luvatusti koko maahan.

Tämä kaikki olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

PETRI NEITTAANMÄKI
Ministerin erityisavustaja, YTM (kesk.)
Jyväskylä


Ydinvoima ei ole riskitön energiamuoto

2011-03-31

Japania äskettäin kohdannut voimakas maanjäristys ja sitä seurannut tsunami osoittivat jälleen karmaisevalla tavalla, millaisia tuhoja luonnonvoimat voivat saada aikaan. Monia kaupunkeja on tuhoutunut kokonaan ja kymmeniä tuhansia ihmisiä on edelleen kateissa.

Rannikolla sijaitsevat Fukushiman ydinvoimalat kestivät maanjäristyksen, mutta tsunami vahingoitti niiden infrastruktuuria niin pahoin, että reaktoreiden jäähdytysjärjestelmät pettivät. Tämä on jo johtanut lähes entisen Neuvostoliiton alueella Ukrainassa 26.4.1986 tapahtuneen Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden kaltaiseen katastrofiin.

Japanin kriisi palauttaa jälleen mieliin sen tosiasian, että ydinvoiman tuotantoon sisältyy merkittäviä riskejä. Tämän lisäksi käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamista ei ole kyetty ratkaisemaan aukottomasti missään päin maailmaa.

Suomessa loppusijoitus on suunniteltu toteutettavaksi sijoittamalla ydinjäte kapseleissa Eurajoen Olkiluotoon louhittavaan syvään luolastoon. Muitakin paikkakuntia on ollut soveltuvuustutkimuksen kohteena.

Fukushiman ja Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudet aiheutuivat eri syistä. Kummankaan ei pitänyt olla mahdollinen, mutta silti ne tapahtuivat.

Fukushiman onnettomuus oli seurausta luonnonmullistuksesta, Tsernobylin onnettomuus puolestaan aiheutui asiantuntemattomuudesta ja välinpitämättömyydestä. Laitoksessa tehtiin koe, joka oli nimenomaan kielletty sen käyttömääräyksissä. Se aiheutti räjähdyksiä ja lukuisia tulipaloja. Kun laitoksessa ei ollut suojarakennuksia, korkeapaineiset radioaktiiviset kaasut ja hiukkaset pääsivät ilmaan ja kulkeutuivat ympäri Eurooppaa Suomea myöten.

Venäjän tiedeakatemian mukaan jopa 210 000 ihmistä on kuollut ennenaikaisesti Tsernobylin onnettomuuden vuoksi. Suurempia ja pienempiäkin lukuja on esitetty. Japanissa sattuneen onnettomuuden lopulliset vaikutukset eivät ole vielä tiedossa.

Nyt ympäri maailmaa kysellään, voisiko tällaista tapahtua myös muualla? Kaikki on tietysti mahdollista. Erityisesti luonnonmullistusten edessä olemme usein voimattomia, mutta myös inhimillisten virheiden mahdollisuus on aina huomioitava turvallisuusriskejä arvioitaessa.

Monet maat Euroopassakin ovat havahtuneet Japanin onnettomuuden seurauksena pohtimaan omien voimalaitostensa turvallisuutta ja kiirehtimään pitkän aikavälin päätöksiään siitä luopumisesta. Näin ovat menetelleet muun muassa Saksa ja Sveitsi.

Eduskunta teki viime kesänä periaatepäätöksen kahden uuden ydinvoimalan rakentamisesta. Lupailtu 0-1 -ratkaisu osoittautui yllättäen ”tsoukiksi”. Lisäksi rakenteilla on jo Olkiluoto-3, jonka toteuttamisessa on ilmennyt monenlaisia ongelmia. Myös Loviisan kaksi reaktoria haluttaisiin korvata uusilla. Ratkaisujen myötä Suomesta tulisi merkittävä ydinsähkön viejä.

Myös Suomessa on nyt pohdinnan paikka, haluammeko todella näin paljon uutta ydinvoimaa, vai voisimmeko löytää ratkaisuja bioenergian lisäämisen, uuteen teknologiaan siirtymisen ja energiansäästämisen myötä. Yhtään uutta rakennuslupaa ei ole vielä myönnetty.

PETRI NEITTAANMÄKI
Ministerin erityisavustaja, YTM (kesk.)
Jyväskylä


Aluepolitiikkaa on tehostettava

2011-03-30

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuoden 1995 alussa, unionin aluepolitiikan oli tarkoitus täydentää kansallista aluepolitiikkaamme niin sanotun lisäysperiaatteen mukaisesti. Toisin kuitenkin kävi. Lipposen I hallitus ajoi kansallisen aluepolitiikkamme käytännössä alas ja jäimme unionin aluepolitiikan varaan.

Kun unioni on sittemmin voimakkaasti laajentunut, sen käytettävissä olevat varat ovat jakautuneet aiempaa useamman jäsenmaan kesken. Samalla myös Suomen aluekehittämiseensä saamat tuet ovat pienentyneet. Suuntaus on jatkumassa tulevinakin vuosina. Kansallista aluepolitiikkaa ei ole tehostettu, vaikka hallitukset ovat vaihtuneet.

Mihin tarvitsemme aluepolitiikkaa? Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa aluepolitiikan harjoittaminen on välttämätöntä, jos halutaan, että kansalaisilla on mahdollisuus työhön ja toimeentuloon koko maassa. Nyt näin ei kaikkialla enää ole.

Muuttoliike maakuntien sisällä ja niistä ulospäin, lähinnä pääkaupunkiseudulle, on ollut viime vuosina hyvin voimasta. Uudenmaan liitto arvioi äskettäin, että pääkaupunkiseudulle muuttaisi seuraavien 25 vuoden aikana jopa 400 000 uutta asukasta. Tämä perustuisi sekä maahanmuuttoon että maan sisäiseen muuttoliikkeeseen. Hälytyskellojen pitäisi jo soida.

Yhteiskunnan näkökulmasta ei ole mitään järkeä, että toisaalla maassa asuntoja, kouluja, päiväkoteja ja vanhustentaloja jää kokonaan tyhjilleen ja muutkin valmiit palvelurakenteet ajetaan alas, ja samaan aikaan tämä kaikki joudutaan rakentamaan toisaalla yhteiskunnan toimesta kokonaan uudelleen. Pääkaupunkiseudulla asuntojen hintakehitys on jo yltänyt monien, erityisesti lapsiperheiden, ulottumattomiin.

Aluepolitiikalla pitäisi ohjata kehitystä niin, että koulutus- ja työpaikkoja olisi tarjolla tasapuolisesti eri puolilla maata. Tähän perustui aikoinaan korkeakoululaitoksen hajauttaminen siten, että eri puolille Suomea perustettiin useita maakuntayliopistoja. Tähän perustui myös valtionyhtiöpolitiikka, jolla Pohjois-Suomi teollistettiin. Se synnytti ympärilleen runsaasti myös muuta työllistävää pientä ja keskisuurta yritystoimintaa.

Nyt valtionyhtiöt on joko myyty tai siirretty pörssiin. Koulutuspolitiikan tasa-arvoisuutta on heikennetty perustamalla pääkaupunkiseudulle Aalto-yliopisto, jolle on annettu moninkertaiset resurssit muihin nähden. Tätä opetusministeri Henna Virkkusen (kok.) esityksestä hyväksyttyä toimintamallia ei voi mitenkään puolustella. Muille yliopistoille, Jyväskylän yliopisto mukaan lukien, on turvattava jatkossa vastaavanlaiset resurssit.

Tulevalla vaalikaudella valtionhallinnon työpaikkojen hajauttamista pääkaupunkiseudulta maakuntiin on tehostettava kehityksen suunnan muuttamiseksi. Keski-Suomeen voitaisiin sijoittaa Opetushallitus ja Tilastokeskus. Meillä on runsaasti osaamista ja koulutettua työvoimaa vailla työtä, joten perustelut siirroille ovat olemassa.

Maakuntiin sijoittuvaa yritystoimintaa tulee päättäväisesti tukea tarvittavin toimenpitein. Liikenne- ja tietoliikenneyhteydet on pidettävä kunnossa ja uusiin investointeihin on panostettava. Nopea laajakaistayhteys on toteutettava sovitusti.

Keski-Suomen osalta Jämsä-Lahti –rata on rakennettava elinkaarimallilla siten, että valtio lunastaa hankkeen vähitellen itselleen. Se nopeuttaisi junamatkaa Jyväskylästä Helsinkiin tunnilla ja kytkisi samalla Keski-Suomen Lahden kautta mukaan uuteen Helsinki-Pietari -nopeajunayhteyteen. Tämä olisi tärkeää erityisesti maakuntamme matkailuelinkeinoille.

PETRI NEITTAANMÄKI
Ministerin erityisavustaja, YTM (kesk.)
Jyväskylä


Kekkosen perintöä ei ole vaalittu

2011-03-15

Presidentti Urho Kekkonen kehotti vuonna 1952 kirjassaan ”Onko maallamme malttia vaurastua?” valtiota ottamaan keskeisen roolin Pohjois-Suomen teollistamisessa, koska yksityiseltä elinkeinoelämältä puuttui siihen halua ja pääomaa.

Suomeen perustettiin pian tämän jälkeen monia valtionyhtiöitä, joiden tarkoituksena oli luoda työtä, vaurautta ja hyvinvointia siten, että koko maa voitaisiin pitää asuttuna.

Toisin on nyt. Valtiolla ei ole enää aikoihin ollut tarvittavaa liikemiesosaamista. Viime vuosina valtion omaisuutta on myyty surutta ulkomaalaisille pilkkahintaan.

Kansallisen tietoliikenneyrityksemme Soneran myyminen ruotsalaiselle Telialle on yksi lähihistoriamme suurimmista virheistä. Kauppaa edelsi Saksasta ostettujen umts-lupien alaskirjaamisesta koitunut huikea 3,84 miljardin euron tappio. Toimitusjohtajana päätöstä tekemässä ollut Kaj-Erik Relander sai kuitenkin kultaisen kädenpuristuksen ja vetäytyi vähin äänin tehtävästään.

Nyt maaseudun kupariverkkoja ajetaan TeliaSoneran toimesta alas. Langattomat yhteydet ovat hitaita, eivätkä ne toimi monin paikoin lainkaan. Tilalle luvattua nopeaa, jopa sadan megan laajakaistaverkkoa ei kuulu eikä näy. Lisäksi kustannusarviot ovat päätä huimaavia.

Aiemmat valtio-omisteiset paperiyhtiömme on siirretty pörssiin, jonka myötä niiden omistajuus on muuttunut ylikansalliseksi. Kannattaviakin tehtaita on ajettu alas eri puolilla Suomea, kun niiden tuloksentekokyky ei ole riittänyt pörssisijoittajille. Samalla tuhansia ihmisiä on jäänyt työttömäksi. Uusia investointeja Suomeen pidetään hyvin epätodennäköisenä. Tämän vahvisti äskettäin UPM-Kymmene Oyj:n pääjohtaja Jussi Pesonen.

Stora Enson Amerikan valloitus nimettiin äskettäin Suomen epäonnisimmaksi yrityskaupaksi. Sen laskuksi muodostui noin 2 miljardia euroa. Toimitusjohtajana kauppoja junaillut Jukka Härmälä sai kuitenkin palkinnoksi vuorineuvoksen tittelin ja vetäytyi eläkkeelle.

Kemiran GrowHow lannoitetehdas myytiin norjalaiselle Yaralle keväällä 2007. Valtio sai 30 prosentin osuudesta 207 miljoonaa euroa. Myynnistä vastuulliselta Jyri Häkämieheltä (kok.) lipsahti kaupan mukana Yaralle kaksi Suomen merkittävintä fosfaattiesiintymää, Siilinjärvi ja Soklin valtaus. Näiden luonnonvarojen arvoksi on arvioitu yli 30 miljardia euroa.

Kaupan jälkeen lannoitteiden hinta on yli kaksinkertaistunut. Muutoinkin alhaisten tuottajahintojen kanssa painiskeleville suomalaisviljelijöille näin suuri tuotantokustannusten nousu on ollut kohtuutonta.

Suomen arvomineraalivarat ovat tärkeä osa kansallisvarallisuuttamme. Kuitenkin lähes kaikki tunnetut esiintymät ovat valtauksilla varanneet omistukseensa kansainvälisten sijoittajien omistuksessa olevat suuryritykset. Tämän on mahdollistanut kelvoton kaivoslaki.

Näin ei voi jatkua. Tarvitsisimme samankaltaista peräänantamattomuutta ja tahtoa pitää kiinni kansallisista eduistamme kuin aikoinaan Kekkosen kaudella. Mistä löytäisimme tähän tarvittavan viisauden ja rohkeuden?

PETRI NEITTAANMÄKI
Ministerin erityisavustaja, YTM (kesk.)
Jyväskylä


Tuomiojan on paljastettava Zavidovo-vuotaja

2011-03-12

TIEDOTE
Jyväskylä 12.3.2011
Julkaisuvapaa

Kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) piti eduskunnan tämän vaalikauden viimeisellä kyselytunnilla 10.3. kovaa meteliä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen (kesk.) uudesta kirjasta väittäen sen sisältävän luottamuksellista tietoa tammikuussa 2011 pidetyistä EU-ministerivaliokunnan kokouksista. Perjantaina 11.3. Tuomioja jätti vieläpä asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

Tosiasiassa Väyrysen kirjaan ei sisälly mitään sellaista, mitä ei olisi jo tähän mennessä käsitelty moneen kertaan julkisuudessa. Suomen takausvastuiden korottaminen on ollut esillä useampaan otteeseen, mutta niitä koskevia päätöksiä ei ole viime aikoina tehty.

Sen sijaan edelleen on selvittämättä Tuomiojan itsensä osalta se kysymys, miten vuoden 1972 syksyllä presidentti Urho Kekkosen neuvostojohdon kanssa Zavidovossa käymistä keskusteluista laadittu huippusalainen keskustelumuistio vuoti julkisuuteen

On esitetty väite, jonka mukaan keskustelumuistio olisi vuodettu julkisuuteen Kekkosen itsensä toimesta. Tätä väitettä ei tue Kekkosen päiväkirjojen kolmas osa eikä mikään muukaan aiemmin tunnettu tieto. Julkisuudessa on vihjailtu, että Zavidovo-vuodon ketjussa olisi ollut mukana myös Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin, KGB:n, Helsingin tiedusteluaseman päällikkö.

Tämä maamme oloissa ainutlaatuinen asiakirjavuoto - Kalevi Sorsan muistelmien mukaan vaarallisimmaksi salaisen asiakirjan tahalliseksi julkistamiseksi Suomessa luokiteltava - tapahtui entisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan välityksellä hänen toimiessaan kansanedustajana.

Hänen tekonsa moitittavuutta ei ole arvioitu oikeudessa. Mutta on selvää, että teko sellaisenaan aiheutti Suomelle vahinkoa ja johti myös moniin muihin vakaviin seurausvaikutuksiin.

Elämme avoimessa yhteiskunnassa, jossa tulee tarkastella avoimesti myös menneisyyden kipeitä kohtia. Kansanedustaja Tuomioja tietää vuotajan. Olisi maamme edun mukaista saattaa vihdoinkin julkisuuteen oikea vuotajan nimi. Samalla Tuomioja voisi perustella myös omaa tekoaan.

Lisätietoja:

Ministerin erityisavustaja, YTM Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Maakauppoja voidaan rajoittaa

2011-03-12

Venäläisessä lainsäädännössä ulkomaalaisten tonttikaupat on kielletty 50-300 kilometrin rajavyöhykkeellä. Asiaa koskeva laki säädettiin jo vuonna 2001. Venäjä julkisti äskettäin listan niistä maa-alueistaan, joita ulkomaalaisten ostokielto koskee. Uudella päätöksellä alue ulottuu monin paikoin varsinaista rajavyöhykettä kauemmas.

Venäjän maanoston rajoittaminen ulkomaalaisilta on ristiriidassa Venäjän talouden ja yhteiskunnan modernisoinnin kanssa. Päätös ei vie Venäjää ainakaan lähemmäs länttä ja WTO-jäsenyyttä, kuten Karjalan liiton puheenjohtaja Markku Laukkanen on todennut.

Suomen ulkoministeriö on lähettänyt Venäjän ulkoministeriölle nootin, jossa pyydetään täsmentämään siitä, mitä heidän kieltonsa myydä maata ulkomaalaisille raja-alueilla merkitsee.

Venäjältä halutaan tietää, mitä myyntikielto merkitsee suomalaisille, jotka tällä hetkellä omistavat maata rajavyöhykkeellä tai hiukan sen ulkopuolella. Samalla tiedustellaan, mitä alueita myyntikielto tarkkaan ottaen koskee ja mitä se merkitsee tulevaisuuden kaupoille.

Ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) ei ole halunnut puuttua venäläisten oikeuteen ostaa maata tai kiinteistöjä Suomesta, vaikka Venäjä ei muuttaisi suhtautumistaan suomalaisten tonttikauppoihin Venäjällä.

”Venäjän päätös rajoittaa ulkomaalaisten maakauppoja rajan pinnassa on maan sisäinen päätös. Suomi on tehnyt omat päätöksensä liittyessään Euroopan unioniin vuonna 1995, ja myöhemmin vuonna 2000 kun loput kiellot poistettiin”, Stubb sanoi Ylen Ykkösaamussa 5.2.2011.

Suomella ei kuitenkaan ole mitään estettä halutessaan rajoittaa nimenomaan EU:n ulkopuolisista maista tapahtuvaa maanhankintaa.

EU:n sisämarkkina-asioista vastaava komissaari Charlie McCreevyn totesi komission puolesta 4.6.2009 antamassaan vastauksessa hänelle osoitettuun kirjalliseen kysymykseen, että EY:n perustamissopimuksessa annetaan jäsenvaltioille lupa soveltaa edelleen kolmansiin maihin kiinteistöjen hankintaa koskevia rajoituksia. Monet jäsenvaltiot ovat komissaarin mukaan neuvotelleet tätä periaatetta koskevia siirtymäsäännöksiä tai pysyviä poikkeuksia.

Suomenkin pitäisi ottaa nämä rajoitukset käyttöön ainakin siihen saakka, kunnes vastavuoroisuus maakaupoissa on toteutunut. Vastavuoroisuuteen kuuluu, että jos Suomesta voidaan ostaa tontteja, niin niitä pitää voida ostaa myös rajan toiselta puolelta.

Suomen ja Venäjän suhteissa on ollut viime vuosina monia hankalia asioita ratkaistavana. Saimaan-kanavan vuokrasopimus on nyt allekirjoitettu seuraavaksi 50 vuodeksi, neuvottelut puutulleista on saatu päätökseen ja nopea junayhteys Helsingistä Pietariin on käynnistynyt.

On toivottavaa, että myös maakauppoja koskevassa asiassa löydettäisiin toimiva ratkaisu jo aivan lähiaikoina.

PETRI NEITTAANMÄKI
Ministerin erityisavustaja, YTM (kesk.)
Jyväskylä


Suomen velkavastuut ovat seurausta EU:n ja rahaliiton jäsenyydestä

2011-03-06

TIEDOTE
Jyväskylä 6.3.2011
Julkaisuvapaa

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) jyrähti Rovaniemellä 27.2.2011 pitämässään puheessa, että ”tästä eteenpäin vastuun rahoitusongelmien setvimisestä pitää olla velkamailla, niitä rahoittaneilla pankeilla sekä pankkien omistajilla ja niiden kotimaiden hallituksilla”.

Olen samaa mieltä. Vastaavia puheenvuoroja ovat käyttäneet monet muutkin poliitikot.

Suomella on jo tukisitoumuksia yli kymmenellä miljardilla eurolla, joka on viidennes valtion noin 50 miljardin euron budjetista. Valtiontalouden kestävyysvaje on samaa luokkaa. On muistettava, että pelkästään kestävyysvajeen umpeen kurominen edellyttää lähivuosina sekä säästötoimenpiteitä että riittävää talouskasvua. Jos asiat kehittyisivät Euroopassa lähivuosina huonosti ja annetut takaukset laukeaisivat maksettavaksi, johtaisi se pahimmillaan mittaviin perusturvan leikkauksiin, verojen korottamiseen ja suurtyöttömyyteen.

Tämän vuoksi päättäjiltämme tarvitaan nyt vastuullisuutta. Jos jotkut EU-maat, joilla on suuria maakohtaisia intressejä, haluavat auttaa kriisimaita, ne voivat niin tehdä. Sen sijaan olisi täysin kohtuutonta, että Suomi joutuisi osallistumaan vielä nykyistä suuremmilla summilla kriisimaiden pelastamiseen. Suomi ei ole syypää muutamien euromaiden kehnoon taloudenpitoon. Suomen pankkisektorilla ei ole myöskään mittavia sijoituksia kriisimaissa. Suomen laina- ja takausvastuita ei tule enää kasvattaa nykyisestä.

Monien EU- ja Emu-kriittisyys on kuitenkin kovin jälkijättöistä. On muistettava, ettei meillä olisi nyt käsillä Euroopan velkakriisiä, jos emme olisi aikoinaan liittyneet ex-pääministeri Paavo Lipposen ja ex-valtiovarainministeri Sauli Niinistön johdolla ainoana Pohjoismaana Euroopan talous- ja rahaliitto Emun jäseneksi tai ainakaan silloin, jos emme olisi liittyneet Euroopan unioniin.

On muistettava, että jo Ahon hallitus informoi 13.7.1994 valtioneuvostossa hyväksymässään tiedotteessa kansalaisia, mitä EU-jäsenyys merkitsisi: “Tulevaisuuden tavoite on talous- ja rahaliitto. Sen on määrä johtaa yhteensovitettuun talous- ja budjettipolitiikkaan, kiinteisiin valuuttakursseihin, yhteiseen rahapolitiikkaan ja keskuspankkiin sekä myöhemmin yhden, yhteisen valuutan käyttöönottoon.” Julkisessa keskustelussa tämä jäi kuitenkin vähälle huomiolle.

Sekä Suomen EU-ratkaisu että päätös liittymisestä rahaliittoon tehtiin perustuslain tulkintaa venyttäen. Jäsenyyden hyväksyminen olisi pitänyt käsitellä kahdessa eduskunnassa tai kiireellisenä 5/6 enemmistöllä. Perustuslakivaliokunta kuitenkin tulkitsi 2/3 enemmistön riittävän, jos asiasta järjestetään ensin neuvoa-antava kansanäänestys. Tällä tulkinnalla avattiin tie Suomen Emu-päätökselle, joka tehtiin eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä ja ilman kansanäänestystä.

Nämä lähihistoriamme kauaskantoisimmat päätökset ja niiden tekijät on syytä pitää mielessä, kun lähiviikkoina avun tarpeessa pelätään olevan jälleen uusia euromaita ja käsillä ovat myös päätökset pysyvien rahoitusvakausvälineiden rakenteesta.

Lisätietoja:

Ministerin erityisavustaja, YTM Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Kokoomus veisi Suomen Natoon ja liittovaltioon

2011-02-25

Julkisuuteen Wikileaksin kautta vuotaneista dokumenteista käy ilmi mielenkiintoisia asioita lähihistoriastamme. Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystön raporttien mukaan ulkoministeri Alexander Stubbin (kok) erityisavustaja Jori Arvonen kävi maaliskuussa 2009 lupailemassa lähetystön edustajille, että seuraava kokoomusvetoinen hallitus vie Suomen Natoon.

Kokoomuksen pitäisi kuitenkin ensin voittaa eduskuntavaalit ja sen jälkeen olisi vielä odotettava presidentti Tarja Halosen virkakauden päättymistä vuonna 2012 - Halosen vahtivuorolla Suomi ei Natoon mene, raportoi asiainhoitaja Michael A. Butler Washingtoniin 2. maaliskuuta 2009.

Kohun keskellä Stubb muistutti (KSML 12.2.2011), ettei kokoomus ole pitänyt Nato-korttiaan piilossa: ”Mutta, koska väestön enemmistö tai poliittinen enemmistö ei ole Nato-jäsenyyden puolella, emme aja sitä kuin käärmettä pyssyyn. Elämme niillä pelimerkeillä, joita meillä nyt on.”

Tästä Stubbin lausunnosta on pääteltävissä, että jos kokoomus nousisi kevään 2011 eduskuntavaaleissa Suomen suurimmaksi puolueeksi ja nappaisi vielä presidentin paikan vajaan vuoden kuluttua pidettävissä presidentinvaaleissa, ”pelimerkkien lisääntyessä” Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja muuttuisi radikaalisti.

”Vakaumuksellinen atlantisti” – kuten Yhdysvaltain Helsingin lähetystö Stubbia luonnehti – on väläytellyt itsekin äskettäin omaa presidenttiehdokkuuttaan, siltä varalta, että ennakkosuosikkina pidetty eduskunnan puhemies Sauli Niinistö sattuisi kieltäytymään. Tämä on hyvä muistaa, kun muut puolueet pohtivat ehdokasasetteluaan. Myös vaihtoehtoja – Suomen nykyisen ulkopoliittisen linjan edustajia – tarvitaan ehdokkaiksi.

Toinen näkemysero Stubbin toiminnassa suhteessa Suomen viralliseen linjaan, on tullut esille Eurooppa-politiikassa. Euroopan talouskriisin keskellä Stubb on iloinnut (HS 14.1.2011) kriisin vauhdittavan ja syventävän EU:n integraatiota – siis liittovaltiokehitystä. Stubb ei ole myöskään halunnut määritellä kriisimaiden tukemisessa solidaarisuudelle ylärajaa.

Asia on jälleen ajankohtainen, kun lähiviikkoina avun tarpeessa pelätään olevan uusia euromaita ja käsillä ovat päätökset pysyvien rahoitusvakausvälineiden rakenteesta.

Suomella on jo tukisitoumuksia yli kymmenellä miljardilla eurolla, joka on viidennes valtion noin 50 miljardin euron budjetista. Valtiontalouden kestävyysvaje on samaa luokkaa. On muistettava, että pelkästään kestävyysvajeen umpeen kurominen edellyttää lähivuosina sekä säästötoimenpiteitä että riittävää talouskasvua. Jos asiat kehittyisivät Euroopassa lähivuosina huonosti ja annetut takaukset laukeaisivat maksettavaksi, johtaisi se pahimmillaan mittaviin perusturvan leikkauksiin, verojen korottamiseen ja suurtyöttömyyteen.

Tämän vuoksi päättäjiltämme tarvitaan nyt vastuullisuutta. Jos jotkut EU-maat, joilla on suuria maakohtaisia intressejä, haluavat auttaa kriisimaita, ne voivat niin tehdä. Sen sijaan olisi täysin kohtuutonta, että Suomi joutuisi osallistumaan vielä nykyistä suuremmilla summilla kriisimaiden pelastamiseen. Suomi ei ole syypää muutamien euromaiden kehnoon taloudenpitoon. Suomen pankkisektorilla ei ole myöskään mittavia sijoituksia kriisimaissa.

Suomen laina- ja takausvastuita ei tule enää kasvattaa nykyisestä.

PETRI NEITTAANMÄKI
Ministerin erityisavustaja, YTM (kesk.)
Jyväskylä


On sukupolvenvaihdoksen aika

2011-02-25

Sanomalehti Keskisuomalaisessa julkaistiin 21.2.2011 lehden äskettäin omistukseensa hankkiman Tietoykkönen Oy:n toteuttama ”eduskuntavaalitutkimus”, jossa tuhannelta keskisuomalaiselta oli kysytty, ketä he voisivat harkita äänestävänsä huhtikuun eduskuntavaaleissa.

772 eli 77,2 prosenttia haastateltavista ei osannut nimetä ketä äänestäisi tai ei vastannut kysymykseen. Vastaamattomien joukko oli lähes yhtä suuri viime vuoden loppupuolella saman yhtiön tekemässä tutkimuksessa.

Tällaisessa asetelmassa on selvää, että istuvat kansanedustajat, joilla on vakiintunut peruskannattajakunta, saavat eniten mainintoja, kun haastateltavat tietävät tai olettavat, että he ovat uudelleen ehdokkaina.

Tutkimuksen mukaan allekirjoittaneella ja monella muulla ehdokkaalla - kuten kokoomuksen Mikael Palolalla tai Sdp:n Ahti Ruoppilalla -, jotka ovat jo käynnistäneet kampanjansa, ei olisi minkäänlaista kannatusta. Tätä on vaikea uskoa. Jos näin olisi, me yli sata muuta keskisuomalaista ehdokasta voisimme lopettaa kampanjointimme saman tien.

Omakin tietopohjani riittää sen arvioimiseen, ettei tällaisella tuloksella ole minkäänlaista tilastollista luotettavuusarvoa. Siitä huolimatta saadut tulokset on uutisoitu kymmenen kärkinimen osalta kuvien kanssa ja vieläpä ”seuraavat kymmenen haastajaakin” oli nimetty.

Tilastollisia tutkimuksia tekevillä pitää olla vastuu tekemiensä tutkimusten luotettavuudesta. Myös niiden julkaisijan vastuu korostuu. Kun tutkimuksia julkaistaan, ne myös ohjaavat mielipiteitä suuntaan tai toiseen - joko tarkoituksellisesti tai tahattomasti.

On syytä ihmetellä, miten omien sanojensa mukaan - sitoutumaton ja riippumaton markkinointi- ja mielipidetutkimuksiin erikoistunut tietopalveluyritys - on voinut antaa tällaisen tutkimuksen eteenpäin julkaistavaksi, kun sen tilastollinen arvo on nolla? Tutkimuksen julkaisemisen yhteydessä ei myöskään kerrottu, mikä on sen virhemarginaali. Näin pienellä vastaajajoukolla se lienee melkoinen.

Viime vuoden kokemuksista viisastuneina tutkimuksen yhteydessä haastateltaville olisi tullut kertoa, keitä kunkin puolueen ehdokkaina on, kuten vastaavasti äskettäin Helsingin Sanomien teettämän tutkimuksen yhteydessä oli tehty. Tällöin vastausprosentti olisi noussut, jolloin tutkimuksella olisi myös tilastollista luotettavuusarvoa. Tämä olisi myös tutkimusyhtiön oman luotettavuuden kannalta tärkeää.

Toivottavasti näin menetellään edes jatkossa.

Uskon vakaasti omiin menestymisen mahdollisuuksiini tulevissa vaaleissa. Tätä käsitystäni tukee kentältä saamani viestit. Tätä näkemystäni vahvistaa myös se tosiasia, ettei Keski-Suomen kansanedustajiin lukeudu yhtään alle 60-vuotiasta miestä. Minun on vaikea uskoa, että sukupolvenvaihdoksen sijaan äänestäjien tahtotila olisi edustajajoukon vanhentaminen entisestään, mitä Tietoykkösen tutkimuksen toteutuminen merkitsisi.

Uskon, että äänestäjät tekevät valintansa itsenäiseen harkintaan pohjautuen, eivätkä ohjailuyritykset tule onnistumaan.

PETRI NEITTAANMÄKI
Ministerin erityisavustaja, YTM (kesk.)
Jyväskylä


Vaalitarkkailijat – Tervetuloa Keski-Suomeen!

2011-02-22

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin vaalitarkkailuorganisaatio - Demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto ODIHR - on lähettämässä ensimmäistä kertaa ulkomaalaisia vaalitarkkailijoita Suomeen kevään 2011 eduskuntavaaleihin. Operaation yhteyshenkilö on tässä vaiheessa Igor Dolgih, muut mission henkilöt selviävät maaliskuun puolessa välissä.

Vaalitarkkailuoperaation tarkoituksena on muun muassa seurata, ovatko vaalit vapaat, rehelliset ja demokraattiset ja onko median kohtelu ehdokkaita kohtaan tasapuolista. Vaalitarkkailijoiden on tarkoitus toimia eri puolilla maata sekä ennen vaalipäivää että varsinaisena vaalipäivänä.

Olen itsekin ollut kaksi kertaa seuraamassa Venäjällä järjestettyjä vaaleja vaalitarkkailijan ominaisuudessa. Huomautettavaa löytyi ensi sijassa median toiminnasta.

Suomi on kutsunut vaalitarkkailijoita aiemminkin, mutta tarvetta sellaisten lähettämiseen ei Etyjissä ole aiemmin nähty. Kun nyt on, toivotan tarkkailijat tervetulleiksi myös Keski-Suomeen. Tarkkailtavaa riittää meilläkin. Otan tässä yhden esimerkin.

Sanomalehti Keskisuomalaisessa julkaistiin 21.2.2011 lehden äskettäin omistukseensa hankkineen Tietoykkönen Oy:n toteuttama ”eduskuntavaalitutkimus”, jossa tuhannelta keskisuomalaiselta oli kysytty, ketä he voisivat harkita äänestävänsä huhtikuun eduskuntavaaleissa.

772 eli 77,2 prosenttia haastateltavista ei osannut nimetä ketä äänestäisi tai ei vastannut kysymykseen. Vastaamattomien joukko oli lähes yhtä suuri viime vuoden loppupuolella saman yhtiön tekemässä tutkimuksessa.

Tällaisessa asetelmassa on selvää, että istuvat kansanedustajat, joilla on vakiintunut peruskannattajakunta, saavat eniten mainintoja, kun haastateltavat tietävät tai olettavat, että he ovat uudelleen ehdokkaina.

Tutkimuksen mukaan allekirjoittaneella ja monella muulla ehdokkaalla, jotka ovat jo käynnistäneet kampanjansa, ei olisi minkäänlaista kannatusta. Tätä on vaikea uskoa. Jos näin olisi, me yli sata muuta keskisuomalaista ehdokasta voisimme lopettaa kampanjoinnin saman tien.

Tilastotieteen approbatur-opinnot suorittaneena omakin tietopohjani riittää sen arvioimiseen, ettei tällaisella tuloksella ole minkäänlaista tilastollista luotettavuusarvoa. Siitä huolimatta saadut tulokset on uutisoitu kymmenen kärkinimen osalta kuvien kanssa ja vieläpä ”seuraavat kymmenen haastajaakin” on nimetty.

Tilastollisia tutkimuksia tekevillä pitää olla vastuu tekemiensä tutkimusten luotettavuudesta. Myös niiden julkaisijan vastuu korostuu. Kun tutkimuksia julkaistaan, ne myös ohjaavat mielipiteitä suuntaan tai toiseen - joko tarkoituksellisesti tai tahattomasti.

On syytä ihmetellä, miten omien sanojensa mukaan - sitoutumaton ja riippumaton markkinointi- ja mielipidetutkimuksiin erikoistunut tietopalveluyritys - on voinut antaa tällaisen tutkimuksen eteenpäin julkaistavaksi, kun sen tilastollinen arvo on nolla? Tutkimuksen julkaisemisen yhteydessä ei myöskään kerrottu, mikä on sen virhemarginaali. Näin pienellä vastaajajoukolla se lienee melkoinen.

Olen tiedustellut tutkimuslaitoksen toimitusjohtajalta, miksi se ei viime vuoden kokemuksista viisastuneina kertonut tämän tutkimuksen yhteydessä haastateltaville, keitä kunkin puolueen ehdokkaina on, kuten vastaavasti äskettäin Helsingin Sanomien teettämän tutkimuksen yhteydessä oli tehty. Tällöin vastausprosentti olisi noussut, jolloin tutkimuksella olisi myös tilastollista luotettavuusarvoa. Tämä olisi myös tutkimusyhtiön oman luotettavuuden kannalta tärkeää. Kysyin myös, aikooko se menetellä näin jatkossa?

Mitään vastauksia en ole kysymyksiini saanut. Ehkä ODIHR:in tarkkailijat tässä onnistuvat, jos he päättävät asiaan tarttua.

Viestini tiedoksi saanut lehden päätoimittaja tosin lohdutti, että ”hyvällä kampanjoinnilla ja näkyvällä ilmoittelulla sanomalehdessä kansanedustajan paikka on Sinulle hyvin mahdollinen”.

Näinhän se taitaa olla, raha ratkaisee, mutta onko se demokraattisten ja vapaiden vaalien itsetarkoitus?

PETRI NEITTAANMÄKI
Ministerin erityisavustaja, YTM
Jyväskylä


Mitä on saatu aikaan?

2011-02-09

Vaalikausi lähestyy loppuaan. Eduskuntavaalit järjestetään huhtikuun 17. päivänä ja uusi hallitus nimitetään alustavien arvioiden mukaan siitä kuukauden kuluttua.

Keski-Suomella on ollut ensin Matti Vanhasen II hallituksessa ja sen jälkeen Mari Kiviniemen I hallituksessa kaksi ministeriä. Kaikkiaan Keski-Suomesta on ollut Arkadianmäellä edustettuna kymmenen kansanedustajaa, viisi miestä ja viisi naista. Heistä kaksi, Reijo Laitinen (sd.) ja Matti Kangas (vas.), ei asetu enää ehdokkaaksi.

Nyt vaalikauden loppupuolella on aika tarkastella, mitä vaalikauden aikana on saatu aikaan ja mitä ei olla.

Keski-Suomen näkökulmasta kulunut vaalikausi on sujunut vaatimattomissa merkeissä. Sen sijaan, että aluepolitiikassa olisi saatu aikaan kaivattu suunnanmuutos, keskittämiskehitys sekä maakunnan sisällä että maakunnasta ulospäin, lähinnä pääkaupunkiseudulle, on jatkunut.

Korkeakoulupolitiikassa karkein virhe on ollut Aalto-yliopiston perustaminen ja sen perusrahoituksen moninkertaistaminen verrattuna maakuntayliopistoihin. Tätä Jyväskylän yliopistoakin ruhjovaa päätöstä on mahdotonta puolustaa koulutuksen tasa-arvoisuuden tai tasapainoisen aluepolitiikan näkökulmasta.

Vaalikauden alussa valtion virastojen haja-sijoittamiseen kohdistui valtavat odotukset. Opetushallitusta ja Tilastokeskusta haaveiltiin saatavaksi Jyväskylään. Mitä on tapahtunut? Niiden sijaan Hätäkeskuksen Jyväskylän yksikkö on päätetty lakkauttaa ja siirtää Vaasaan muutaman vuoden siirtymäajan jälkeen. Eli työpaikkakehitys on edistynyt miinusmerkkisesti.

Liikennepuolella nelostieremontin valmistumisen jälkeen Keski-Suomen osalta ei ole näköpiirissä yhtään merkittävää hanketta. Lahti-Jämsä –oikorata on maakuntamme kehityksen kannalta välttämätön, joten sitä olisi pitänyt ajaa hartiavoimien koko vaalikausi. Neljän vuoden aikana on saatu aikaan selvitys kolmesta eri vaihtoehdosta aikataulun sijoittuessa 2030-luvulle. Tahti on ollut verkkainen.

Energiapolitiikassa on sen sijaan tehty täyskäännös, mutta minkälainen? Vastoin kaikkia odotuksia hallitus ja eduskunta tekivät periaatepäätöksen kahden uuden ydinvoimalan rakentamisesta, ja kolmaskin luvan hakija kärkkyy omaansa jo tulevissa hallitusneuvotteluissa. Näillä toimenpiteillä Suomen nykyinen ydinvoimakapasiteetti käytännössä tuplaantuu nykyisestä ja maastamme tulee ydinsähkön viejä.

Ydinjätteen loppusijoituksesta ei tietenkään puhuta tässä vaiheessa mitään ja vihreät istuvat tukevasti vallankahvassa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Hajajätevesiasetuksen hoitamiseen kului melkein koko vaalikausi ja sinä aikana kymmenet tuhannet ihmiset ehtivät sijoittaa kalliisiin ja nyt tarpeettomiksi osoittautuneisiin laitteisiin. Kun eduskunnan ympäristövaliokunnassa vihdoin syntyi asiaan toimiva ratkaisumalli, kokoomuksen jäädessä omine vaatimuksineen yksin, puolueen euroedustaja Ville Itälä päätti tehdä kirjallisen kysymyksen komissiolle, voiko Suomi lieventää omia puhdistusvaatimuksiaan. Uskomatonta EU:n nöyristelyä.

Viime aikoina tämä on tullut esille myös monessa muussa yhteydessä. Äskettäin esimerkiksi puolustusministeri Jyri Häkämies harmitteli, ettei EU:n taistelujoukoille ole ollut käyttöä. Tästä heräsi kysymys, pitäisikö nyt sitten pian saada aikaan jokin konflikti, johon suomalaisetkin pääsisivät mukaan sotimaan?

Kokoomuksen tavoitteisiin lukeutuu myös muun muassa Suomen Nato-jäsenyys, jota Suomen kansa vastustaa. Hanke ei ole edennyt tällä vaalikaudella ainoastaan siitä syystä, että muut puolueet ovat sitä vastustaneet. Tämä on syytä pitää mielessä eduskuntavaalien lisäksi myös tulevissa presidentinvaaleissa.

Usein sanotaan, ettei politiikassa ole vaihtoehtoja ja kaikki puolueet ovat samanlaisia. Näin ei todellakaan ole. Vaihtoehtoja on aina, niiden väliltä on vain osattava tehdä oikeat valinnat.

PETRI NEITTAANMÄKI
Ministerin erityisavustaja, YTM
Jyväskylä


Tilastokeskus ja Opetushallitus Jyväskylään

2011-01-19

Huhtikuun 17. päivänä 2011 järjestetään eduskuntavaalit, joissa tehtävillä ratkaisuilla viitoitetaan Suomen tie pitkälle tulevaisuuteen. Uusi hallitus nimetään alustavien arvioiden mukaan toukokuun puolivälissä.

Keski-Suomen maakuntaa ajatellen nyt tehtävillä valinnoilla on erityisen suuri painoarvo. Tulevaan hallitusohjelmaan on saatava sisällytettyä Keski-Suomen kannalta merkityksellisiä hankkeita. Niitä on ajettava päättäväisesti jo nyt.

Kokoomuslainen Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson esitti vuodenvaihteessa omia näkemyksiään maakuntamme tilanteesta. Hänen mielestään Keski-Suomi pärjäisi hyvin viidellä kunnalla. Puolueena kokoomus on puolestaan ajanut valtakunnallisesti sadan kunnan mallia.

Tällaiset voimakkaaseen keskittämiskehitykseen perustuvat ajatukset on päättäväisesti torjuttava sekä Keski-Suomen että valtakunnan tasolla. Suomalaisessa yhteiskunnassa lähidemokratialla on erityinen arvonsa, ja se on säilytettävä myös jatkossa.

Keskittämiskehityksen sijaan tulevalla vaalikaudella on saatava aikaan suunnanmuutos aluepolitiikassa. Kansalaisilla pitää olla mahdollisuus työhön ja toimeentuloon omalla kotiseudullaan. Helsingin seudulla asuntojen hinnat ovat jo nousseet monien ulottumattomiin. Samaan aikaan muualla maassa niitä on jäänyt kokonaan tyhjilleen. Päällekkäisen infrastruktuurin rakentaminen tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi.

Olisi sekä pääkaupunkiseudun että maakuntien väestön etujen mukaista, että voimakasta työpaikkojen ja väestön keskittymistä saataisiin hillittyä. Tulevalla vaalikaudella valtionhallinnon toimintojen hajasijoittamista Helsingistä maakuntiin on päättäväisesti jatkettava. Esimerkiksi Opetushallitus ja Tilastokeskus voitaisiin sijoittaa Keski-Suomeen.

Monissa Euroopan maissa, kuten Sveitsissä, Britanniassa ja Hollannissa tilastovirasto sijaitsee muualla kuin pääkaupungissa. Neuchâtel, Newport ja Voorburg on havaittu Berniä, Lontoota ja Haagia paremmiksi sijaintipaikoiksi. Monialaisen yliopiston kotikaupunkina Jyväskylä kelpaisi näiden verrokkikaupunkien rinnalle hyvin.

Tilastokeskuksen alueellistaminen olisi ollut mahdollista jo tällä vaalikaudella, mutta tarvittavaa yksimielisyyttä ei ole löytynyt. Sama koskee Opetushallitusta.

Jyväskylän yliopistolla on pitkät perinteet opettajankoulutuksessa ja viime vuosikymmeninä myös koulutuksen kehittämisessä sekä kotimaassa että ulkomailla, joten Suomen Ateena olisi mitä luonnollisin paikka Opetushallitukselle.

Valitettavasti jyväskyläläinen opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) ei ole saanut aikaan tarvittavia päätöksiä. Sen sijaan Virkkunen on kannattanut ainoana keskisuomalaisena kansanedustajana puoluetoverinsa valmistelemaa hätäkeskusuudistusta, jonka myötä Jyväskylän yksikkö lopetetaan vuoteen 2014 mennessä ja toiminta siirretään Vaasaan.

Alueelliseen kehitystasapainoon kuuluu oleellisesti myös toimivat liikenneyhteydet. Alemman asteisen tieverkoston ylläpitämiseen, perustienpitoon ja maakuntien kehityksen kannalta tarpeellisiin uusiin väylähankkeisiin, kuten Lahti-Jämsä -oikorataan, on varattava valtion budjetissa riittävät määrärahat.

Myös nopea laajakaistayhteys on ulotettava luvatusti koko maahan. Senkin toteutus on toistaiseksi ontunut, vetovastuun ollessa viestintäministeri Suvi Lindénillä (kok.).

Jatketaanko tällä tiellä myös seuraavat neljä vuotta, vai muutetaanko suuntaa, on huhtikuussa kansan käsissä.

PETRI NEITTAANMÄKI
Kirjoittaja on jyväskyläläinen yhteiskuntatieteiden maisteri ja ministerin erityisavustaja


Lipponen ja Niinistö veivät Suomen Emuun

2011-01-19

Ex-pääministeri Paavo Lipponen (sd.) ja ex-valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) johdattivat vuonna 1998 Suomen ensimmäisten maiden joukossa ja ainoana Pohjoismaana EU:n "kovaan ytimeen", Euroopan talous- ja rahaliitto Emuun.

Ratkaisun myötä Suomen markka korvautui vuonna 2002 eurolla.

Keskusta vastusti ratkaisua, mutta se ei auttanut, kun asiasta ei järjestetty edes kansanäänestystä, kuten Ruotsissa tehtiin.

Nyt kun rahaliitto natisee liitoksistaan ja Suomi on muiden EU-maiden mukana joutunut antamaan mittavia laina- ja takauspäätöksiä Kreikalle ja Irlannille, Portugalin ja Espanjan jo kolkuttaessa ovella, on tämän ratkaisun mielekkyys asetettu perustellusti kyseenalaiseksi.

Ruotsi on pärjännyt rahaliiton ulkopuolella selvästi Suomea paremmin ja sen korkotaso on ollut jopa Suomea alhaisempi.

Lisäksi oman valuuttansa, kruunun, ja keskuspankkinsa harjoittaman rahapolitiikan turvin se on kyennyt säilyttämään kilpailukykynsä Suomea paremmin. Tämä on näkynyt muun muassa metsäteollisuuden saneeraustoimenpiteissä, jotka ovat koskettaneet Suomea Ruotsia kipeämmin.

Jo euroaluetta perustettaessa oli tiedossa, että siitä syntyisi optimaalinen valuutta-alue vain Saksan, Ranskan ja Benelux-maiden kesken.

Tiukat Emu-kriteerit päätettiin kuitenkin laittaa sivuun ja tehtiin poliittinen päätös ottaa mukaan kaikki halukkaat heti ensi vaiheessa.

Tähän päätökseen Lipponen ja Niinistö olivat keskeisesti vaikuttamassa, mutta sen sijaan, että he suhtautuisivat kriittisesti toimintaansa, he ovat esittäneet tiukkoja syytöksiä.

Lipponen ja Niinistö eivät edelleenkään tunnusta sitä, että rahaliiton ongelmat piilevät siinä, että sen jäseninä on talouden rakenteiltaan ja suhdannevaihteluiltaan erilaisia maita.

On ollut vain ajan kysymys, milloin ongelmat nousevat esiin. Toki kuriakin olisi tarvittu enemmän, mutta mikään ei pakottanut Suomea menemään mukaan tällaiseen järjestelmään.

Keskustelu eurobondeista - jäsenmaiden yhteisistä joukkovelkakirjalainoista - on jo käynnissä. Kun riskejä jaettaisiin Euroopan laajuisesti, myös hyvin asiansa hoitaneiden maiden, kuten Saksan ja Suomen, korkotaso nousisi.

Samalla jäsenmaiden itsenäisyys finanssi- ja talouspolitiikassa kaventuisi olennaisesti, kun niitä alettaisiin koordinoimaan tiiviisti eurooppalaisella tasolla.

Eurobondit on päättäväisesti torjuttava. Niiden käyttöönottoa voitaisiin jo kutsua "julmetuksi liittovaltiokehitykseksi", kuten eduskunnan nykyinen varapuhemies Seppo Kääriäinen (kesk.) eduskunnan lähetekeskustelussa rahaliiton jäsenyyttä nimitti.

Lähiviikot ja -kuukaudet näyttävät, millaiseksi Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön johdolla aikoinaan tehtyjen päätösten taakka suomalaisille veronmaksajille muodostuu.

PETRI NEITTAANMÄKI
ministerin erityisavustaja,
yhteiskuntatieteiden maisteri
Jyväskylä


Puurakentamisesta Suomeen uusi Nokia

2010-12-22

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen (kesk.) asetti huhtikuussa 2010 työryhmän selvittämään puurakentamisen edistämistä kansainvälisesti ilmastopoliittisin perustein. Osastopäällikkö Jorma Julinin johdolla laadittu raportti valmistui 8. joulukuuta.

Puu on ollut ilmastopoliittisesti lähes hyödyntämätön uusiutuva luonnonvara. Vihreää rakentamista on tutkittu maailmalla yhä enemmän, mutta eri rakennusmateriaalien elinkaarivaikutusten ja raaka-aineiden kulutuksen analysointi on jäänyt vähälle.

Puusta tehdyt rakennukset, rakenteet ja huonekalut toimivat tehokkaasti hiilivarastoina. Yhteen puukuutiometriin sitoutuu noin 200 kiloa hiiltä, mikä vastaa noin 750 kiloa hiilidioksidia. Lisäämällä puun käyttöä torjutaan tehokkaasti ilmastonmuutosta.

Puurakentamisen lisäämisen kymmenellä prosentilla Euroopassa arvioidaan täyttävän jopa neljäsosan Kioton pöytäkirjan EU:lle asettamista päästönvähentämistavoitteista. Se on siis ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi paljon parempi vaihtoehto kuin puun polton lisääminen.

Suomessa puukerrostalot ovat toistaiseksi harvassa. Yhtenä syynä tähän ovat monimutkaiset rakennusmääräykset. Sen sijaan esimerkiksi Lontoossa on jo tehty jättimäinen toimistotalo massiivipuusta. Suunnittelijoiden mukaan rakennukseen käytetty puu kompensoi rakennuksen energiankulutuksen päästöt neljännesvuosisadan ajalta.

Puurakentamisen lisäämisellä olisi mittavat vaikutukset Suomen kansantalouteen. Puurakentamiseen liittyvä teollisuustuotanto vaatii vain vähän energiaa, mutta se työllistää paljon. Samalla se avaisi hyviä yhteistyömahdollisuuksia Venäjän kanssa metsäalan yritysyhteistyölle. Puurakentamisesta voisi kasvaa Suomeen kaivattu uusi Nokia.

Suomen onkin pikaisesti käynnistettävä laaja kansainvälinen vaikuttamisohjelma puurakentamisen edistämiseksi, jota on markkinoitava kaikilla rintamilla. EU on ilmastopolitiikassa keskeinen toimija ja EU:ssa tehtävät päätökset vaikuttavat vahvasti puurakentamiseen. Myös Venäjä on kansainvälisessä vaikuttamisessa hyvä kumppani.

Työryhmän raportissa suositellaan EU:n sisämarkkinoiden kehittämistä puurakentamista suosivampaan suuntaan ilmasto- ja ympäristöpoliittisilla perusteilla. Ranskassa on jo käytössä asetus, jonka tavoitteena on puun käytön lisääminen uudisrakentamisessa.

Puurakentamisen edistäminen ja puun arvoketjun pidentäminen loisivat uusia elinkeinomahdollisuuksia myös kehitysmaihin. Puun käyttöä teollisuudessa ja rakentamisessa on lisättävä myös kehitysyhteistyössä. Suomi voisi laajentaa metsäalan kehitysyhteistyötään niin, että siinä olisi mukana entistä enemmän myös puun arvoketjun loppupään toimintaa.

Katastrofin sattuessa ei ehditä järjestää tuotantoa ja koulutusta paikan päällä, vaan apua ja suojia tarvitaan heti. Suomesta voidaan siirtää kevyitä puurakenteita nopeasti katastrofiapuna. Jälleenrakennuksessa ja kehitysyhteistyössä on syytä hyödyntää paikallisia luonnonvaroja.

Työryhmän raportti on pantava toimeen kokonaisvaltaisesti. Puurakentamisen edistäminen vaatii pitkäaikaista, kansainvälistä panostamista, jossa Suomen on oltava etulinjassa.

PETRI NEITTAANMÄKI
Ministerin erityisavustaja, YTM (kesk.)
Jyväskylä


Rahaliiton jäsenyys oli virhe

2010-12-15

Vuosina 1995-2003 Suomen pääministerinä toiminut Paavo Lipponen rusikoi tuoreessa kolumnissaan Turun Sanomissa (3.12.2010) kovin sanoin nykyistä päähallituspuoluetta, Suomen Keskustaa.

Lipponen johdatti vuonna 1998 Suomen ensimmäisten maiden joukossa ja ainoana Pohjoismaana EU:n ”kovaan ytimeen”, Euroopan talous- ja rahaliitto Emuun. Ratkaisun myötä oma valuuttamme, Suomen markka, korvautui vuonna 2002 eurolla. Keskusta vastusti ratkaisua, mutta se ei auttanut, kun asiasta ei järjestetty edes kansanäänestystä, kuten Ruotsissa tehtiin.

Nyt kun rahaliitto natisee liitoksistaan ja Suomi on muiden EU-maiden mukana joutunut antamaan mittavia laina- ja takauspäätöksiä Kreikalle ja Irlannille, mahdollisesti Portugalin jo kolkuttaessa ovella, on tämän ratkaisun mielekkyys asetettu perustellusti kyseenalaiseksi.

Ruotsi on pärjännyt rahaliiton ulkopuolella selvästi Suomea paremmin ja sen korkotaso on ollut jopa Suomea alhaisempi. Lisäksi oman valuuttansa, kruunun, ja keskuspankkinsa harjoittaman rahapolitiikan turvin se on kyennyt säilyttämään kilpailukykynsä Suomea paremmin. Tämä on näkynyt muun muassa metsäteollisuuden saneeraustoimenpiteissä, jotka ovat koskettaneet Suomea Ruotsia kipeämmin.

Jo euroaluetta perustettaessa oli tiedossa, että siitä syntyisi ns. optimaalinen valuutta-alue vain Saksan, Ranskan ja Benelux-maiden kesken. Tiukat Emu-kriteerit päätettiin kuitenkin laittaa sivuun ja tehtiin poliittinen päätös ottaa mukaan kaikki halukkaat heti ensi vaiheessa. Tähän päätökseen Lipponen oli Suomen pääministerinä keskeisesti vaikuttamassa, ja kantaa nyt syntyneistä ongelmista osaltaan vastuun.

Sen sijaan, että Lipponen suhtautuisi kriittisesti omaan toimintaansa, hän esittääkin tiukkoja syytöksiä. ”Vika ei ole eurossa, vaan siinä, että te ja muut euromaat olette päästäneet tilanteen nykyisen kaltaiseksi. Ette ole olleet ajoissa aktiivisia ja valppaita, vaan nynnyilleet, kun eurossa olisi tarvittu kuria”, Lipponen soimasi.

Lipponen ei edelleenkään tunnusta sitä perusasiaa, että rahaliiton ongelmat piilevät siinä, että sen jäseninä on talouden rakenteiltaan ja suhdannevaihteluiltaan niin erilaisia maita, että on ollut vain ajan kysymys, milloin taustalla piilevät ongelmat nousevat esiin. Toki kuriakin olisi tarvittu enemmän, mutta mikään ei pakottanut Suomea menemään mukaan tällaiseen järjestelmään.

Nyt on tietysti toivottava, että EU:n piirissä tehdyt toimenpiteet riittävät ongelmien patoamiseksi. Vaihtoehdot olisivat kaikkien, myös suomalaisten, kannalta todella huonoja. Samalla EU:n liittovaltiokehityksen kannattajat saisivat omille pyrkimyksilleen lisäpontta.

Ensi kevään vaalien jälkeen valittavan uuden hallituksen on valtiovarainministeriön laskelmien mukaan sopeutettava valtiontaloutta runsaalla 10 miljardilla eurolla valtion velkakierteen katkaisemiseksi. Lisäksi kuntatalous on pahasti velkaantunut, joten sielläkin puolella on mittavia säästöpaineita.

Edessämme on siis joka tapauksessa sekä julkisten menojen leikkauksia että veronkorotuksia. Näissä olosuhteissa hyvinvointivaltion puolustaminen on todella haasteellista. Löysiä vaalilupauksia antavilta ehdokkailta kannattaa nyt kysyä, miten he lupauksensa rahoittaisivat.

PETRI NEITTAANMÄKI
Kirjoittaja on jyväskyläläinen yhteiskuntatieteiden maisteri ja ministerin erityisavustaja


Lisää terävyyttä Suomen politiikkaan

2010-11-17

Kiivaita tunteita herättäneen, eduskunnan käsitelyssä olevan, postilain uudistamisen taustalla on EU:n postipalveludirektiivi. Asian valmistelusta hallituksen puolesta vastannut kokoomuslainen viestintäministeri Suvi Lindén kohahdutti asian lähetekeskustelussa sanomalla, ettei Suomi viitsinyt jäädä EU:ssa yksin, kun muut jäsenmaat kannattivat uudistusta. Suomi on myös tulkinnut lakiesitystä tarkemmin kuin EU-säädökset edellyttävät.

Alkuperäisen lakiesityksen myötä Suomen Postin, Itellan, kannattavimmille jakelualueille, suuriin kaupunkeihin, syntyisi kilpailutilanne, ja vastaavasti kannattamaton liiketoiminta harvaan asutuilla maaseutualueilla jäisi yleispalveluvelvoitteen vuoksi yksin Itellan harteille. Kun yleispalveluvelvoitteen rahoituspohja jätettiin esityksessä auki, oli tarjolla uhka, että palvelut heikentyvät postin kulun viivästymisen ja toimipaikkaverkon harventumisen myötä.

Hallituksen liikenne- ja viestintäpoliittisessa ministerityöryhmässä keskustaa edustavien, Anu Vehviläisen ja Paavo Väyrysen, puututtua asiaan, ministeri Lindén joutui taipumaan siihen, että eduskunnan liikennevaliokunta voi tehdä lakiesitykseen tarvittavat parannukset. Samalla työmarkkinatilanne saatiin rauhoitettua ja koko postinjakelua uhanneilta lakoilta vältyttiin.

Postipalveludirektiivi on jälleen yksi esimerkki epäonnistuneesta ja kielteisestä EU-lainsäädännöstä, joka kurittaa kaikista ankarimmin Suomea ja sen syrjäisimpiä alueita.

Tällä kertaa uudistusta ei sentään kehdattu kehua meille suomalaisille jo niin tutuksi tulleeksi ”torjuntavoitoksi”, jota kautta musertavatkin tappiot on yritetty kääntää suuriksi saavutuksiksi. Käsitteen alla on markkinoitu ainakin EU:n sokeriuudistus, jonka seurauksena Suomen kahdesta sokeritehtaasta jouduttiin sulkemaan vain toinen ja maatalouden ns. 141-tuen jatkuminen, jonka myötä saimme oikeuden maksaa omilla rahoillamme vielä muutaman vuoden, emme pysyvästi, tukea eteläisen Suomen maataloudelle.

Muitakin esimerkkejä löytyy. Alkoholipolitiikassa saimme aikoinaan hivenen jatkettua jäsenyysneuvotteluissa sovittua siirtymäaikaa, mutta sen jälkeen olimme pakotettuja alkoholiverotuksen alentamiseen tuonnin hillitsemiseksi, joka puolestaan näkyi lähes välittömästi piikkinä kuolleisuustilastoissa.

Lisäksi saimme maksettavaksemme muutama vuosi sitten entistä suuremman osan Iso-Britannian jäsenmaksualennuksesta, jonka seurauksena yhdessä EU:n laajentumisen aiheuttamien kustannusten vuoksi Suomen nettomaksuosuus suhteessa bruttokansantuotteeseen on noussut EU:n korkeimmaksi (Iltalehti 30.10.), vaikka Suomesti piti tulla EU:n nettosaaja. EU:ssa valmisteilla olevien uudistusten myötä tilanne uhkaa pahentua entisestään. Näin ei voi jatkua.

Onkin hyvä, että uuden pääministerin Mari Kiviniemen johdolla Suomen EU-politiikkaa on jo terävöitetty. Suomea EU:n kanssa käytävissä neuvotteluissa edustavien virkamiesten ja poliitikkojen keskeisin tehtävä on puolustaa Suomen kansallisia etuja kaikissa tilanteissa. Niin toimivat muutkin jäsenmaat ja saavat myös tuloksia aikaan.

Suomi on harvaan asuttu maa, ja tämä tosiseikka pitäisi huomioida kaikessa EU:n politiikassa. Suomen jäsenyysehtojen korjaaminen olisi ollut mahdollista jo Lissabonin sopimuksesta käytyjen neuvottelujen yhteydessä, mutta tätä mahdollisuutta ei käytetty. Kun perussopimuksia jatkossa uudistetaan, on Suomenkin nostettava vaatimuksensa tiukasti esille.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
Jyväskylä


Miksi kannatus laskee?

2010-11-10

Uusimpien mielipidemittausten mukaan kaikkien suurimpien puolueiden kannatus on laskenut. Syitä kannatuksen laskuun on etsitty vaalirahakohusta, yleisestä politiikan vastaisuudesta ja siitä, etteivät tehdyt hyvät päätökset ole tavoittaneet kansalaisia.

Entä jos viesti onkin mennyt perille? Kuluneella ja sitä edellisellä vaalikaudella on tehty useita päätöksiä, jotka eivät ole olleet ainakaan maakunnissa asuvien kansalaisten mieleen.

Korkeakoulupolitiikassa yksi merkittävä yliopistokaupunki Jyväskylää koskettanut päätös on ollut Aalto-yliopiston perustaminen pääkaupunkiseudulle. Sille myönnettiin moninkertainen rahoitus maakuntayliopistoihin verrattuna ja se on kahminut myös pääosan siitä yritysrahoituksesta, jonka pääomittamiselle valtio on luvannut vastinrahoituksen. Tätä koulutuspolitiikan tasa-arvoisuutta horjuttavaa päätöstä on monien ollut vaikea hyväksyä.

Kuntapolitiikassa Paras-hankkeen seurauksena syntyneet monet kuntaliitokset ovat osoittautuneet tehottomiksi ja kustannussäästöjen sijaan onkin syntynyt vain lisäkustannuksia. Koko ajan on ollut tiedossa, etteivät parisataa pienintä kuntaa hallinnoi kuin muutamia prosentteja koko kuntatalouden menoista, joten niillä ei ole kokonaisuutta ajatellen juuri merkitystä. Tästä huolimatta tätä hanketta on jatkettu ja jatko-osakin on jo valmisteilla.

Hätäkeskusuudistus on malliesimerkki huonosta aluepolitiikasta. Kun hallitus on toisella kädellä pyrkinyt siirtämään valtion työpaikkoja pääkaupunkiseudulta maakuntiin, on täysin käsittämätöntä, että se toisella kädellä ajaa niitä alas ja vieläpä kansalaisten turvallisuuden kustannuksella. Myös tässä asiassa Jyväskylä on joutumassa kärsijäksi.

Ympäristöpolitiikan saralla jätevesiasetus on tiedetty ongelmalliseksi jo pitkään, mutta mitään konkreettisia parannuksia siihen ei ole tehty, vaikka asian aikanaan esitellyt ministeri Jan-Erik Enestam (r.) on todennut tulleensa virkamiehensä höynäyttämäksi. Sisämaassa sijaitsevat kiinteistöt, jotka eivät rajoitu vesistöihin, tulisi pikaisesti vapauttaa asetuksen piiristä.

Energiapolitiikassa kansalaisia on kummastuttanut työnantajien Kela-maksun poistamisen valtiontalouteen aiheuttaman satojen miljoonien eurojen laskun maksattaminen heillä. Lisäksi ylimitoitetut periaatepäätökset ydinvoiman lisärakentamisesta herättävät huolta, kun näköpiirissä on, että kolmaskin hakija, joka vielä tässä vaiheessa jäi ilman lupaa, haluaisi saada sen. Jos kaikki hankkeet toteutuvat, Suomen ydinvoimakapasiteetti tuplaantuu nykyisestä. Antoiko joku tällaisen vaalilupauksen ennen edellisiä eduskuntavaaleja?

Liikennepolitiikassa pääkaupunkiseudun satoja miljoonia euroja syövät investoinnit ovat pois muualta Suomesta, jonne on riittänyt vain murusia. Nelostie-remontin valmistuttua Keski-Suomessa ei ole vireillä yhtään merkittävää liikennehanketta. Sellainen voisi olla Lahti-Jämsä –oikorata, mutta hankkeen eteneminen on pitkissä kantimissa, joten ripeys, sitkeys ja yksituumaisuus olisivat suorastaan välttämättömiä hyveitä hankkeen saamiseksi edes suunnittelun tasolle.

Tosiasiat eivät selittelemällä muuksi muutu. ”Niin on, jos siltä näyttää”, totesi jo Urho Kekkonen.

PETRI NEITTAANMÄKI
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri Jyväskylästä


Ministeri Väyrysen erityisavustajaksi Petri Neittaanmäki

2010-10-26

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen on valinnut uudeksi erityisavustajakseen yhteiskuntatieteiden maisteri Petri Neittaanmäen (35). Neittaanmäki aloittaa tehtävässä 1. marraskuuta.

Neittaanmäki on toiminut aiemmin muun muassa Suomen Keskustan kansanedustajana 1999–2007 sekä erityisavustajana Euroopan parlamentissa 1996–1999 ja 2007–2009. Kansanedustajavuosinaan Neittaanmäki toimi varsinaisena tai varajäsenenä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa (2000–2007) sekä Pohjoismaiden neuvoston (1999–2003), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin (1999–2007) ja Euro-Välimeri parlamentaarisen yleiskokouksen EMPA:n (2004–2007) Suomen valtuuskunnissa.

Neittaanmäellä on monia luottamustehtäviä. Hän on muun muassa Keski-Suomen Osuuspankin ja Keskimaa Osk:n edustajiston jäsen sekä Jyväskylän Keskustaseura ry:n puheenjohtaja.

Ministeri Väyrysen nykyinen erityisavustaja, filosofian maisteri, M.A. Markus Ojakoski valittiin 20.9.2010 Kokemäen kaupunginjohtajaksi.

Lisätietoja: Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Suomen kallein kaupunki

2010-10-13

Suomen Kiinteistöliitto julkisti äskettäin (Ksml 7.10.) selvityksen, jossa vertailtiin asumiskustannuksia yhteensä 41 kaupungissa. Jyväskylä oli kustannustasoltaan kymmenen suurimman kaupungin selvä ykkönen.

Vesi- ja jätevesimaksut sekä vakituisen asuinrakennuksen kiinteistövero olivat Jyväskylässä suurten kaupunkien kalleimmat, kaukolämmön hinta toiseksi kallein. Vuosi sitten Jyväskylä sijoittui tutkimuksessa kolmanneksi. Mistä nyt saavutettu kyseenalainen kunnia johtuu?

Syynä ovat epäonnistunut kaukolämpöinvestointi, piiloverotus vesi- ja jätevesimaksuissa, kiinteistöveron korotus sekä ylimitoitetut kuntaliitokset. Perustelen näkemykseni lyhyesti.

Jyväskylän kaupunginvaltuustossa käytiin muutama vuosi sitten kova kädenvääntö siitä, tuleeko kaupungin jatkaa hyvin toiminutta ja tuottoisaa yhteistyötä Fortumin kanssa sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, vai rakentaa oma uusi voimalaitos Keljonlahdelle.

Tiukkojen äänestysten jälkeen jälkimmäinen kanta voitti. Lisäksi ostettiin Fortumin 60 prosentin osuus Jyväskylän Energiantuotanto Oy:stä. Nämä yhteensä jopa 350-400 miljoonaa euroa maksaneet ratkaisut on suoritettava korkoineen takaisin. Tämä selittää vaiheittain lähes 60 prosenttia kohonneen kaukolämmön kuluttajahinnan, joka noussee edelleen.

Tarjolla oli parempi vaihtoehto: ensimmäisessä vaiheessa savukaasupesurin rakentaminen Rauhalahteen, jolla olisi sekä vähennetty päästöjä että saatu aikaan tehokkaampaa lämmöntuotantoa, seuraavassa vaiheessa olisi rakennettu mahdollinen jätteenpolttokattila ja sen jälkeen jo 1980-luvun puolivälissä alueelle suunniteltu toinen yksikkö. Tämä kaikki olisi tehty tarkkoihin laskelmiin perustuen hallitusti ja riskit jakaen Fortumin tarjoamalta 50-50 pohjalta, jolloin kaukolämmön kilpailukyky olisi turvattu pitkälle tulevaisuuteen.

Keski-Suomen Kiinteistöyhdistys ry:n toiminnanjohtaja Paavo Jussila kritisoikin Jyväskylän poliittisia päättäjiä. Oulussa, jossa lähtötilanne on ollut periaatteessa vastaava – kaukolämpö tuotetaan turpeella ja puulla -, asuminen on ollut edullisinta ja vuosia. Jussilan mukaan Jyväskylässä on myös piiloverotusta: ”Tätä on korkojen maksattaminen kaupungin omistamalla Jyväskylän Energialla (JE), jolle kaupungin vesilaitokset on nimellisesti myyty”.

Vesilaitoskaupat tehtiin yhtiöiden todellista arvoa suuremmalla hinnalla, jonka kaupunki lainasi JE:lle, ja jolle se nyt perii ”kiskurikorkoa”. Tämä on johtanut maan korkeimpiin vesi- ja jätevesimaksuihin. Lisäksi vakituisten asuinrakennusten kiinteistövero nousi tänä vuonna peräti 43 prosentilla. Toimenpiteiden tarkoituksena on ollut välttää kunnallisveron korotus ja näyttää kaupungin talous ulospäin parempana kuin se tosiasiassa on.

Näiden järjestelyiden lisäksi kuntaliitokset Jyväskylän maalaiskunnan ja Korpilahden kanssa aiheuttavat runsaasti kustannuksia erityisesti siirtymäaikana, jolloin kaikki toiminnot, joissa järkeistämisiä voitaisiin käytännössä tehdä, on jäädytetty. Erityisesti puhtaasti maaseutumaisen Korpilahden liittäminen tiiviiseen kaupunkirakenteeseen ei ole tuonut synergiaetuja, vaan se on pikemminkin hajottanut resursseja ja lisännyt kustannuksia.

Tämän väärän politiikan seurauksena kustannussäästöpaineita kohdistuu nyt opetukseen, terveydenhoitoon, kirjastoverkkoon ja ylipäätään kaikkiin mahdollisiin kaupunkilaisten arkipäivään vaikuttaviin palveluihin.

Kuka kantaa poliittisen vastuun tästä kaikesta?

PETRI NEITTAANMÄKI
Kirjoittaja on jyväskyläläinen yhteiskuntatieteiden maisteri


Jätevesiasetusta on muutettava

2010-10-01

Haja-asutusalueiden jätevesiasetus on puhuttanut viime aikoina laajasti. Siihen pätee sama, minkä Olaus Petri kirjasi jo 1530-luvulla tuomareille laatimiinsa oikeusohjeisiin: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan.”

Jätevesiasetuksessa on paha valuvika. Tämän on myöntänyt myös entinen ympäristöministeri Jan-Erik Enestam, joka on kertonut (Hbl 26.8.) tulleensa virkamiehensä höynäyttämäksi, kun hän esitteli lain haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmien uudistamisesta vuonna 2003.

Asetuksen mukaan olemassa olevat jätevesijärjestelmät on muutettava vuoden 2013 loppuun mennessä sellaisiksi, että ympäristöön ei pääse tiettyä raja-arvoa enempää jäteveden lika-aineita. Orgaanisen aineen kuormitusta tulee vähentää 90 prosentilla, kokonaisfosforin määrää 85 prosentilla ja typen 40 prosentilla. Poikkeustapauksissa voidaan soveltaa alempaa tasoa 80, 70 ja 30.

Enestam kertoo saaneensa laskelmia, joiden perusteella hän vakuuttui siitä, että veden suodattaminen olisi riittävä ja edullinen keino. Vasta omaa kesämökkiä rakentaessaan hän tajusi, miten hullua lakia on soveltaa.

Monissa tapauksissa edes kunnallisille jätevesipuhdistamoille ei ole asetettu yhtä tiukkia puhdistusvaatimuksia. Sen sijaan asetuksen vaatimustason saavuttamiseksi edellytetään sadoiltatuhansilta yksityisiltä kotitalouksilta jopa 10.000-20.000 euron investointeja kehitysvaiheessa oleviin järjestelmiin, jotka eivät Suomen olosuhteissa edes toimi kunnolla.

Tällä 2-3 miljardin euron yksityisellä sijoituksella on laskettu vähennettävän vesistöjen fosforikuormaa 350 tonnilla, joka on vain 0,8 prosenttia koko Itämeren noin 41000 tonnin määrästä.

Vaikka asian aikanaan esitellyt ministeri on myöntänyt virheensä, ympäristöministeriön jääräpäisyys asetuksen ympärillä jatkuu. Valtioneuvostossa tehtiin 23.9. vain ”nahkapäätös”, esitys eduskunnalle ympäristönsuojelulain muuttamiseksi siten, että yli 68-vuotiaat vapautetaan jätevesiasetuksen mukaisten investointien toteuttamisesta. Vapautuksen voisi saada myös sosiaalisin perustein. Lisäksi meneillään olevaa siirtymäkautta voitaisiin jatkaa kahdella vuodella.

Nämä eivät ole riittäviä toimenpiteitä asetuksen korjaamiseksi. Suomessa on otettu monessa asiassa mallia Ruotsista, mutta miksi ei haja-asutusalueiden asiassa? Siellä on käytössä kaksitasoinen järjestelmä. Vesistöihin rajoittuvien kiinteistöjen osalta edellytetään tiukempaa suojelua, mutta typpipäästöjen vähentämisvaatimuksia ei ole lainkaan alueilla, jotka eivät ole vesistöjen läheisyydessä.

Jos Suomessakin asetus olisi tällaisessa muodossa, yleensä nyt käytössä olevat saostuskaivot ja imeytyskentät riittäisivät muualla kuin ranta-alueilla, ja kalleilta investoinneilta voitaisiin välttyä.

Koska ympäristöministeriö on sulkenut korvansa kansalaisten antamalta palautteelta, on eduskunnan muutettava hallituksen esitystä. Jos se ei tähän kykene, nousee jätevesiasetuksen muuttaminen yhdeksi keskeiseksi vaalikysymykseksi ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Vaalien jälkeen terveen järjen käyttö on taas sallittua, kun sitä ei ole kahlittu hallitusohjelma- tai muihin toisarvoisiin arvovaltakysymyksiin.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
Jyväskylä


Raideliikenne painopisteeksi

2010-09-15

Jyväskylän lentoliikenteen tulevaisuus oli kesän aikana vaakalaudalla Jyväskylä-Helsinki –väliä pääosin liikennöineen Finncomin ilmoitettua lopettavansa lentonsa. Elokuun alussa tilanne kirkastui hivenen, kun Finnair kertoi tuplaavansa omat lentovuoronsa Jyväskylään kahdesta neljään.

Tuoreimman uutisen (9.9.) mukaan Finnair ja Finncom jatkavatkin yhteistyötä. Finnairin mukaan yritysjärjestelyn pitäisi turvata kilpailukykyinen syöttöliikenne kotimaasta Finnairin ulkomaan reiteille. Ratkaisu on hyvä ja se lisää jälleen yhteyksiä myös Jyväskylään. Finncomm saa hoidettavakseen kuudesti päivässä lennettävän Jyväskylän-reitin.

Jyväskylän kokoisen kaupungin näkökulmasta toimivien liikenneyhteyksien turvaaminen pitkälle tulevaisuuteen on suorastaan välttämätöntä. Lentoliikenteen osalta aikaan saatu hengähdystauko ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiat olisivat pysyvästi kunnossa. Emme voi tietää, mikä kotimaan lentoliikenteen tilanne on viiden, kymmenen, tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Siksi katseet on käännettävä raideliikenteen kehittämiseen.

VR:n toimitusjohtaja Mikael Aro esitti Helsingin Sanomissa 5.8.2010, että lakkautettavat maakuntalennot voitaisiin korvata nopeammilla junayhteyksillä. Aro sanoi, että tulevaisuudessa nopea julkinen liikenne kaikkiin 300–400 kilometrin säteellä Helsingistä sijaitseviin kaupunkeihin hoituisi rautateitse. Aron mukaan investoinnit vaatisivat miljardin parinkymmenen vuoden aikana.

Toimitusjohtaja esitti kolme ratkaisua raideliikenteen parantamiseksi. Ensinnäkin pääradan kuormitusta pitäisi purkaa rakentamalla Pisara-rata Helsingin lähiliikenteelle. Lisäksi kaukojunien olisi kuljettava lentokentän kautta, ja pääradan kapasiteettia Keravan ja Riihimäen välillä pitäisi parantaa.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk.) kannatti lentoliikenteen korvaamista nopeilla junayhteyksillä, mutta totesi, ettei ainakaan seuraavalla hallituksella ole rahaa toteuttaa Aron ehdotusta.

Näin ei tarvitse olla. Suomessa pitäisi ottaa mallia Yhdysvalloista. Presidentti Barack Obama esitteli 6.9.2010 Milwaukeessa 50 miljardin dollarin suuruisen elvytyspaketin. Obama haluaa käyttää lähivuosina kymmeniä miljardeja dollareita valtion rakennushankkeisiin talouden elvyttämiseksi. Teiden, rautateiden ja lentoasemien remonttien on tarkoitus luoda nopeasti uusia työpaikkoja.

Obaman iskulauseena edellisissä presidentinvaaleissa oli ”Yes, we can”. Hän piikittelikin elvytyspaketin esittelypuheessaan vastustajiaan sanomalla heidän vastaavan aina kaikkiin kehittämisehdotuksiin: ”No, we can´t”. Kumpaan joukkoon me haluamme kuulua?

Kun Suomessa on lähivuosina hienoisesti virinneestä talouskasvusta huolimatta korkea työttömyys, tarvittaisiin juuri VR:n toimitusjohtajan hahmottelemia mittavia investointeja perusinfrastruktuuriimme, joiden myönteiset vaikutukset ulottuisivat kauas tulevaisuuteen.

Keski-Suomen ja sen veturin, Jyväskylän, näkökulmasta nopean junayhteyden pääkaupunkiseudulle mahdollistavan Jämsä-Lahti –oikoradan saaminen mukaan näihin hankkeisiin on elintärkeää. Tässä on ensi keväänä valittavilla kansanedustajillamme ja mahdollisilla ministereillämme tekemistä!

PETRI NEITTAANMÄKI
Kirjoittaja on jyväskyläläinen yhteiskuntatieteiden maisteri


Kokoomus horjuttaa Suomen ulkopolitiikan linjaa

2010-08-27

Kansallinen Kokoomus käynnisti viime vuoden helmikuussa näyttävän kampanjan julkisuudessa, jonka iskulauseena oli: ”Hei, me puhutaan ulkopolitiikkaa”. Ja toden totta, kokoomuspoliitikot ovat sitä puhuneet – sekä ennen että jälkeen kampanjan – niin että jäljet pelottavat.

Puolustusministeri Jyri Häkämies piti surullisen kuuluisan ulkopoliittisen puheensa Washingtonissa 6.9.2007 amerikkalaisille turvallisuuspolitiikan asiantuntijoille, jossa hän totesi Suomen kolme turvallisuuspoliittista haastetta olevan: ”Venäjä, Venäjä ja Venäjä”.

Ulkoministeri Alexander Stubb pyysi elokuussa 2008 Suomen maailmalla toimivia suurlähettiläistä arvioimaan maailmanpolitiikan muutoksia Venäjän ja Georgian 8.8.2008 käynnistyneen sodan jälkeen. Nämä yleensä hyvin tai erittäin luottamuksellisiksi tarkoitetut arviot Stubb toimitti kokemattomuuttaan julkisuuteen (HS 5.10.2008) ja saattoi näin kriittisiä arvioita muun muassa Venäjästä esittäneet lähettiläät kiusalliseen tilanteeseen asemapaikoissaan.

Viimeksi valtiovarainministeri Jyrki Katainen esitti eduskuntaryhmänsä kesäkokouksessa 17.8. väheksyviä arvioita Venäjästä muun muassa toteamalla, että sen talous on vain Hollannin talouden kokoinen eli se ei ole taloudellinen suurvalta ”millään mittarilla”. Kun toimittajat huomasivat, ettei tämä pitänyt paikkaansa, Katainen korjasi blogissaan 20.8. sotkeneensa Hollannin ja Espanjan.

Kataisen arviot joutuivat entistä nolompaan asemaan, kun Helsingin Sanomat julkisti 24.8. Venäjän olevan OECD:n tilastojen mukaan jo maailman kuudenneksi suurin talousmahti. Espanjan sijoitus oli vasta 12. ja Hollannin 18. Lisäksi on tunnettua, että Venäjä on pysyvä jäsen YK:n turvallisuusneuvostossa, G8-maiden ryhmässä sekä ydinasevaltio, suurvalta siis kaikilla mittareilla.

Edellä mainittujen sammakoiden lisäksi on muistettava, että yhä presidenttigalluppien kärjessä notkuvan eduskunnan puhemies Sauli Niinistön Nato-kanta poikkeaa merkittävästi Suomen kansan mielipidetutkimuksissa ilmaisemasta tahtotilasta.

Vuoden 2006 presidentinvaalien yhteydessä Niinistö ilmoitti kannattavansa Suomen jäsenyyttä sotilasliitto Natossa, mitä kansa vastusti ja vastustaa yhä. Tämä oli ehkä keskeisin syy siihen, että Tarja Halonen valittiin jatkamaan presidenttinä, vaikka yhteiskunnallinen ilmapiiri oli muuten otollinen 24 vuoden yhtämittaisen valtakauden jälkeen ei-sosialistisen presidentin valinnalle.

Kokoomuksen keskeisten poliitikkojen harkitsemattomat lausunnot horjuttavat Suomen ulkopolitiikan aiemmin vakaaksi koettua linjaa, josta on perinteisesti vallinnut laaja kansallinen yhteisymmärrys. Eduskuntavaalien lähestyessä on toisaalta hyvä, että näkemyserot, kun niitä kerran on, nousevat esille. Näin kansalaiset pääsevät vaaliuurnilla sanomaan oman sanansa siihen, pitäisikö Suomen liittoutumattomuusasemaa muuttaa seuraavalla vaalikaudella.

Urho Kekkonen totesi aikoinaan, että YK:n ja sen mukana Suomen rooli on toimia kansainvälisessä politiikassa lääkärinä pikemmin kuin tuomarina: sovittamaan kansainvälisiä ristiriitoja, lieventämään vastakohtaisuuksia - ei niitä kärjistämään. Näkemys on yhä ajankohtainen.

Suomen tulee myös EU:n jäsenenä keskittyä kansainväliseen rauhanturvaamiseen ja kriisien ennaltaehkäisyyn. Suomen tulee säilyttää sotilaallinen liittoutumattomuutensa ja pysytellä mahdollisuuksien mukaan kaikkien sotien ja selkkausten ulkopuolella.

Näin toimien voimme pienenä kansakuntana turvata parhaiten kansalliset etumme ja oman turvallisuutemme.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
ulkoasiainvaliokunnan jäsen 2003-2007
Jyväskylä


Aluepolitiikka on unohdettu

2010-08-18

Tuoreessa Tieto & trendit -lehdessä 7/2010 julkaistussa artikkelissa Olli Savela Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksiköstä oli laskenut valtion työpaikkakehityksen muutoksen vuosina 1995-2007. Lopputulos on maakuntien Suomen näkökulmasta karmaisevaa luettavaa.

Lipposen ja Vanhasen hallitukset ilmoittivat virallisesti tavoitteekseen valtion työpaikkojen alueellistamisen pois Helsingistä. Savelan artikkeli osoittaa, että käytännössä on toimittu päinvastoin: työpaikkoja on lisätty pääkaupunkiseudulla ja vähennetty maakunnista. Valtio on lisännyt viime vuosina työpaikkojaan eniten Uudellamaalla (+6526), Pirkanmaalla (+1192) ja Satakunnassa (+85).

Muissa maakunnissa valtion työpaikat ovat vähentyneet. Eniten työpaikkoja on vähennetty Pohjois-Suomesta: Lapista, Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta, yhteensä 4000 työpaikka. Keski-Suomi on selvinnyt vähemmällä, mutta meiltäkin on vähennetty 124 työpaikkaa.

Kunnittain tarkasteltuna työpaikkoja on Helsingin ohella (+6014) lisätty merkittävästi Tampereella (+1711) ja Vantaalla (+1141). Työpaikkoja on lisätty muissakin kasvukeskuksissa, mihin ovat merkittävästi vaikuttaneet korkeakoulut. Jyväskylä on saanut 480 työpaikkaa. Maakuntamme suurin menettäjä on ollut Saarijärvi 141 työpaikan vähennyksellä.

Varuskuntien lakkautuksilla ja siirroilla on ollut merkittävä rooli valtion työpaikkojen uudelleen sijoittumisessa. Yleensä työpaikkoja eniten menettäneet kunnat ovat sijainneet syrjemmällä, mutta joukossa on muitakin isoja kaupunkeja.

Vuosi 1995 oli valittu vertailuvuodeksi, koska siihen mennessä muun muassa posti- ja telelaitos ja rautatiet oli yhtiöitetty. Valtio on sen jälkeenkin yhtiöittänyt joitakin toimintojaan, mutta ei kovin merkittävässä määrin. Yhtiöitettyjen toimipaikkojen työpaikat ovat pääosin säilyneet, mutta eivät valtion työpaikkoina. Niihin luetaan valtion liikelaitosten ja muun muassa Kelan, Rayn ja Suomen Pankin työpaikat. Valtioenemmistöisten osakeyhtiöiden työpaikat eivät ole mukana luvuissa.

Savelan artikkeli osoittaa, että Suomen kehityksen suunnan muuttaminen on välttämätöntä. Lipposen ja Vanhasen hallitusten politiikka on kiihdyttänyt muuttoliikettä maakunnista keskuksiin. Tämä on tullut sekä rakenteellisesti että yksilöllisesti kalliiksi kaikille suomalaisille. Väestön keskittyminen nostaa asuntojen hintaa toisaalla ja vastaavasti laskee tyhjentyvillä alueilla. Asuntojen, koulujen ja päiväkotien tyhjilleen jättämisen ja sulkemisen toisaalla ja uudelleen rakentaminen kasvukeskuksissa maksamme me kaikki suomalaiset. Onko tässä mitään järkeä?

Myös korkeakoulujen voimavarojen keskittäminen Aalto-yliopistolle, liikenneinfratruktuurin keskittäminen Länsi-Metron kaltaisille satojen miljoonien eurojen hankkeille pääkaupunkiseudulla ja Sipoon "ryöstö" Helsingin kasvun tarpeisiin ovat olleet väärää politiikkaa.

Seuraavalla vaalikaudella tämä metropolipolitiikan linja on päättäväisesti katkaistava. Alueellista kehitystasapainoa on vaalittava. Koko Suomi on pidettävä elinvoimaisena ja asuttuna.

Keski-Suomen ja Jyväskylän osalta tämä tarkoittaa muun muassa oikeudenmukaisia ratkaisuja korkeakoulujen määrärahoja jaettaessa, nopeiden liikenneyhteyksien turvaamista pääkaupunkiseudulle Jämsä-Lahti -oikoradan muodossa ja EU:n aluetukirahojen jaosta päätettäessä.

Elämme etsikkoaikaa, jossa epäonnistumiseen ei kerta kaikkiaan ole varaa sortua.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
Jyväskylä



Energiakysymyksiä vailla vastausta

2010-08-13

Jyväskylän entinen apulaiskaupunginjohtaja Ahti Vielma teki tärkeitä huomioita Keljonlahden voimalaitosprojektista (Ksml 10.8.). Keskustelua on perusteltua jatkaa, sillä lopputulos ei ole tosiasioiden valossa niin auvoinen kuin avajaisjuhlien uutisointi antoi ymmärtää.

Viime vuoden tilinpäätöstietojen mukaan Jyväskylän Energian (JE) taloustilanne on heikko. Konsernilla on velkaa 463,3 miljoonaa euroa ja sen omavaraisuusaste on vain 5 prosenttia. Miten tällainen tilanne on voinut syntyä käytännössä monopoliasemassa toimivalle yhtiölle?

Syynä on täydellisesti epäonnistunut omistajapolitiikka, josta kantaa vastuun Jyväskylän kaupungin operatiivinen ja luottamusmiesjohto. Päätöksiä on ollut mukana kaupunginvaltuustossa tekemässä tai niitä julkisuuden kautta tukemassa kaksi nykyistä ministeriämme ja yksi entinen.

Maan parhaimman energiaosaajan, Fortumin, karkottaminen Jyväskylästä on tullut niin kalliiksi, että JE horjuu konkurssin partaalla. Näin ei olisi tarvinnut olla.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kaupunki tavoitteli joulukuussa 2004 kiivaasti Jyväskylän Energiantuotanto Oy:stä (JYT) vähintään 60 prosentin omistus-osuutta JE:lle aiemman 40 sijaan. JE oli valmis maksamaan 20 prosentin lisäomistusosuudesta Fortumille 7 miljoonaa euroa.

Jälkikäteen on selitelty, että lopulta jopa 60-80 miljoonaa euroa maksamaan tullut JYT-kauppa 60 prosentin osuudesta oli kaupungin kannalta hyvä. Aika kova hinta voimalaitoksesta, jonka sanottiin Keljonlahti-päätöksiä tehtäessä olevan "elinkaarensa päässä"!

On kysyttävä, miksi ei tyydytty 50-50 omistusosuuteen, jota Fortum kaupungille tarjosi? Tulevat investoinnit olisi tehty hallitusti ja riskit jakaen. Todennäköisesti Rauhalahti II:een olisi aikanaan osattu tilata myös oikeanlainen kattila. Kaukolämmön hinta olisi pysynyt kilpailukykyisenä ja energiayhtiön tuloutusmahdollisuudet kaupungille olisivat olleet hyvät. Nyt kaikki on toisin.

Energiateollisuuden kaukolämpövertailujen mukaan jyväskyläläiset maksavat jo nyt selvästi enemmän kaukolämmöstään verrattuna muihin suuriin kaupunkeihin. Jyväskylän energiapolitiikan uudelleen järjestelyjen aiheuttamien jopa 350-400 miljoonan euron pääomakustannusten lisäksi kaukolämmön hintaan kohdistuu korotustarpeita myös valtion puolelta. VM:n kaavailuissa Keljonlahden pääpolttoaineen, turpeen, verokohtelu koventuu tuntuvasti jo ensi vuonna.

Lisäksi on kertomatta, mikä on Keljonlahden voimalaitoksen rahoittamiseksi 15 vuodeksi solmitun, 160 miljoonan euron arvoisen leasing-sopimuksen kustannus ja sen jäännösarvo, eli millä hinnalla koneet ja laitteet voidaan lunastaa sopimuksen päätyttyä. Odottaako meitä silloin uusi yllätys? Myös kunnollisen tien puuttuminen voimalaitokselle aiheuttaa asukkaille kohtuutonta haittaa.

Tämän lisäksi veden ja jäteveden hinnat ovat nousseet viitenä viime vuotena 20-40 prosenttia, kun kaupunki on siistinyt tasettaan siirtämällä omia velkojaan energiayhtiölle ja vältellyt näin veroäyrin korotusta. Jyväskylän kaupunkikonserni on jo maan toiseksi velkaisin (Ksml 14.4.).

Myös tuoreiden kiinteistöverolippujen mukaan asuinkiinteistöjen kiinteistövero on noussut viime vuoden 0,35 prosentista 0,5:een eli korotus on peräti 43 prosenttia. Näillä tariffeilla Jyväskylän kilpailukyky on lähivuosina todella koetuksella.

Olisi mukava kuulla asianosaisten perustelut tehdyille virheratkaisuille nyt, kun tehtyjen valintojen laskut ovat lankeamassa tavallisten kaupunkilaisten ja yritysten maksettaviksi.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
Jyväskylä


Lentoyhteydet tärkeä menestystekijä

2010-07-20

Jatkuva epävarmuus toimivista lentoyhteyksistä rasittaa Jyväskylän seudun yrityselämää. Tikkakosken lentoasema on menettänyt kymmenessä vuodessa 135 000 matkustajaa. Lentoliikenne voi loppua kokonaan.

Jyväskylän yrittäjät ovat olleet huolissaan tilanteesta. Puheenjohtaja Timo Kovalan mukaan erityisesti Jyväskylän elinkeinoelämä kärsisi lentoliikenteen loppumisesta, mutta myös jyväskyläläiset muutenkin ja tänne matkustavat turismiyritykset. Kärsijöihin kuuluisivat erityisesti kansainväliset yritykset ja kongressimatkailuyrittäjät.

Toimivat lentoyhteydet ovat menestyvän paikkakunnan elinehto. Vielä 1980-90 -luvuilla käytännössä monopoliasemassa toiminut valtionyhtiö Finnair kykeni ylläpitämään kannattamattomia reittejä muilla voitollisilla toiminnoilla. Kilpailun kiristyttyä tappiollisia reittejä on ajettu alas, toimintoja on siirretty tytäryhtiöille ja tiettyjä reittejä on jätetty suosiolla kilpailijoille.

Häviäjiksi ovat jääneet alueet, joilta lentoliikenne on loppunut joko kokonaan tai lähes kokonaan. Voittajia ovat ne alueet, joiden matkustajamäärät ovat olleet riittävät yhteyksien ylläpitämiseen ja jopa lisäämiseen, ja samalla kilpailu on laskenut myös lippujen hintoja.

Jyväskylä ei lukeudu voittajiin. Vaikka kaupungin sijaintia kuvataan muutoin hyväksi, toimivan lentoliikenteen näkökulmasta Jyväskylän on sanottu olevan liian lähellä sekä Helsinkiä että Tamperetta: Helsinkiin on kohtuuajassa tarjolla edullisempia vaihtoehtoisia matkustusmuotoja, kuten oma auto, bussi tai juna. Toisaalta Tampere on niin lähellä, että halpalentoyhtiöitä ei kiinnosta avata reittejä tänne. Jopa Kuopion on sanottu olevan meitä paremmassa asemassa.

Ponnisteluja kotimaan lentoyhteyksien säilyttämiseksi ja kehittämiseksi sekä kansainvälisten reittien avaamiseksi on jatkettava elinkeinoelämän yhteisin ponnistuksin.

Tietysti tehokkain vaikuttamiskeino on, että ne joilla on tarvetta matkustamiseen joko työssä tai vapaa-ajallaan, käyttävät paikallisia lentoyhteyksiä mahdollisimman paljon.

Tilanne on hieman sama kuin kyläkauppansa ja lähipalveluidensa katoamista jälkikäteen harmitelleiden kyläläisten, jotka olivat itse ostaneet ruokansa suuremmista marketeista!

Takavuosien Tukholma-yhteyden menetys oli suuri pettymys. Huolehditaan, ettei kotimaan lentojen osalta käy samoin.

Uskon, että myös halpalentoyhtiöt kiinnostuvat Jyväskylästä, kun ne saavat oikeaa tietoa uudistetun Tikkakosken lentoaseman erinomaisuudesta ja Jyväskylän seudun valtavan nuoriso- ja opiskelijamäärän matkustuspotentiaalista.

Maakunnan eri toimijoiden yhteistyöllä, jossa opiskelijajärjestöillä pitää olla keskeinen asema, tähän voidaan päästä.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
Jyväskylä


Yksi uusi ydinvoimala riittää

2010-06-02

Eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen periaatepäätös myöntää lupa kahdelle uudelle ydinvoimalalle tuli monelle yllätyksenä, ikävänä sellaisena. Asiaa valmistellut elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) oli aiemmin puhunut 0-1 uuden ydinvoimalan lisärakentamistarpeesta. Tämä on ollut myös keskustan linja.

Kahden uuden voimalaitoksen kapasiteetti vastaisi vähintään nykyisten neljän voimalaitoksen tehoa. Jos eduskunta hyväksyy hallituksen linjaukset, tulee Suomesta ydinsähkön vientimaa ja ydinjätteen loppusijoituksesta aiheutuvat ongelmat siirtyvät seuraavien sukupolvien harteille.

Tämän vahvisti äskettäin (Yle 18.5.) teollisuusneuvos Arto Lepistö työ- ja elinkeinoministeriön energiaosastolta. Hänen mukaansa vuonna 2020 vientiin voi päätyä 5-9 terawattituntia sähköä, eli enimmillään kolme neljäsosaa toisen voimalan vuosituotannosta vielä sen jälkeen, kun tuonti, hiililauhdevoima ja kulutuksen kasvu on katettu.

Tässä vaiheessa olisi ollut perusteltua tehdä periaatepäätös enintään yhden uuden luvan myöntämisestä. TVO:lla on ollut ongelmia jo nykyisen viidennen ydinvoimalan rakennustyössä, joten sen lupahanketta ei olisi tullut hyväksyä. Fennovoiman hanke on jotenkin perusteltavissa aluepoliittisesti, mutta todellinen 0-1 ratkaisu olisi ollut luvan myöntäminen ainoastaan Loviisan ydinvoimalan olemassa olevan infrastruktuurin uudisrakentamiselle 2020-luvulla.

Loviisa-ratkaisu olisi mahdollistanut myös Helsingin kaupungin lämmön tarpeen tyydyttämisen suunnitellulla kaukolämpöputkella ja ilmaston kannalta haitallisen kivihiilen korvaamisen. On absurdia ajatella, että kolmasosa Suomen lämmöntuotannon tarpeisiin tarkoitetusta puusta käytettäisiin Helsingissä.

Ratkaisun yhteydessä sovittu energiapaketti on monilta osin epärealistinen ja se tulee veronmaksajille todella kalliiksi. Paketti nostaa kaikkien suomalaisten sekä sähkön että lämmön hintaa. Puun korjuun ja käytön edistäminen on maaseudun ja maakuntien työllisyysnäkökulmasta perustelua, mutta Suomen oloissa kannattamattoman tuulivoiman tukeminen syöttötariffeilla ei mitenkään. Sen säätövoimaksi olisi ainakin tarvittu vesivoimaa, mitä vihreät ovat kiivaasti vastustaneet.

Jo nyt on nähtävissä, että myös Loviisan voimalaitoksen uudisrakentamista tullaan pitämään esillä tulevissa hallitusneuvotteluissa ja tarvittaessa niin kauan, että lupa myönnetään. Tämän suuntaisia kannanottoja on jo esitetty. Olemassa olevan infrastruktuurin purkaminen on kallista.

Käytännössä hallituksen periaatepäätöksen toteutuminen merkitsisi siis jopa kolmen uuden ydinvoimalan rakentamista lähivuosikymmeninä. Ratkaisulla Suomi poikkeaisi merkittävästi länsieurooppalaisesta viitekehyksestä ja samaistuisi kehitysvaiheessa oleviin maihin.

Jos eduskuntakäsittelyn yhteydessä myönnettävien lupien määrää ei kyetä vielä tässä vaiheessa rajaamaan, voidaan asiaan palata rakennuslupahakemusten käsittelyn yhteydessä seuraavassa tai sitä seuraavassa eduskunnassa.

Säästämällä energiaa, kehittämällä teknologiaa ja lisäämällä uusiutuvien energiamuotojen käyttöä entisestään, voidaan hyvinkin pärjätä yhdellä uudella ydinvoimalalla.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
Jyväskylä


Korhonen puoluesihteeriksi, Väyrysestä puheenjohtaja

2010-05-29

Jyväskylän Keskustaseura ry tukee Jarmo Korhosen jatkokautta Keskustan puoluesihteerinä. Samalla yhdistys ihmettelee puheenjohtajaehdokas Mauri Pekkarisen tukijoukoissa toimivan professori Erkki Laatikaisen tänään esittämiä näkemyksiä.

Puoluesihteerin tehtävässä kokemus ja visionäärisyys ovat keskeisiä menestystekijöitä. Korhosta kokeneempaa ja aktiivisempaa järjestömiestä keskustasta tuskin löytyy.

Vahvat persoonat ja johtajat synnyttävät perinteisesti myös vastavoimia. Korhostakin on lyöty välillä armotta ja kovaa, myös omista joukoista. Erityisesti vaalirahoituksen ympärillä on ollut etelän median luomaa ”loiskiehuntaa”.

Tästä hän ei ole hätkähtänyt, vaan on jatkanut vahvaa ja aktiivista työtään järjestöväen parissa eri puolilla maata, mikä osoittaa vahvaa paineensietokykyä. Tämä ominaisuus ei ole ollut koskaan pahitteeksi keskustan kaltaisessa suuressa, tuulisessa puolueessa.

On myös syytä muistaa, ettei Korhonen ole ollut missään vaiheessa, eikä minkään, vaalirahoitukseen liittyvän tutkinnan kohteena.

”Teot puhuvat puolestaan, tai ovat puhumatta”, totesi valtioneuvos Johannes Virolainen aikoinaan. Kahden toimikautensa aikana Korhonen on saanut keskustassa paljon positiivisia muutoksia aikaan. Puolueen talous on kunnossa, keskusta.fi -nettisivut ovat valmistuneet ja uudet jäsenkortit on postitettu.

Suomen Keskusta valitsee puoluejohdon demokratian periaatteita vaalien Lahden puoluekokouksessa 2010. Puoluesihteerin valintatapaa ei ole tarpeen muuttaa nyt, eikä jatkossakaan, kuten Laatikainen esittää.

Jo nyt on tiedossa, että puheenjohtaja ja ainakin osa varapuheenjohtajista vaihtuu kesällä varmuudella. Koko puoluejohtoa ei kannata vaihtaa kerralla, joten puoluesihteeri Korhonen on hyvä valinta vaalimaan jatkuvuutta Suomen Keskustassa.

Puolueen puheenjohtajaksi ja samalla uudeksi pääministeriksi Jyväskylän Keskustaseura ry tukee ehdokkaista kokeneinta ja pätevintä, valtiotieteen tohtori Paavo Väyrystä. On Paavon aika!

JYVÄSKYLÄN KESKUSTASEURA RY:N JOHTOKUNTA

Lisätietoja:

Pj. Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245
Vpj. Hannu Laitinen, puh. 040 544 3558


Suomi tarvitsee vahvan valtiomiehen

2010-05-01

TIEDOTE
Jyväskylä 1.5.2010
Julkaisuvapaa

Suomen Keskustan puoluekokous lähestyy. Tällä kertaa ilmassa on poikkeuksellisen suurta väreilyä, sillä valittava puheenjohtaja saa hoidettavakseen saman tien myös Matti Vanhaselta vapautuvat pääministerin tehtävät.

Puheenjohtajavaali ei ole suinkaan kahden kauppa, vaikka paneelikeskustelujen yhteydessä järjestettyjen ”ovensuukyselyjen” uutisoinneista voisi niin päätellä. ”Kuka pärjäsi parhaiten” -äänestyksiin ovat saaneet osallistua kaikki, ja esimerkiksi Lappeenrannan puoluevaltuuskunnassa äskettäin järjestetyssä äänestyksessä palautettiin lähes 200 lippua, vaikka jäseniä on vain noin 130.

Keskustassa vaalin ratkaisevat kentän syvät rivit, kuten aiemminkin. Vuoden 1981 Kuopion puoluekokouksessa Johannes Virolainen valittiin selvin numeroin keskustan presidenttiehdokkaaksi koko puolue-eliitin ja puoluevaltuuskunnan selkeän enemmistön ajaman Ahti Karjalaisen sijaan.

Tällä kertaa vaalin todelliset vaihtoehdot ovat riittävän erilaiset alue- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi sekä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen.

Ajat eivät ole helpot. Suomi on ajautunut osana maailmanlaajuista taantumaa hyvin vaikeaan tilanteeseen. Työttömyys kasvaa ja valtiontalouden velkaantumisen pysäyttämiseksi tarvitaan kovia ponnistuksia. Taloushuolien lisäksi on muistettava, että uuden pääministerin tulee kyetä edustamaan Suomea Eurooppa-neuvostossa ja käymään tasavertaisesti kahdenvälisiä neuvotteluita muun muassa naapurimaiden pääministerien kanssa.

Uuden puheenjohtajan valinta on tärkeä myös keskustalle. Se tarvitsee tulevissa eduskuntavaaleissa johtavan hallitusasemansa säilyttämiseen noin neljäsosan kannatuksen. Tällaisessa tilanteessa keskustan ja maan johtoon tarvitaan kokenut voima, joka kykenee vahvistamaan äänestäjien luottamusta puolueeseen ja luotsaamaan pääministerinä Suomen lamasta uuteen nousuun.

Esillä olleista ehdokkaista nämä vaatimukset täyttää mielestäni parhaiten valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen. Hänellä on vankka kokemus sekä sisä- että ulkopolitiikasta. Väyrynen on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja toiminut kolmanneksi pisimpään valtioneuvoston jäsenenä. Euroopan parlamentissa Väyrynen toimi vuosina 1995-2007.

Väyrysen edellisellä puheenjohtajakaudella 1980-1990 keskustan kannatus nousi peräti 7,4 prosenttiyksikköä. Kun vuoden 1979 eduskuntavaaleissa puolue sai vain 17,3 prosenttia annetuista äänistä, tammikuussa 1990 Taloustutkimus Oy mittasi kannatukseksi huikeat 24,7 prosenttia.

Sekä Väyrystä, 63, että puheenjohtajavaalissa ehdolla olevaa Mauri Pekkarista, 62, on lyöty ikäkortilla, mutta valtiollisen johtajan tie voi olla pitkä, kuten sanomalehti Keskisuomalaisen entinen päätoimittaja, professori Erkki Laatikainen on arvioinut.

J. K. Paasikivi oli ensimmäisen kerran pääministerinä 48-vuotiaana. Hän palasi pääministeriksi 74 vuotiaana vuonna 1944 ja valittiin vuonna 1946 tasavallan presidentiksi. Tämän toimen jättäessään hän oli yli 85-vuotias. Paasikiven tietä ei pidä verrata 2000-lukuun, mutta tärkeää on muistaa polveikkuuden ikuisuus, kuten Laatikainen kirjoitti.

Vaikeina aikoina kokemuksella on merkitystä.

Lisätietoja:

YTM Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Väyrysen tukijat järjestäytyivät

2010-04-23

TIEDOTE
Helsinki 23.4.2010
Julkaisuvapaa

Keskustan puheenjohtajan vaalissa ehdolla olevan ulkomaankauppa- ja kehitysministeri, valtiotieteen tohtori Paavo Väyrysen kannattajat ovat järjestäytyneet.

Väyrysen tukiryhmää vetää kansanedustaja Janne Seurujärvi. Muita johtoryhmän jäseniä ovat Euroopan parlamentin jäsen Riikka Manner, professori Vilho Harle, lääketieteen tohtori Reeta Willig sekä Keskustanuorten Lapin ja Keski-Suomen piirien puheenjohtajat Katri Kulmuni ja Hannu Laitinen.

Kampanjapäällikkönä toimii toukokuun alusta lähtien jyväskyläläinen yhteiskuntatieteiden maisteri Petri Neittaanmäki.

Väyrysen tukiryhmä arvostaa ehdokkaansa pitkää ja monipuolista kokemusta sekä sisä- että ulkopolitiikasta. Väyrynen on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja toiminut kolmanneksi pisimpään valtioneuvoston jäsenenä. Euroopan parlamentin jäsenenä Väyrynen toimi vuosina 1994-2007.

On muistettava, että uuden keskustan puheenjohtajan ja pääministerin tulee kyetä heti valintansa jälkeen edustamaan Suomea Eurooppa-neuvostossa ja käymään kahdenvälisiä neuvotteluja muun muassa naapurimaiden pääministereiden kanssa.

Kun Suomi on vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, keskustan ja maan johtoon tarvitaan tukiryhmän mielestä nyt kokenut voima, Paavo Väyrynen, joka kykenee vahvistamaan äänestäjien luottamusta puolueeseen ja luotsaamaan pääministerinä Suomen lamasta uuteen nousuun.

Väyrynen on aloittanut blogikirjoittelun. Kirjoitukset löytyvät ehdokkaan kotisivuilta (www.vayrynen.com). Tukijaksi voi ilmoittautua joko Facebookissa tai ottamalla yhteyttä kampanjapäällikköön.

Lisätietoja:

Tukiryhmän pj. Janne Seurujärvi 050 512 2518, janne.seurujarvi@eduskunta.fi

Kampanjapäällikkö Petri Neittaanmäki 040 553 8245, petri@neittaanmaki.fi


Hämmästyttävä ydinvoimaratkaisu

2010-04-22

TIEDOTE
Jyväskylä 22.4.2010
Julkaisuvapaa

Hallituksen periaatepäätös myöntää lupa kahdelle uudelle ydinvoimalalle tuli monelle yllätyksenä, ikävänä sellaisena. Asiaa valmistellut elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) oli aiemmin puhunut 0-1 uuden ydinvoimalan lisärakentamistarpeesta. Tämä on ollut myös keskustan linja.

Kahden uuden voimalaitoksen kapasiteetti vastaisi vähintään nykyisten neljän voimalaitoksen tehoa. Jos eduskunta hyväksyy hallituksen periaatepäätöksen mukaiset linjaukset, tulee Suomesta ydinsähkön vientimaa ja ydinjätteen loppusijoituksesta aiheutuvat ongelmat siirtyvät seuraavien sukupolvien harteille.

Tässä vaiheessa olisi ollut perusteltua tehdä periaatepäätös enintään yhden uuden luvan myöntämisestä. TVO:lla on ollut ongelmia jo nykyisen viidennen ydinvoimalan rakennustyössä, joten sen lupahanketta ei olisi tullut hyväksyä. Fennovoiman hanke on jotenkin perusteltavissa aluepoliittisesti, mutta todellinen 0-1 ratkaisu olisi ollut luvan myöntäminen ainoastaan Loviisan ydinvoimalan olemassa olevan infrastruktuurin uudisrakentamiselle 2020-luvulla.

Loviisa-ratkaisu olisi mahdollistanut myös Helsingin kaupungin lämmön tarpeen tyydyttämisen suunnitellulla kaukolämpöputkella ja ilmaston kannalta haitallisen kivihiilen korvaamisen. On absurdia ajatella, että Suomen lämmöntuotannon tarpeisiin tarkoitetusta puusta käytettäisiin Helsingin kaupungissa vähintään kolmasosa. Mannerheimintietä odottaa melkoinen rekkaralli.

Ratkaisun yhteydessä sovittu energiapaketti on monilta osin epärealistinen ja se tulee veronmaksajille todella kalliiksi. Paketti nostaa kaikkien suomalaisten sekä sähkön että lämmön hintaa. Puun korjuun ja käytön edistäminen on maaseudun ja maakuntien työllisyysnäkökulmasta perustelua, mutta Suomen oloissa kannattamattoman tuulivoiman tukeminen syöttötariffeilla ei mitenkään. Sen sijaan olisi tarvittu vesivoimaa, mitä vihreät ovat kiivaasti vastustaneet.

On täysin mahdollista, ettei mittavasta tukipaketista huolimatta asetettuja uusiutuvan energian tavoitteita kyetä saavuttamaan. Sama tullaan kokemaan koko EU:n tasolla. Jo nyt on nähtävissä, että myös Loviisan voimalaitoksen uudisrakentamista tullaan pitämään tällä perusteella esillä kaikkien seuraavien hallitusten toimikausilla.

Käytännössä hallituksen periaatepäätöksen toteutuminen siis merkitsisi kolmen uuden ydinvoimalan rakentamista lähivuosikymmeninä. Ratkaisulla Suomi poikkeaisi merkittävästi länsieurooppalaisesta viitekehyksestä ja samaistuisi kehitysvaiheessa oleviin maihin.

On toivottavaa, että eduskuntakäsittelyn yhteydessä myönnettävien lupien määrää vielä rajataan.

Lisätietoja:

kansanedustajaehdokas, YTM Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Jyväskylän kilpailukyky uhattuna

2010-04-21

TIEDOTE
Jyväskylä 21.4.2010
Julkaisuvapaa

Tuoreiden tilinpäätöstietojen mukaan Jyväskylän Energian (JE) taloustilanne on heikko. JE-konsernilla on velkaa 463,3 miljoonaa euroa ja sen omavaraisuusaste on vain viisi prosenttia (Ksml 21.4.). Miten tällainen tilanne on voinut syntyä käytännössä monopoliasemassa toimivalle yhtiölle?

Syynä on täydellisesti epäonnistunut omistajapolitiikka, josta kantaa vastuun Jyväskylän kaupungin johto. Maan parhaimman energiaosaajan, Fortumin, karkottaminen Jyväskylästä on tullut niin kalliiksi, että JE horjuu konkurssin partaalla. Näin ei olisi tarvinnut olla.

Julkisuuteen tulleen kirjeen mukaan kaupunki tavoitteli joulukuussa 2004 aggressiivisesti Jyväskylän Energiantuotanto Oy:stä (JYT) vähintään 60 prosentin omistus-osuutta JE:lle aiemman 40 sijaan. JE oli valmis maksamaan 20 prosentin lisäomistusosuudesta Fortumille 7 miljoonaa euroa. Lisäksi JE olisi halunnut vuokrata 20 prosentin osuuden viideksi vuodeksi samasta summasta laskettavalla 12 prosentin korolla, jolloin se olisi saanut hallintaansa 80 prosentin osuuden JYT:stä.

Nyt selitetään, että lopulta jopa 60-80 miljoonaa euroa maksamaan tullut JYT-kauppa 60 prosentin osuudesta oli kaupungin kannalta hyvä. Kaupungin johdon ääni on muuttunut kellossa myös sen suhteen, ettei Rauhalahden voimala enää olekaan elinkaarensa päässä, kuten Keljonlahti-päätöstä tehtäessä sanottiin, vaan ”voimala toimii vielä tulevatkin vuosikymmenet” (Ksml 17.4.).

Miksi ei tyydytty 50-50 omistusosuuteen, jota Fortum kaupungille tarjosi? Tulevat investoinnit olisi tehty hallitusti ja riskit jakaen. Todennäköisesti Rauhalahti II:een olisi aikanaan osattu tilata myös oikeanlainen kattila. Kaukolämmön hinta olisi pysynyt kilpailukykyisenä ja energiayhtiön tuloutusmahdollisuudet kaupungille olisivat olleet hyvät. Nyt kaikki on toisin.

Tuoreen maaliskuussa julkaistun Energiateollisuuden kaukolämpövertailun mukaan jyväskyläläiset maksavat selvästi eniten kaukolämmöstään verrattuna muihin suuriin kaupunkeihin. Halvinta kaukolämpöä nauttivat helsinkiläiset. Megawattitunnista maksettiin Jyväskylässä 51,24, Lahdessa 45, Äänekoskella 44, Turussa 42,70, Kuopiossa ja Seinäjoella 40, Oulussa 35,44 ja Helsingissä 35,17 euroa. Taulukkohinnat sisältävät verot.

Tämän lisäksi veden ja jäteveden hinnat ovat nousseet viimeisten viiden vuoden aikana 20-40 prosenttia, kun kaupunki on siistinyt tasettaan siirtämällä omia velkojaan energiayhtiölle ja vältellyt näin veroäyrin korotusta. Jyväskylän kaupunkikonserni on jo maan toiseksi velkaisin (Ksml 14.4.).

Lisäksi on kertomatta, mikä on Keljonlahden voimalaitoksen rahoittamiseksi Handelsbanken Finans AB:n kanssa 15 vuodeksi solmitun messevän, 160 miljoonan euron arvoisen, leasing-sopimuksen kustannus ja sen jäännösarvo, eli millä hinnalla energiayhtiö voi lunastaa koneet ja laitteet omistukseensa sopimuksen päätyttyä. Odottaako meitä silloin uusi yllätys?

Myös asuinkiinteistöjen kiinteistövero nousee syksyllä 0,35 prosentista 0,5:een eli korotus on peräti 43 prosenttia. Näillä tariffeilla Jyväskylän kilpailukyky on lähivuosina todella koetuksella.

Tästä kaikesta huolimatta kaupungintalolla näyttää vallitsevan sama asenne kuin Suojelupoliisissa epäonnistuneen Rusi-tutkinnan jälkeen: ”Me nostamme kaulukset pystyyn, ja jatkamme eteenpäin”!

Lisätietoja:

Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Hätäkeskusten säilyttäminen kesällä uuteen hallitusohjelmaan

2010-04-18

TIEDOTE
Jyväskylä 18.4.2010
Julkaisuvapaa

Matti Vanhasen II hallituksen päätös hätäkeskusten määrän vähentämisestä nykyisestä viidestätoista seitsemään vuoteen 2015 mennessä on synnyttänyt maakunnissa voimakkaan vastareaktioiden aallon. Sisäasiainministeri Anne Holmlund on puolustanut tekemäänsä ratkaisua uusista sijaintipaikoista ja sanonut, että jopa yksikin hätäkeskus riittäisi Suomeen.

Hätäkeskusten toiminnan laaja-alaisuuden ja paikallistuntemuksen merkityksen tiedostava henkilöstö on ollut asiasta ymmärrettävästi huolissaan. Henkilöstö ei ole myöskään osoittanut minkäänlaista halukkuutta muuttaa uusien toimipaikkojen alueelle, jotka sijaitsevat jopa satojen kilometrien päässä nykyisistä.

Suuttumusta on lisännyt se, ettei valtion tuottavuusohjelmaan kuuluvien säästötavoitteiden lisäksi ole esitetty mitään toiminnallisia perusteita näin radikaalille hätäkeskusten määrän vähentämiselle. Myös kansalaiset ovat olleet huolissaan omasta turvallisuudestaan.

Reaktioista päätellen voidaan todeta, että hätäkeskuspäätös oli ilmeinen poliittinen virhe, ja se uhkaa kostautua seuraavissa eduskuntavaaleissa kaikille hallituspuolueille, mutta erityisesti keskustalle, sillä Holmlund päätti härskisti perustaa uudet hätäkeskukset pääosin kokoomusministereiden kotikuntiin.

Koska asian uudelleen käsitteleminen Matti Vanhasen II hallituksessa näyttää arvovaltasyistä epätodennäköiseltä, on mietittävä muita keinoja asiantilan korjaamiseksi.

Tähän avautuu mahdollisuus jo juhannuksen alla, kun Suomen Keskusta valitsee itselleen uuden puheenjohtajan ja samalla pääministeriehdokkaan Matti Vanhasen seuraajaksi. Kun Vanhanen pyytää puoluekokouksen jälkeen tehtävästään eroa, jättää koko hallitus samalla eronpyynnön.

Tilanne poikkeaa Anneli Jäätteenmäen hallituksen erosta siinä, ettei yli kolme vuotta sitten kirjoitettu hallitusohjelma ole tässä taloustilanteessa enää monilta kohdin ajankohtainen, joten siihen on tehtävä muitakin kuin teknisiä päivityksiä.

Ehdotankin, että yksi Timo Kauniston, Mari Kiviniemen, Mauri Pekkarisen tai Paavo Väyrysen I hallituksen ohjelmaan kirjattavista asioista on nykyisen hätäkeskusjärjestelmän säilyttäminen.

Lisätietoja:

Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Kansanedustajaehdokkuus vahvistettiin

2010-04-17

Keskustan Keski-Suomen piiri ry:n Äänekosken kaupungintalolla 17.4.2010 kokoontunut vuosikokous asetti minut ehdokkaaksi kevään 2011 eduskuntavaaleihin. Kaksitoista vuotta sitten tulin nimetyksi ehdokkaaksi samassa paikassa, jota seurasi valinta eduskuntaan 1999, joten on erityistä syytä kiittää osakseni saamastani luottamuksesta!

Pidetään yhteyttä!

PETRI NEITTAANMÄKI


Väärä kattilavalinta vain sivujuonne

2010-04-07

Keljonlahdelle rakennettavan voimalaitoksen väärä kattilavalinta on kuohuttanut jyväskyläläisten mieliä viime aikoina.

Toisin kuin on väitetty, suunnitellun kattilatyypin asettama rajaus puun käytölle oli tiedossa jo esisopimusvaiheessa. Sekä ÅF-Consultin edustaja Eero Auranne että Jyväskylän Energia Oy:n puheenjohtaja Timo Fredikson sanoivat 24.3. Radio Keski-Suomessa, että esisopimus tehtiin lähtökohtana 30 prosenttia puuta ja 70 prosenttia turvetta, eikä päinvastoin.

Myös Keskisuomalaisen 27.3. julkaisemat asiakirjat, joissa puutuhkan alkalipitoisuuden sallituksi enimmäismääräksi on ilmoitettu 4.5 %, vahvistavat tämän polttosuhteen. Puutuhkassa on Natriumia 5.9 % ja Kaliumia 9.8 % eli niiden alkalipitoisuus on yhteensä 15.7 %. Kun puuta on poltettavassa seoksessa 30 prosenttia, pysyy alkalisuus (0.3 x 15.7 % eli 4.7 %) sallituissa rajoissa.

Jyväskylän yliopiston soveltavan kemian professori Raimo Alen ihmetteli 29.3. Keski-Suomen tv-uutisissa, miten näin yksinkertainen laskutoimitus on voitu jättää tekemättä. Konsultin toimeksianto kattilatilauksen osalta päättyi jo 2005, joten on ilmeistä, ettei tilattavan kattilan tyyppiä ole sen jälkeen osattu tai haluttu muuttaa valtuuston 2007 ilmaiseman tahdon mukaiseksi.

Sinänsä kattilakysymys on vain sivujuonne voimalaitoksen ympärillä käytävässä keskustelussa.

Koko hanke ajautui jo alun perin väärille poluille. Valtuuston investointipäätös perustui täysin puolueellisiin laskelmiin, joissa ei huomioitu päällekkäisen infrastuktuurin aiheuttamia kustannuksia, eikä edes tarjottua JYT:n 50/50 omistuspohjaa, joka olisi mahdollistanut Rauhalahden kehittämisen hallitusti maan parhaimman energiaosaajan, Fortumin, kanssa.

Kokonaan vaille julkista keskustelua on jäänyt, että myöhemmin JYT:in Fortumin 60 prosentin osuudesta maksettiin peräti 40 miljoonaa euroa. Kauppa tehtiin kunnallisvaaliviikolla 2008 ja se uutisoitiin näyttävästi Fredriksonin kuvan kera. Taisi olla kaupungin historian kallein vaalimainos!

Jokaisen menestyvän kunnan ja kaupungin vetovoimaisuus muodostuu asukkaiden ja yritysten silmissä palveluiden, verotuksen ja energian sekä muiden asumiskustannusten kokonaisuudesta.

Ainakin energiakustannukset ovat Jyväskylässä karkaamassa käsistä, vaikka Keljonlahden voimalaitoksen piti alentaa kaukolämmön hintaa. Viimeisten viiden vuoden aikana - eli silloin, kun Keljonlahti-hanketta on puuhattu - sen hinta on noussut peräti 55.6 prosenttia. Maaliskuussa 2005 kaukolämmön arvonlisäveroton hinta oli 27 euroa/MWh, maaliskuussa 2010 jo 42 euroa/MWh.

Millaiseksi lämmön hinta vielä nouseekaan, kun yhteensä ainakin 350 miljoonaa euroa maksavien energiapolitiikan uudelleenjärjestelyjen maksaminen korkoineen alkaa? Lisäksi tulevat vielä 20-40 prosenttia samassa ajassa kohonneet vesi- ja jätevesimaksut.

On ilmeistä, ettei Jyväskylän Energian ja Jyväskylän Voiman taloutta ja hallintoa ole hoidettu vastuullisesti jyväskyläläisten veronmaksajien näkökulmasta. Tämän vuoksi on perusteltua, että yhtiöihin suoritetaan erityistilintarkastus, jonka yhteydessä asiat voidaan perusteellisesti selvittää.

Lisäksi kaupunkiomistajan tulee nimetä kevään yhtiökokouksissa niihin uudet hallitukset, joilla on kompetenssia vastata yhtiöiden asioista. Tätä edellyttää myös osakeyhtiölaki.

PETRI NEITTAANMÄKI
Kirjoittaja on jyväskyläläinen yhteiskuntatieteiden maisteri


Voimalaitossotku on selvitettävä

2010-03-27

Koko Keljonlahden voimalaitosta ei olisi pitänyt rakentaa. Sille oli aito vaihtoehto: Jyväskylän Energiantuotanto Oy:n omistusosuuden muuttaminen Jyväskylän Energian ja Fortumin kesken 50/50 pohjalle. Ratkaisu olisi maksanut 7-10 miljoonaa euroa - koska Fortumilta vuonna 2008 ostettu 60 prosentin osuus maksoi noin 40 miljoonaa euroa.

Vaihtoehtoa olisi kehitetty hallitusti siten, että Rauhalahteen olisi ensin rakennettu energian talteenoton mahdollistava savukaasupesuri, sitten mahdollisesti jätteen polttokattila ja aikaisintaan vuonna 2015 tontille aikoinaan suunniteltu toinen yksikkö. Kaikki investoinnit olisi tehty yhteistyössä maan parhaimman energiaosaajan kanssa hallitusti, riskit ja voitto olisi jaettu 50/50 periaatteella. Edullinen kuluttajahinta Jyväskylän asukkaille ja yrityksille olisi ollut turvattu.

Kaupunginhallitus ja kaupunginjohtaja Markku Andersson kuitenkin hylkäsivät tämän tien varhain ja alkoivat tavoitella aggressiivisesti vähintään 60 prosentin omistusosuutta Jyväskylän Energiantuotanto Oy:n osakekannasta aiemman 40 sijaan. Kun tässä ei onnistuttu, Keljonlahtea alettiin ajaa kuluista ja demokratiasta piittaamatta. Kauniin lahden rakentamista asumisen tarpeisiin ei edes selvitetty, mutta nyt selvitetään Päijänteen saarien rakentamista!

Päällekkäisen voimalaitoskapasiteetin rakentaminen käy kalliiksi. Keljonlahti maksaa valtuustolle luvatun noin 200 miljoonan euron sijaan vähintään 300 miljoonaa euroa.

Päälle tulee vielä toteutettu Jyväskylän Energiantuotanto Oy:n kauppa, 40 miljoonaa euroa. Yhteensä Jyväskylän energiantuotannon uudelleen järjestelyt maksavat siis vähintään 340 miljoonaa euroa, todennäköisesti jopa 400 miljoonaa euroa. Onko tämä veronmaksajien ja yritysten etujen mukaista?

Kaukolämmön hinta on jo kohonnut rajusti ja voi vain arvailla, mille tasolle kuluttajahinta vielä nousee. Valtuuston edellinen puheenjohtaja Henna Virkkunen lupasi (Ksml 12.10.2007) Keljonlahden rakentamisen laskevan kaukolämmön hintaa. Miten se voisi olla mahdollista?

Valtuuston 2007 hyväksymää pontta puun käytön osuudesta ei voida toteuttaa virheellisen kattilainvestoinnin takia. Tämä kuvaa hyvin koko prosessia leimannutta ylimielisyyttä. Jo vuonna 2005 tehtyä esisopimusta ei ole nähty tarpeelliseksi muuttaa valtuuston tahdon mukaisesti, ehkä se ei ole ollut edes mahdollista.

Jyväskylän Energiaan ja Jyväskylän Voimaan pitää suorittaa erityistilintarkastus sekä valtuustolle ja kaupunkilaisille antaa kattava selvitys ratkaisujen vastuukysymyksistä, yhtiöiden taloustilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Puheenvuoro on myönnettävä mahdollisesta irtisanomissopimuksen vaitiolopykälästä huolimatta myös yhtiön entiselle toimitusjohtajalle Juha Lappalaiselle, koska koko vastuu (mm. väärä kattilavalinta) on kaadettu hänelle. Meillä on oikeus tietää, mitä hän tietää tehdyistä ratkaisuista ja onko hänen näkemyksensä yhtäpitävä hallituksen puheenjohtaja Timo Fredriksonin kanssa.

Esitän myös, että vesiliiketoiminnot irrotetaan uudelleen omaksi yhtiöksi, jota ennen kaupungin toteuttamissa tasesiirroissa kirjattuja kohtuuttomia kauppahintoja kohtuullistetaan. Yhtiöihin pitää myös valita uudet hallitukset, joihin on nimitettävä poliittisin perustein valittujen sijaan tai ainakin rinnalle energia-alan ammattilaisia.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
Jyväskylä


Voimalaitoshuomioita

2010-03-25

- Lähtökohta: Koko Keljonlahden voimalaitosta ei olisi pitänyt rakentaa;

- Vaihtoehto Keljonlahdelle oli olemassa – Jyväskylän Energiantuotanto Oy:n (mukaan lukien Rauhalahden voimalaitos) omistusosuuden muuttaminen 50/50 pohjalle, joka olisi maksanut noin 7 miljoonaa euroa (Tämä on päätelty siitä, että Fortumilta vuonna 2008 ostettu 60 % osuus maksoi 40 miljoonaa euroa);

- Rauhalahtea olisi kehitetty hallitusti siten, että ensin olisi rakennettu energian talteenoton mahdollistava savukaasupesuri, sitten olisi mahdollisesti rakennettu jätteen polton mahdollistava kattila ja aikaisintaan 2015 tontille jo aikoinaan suunniteltu toinen yksikkö;

- Kaikki investoinnit olisi tehty yhteistyössä maan parhaimman energiaosaajan, Fortumin kanssa hallitusti, mahdolliset riskit ja voitto olisi jaettu 50/50 periaatteella, jolloin edullinen kuluttajahinta jyväskyläläisille asukkaille ja yrityksille olisi ollut turvattu;

- Kaupungin johto – kaupunginhallitus ja kaupunginjohtaja Markku Andersson – kuitenkin hylkäsivät tämän vaihtoehdon varhaisessa vaiheessa ja alkoivat ajaa aggressiivisesti aiemman 40 prosentin sijaan vähintään 60 prosentin omistusosuuden saamista Jyväskylän Energiantuotanto Oy:n osakekannasta itselleen;

- Kun tämä ei onnistunut, alettiin Keljonlahden rakentamista ajamaan kuin käärmettä pyssyyn, kuluista ja demokratiasta piittaamatta. Kauniin Keljonlahden rakentamista asumistarpeisiin ei edes selvitetty. Nyt sen sijaan suunnitellaan asuinalueiden rakentamista Päijänteen saarille ja valtavan kalliiden siltojen rakentamista niille;

- Aluksi (28.11.2005) valtuustoon tuotiin vain sijaintipaikkapäätös, joka runnottiin läpi, vaikka asian valmistelu olisi pitänyt käynnistää – jos sitä olisi pitänyt ylipäätään edes käynnistää – yleiskaavamenettelyllä, jossa olisi huomioitu mahdolliset tulevat kuntaliitokset, asuinalueet, alueelle johtavat tiet jne.;

- Sijaintipaikkapäätös kumoutui myöhemmin hallinto-oikeudessa, mutta sillä ei ollut enää merkitystä, kun hakkeen valmistelu oli saatu jo liikkeelle. Nyt julkisuudessa olleiden tietojen mukaan esisopimukset laitetoimituksista allekirjoitettiin jo 2005;

- Voimalaitoksen pitäisi käynnistää toimintansa kesäkuussa 2010, mutta edelleenkään alueelle ei ole olemassa kunnon tietä, jota kautta massiivinen rekkaliikenne tulisi kulkemaan voimalaitokselle;

- Konsulttien (Enprima ja Electrowatt-Econo) valtuustolle investointipäätöksen pohjaksi 10.4.2006 esittelemät kannattavuuslaskelmat perustuivat täysin puolueellisiin lähtötietoihin, jotka oli antanut Jyväskylän Energia. Fortumilta ei kysytty mitään, koska Jyväskylän Energia oli konsulttien toimeksiantajana estänyt tämän. Kannattavuuslaskelmissa ei huomioitu päällekkäisen infrastuktuurin aiheuttamia kustannuksia, eikä edes tarjottua uutta 50/50 omistuspohjaa;

- Valtuuston enemmistö edellytti valtuustoaloitteeni 6.3.2006 allekirjoittaessaan puolueettomien laskelmien tekoa, mutta sellaisia ei koskaan tehty ja valtuusto lopulta tyytyi asiaan. Myös Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes Oy:n hallituksessa tekemäni aloite puolueettomien laskelmien teettämisestä kaatui tiukan äänestyksen jälkeen. Näin ollen Keski-Suomen historian suurin investointipäätös tehtiin Jyväskylän kaupunginvaltuustossa puolueellisten laskelmien perusteella ja sen tulos on nyt nähtävissä;

- Päällekkäisen voimalaitoskapasiteetin rakentaminen tulee kalliiksi. Keljonlahden voimalaitos tulee maksamaan valtuustolle luvatun noin 200 miljoonan euron sijaan vähintään 300 miljoonaa euroa. Onko tässä mukana vielä edes infrastuktuuri – tiet, rautatiet, voimalinjat, Päijänteen putkistot jne. ja lisäksi tulee vielä toteutettu Jyväskylän Energiantuotanto Oy:n kauppa 40 miljoonaa euroa. Yhteensä Jyväskylän energiantuotannon uudelleen järjestelyt tulevat siis maksamaan vähintään 350 miljoonaa euroa, todennäköisesti jopa 400 miljoonaa euroa. Voidaan kysyä, onko tämä jyväskyläläisten veronmaksajien ja yritysten etujen mukaista?;

- Rauhalahden rakentaminen maksoi aikoinaan noin 400 miljoonaa markkaa eli noin 67 miljoonaa euroa. Lähes 25 vuotta vanhan voimalaitoksen 60 prosentin osuudesta maksettiin vielä kunnallisvaalien 2008 alla Fortumille 40 miljoonaa euroa. On arvioitu, että tästäkin kaupasta kertyi jyväskyläläisille veronmaksajille ylihintaa noin 10-15 miljoonaa euroa;

- Keljonlahden rakentamista perusteltiin aikoinaan myös sillä, että energiayhtiön koko omistuksen pitää olla Jyväskylässä. Tässä ajattelussa Espoossa pääkonttoriaan pitävä ja yhteistöveroakin Jyväskylään maksanut valtionyhtiö Fortum ei olisi saanut ansaita mitään. Tämä ei ole missään busineksessa lähtökohta, vaan sijoitettu pääoma, siihen sisältyvä riski ja asetettu tuottovaatimus muodostavat kokonaisuuden, josta lähtökohdista omistusosuuden suuruutta pitää tarkastella. Itse asiassa puolet Keljonlahden investoinnista eli sen koneet ja laitteet ovat 100 % ruotsalaisen Handelsbankenin omaisuutta (ilmeisesti seuraavat 15 vuotta), joten jyväskyläläisiltä leasingmaksujen rahoittamiseen korkeina energiamaksuina kerättävät tulot valuvat Jyväskylän tai puoliksi Espoon sijaan jatkossa Tukholmaan;

- Kaukolämmön hinta on jo kohonnut voimakkaasti viime vuosina ja voidaan vain kysyä, millaiselle tasolle kuluttajahinta tulee nousemaan. Valtuuston edellinen puheenjohtaja Henna Virkkunen lupasi taannoin painokkaasti Keskisuomalaisen haastattelussa 12.10.2007, että Keljonlahden rakentaminen laskee kaukolämmön hintaa. Miten tämä voisi olla mahdollista tämän suuruisen jätti-investoinnin jälkeen? Virkkunen myös painotti Agoran energiaseminaarissa 16.8.2006, että Keljonlahden voimalaitoksella varaudutaan Korpilahden liittymiseen Jyväskylään. Kaukolämmöstä ei tiettävästi ole paljoakaan jäljellä putkiston toisessa päässä, jos sitä on kuljetettu 30 km;

- Kun päätöksiä on tehty näin hataralla pohjalla, ei ole mikään ihme, että lopputulos lähentelee taloudellista katastrofia, ellei jopa jo ole sitä;

- Kun tähän lisätään vielä se, että kaupungin johto on halunnut siistiä kaupungin tasetta ja välttää ainakin yhden veroäyriprosentin korotuksen siirtämällä sekä entiset Jyväskylän, maalaiskunnan ja Korpilahden vesilaitokset ja viimeksi mainittujen rapakuntoiset putkiverkostot Jyväskylän Energian vaivaksi korkealla kauppahinnalla, joka on rahoitettu kaupungin antamalla kovakorkoisella lainalla, alkavat jyväskyläläisten asumiskustannukset muodostua kohtuuttomaksi;

- Valtuuston hyväksymää pontta puun polton nostamisesta 70 prosenttiin ei voida myöskään toteuttaa virheellisen kattilainvestoinnin takia. Asian tila kuvaa hyvin sitä ylimielisyyttä, joka on ollut läpitunkeva koko Keljonlahti-prosessin ajan. Esisopimusta ei ole nähty tarpeelliseksi muuttaa valtuuston päätöksen vuoksi ja ehkä se ei ole ollut edes mahdollista, jos sitovia sopimuksia on tehty toimivaltuudet ylittäen jo aiemmin;

- Väärän kattilavalinnan on sanottu nyt olevan syy siihen, että energiayhtiön toimitusjohtaja erotettiin äskettäin ja ilmeisesti hänen irtisanomissopimukseensa on kirjattu vaitiolopykälä. Kun toimitusjohtaja ei voi puolustautua, koko sotku yritetään kaataa nyt hänen niskaansa;

- On myös erikoista, että uusi toimitusjohtaja valittiin nopeasti talon sisältä. Kiistämättä uuden johtajan pätevyyttä tehtäväänsä, yleensä näin isossa yhtiössä toimitusjohtajan haku toteutetaan julkisena prosessina. Aloittaessaan tehtävässä uusi toimitusjohtaja totesi, ettei ole perehtynyt Keljonlahti-projektiin, vaikka oli työskennellyt talossa jo pitkään;

- Yhteenveto: Kaikki viime vuosien aikana Jyväskylän Energian ympärillä tehdyt päätökset ovat perustuneet joko virheelliseen järjestykseen, puutteelliseen valmisteluun, puolueellisiin tietoihin, salailuun, uhkailuun sekä vasta-argumenttien ja aiheellisten kysymysten esittäjien julkiseen mustamaalaamiseen. Maakuntalehteä käytettiin ratkaisevissa vaiheissa 2005-2007 välineenä tässä painostuksessa;

- Ratkaisu: Jyväskylän Energiaan ja Jyväskylän Voimaan suoritetaan erityistilintarkastus, jonka pohjalta Jyväskylän kaupunginvaltuustolle ja kaupunkilaisille annetaan kattava selvitys tehtyjen ratkaisujen vastuukysymyksistä, yhtiöiden taloudellisesta tilanteesta ja niiden tulevaisuuden näkymistä;

- Selvitysten yhteydessä puheenvuoro on myönnettävä mahdollisesta irtisanomissopimuksen vaitiolopykälästä huolimatta myös yhtiön entiselle toimitusjohtajalle Juha Lappalaiselle, koska koko vastuu muun muassa väärästä kattilavalinnasta on kaadettu hänen niskaansa. Jyväskyläläisillä on oikeus tietää, mitä entinen toimitusjohtaja tietää tehdyistä ratkaisuista ja onko hänen näkemyksensä yhtäpitävä hallituksen puheenjohtajan kanssa;

- Vesiliiketoiminnot irrotetaan uudelleen omaksi yhtiöksi, jota ennen kaupungin toteuttamissa tasesiirroissa kirjattuja kohtuuttomia kauppahintoja kohtuullistetaan;

- Yhtiöihin valitaan uudet hallitukset, joihin nimetään poliittisin perustein valittujen henkilöiden sijaan tai ainakin heidän ohella energia-alan ammattilaisia.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
Jyväskylä


Nuorisotyöttömyys nujerrettava

2010-03-10

Poliittisessa keskustelussa on nostettu viime aikoina toistuvasti esille työurien pidentäminen yhtenä keinona vastata valtion velkaantumisesta aiheutuviin tulevaisuuden haasteisiin.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander arvosteli äskettäin (Taloussanomat 22.2.2010) tätä eläkeiän nostamiseen painottuvaa ajattelua tilanteessa, jossa työttömyys kasvaa. Hänen mielestään hallitus torjuu vanhaa uhkaa eli työvoimapulaa, jonka taantuma on lykännyt hamaan tulevaisuuteen. Varsinaista työvoimapulaa tuskin syntyy myöhemminkään.

Hyvinvointivaltion rahoitusvaikeudet ovat kyllä tosiasia, mutta niitä ei Kianderin mukaan saada korjattua eläkeikää nostamalla, jollei ole työpaikkoja. Eläkeiän nostamisesta voi olla jopa haittaa.

Vuonna 2005 tehty päätös joustavasta eläkeiästä on ollut hyvä järjestelmä. Kun työvoimalle on kysyntää, työurat pidentyvät ilman pakkoa. Jos sen sijaan vanhuuseläkkeelle ei enää pääsekään, ihmiset saattavat joutua jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Monissa raskaissa ammateissa ei pysty jatkamaan nykyistä vanhemmaksi.

Työurien pidentämisen sijaan nyt pitäisi ponnistella erityisesti yleistä työttömyyttä nopeammin kasvavan nuorisotyöttömyyden nujertamiseksi. Esimerkiksi Keski-Suomessa oli viime vuoden lopussa vajaat 20 000 työtöntä työnhakijaa, joista lähes joka viides oli alle 25-vuotias. Keski-Suomea heikompi tilanne oli vain Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa.

Alle 25-vuotiaiden työttömyys on kasvanut viimeisen vuoden aikana selvästi. Suurin osa nuorista työttömistä on ylioppilastutkinnon suorittaneita ja ammatillisen koulutuksen saaneita. Myös harjoittelu- ja työssäoppimispaikkoja on ollut vaikea saada.

Nuorten työttömyys ja siitä seuraava syrjäytyminen tulevat yhteiskunnalle todella kalliiksi. Varmasti kalliimmaksi kuin se, että työuria ei pidennettäisi nykyisestä, jolloin työpaikkoja vapautuisi niitä kipeästi tarvitseville nuorille.

Tämän lisäksi valtion talouden rahoituspohjan turvaamiseksi pitäisi tarjota negatiivisten asioiden - menoleikkausten ja veronkiristysten - sijaan positiivisia asioita, jotta saataisiin aikaan talouskasvua.

Kianderin mukaan nyt pitäisi esimerkiksi panostaa Suomen muuttamiseen yritysmyönteisemmäksi. Se tapahtuisi esimerkiksi parantamalla kilpailukykyä satsaamalla enemmän tuotekehitykseen ja tutkimukseen "muuallakin kuin Nokia-sektorilla". Sen lisäksi pitäisi alentaa yhteisöverotusta, luoda verokannusteita yrityksille jotta ne investoisivat enemmän sekä panostaa infrastruktuuriin esimerkiksi kehittämällä laajakaistayhteyksiä ja rakentamalla moottoriteitä ja raideyhteyksiä.

Keski-Suomen tulevaisuuden kannalta yksi tärkeimmistä hankkeista on nopean junayhteyden saaminen Helsinkiin. Tämän mahdollistavan Jämsä-Lahti -yhteyden toteuttamiseksi ei ole kuitenkaan toistaiseksi saatu eduskunnassa ja hallituksessa aikaan juuri mitään merkittäviä ponnisteluja.

Nyt on aika ryhtyä pikaisiin toimiin, joilla luodaan kestävä perusta nykyisten ja tulevien keskisuomalaisten sukupolvien työlle ja toimeentulolle.

PETRI NEITTAANMÄKI
Kirjoittaja on jyväskyläläinen yhteiskuntatieteiden maisteri
petri@neittaanmaki.fi


Irtisanomissuojaa on parannettava

2010-03-10

Koko Suomea ja erityisesti sen ulkomaankauppaa ravisteleva ahtaajien lakko on saanut aikaan vilkkaan keskustelun.

Ahtaajia on pidetty ahneina oman edun tavoittelijoina, jotka uhkaavat toimillaan koko Suomen talouden elpymistä. Lakon ymmärtäjät ovat olleet vähissä.

On kiistatonta, että jatkuessaan lakko aiheuttaisi suomalaisyrityksille ja kansantaloudellemme mittavia tappioita.

On toivottavaa, että sopu löytyisi mahdollisimman pian ja työtaistelu saataisiin päättymään ennen kuin suurempia vaurioita ehtii syntyä.

Kiistan varsinainen kohde, ahtaajien vaatimus työntekijöiden irtisanomissuojan parantamisesta eli niin sanotusta muutosturvasta on jäänyt mielestäni vaille syvällisempää pohdintaa.

Olen perehtynyt työntekijöiden irtisanomissuojaan eri EU:n jäsenmaissa. Irtisanomisaika ja sen aiheuttamat kustannukset yrityksille vaihtelevat jäsenmaittain runsaasti.

Muutosturva on käytössä muun muassa Itävallassa, Belgiassa, Ranskassa, Saksassa, Kreikassa, Irlannissa, Luxemburgissa, Portugalissa, Espanjassa, Britanniassa ja Italiassa, mutta ei Pohjoismaissa.

Suomessa, Ruotsissa ja ETA-maa Norjassa muutosturvaa ei tunneta ja työntekijöiden irtisanominen on tehty suuryrityksille muutoinkin helpoksi.

Irtisanomisesta aiheutuvat kulut on sälytetty pääosin yhteiskunnan, siis kaikkien veronmaksajien maksettavaksi.

Keski-Euroopassa esimerkiksi saksalainen työntekijä on oikeutettu irtisanomistilanteissa mittaviin korvauksiin, ja sen lisäksi tuleva Saksan työttömyysturva vastaa pohjoismaista järjestelmää.

Irtisanomisen on oltava myös sosiaalisesti oikeudenmukainen. Mitä kauemmin työntekijä on ollut yrityksen palveluksessa, sitä vaikeampaa irtisanominen on.

Myös työntekijän ikä tai elätettävien lasten määrä vaikeuttavat irtisanomista. Lisäksi yrityskohtaiset sopimukset nostavat korvauksia.

On täysin oikein vaatia suurilta yrityksiltä nykyistä suurempaa yhteiskuntavastuuta muutoinkin kuin juhlapuheissa erityisesti irtisanomistilanteissa.

Yhteiskunnan tehtävänä on kansalaisten työllisyyden vaaliminen ja yritysten toiminnan tukeminen muun muassa verotuksen keinoin.

Julkisin varoin ei pidä rahoittaa pörssiyritysten voittojen maksimointiin tähtääviä saneerauspäätöksiä.

Tästäkin hyvänä esimerkkinä toimii Saksa.

Kun Nokia päätti sulkea Bochumin tehtaansa ja siirtää sen tuotannon halvemman työvoiman Romaniaan, Saksassa nousi päätöksestä kova vastarinta liittokansleri Angela Merkelin johdolla.

Julkisessa keskustelussa asetettiin kyseenalaiseksi yhteiskunnan varoin rakennetun infrastuktuurin alasajo ja päätöksen johdosta syntyvä yli 2000 ihmisen työttömyys. Nokia joutui maksamaan 200 miljoonan euron korvaukset.

Suomessa on sen sijaan tehty joukkoirtisanomisia eli lopetettu kokonaisia tehtaita ilman sen suurempia jälkipuheita, puhumattakaan, että valtiovalta olisi puuttunut tehtyihin päätöksiin.

Jopa valtion omistamien yhtiöiden johtajien on annettu huseerata vapaasti ja siirtää esimerkiksi paperin tuotantoa naapurimaahamme Ruotsiin.

On väärin, että työntekijät laitetaan maksamaan selkänahassaan lyhytaikaisten suhdannevaihteluiden, kuten valuuttakurssien muutoksista aiheutuvat hetkelliset kilpailutilanteen vääristymät tai yritysjohdon riskiseikkailuista aiheutuvat tappiot.

Ahtaajien lakon lopputuloksesta riippumatta EU:n alueella toimiville suuryrityksille tulisi luoda yhtenäinen irtisanomis- ja muutosturvajärjestelmä. Tällöin ainakaan EU:n sisällä tapahtuvaan tuotannon siirtämiseen ei olisi perusteita.

Kun työvoima ei joustaisi ensimmäisenä, myös yritysten johto olisi pakotettu kiinnittämään riskien hallintaan parempaa huomiota. Tällöin ehkä Soneran Umts-kauppojen ja Stora Enson Amerikan valloituksen kaltaiset hankkeet jäisivät vähemmälle.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
Jyväskylä


Jarmo Korhonen jatkamaan Keskustan puoluesihteerinä

2010-02-20

Jyväskylän Keskustaseura ry esittää Jarmo Korhoselle jatkokautta Keskustan puoluesihteerinä. Puoluesihteerin tehtävässä kokemus ja visionäärisyys ovat keskeisiä menestystekijöitä. Korhosta kokeneempaa ja aktiivisempaa järjestömiestä keskustasta tuskin löytyy.

Vahvat persoonat ja johtajat synnyttävät perinteisesti myös vastavoimia. Korhostakin on lyöty välillä armotta ja kovaa, myös omista joukoista. Erityisesti vaalirahoituksen ympärillä on ollut etelän median luomaa ”loiskiehuntaa”. Tästä hän ei ole hätkähtänyt, vaan on jatkanut vahvaa ja aktiivista työtään järjestöväen parissa eri puolilla maata, mikä osoittaa vahvaa paineensietokykyä. Tämä ominaisuus ei ole ollut koskaan pahitteeksi keskustan kaltaisessa suuressa, tuulisessa puolueessa. On myös syytä muistaa, ettei Korhonen ole ollut missään vaiheessa, eikä minkään, vaalirahoitukseen liittyvän tutkinnan kohteena.

”Teot puhuvat puolestaan, tai ovat puhumatta”, totesi valtioneuvos Johannes Virolainen aikoinaan. Kahden toimikautensa aikana Korhonen on saanut keskustassa paljon positiivisia muutoksia aikaan. Puolueen talous on kunnossa, jäsenistö saa kuukausittain kotiin kannettuna Sentteri-aikakauslehden, keskusta.fi -nettisivut ovat uudistusprosessissa ja jäsenkortit postitetaan toukokuussa. Osa pitkäjänteisistä seuraaviin eduskuntavaaleihin ja menestymiseen niissä tähtäävistä kehityshankkeista ovat kuitenkin vielä kesken.

Suomen Keskusta valitsee puoluejohdon Lahden puoluekokouksessa 2010. Jo nyt on tiedossa, että puheenjohtaja ja ainakin osa varapuheenjohtajista vaihtuu kesällä varmuudella. Koko puoluejohtoa ei kannata vaihtaa kerralla, joten puoluesihteeri Korhonen on hyvä valita vaalimaan jatkuvuutta Suomen Keskustassa.

Jyväskylän Keskustaseura ry uskoo vakaasti siihen, että Jarmo Korhosen pitkäjänteisen työn hedelmät korjataan keväällä 2011 järjestettävissä eduskuntavaaleissa.

Jyväskylän Keskustaseura ry:n johtokunta

Lisätietoja:

Puheenjohtaja Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245
Varapuheenjohtaja Hannu Laitinen, puh. 040 544 3558


Epäilyksen varjossa

2010-02-03

Keskiviikko-iltana 3.2. esitetään TV2:lla Pekka Lehdon ohjaama ja käsikirjoittama elokuva, joka kertoo jyväskyläläissyntyisen suurlähettiläs Alpo Rusin tarinan Stasi-epäiltynä.

Suojelupoliisin Stasi-tutkinnan taustalla oli Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lta 1990-luvulla kahdessa vaiheessa saadut tiedot suomalaisista, joiden kohdalla oli perusteita olettaa, että he ovat toimittaneet Suomen kansallisen turvallisuuden ja muiden etujen kannalta keskeisiä tietoja DDR:n tiedustelupalvelulle Stasille. CIA oli saanut nämä tiedot haltuunsa Saksojen yhdistymisen jälkeen CD-levyillä, joilla oli tuhansien muidenkin tietoja luovuttaneiden ulkomaalaisten nimet.

Vuoden 1990 ns. Tiitisen-Koiviston listalla on sanottu olevan 20 nimeä ja vuoden 1999 listalla 10 nimeä. Jälkimmäinen tunnetaan Rosenholz-listan nimellä sen vuoksi, että sen laatimiseksi on hyödynnetty Yhdysvalloissa käytössä olevaa Rosenholz-koodiavainta peitenimien paljastamiseksi.

Rusin piina alkoi äitienpäivänä 2002, kun Supon etsivä soitti ja esitti kutsun saapua seuraavana aamuna keskustelemaan yhteistyöstä useiden maiden tiedustelupalveluiden kanssa. Supo oli aloittanut koodinimen XV/11/69 tutkimisen. Rusia epäiltiin törkeästä vakoilusta entisen Itä-Saksan hyväksi vuosina 1969-1976, josta voitiin tuomita elinkautinen vankeusrangaistus.

Tästä soitosta alkoi lähes kahdeksan vuotta kestänyt piina, joka päättyi vasta joulukuussa 2009 Suomen valtion päätökseen, ettei se hae muutosta Helsingin hovioikeuden ratkaisuun, jolla valtio tuomittiin maksamaan Rusille mittavat korvaukset.

Supo sai varmistuksen tammikuussa 2003 saksalaisten viranomaisten kuulemisessa, että koodinimen ”Pekka” takana olikin Alpon veli Jukka. Alpo oli merkitty kortistoon vain mahdollisena tulevana tietolähteenä. Supo ei kyennyt tunnustamaan tätä virhettään missään vaiheessa ja siirsi aineiston syyteharkintaan myös Alpon osalta. Nämä kuulemiset olisi myös pitänyt tehdä ennen rikostutkinnan aloittamista, puhumattakaan valtiojohdon laajasta taustoittamisesta.

Vaikka osoittautui, että koko tutkinta oli kohdistunut alun perin täysin väärään mieheen, korvaukset myönnettiin lähinnä sillä perusteella, että tieto keskeneräisistä tutkimuksista vuoti Suposta julkisuuteen syksyllä 2002 YLE:n tv-uutisten välityksellä, joissa Rusiin lyötiin vakoojan leima.

Seurasin prosessia tiiviisti Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnasta käsin vuosina 2002-2007 ja jätin aihepiiristä useita kirjallisia kysymyksiä liittyen tutkinnan oikeutukseen sekä viranomaisten laiminlyönteihin koskien Rusin syyttömyysolettaman kunnioittamista. Oikeuskansleri antoikin sisäministeri Kari Rajamäelle huomautuksen, kun tämä oli jälkisyyllistänyt julkisessa sanassa Rusia vielä valtionsyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen kesällä 2003.

Nyt kun Alpo Rusin tapaus on käsitelty pohjamutiaan myöten, on aiheellista kysyä, miksi Supo on halunnut pitää CIA:lta saamansa listat edelleen kassakaapissaan. Tämä on herättänyt aiheellisia kysymyksiä menettelyn oikeudenmukaisuudesta. Olisi kaikkien osapuolten etujen mukaista, että nämä listat annettaisiin historiankirjoittajille tutkimuskäyttöön, jota kautta ne tulisivat julkisiksi.

”Epäilyksen varjossa” kuvaa hyvin millaista vahinkoa yksittäiselle kansalaiselle voidaan aiheuttaa vielä 2000-luvun Suomessa ”yhden totuuden politiikalla”, jossa koko poliittinen eliitti ja valtamedia käyvät yksilön kimppuun. Elokuvan opetus on siinä, ettei kenellekään syyttömälle enää kävisi näin.

PETRI NEITTAANMÄKI
Kirjoittaja on jyväskyläläinen
yhteiskuntatieteiden maisteri


Katso Epäilyksen varjossa - Elokuva Alpo Rusista

2010-01-25

TV2: 3.2.2010 klo 22.50 ja 7.2.2010 klo 17.55 (Mukana mm. Petri Neittaanmäki)

Saksojen yhdistymisen jälkeen Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA sai haltuunsa kokoelman CD-ROM-levyjä, joilla oli tuhansien Itä-Saksan salaiselle poliisille Stasille kylmän sodan aikana tietoja luovuttaneiden ulkomaalaisten nimet. Rosenholz-aineistona tunnettu kokoelma sisälsi myös 20 suomalaisen nimet. 1990-luvulla CIA luovutti nämä nimet Suomeen Suojelupoliisille.

Jostain syystä Suomi oli ainoa maa, joka julisti haltuunsa saamansa informaation salaiseksi. Epäilyksen varjossa tutkii, miksi Supo odotti vuoteen 2002 ennen kuin aloitti aineiston "laajimman" tapauksen, ”tapaus XV/11/69”, tutkimisen. Koodinimen takana ollutta henkilöä epäiltiin syyllliseksi törkeään vakoiluun Itä-Saksan hyväksi vuosien 1969 ja 1976 välisenä aikana. Tästä rikoksesta voidaan tuomita elinkautinen vankeusrangaistus.

Koodinimen takana olleita epäiltyjä oli kaksi: Alpo Rusi, arvostettu kirjailija ja presidentti Martti Ahtisaaren neuvonantaja mm. Kosovon rauhanneuvottelujen aikana, ja hänen vanhempi veljensä Jukka, entinen valtioneuvoston tiedotussihteeri. Heidät oli Stasin aineistossa listattu yhdessä koodinimen ”Pekka” alle. Epäilyksen varjossa kuvaa, kuinka Supo kuulusteli Alpo Rusia lukuisia kertoja mutta ei ollut juurikaan kiinnostunut Jukka Rusista.

Elokuva kattaa seitsemän vuotta, vuodesta 2002 vuoden 2009 lokakuuhun. Se on kroniikka ajojahdista ja siitä, kuinka Suomen poliittinen eliitti hyökkäsi omansa kimppuun. Se kertoo siitä, kuinka Alpo Rusi vapautui kaikista häntä vastaan esitetyistä syytteistä ja siitä, kun hänet kaiken päätteeksi nimitettiin Suomen Sveitsin suurlähettilääksi syyskuussa 2009.

Elokuvan shakespearelainen draama näytellään Suomen poliittisen eliitin, Suojelupoliisin, valtamedian ja Alpo Rusin ja hänen tukijoidensa välillä. Epäilyksen varjossa on kokopitkä dokumenttielokuva historioitsija, diplomaatti ja kirjailija Alpo Rusista, joka ei suostunut hyväksymään häntä vastaan esitettyjä vääriä syytöksiä. Sen sijaan, että hän olisi ollut hiljaa, hän puolusti itseään kaikella sillä tiedolla, viisaudella ja kokemuksella, joka hänellä on.

Alpo Rusi päätyy suurlähettilääksi Sveitsiin, hovioikeus teki lopullisen päätöksensä lokakuussa 2009 ja tarina päättyy. Vai päättyykö se?

Ohjaus ja käsikirjoitus: Pekka Lehto
Kesto: 90'
Tuotanto: Pauli Pentti / First Floor Productions Oy


"Paavo leipoo yllätystä"

2010-01-23

Suomen keskusta ja sen poliitikot ovat yllättämisen liigalaisia. Matti Vanhasen ilmoitus puheenjohtajuudesta ja pääministeriydestä luopumisesta kuultiin jouluaatonaattona. Vahvaksi seuraajaksi ennakoitu Paula Lehtomäki torjui ehdokkuutensa. Kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen mykistytti julistamalla tavoittelevansa puheenjohtajuutta ja pääministeriyttä.

Kun ennustaa, joustavuus on hyve. Erehtymisen mahdollisuus on suuri. Tämänpäiväinen näky ja tunnelma haihtuvat hetkessä. Kirjoittajan ja lukijan sietää kiinnittää turvavyöt, jos he aikovat pysyä kyydissä keskustan kesäkuun puoluekokoukseen saakka. Varapuhemies Seppo Kääriäisen Helsingin Sanomille muotoilemaa lausumaa mukaellen ”pitää mennä selälleen ja hengittää syvään. Samalla on varottava, ettei anna tyhmiä lausuntoja”.

Juuri nyt tuntuu siltä, että kisa pelkistyy ministerien Mari Kiviniemen ja Väyrysen väliseksi. Vain Mauri Pekkariselle avautuu jonkinasteinen kiilaajan sauma, jos hän tätä tahtoo.

Väyrynen ja Kiviniemi - riittävän erilaiset

Kiviniemi ja Väyrynen ovat riittävän erilaisia finalisteiksi. 41-vuotias Kiviniemi on eteläpohjalainen, sittemmin helsinkiläistynyt poliitikko. 63-vuotias Väyrynen samaistetaan Lappiin. Vaihtoehtoina ovat nuorehko kaupunkinainen ja maakuntiin korosteisesti nojautuva runsaiden tehtävien karaisema kypsän iän mies. Kiviniemi tarjoilee liberaalia sanaa, kun Väyrynen haastaa selkeästi kilpailevia keskustaehdokkaita ja muita puolueita. Molemmat taitavat kansainvälisyyden.

Paavo Väyrynen on aikamme hakatuin ja haukutuin poliitikko. Hän kuohuttaa. Hän piiskaa ajattelemaan. Väyrynen torjuu sotilasliitto Naton jäsenyyden. Hän kykenisi rakentamaan eduskuntavaalien yhdeksi pääjuonteeksi J.K. Paasikiven, Urho Kekkosen, Mauno Koiviston ja Tarja Halosen turvallisuuspolitiikan jatkamisen. Tämä puhuttelee kansaa. Sen kirkas enemmistö suosii Suomen liittoutumattomuutta. Väyrynen puolustaa maakuntien Suomea ja sosiaalisuutta.

Kaikki on mahdollista. Väyrynen voi nousta puheenjohtajaksi eikä poissuljettua ole keskustan pysyminen suurimpana puolueena. Tämä ei tietenkään ole varmaa – toinen ääripää on niin ikään mahdollinen - mutta ihmisten mielten syvävirtaukset liikkuvat. Jos SDP ei pysty haastamaan hallitusta, niin kuin yhä todennäköiseltä tuntuu, kriittinen Väyrynen saattaa vyöryttää melkoisen äänisaaliin laariinsa. Liikkuvien äänestäjien ja ikääntyvien joukko sankentunee. Se on kyllästynyt tasapaksuun liturgiaan. Vihatulle ja halveksitulle julistajalle ehkä raivautuu vallan väylä. Totunnaiset pilttuut rikkoutuvat. Tony Halme ja Timo Soini tiedetään. Eikä Urho Kekkosta pitkään aikaan hymistelty.

Valtiollisen johtajan tie voi olla pitkä

Valtiolliset johtajat ovat usein kohdanneet täyteläisyyden kukkulat ja murheen alhot. J. K. Paasikivi oli ensimmäisen kerran pääministerinä 48-vuotiaana. Seurasi monipolvinen vaihe. Hän palasi pääministeriksi 74-vuotiaana vuonna 1944 ja valittiin vuonna 1946 tasavallan presidentiksi. Tämän toimen jättäessään hän oli yli 85-vuotias. Vaikeina aikoina kokemuksella on merkitystä. Paasikiven tietä ei pidä verrata 2000-lukuun, mutta tärkeää on muistaa polveikkuuden ikuisuus.

Väyrynen on uurastanut punamultaisissa ja porvarillisissa hallituksissa. Nykyisen liittouman jatko lienee hänelle mieleen, mikäli vaalien tulos tämän suo. Kokoomus tuskin kampittaa asetelmaa.

Keskustan, kokoomuksen ja ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtajat Paavo Väyrynen, Ilkka Suominen ja Christoffer Taxell aikoivat muodostaa porvarillisen enemmistöhallituksen keväällä 1987. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto käytti sumeilematta oikeuksiaan ja käskytti maahan Harri Holkerin sinipunakabinetin, jonka henkinen hegemonia oli sosiaalidemokraateilla.

Professori Erkki Laatikainen
Kolumni YLE Radio Keski-Suomessa



Ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin 2011

2010-01-22

Keskustan Keski-Suomen piiri ry:lle on tehty esitys asettamisestani ehdokkaaksi kevään 2011 eduskuntavaaleihin. Olen antanut suostumukseni maaliskuussa 2010 järjestettävään jäsenäänestykseen.

Liity "On muutoksen aika 2011" -tukiryhmääni ja lähetä samalla palautetta tästä!

Lisätietoja:

Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Suomen Keskusta ja Suomi tarvitsevat vahvan johtajan

2010-01-02

KANNANOTTO
Julkaisuvapaa
Jyväskylä 2.1.2010

Pääministeri Matti Vanhasen yllättävä ilmoitus luopua keskustan puheenjohtajan tehtävistä on käynnistänyt vilkkaan keskustelun hänen seuraajastaan. Ensi kesäkuussa Lahden puoluekokouksessa valittava uusi puheenjohtaja saanee hoidettavakseen myös pääministerin tehtävät.

Suomi on ajautunut osana maailmanlaajuista taantumaa hyvin vaikeaan tilanteeseen. Työttömyys kasvaa ja valtiontalouden velkaantumisen pysäyttämiseksi tarvitaan kovia ponnistuksia. Taloushuolien lisäksi on muistettava, että uuden pääministerin tulee kyetä edustamaan Suomea Eurooppa-neuvostossa ja käymään tasavertaisesti kahdenvälisiä neuvotteluita muun muassa Venäjän pääministerin Vladimir Putinin kanssa.

Uuden puheenjohtajan valinta on tärkeä myös Suomen Keskustalle. Puolue tarvitsee johtavan hallitusasemansa säilyttämiseen noin neljäsosan kannatuksen. Luottamus voidaan saavuttaa osoittamalla vastuullista johtajuutta maan asioiden hoitamisessa.

Tällaisessa tilanteessa Suomen Keskustan johtoon tarvitaan kokenut voima, joka kykenee palauttamaan äänestäjien luottamuksen puolueeseen ja luotsaamaan pääministerinä Suomen lamasta uuteen nousuun. Sdp:n esimerkki osoittaa, että puheenjohtajan valinnassa ei pidä painottaa liikaa ikä- ja sukupuoliperusteita, vaan sellaisia ansioita ja taitoja, jotka ovat olennaisia pääministerin tehtävien hoidon kannalta.

Esillä olleista ehdokkaista nämä vaatimukset täyttävät valtiotieteen tohtori, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen sekä elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. Väyrysellä on vankka kokemus sekä sisä- että ulkopolitiikasta. Hän on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja toiminut kolmanneksi pisimpään valtioneuvoston jäsenenä. Pekkarisella on puolestaan takanaan kolmekymmentä vuotta kestänyt parlamentaarinen ura, johon on kuulunut neljä valtioneuvoston jäsenyyttä.

Edellä olevin perustein Jyväskylän Keskustaseura ry:n vuosikokous esittää Lahden puoluekokoukselle, että se valitsee Suomen Keskustan uudeksi puheenjohtajaksi Paavo Väyrysen tai Mauri Pekkarisen. Kun puolueella on kokenut puheenjohtaja, voidaan muuta johtoa ja ministeriryhmää nuorentaa radikaalisti. Puoluesihteeriksi vuosikokous kannattaa Jarmo Korhosta.

JYVÄSKYLÄN KESKUSTASEURA RY:N VUOSIKOKOUS

Lisätietoja:

Puheenjohtaja Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


”Liian kallis mies” vetäytyy kunnanjohtajuudesta

2009-11-26

Sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi 26.11.2009 Kivijärven kunnanjohtajan virasta käytävistä palkkaneuvotteluista. Uutisoinnin taustalla oli Kivijärven kunnanvaltuuston puheenjohtajan Anne Kalmarin (kesk.) 23.11.2009 Radio Keski-Suomelle antama haastattelu, jossa hän kommentoi kunnanhallituksen ja viime perjantaina kunnanjohtajaksi valitun välisiä luottamuksellisia johtajasopimusneuvotteluita. Kalmari totesi tuolloin, että kunnanjohtajaksi valitun palkkapyyntö ylittää Kivijärven maksukyvyn.

Kunnanjohtajan viran hakuilmoituksessa (16.9.2009), jonka lisätietojen antajana oli kunnanhallituksen puheenjohtajan lisäksi kunnanvaltuuston puheenjohtaja, nimenomaisesti pyydettiin hakijoita esittämään palkkatoivomuksensa. Toin oman palkkatoivomukseni selkeästi esille sekä työhakemuksessani että sen johdosta järjestetyssä kunnanvaltuuston ja –hallituksen yhteisessä työhaastattelussa. Näin ollen se on ollut yksimielisesti esityksen tehneen kunnanhallituksen tiedossa.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Risto Piispanen (kesk.) varmisti vielä viime perjantaina 20.11.2009 ennen valintakokousta palkkatoivomukseni, joten se on ollut myös päätöksen tehneen kunnanvaltuuston tiedossa valintaa tehdessään.

Johtajasopimus on monikohtainen asiakirja, jonka osana palkasta sovitaan. Olen pitänyt täysin tahdittomana, että kunnanvaltuuston puheenjohtaja on lähtenyt kommentoimaan julkisuudessa näitä luottamuksellisia neuvotteluita, joiden osapuoli hän ei edes itse ole. Vielä erikoisemmaksi tilanteen tekee se, että hallituksen lisäksi myös valtuuston puheenjohtajan tiedossa on ollut, että olen ollut valmis alentamaan palkkaani tuhannella eurolla. Näin ollen julkisuudessa esitetyt lausahdukset ”Neittaanmäki on liian kallis mies pieneen kuntaan”, voidaan nähdä vain yhdellä tavalla.

Tiedossani on, että valtuuston puheenjohtaja ei ole kannattanut valintaani kunnanjohtajaksi missään vaiheessa. Hänen lausuntonsa ovatkin nähtävissä kunnanjohtajavalinnan jatkokierroksena, kun johtajavalinta ei ollut hänelle itselleen mieluinen. Tämän toiminnan tarkoituksena on ollut vaikeuttaa tehtävässä aloittamistani tai jopa estää se.

Tämä tahto toteutuu nyt. Vetäydyn Kivijärven kunnanjohtajuudesta. Työsuhteen on perustuttava ehdottomaan luottamuksellisuuteen. Katson, ettei tehtävän menestykselliselle hoitamiselle ole enää edellytyksiä valtuuston puheenjohtajan toiminnan vuoksi. En halua aloittaa työtä tällaisessa epäterveessä ilmapiirissä.

Samalla haluan kiittää tavallisia kivijärveläisiä sekä niitä tukijoitani kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa, jotka vilpittömästi tukivat valintaani ja olisivat halunneet olla hyvässä yhteistyössä kehittämässä nykyistä elinvoimaisempaa Kivijärveä.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
Jyväskylä


Kiitokset OP-vaalin äänestäjilleni!

2009-06-02

Kiitokset kaikille äänestäjilleni Keski-Suomen Osuuspankin vaaleissa uudelleen valinnastani edustajistoon kaudelle 2009-2013!

Petri Neittaanmäki


Keski-Suomen Osuuspankin edustajiston vaali

2009-05-04

Olen ehdokkaana toukokuussa 2009 järjestettävissä Keski-Suomen Osuuspankin edustajiston vaaleissa. Vaalimateriaali toimitetaan pankin jäsenistölle postitse.

Ehdokasnumeroni tässä vaalissa on 171.

Pyydän jälleen tukeanne!

Parhain terveisin,

Petri Neittaanmäki


Lämmin kiitos!

2009-03-24

Kiitokset kaikille äänestäjilleni Osk Keskimaan vaaleissa uudelleen valinnastani edustajistoon kaudelle 2009-2013!

Petri Neittaanmäki


Uusi Jyväskylä nousuun liikenneyhteyksiä kehittämällä

2009-03-18

Jyväskylän kaupunki nousi tämän vuoden alussa asukasluvulla mitattuna Suomen seitsemänneksi suurimmaksi kaupungiksi. Vaikka maailmantalouden taantuma ravistelee nyt voimakkaasti myös meitä, on katse suunnattava jo tulevaisuuteen.

Hyvät maantie-, lento- ja rautatieliikenneyhteydet ovat tärkeimpien asioiden joukossa, kun yritykset miettivät sijoittumispaikkojaan. Keski-Suomen osalta ne eivät ole nyt kunnossa.

Pääministeri Matti Vanhanen esitti 14.1.2009 puheeseen Tampereella nopeiden tie- ja ratayhteyksien rakentamista Helsingistä Pohjois-Suomeen. Tähän aloitteeseen pitää tarttua.

Liikenneväylien merkitys alueiden kehittymiselle ja taloudelliselle kasvulle on oivallettu myös Euroopassa. Euroopan laajuinen liikenneverkko (TEN) perustettiin vuonna 1996 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä. Siihen on investoitu jo 400 miljardia euroa.

Äskettäin hyväksytty Euroopan komission vihreä kirja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) kehittämiseksi määrittelee tavoitteeksi liikenneinfrastruktuurin, jota yhtenäismarkkinat tarvitsevat toimiakseen sujuvasti ja joka myötävaikuttaa Lissabonin strategian kasvua ja työllisyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen.

Nopea junayhteys Bryssel-Köln/Frankfurt-Amsterdam-Lontoo liitti Keski-Euroopassa yhteen kansalliset verkot ja oli rajat ylittävän uuden sukupolven rautatieliikenteen läpimurto. Se teki kansalaisille ja liikematkustajille mahdolliseksi kokea vapaan liikkuvuuden hyödyt. Meillä Suomessa äskettäin toteutettu Kerava-Lahti-oikorata kuuluu TEN-väylään, joka kulkee Kööpenhaminasta ja Oslosta Tukholman, Turun ja Helsingin kautta Pietariin. Keski-Suomen kytkeminen tähän verkostoon edellyttäisi Lahti-Jämsä-oikoradan toteuttamista pikaisesti.

Hanke olisi jatkoa Kerava-Lahti-oikoradalle ja mahdollistaisi nopean junayhteyden Jyväskylästä pääkaupunkiseudulle. Hanke vahdittaisi Keski-Suomen elinkeinoelämän kehittymistä ja synnyttäisi maakuntaan runsaasti lisää työpaikkoja. Yhteyttä voitaisiin jatkaa edelleen pohjoiseen nykyisin tavaraliikenteen käytössä olevaa Jyväskylä-Haapajärvi-osuutta kehittämällä, joka mahdollistaisi suoran henkilöjunayhteyden aina Lappiin saakka.

Keski-Suomen johtavien viranhaltijoiden lisäksi sekä Lahden kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta että Padasjoen kunnanjohtaja Heikki Jaakkola ovat suhtautuneet Lahti-Jämsä-oikorataan myönteisesti. Sen sijaan Ratahallintokeskuksen investointijohtaja Kari Ruohonen on sanonut (ESS 23.1.2009), "ettei Jämsän oikoradasta ole olemassa varausta sen enempää Keski-Suomen kuin Päijät-Hämeenkään maakuntakaavassa. Näin iso eli noin miljardin euron ratahanke ei liikahda mihinkään, ennen kuin se on merkitty maakuntakaavaan".

Nyt olisikin ensiarvoisen tärkeää, että maakuntakaavan muutos saataisiin pikaisesti vireille sekä meillä Keski-Suomessa että Päijät-Hämeessä. Asiantuntemuksen puutteesta hankkeen valmistelun ei pitäisi ainakaan jäädä kiinni. Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson toimi Lappeenrannan vuosinaan puheenjohtajana Helsinki-Pietari-ratahankkeen ”Nopeat Itäradat” neuvottelukunnassa, jonka osana Kerava-Lahti-oikorata toteutettiin onnistuneesti.

Kun Lahti-Jämsä-hankkeen suunnitelmat ovat valmiit, se voidaan hyvinkin sujauttaa sopivassa yhteydessä valtion budjettikoriin. Kysymys on viime kädessä taitavuudesta ja poliittisesta tahdosta. Kerava-Lahti-oikorata valmistui ennätysajassa, kymmenessä vuodessa, suunnitelman käynnistämisestä. Tehdään nyt uusi Suomen ennätys!

PETRI NEITTAANMÄKI
Kirjoittaja on jyväskyläläinen yhteiskuntatieteiden maisteri, joka toimii erityisavustajana Euroopan parlamentissa.


DI-koulutuksesta päätös pian

2009-03-11

Tuula Peltonen (sd.) kertasi (Ksml 28.2.) Jyväskylän DI-koulutuksen vaiheita argumenteilla, joita hankkeen vastustajat ovat käyttäneet vuosikaudet.

Peltonen kirjoitti, että "Jyväskylän yliopiston hanke nousi esiin myöhemmin kuin Vaasan ja Turun hankkeet". Näin ei ole.

Hakemus Jyväskylän yliopiston DI-koulutuksesta jätettiin opetusministeriöön jo vuonna 2002. Sen sijaan, että hanke olisi hyväksytty, opetusministeri Maija Rask (sd.) myönsi DI-koulutuksen Vaasalle syksyllä 2002 kesken selvitysmies Kari-Pekka Estolan selvitystyön mitätöiden näin hänen työnsä jo ennalta. Lisäksi DI-koulutus myönnettiin keväällä 2003 Turun yliopistolle, kun se suostui samassa yhteydessä aloittamaan ainoana yliopistona SDP:n ajaman sairaanhoitajien muuntokoulutuksen lääkäreiksi. Tämä jos mikä oli koplausta!

Peltonen perusteli tehtyjä ratkaisuja sillä, että "Elinkeinoelämän tuki Vaasassa ja Turussa oli tuolloin poikkeuksellisen vahvaa". Näin oli myös Keski-Suomessa. Lisäksi me tuolloiset Keski-Suomen kansanedustajat ajoimme hanketta yksissä tuumin ja päättäväisesti.

Peltonen myös väitti, että Jyväskylän osalta "tehdyt selvitykset eivät tukeneet ratkaisua" ja "ratkaisut tehtiin hallituksessa, keskustan ollessa mukana ja koko hallituksen linjaamina". Tämä ei pidä olleenkaan paikkaansa.

Opetusministeriön asettama selvitysmies Paavo Uronen nimenomaan esitti omassa selvitystyössään 24.8.2004 yksiselitteisesti: "Jyväskylän yliopistolle annetaan oikeus kouluttaa diplomi-insinöörejä toisen vaiheen ohjelmilla esitetyn suunnitelman pohjalta kuitenkin siten, että tutkintotavoite alennetaan 50:een ja pääaineet ovat informaatiotekniikka ja teollinen fysiikka mukaan luettuna nanoelektroniikka". Tätä esitystä ei tyrmätty myöskään myöhemmässä Yrjö Neuvon selvitystyössä.

Asiaa käsiteltiin ensin opetusministeri Tuula Haataisen (sd.) ja sen jälkeen Antti Kalliomäen (sd.) johtamassa, kolmen ministerin sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä, joka olisi voinut päättää asetustasoisesta muutoksesta. Ministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) huolehti osaltaan siitä, että keskustan ministeriryhmä asettui yksimielisesti Jyväskylän DI-koulutuksen tueksi. Oli valitettavaa ja asian kannalta suorastaan ratkaisevaa, ettei Peltosen puoluetoveri, tuolloinen toinen keskisuomalainen ministeri Susanna Huovinen kyennyt Kalliomäen kaudella samaan SDP:n osalta.

Nyt kun maan hallituksessa ovat sekä keskusta että kokoomus, tämä Keski-Suomen kehittämisen kannalta keskeinen asia pitäisi viedä pikaisesti päätökseen. Tiedossani ei ole, että keskustan ministeriryhmä tai keskustan edustaja sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä olisivat muuttaneet kantaansa Jyväskylän DI-koulutukseen. Näin kokoomus on asiassa temppelinharjalla.

Kun opetusministerin salkku nyt on vieläpä keskisuomalaisen ministerin hallussa, ei pitäisi olla vaikeaa kirjoituttaa opetusministeriön virkamiehellä parin rivin tutkintoasetusmuutos, viedä se sivistyspoliittiseen ministerityöryhmään ja allekirjoittaa päätös. Asia olisi todella tällä selvä, eikä mitään erillistä koko valtioneuvoston käsittelyä tarvittaisi.

Jyväskylän yliopiston oma diplomi-insinöörikoulutus olisi statukseltaan aivan toista luokkaa kuin Tampereen teknillisen yliopiston kanssa solmitun allianssiyhteistyön kautta myönnettävä tutkinto.

Allianssiyhteistyö voi varmasti tuoda jotakin hyvääkin, mutta olisin varovainen liian syvällisten yhteistyömallien kehittämisessä, sillä ne saattavat johtaa tulevaisuudessa taloudellisesti niukkenevina aikoina jopa yliopistojen yhdistämiseen. Jyväskylän yliopiston itsenäisyyden menettäminen olisi Keski-Suomen imagon ja elinvoimaisuuden kannalta suorastaan turmiollista.

PETRI NEITTAANMÄKI
YM, erityisavustaja (kesk.)
Jyväskylä


Äänestä Keskimaan vaaleissa!

2009-02-23

Olen ehdokkaana Keskimaan edustajiston vaaleissa 9.-18.3.2009. Ehdokasnumeroni on 282.

PETRI NEITTAANMÄKI


Matti Vanhanen keskustan eurovaaliveturiksi

2008-12-21

Suomen Keskusta on vaikeassa tilanteessa. Viisi ja puoli vuotta kestänyt hallitusvastuu on verottanut puolueen kannatusta siinä määrin, että tuoreimman kannatustutkimuksen (HS 21.12.2008) mukaan puolue on matkalla takaisin keskisuurten puolueiden sarjaan.

Kannatuksella mitaten, keskusta on hävinnyt hallitusvastuunsa aikana kaikki edelliset vaalit. Pääministeri Matti Vanhanen on hoitanut työnsä hyvin, mutta liian ”virkamiesmäisesti” – intohimo puolueen kannalta tärkeiden tavoitteiden puolesta on puuttunut. Politiikassa näin ei voi olla, jos haluaa menestyä. Suunnanmuutos on saatava aikaan nopeasti. On aika tulla, on aika johtaa ja on aika mennä.

Keskustan seuraava sääntömääräinen puoluekokous järjestetään vasta kesällä 2010. Puolueen uudistumisen näkökulmasta siihen on aivan liian pitkä aika. Ensi kesänä järjestetään Euroopan parlamentin vaalit, jotka voisivat tarjota mahdollisuuden puolueen kannalta syntyneen vaikean tilanteen korjaamiseen.

Kun puolueen aiemmat ääniharavat Paavo Väyrynen, hänen tilalleen tullut Samuli Pohjamo, ja Kyösti Virrankoski eivät ole enää asettumassa ehdokkaaksi, näyttää melko varmalta, että keskusta tulee häviämään myös tulevat eurovaalit. Siitä seuraisi ainakin yhden edustajapaikan menettäminen, kun Suomen paikkamäärä vähentyy muutoinkin yhdellä.

Jotta uhkaava vaalitappio voitaisiin välttää, keskustan ehdokasjoukko tarvitsee Anneli Jäätteenmäen ja Hannu Takkulan rinnalle todella kovan luokan nimiä. Äskettäisessä puoluevaltuuskunnan kokouksessa jätettiin avoimeksi vielä yhdeksän ehdokaspaikkaa.

Matti Vanhanen tekisi puolueelleen suuren palveluksen, jos hän ilmoittaisi vuoden vaihteen jälkeen asettuvansa keskustan eurovaaliehdokkaaksi ja olevansa valmis luopumaan puolueen puheenjohtajan ja pääministerin tehtävistä, mikäli tulee valituksi. Koska Vanhasen läpimeno olisi käytännössä varmaa, puolue voisi käynnistää heti ylimääräisen puoluekokouksen valmistelut kesä-heinäkuulle 2009. Uusi Euroopan parlamentti aloittaa työnsä heinäkuussa.

Kun keskustalle valittaisiin uusi puheenjohtaja, joka ryhtyisi vetämään myös hallitusta jo ensi kesänä, puolueen ilme uudistuisi ja hallitustyöskentelyyn tulisi uutta pontta. Tämä heijastuisi nopeasti myönteisesti puolueen kannatuskehitykseen. Tätä kautta puolueen tavoite jatkaa maan asioiden ajamista hallitusvastuussa myös kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen tulisi huomattavasti realistisemmalle pohjalle.

PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
Jyväskylä
puh. 040 553 8245


Katse europarlamentti- ja eduskuntavaaleihin

2008-09-20

Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin siihen lopputulokseen, että en asetu tällä kertaa ehdokkaaksi syksyn kunnallisvaaleissa Jyväskylän kaupungissa, vaan keskityn työhöni Euroopan parlamentin jäsen Hannu Takkulan erityisavustajana.

Tässä tehtävässä työsarkaa riittää, sillä Brysselissä, Strasbourgissa ja eri puolilla maata tehtävän perustyön lisäksi toimin Takkulan äskettäin perustetun tukiyhdistyksen, Vahva Suomi yhdentyvässä Euroopassa ry:n, puheenjohtajana. Seuraavat europarlamenttivaalit järjestetään jo ensi vuoden kesäkuussa. Niissä vaalipiirinä on koko maa.

Lisäksi henkilökohtaisena tavoitteenani on pyrkiä viettämään mahdollisimman paljon aikaa perheeni kanssa, johon syntyi kesällä viides jäsen, Aurora-tytär.

Kunnallisvaaliehdokkuuden lisäksi olen pohtinut myös muutoin oman poliittisen urani tulevaisuutta. Liityin Suomen Keskustan jäseneksi 16-vuotiaana vuonna 1991. Sen jälkeen olen toiminut kaksitoista vuotta Jyväskylän kaupunginvaltuustossa, kahdeksan vuotta kansanedustajana ja useita vuosia lukuisissa muissa luottamustehtävissä.

Olen nyt 33-vuotias, joten minulla pitäisi olla vielä työuraa jäljellä runsaat kolmekymmentä vuotta. Näihin vuosiin voisi mahtua vielä jokunen vuosi politiikassakin.

Olen käynyt keskusteluja tukijoideni kanssa ja päätynyt niiden perusteella lupaukseen, että en sulje pois ehdokkuutta seuraavissa, vuonna 2011 järjestettävissä eduskuntavaaleissa.

Työtehtäväni Euroopan parlamentissa ovat avartaneet maailmankuvaani ja synnyttäneet jonkinasteisen houkutuksen lähteä vielä hahmottelemaan uutta, parempaa suuntaa niin omalle maakunnalleni kuin laajemmin Suomelle, Euroopalle ja koko maailmalle.

Lopullisten johtopäätösten aika on kuitenkin myöhemmin.

Lisätietoja:

Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245
Jyväskylän kaupunginvaltuutettu,
Keski-Suomen maakuntavaltuutettu

Lähetä palautetta täältä.


Kanervan erottaminen avaa vaarallisen tien

2008-04-10

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ilmoitti aprillipäivänä erottavansa ulkoministeri Ilkka Kanervan. Katainen perusteli ratkaisuaan luottamuksen menettämisellä.

Vaikka Kanervan erottamisessa voidaan nähdä yhtymäkohtia pääministerin tehtävistä keväällä 2003 eroamaan joutuneen Anneli Jäätteenmäen kohtaloon, tapaukset ovat kuitenkin erilaisia.

Jäätteenmäen osalta kohun aiheutti tasavallan presidentin kansliasta tapahtunut Irak-vuoto. Kohun kuumimmassa vaiheessa keskustan tuolloisen hallituskumppanin, Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman ilmoitti keskustan eduskuntaryhmälle, ettei Jäätteenmäki nauti enää hänen ryhmänsä luottamusta. Backman ilmoitti, että Sdp:lle riittää pääministerin vaihdos, muita muutoksia hallituspohjaan ei ole tarpeen tehdä.

Keskustan eduskuntaryhmä taipui tähän vaatimukseen pakon edessä ja vaihtoi Jäätteenmäen Matti Vanhaseen, jotta hallitusyhteistyö voisi jatkua. Myöhemmin Jäätteenmäkeä epäiltiin myös yllytyksestä rikokseen, mutta syytteet kaatuivat hänen osaltaan oikeudessa.

Ilkka Kanervan tapauksessa kysymys ei ole ollut missään vaiheessa rikoksesta tai edes epäilyksestä siitä, vaan yksityiselämässä tapahtuneesta kömmähdyksestä. Tämän on oikeuskansleri Jaakko Jonkkakin vahvistanut.

Kanervan tapauksessa myöskään nykyinen johtava hallituspuolue keskusta ei asettanut missään vaiheessa kyseenalaiseksi ulkoministerin mahdollisuuksia jatkaa tehtävissään. Päinvastoin, puheenjohtaja-pääministeri Matti Vanhanen ilmaisi omien sanojensakin mukaan tuen Kanervalle ainakin neljään otteeseen.

Kanervan tapaus onkin ainutlaatuinen, sillä kertaakaan aiemmin Suomessa ei ole erotettu ministeriä näin kevein perustein.

Ottamatta kantaa sinänsä Kanervan yksityiselämän piiriin kuuluvien viestien sisältöön, on todettava, että Hymy-lehden verkkainen ilmestymisaikataulu vaikutti ratkaisevasti tekstiviestikohun pitkittymiseen. Jos tekstiviestien sisältö olisi tullut julki jo muutaman päivän kuluttua kohun alkamisesta, kohu olisi laantunut nopeasti ministerin anteeksipyynnön jälkeen.

Uutta tekstiviestikohun käsittelyssä oli se, että perinteisesti laadukkaina pidetyt tiedotusvälineetkin osallistuivat ulkoministerin ajojahtiin koko koneistollaan. Media on vastannut kritiikkiin sanomalla, ettei se lähettänyt tekstiviestejä. Tämä on totta, mutta totta totisesti se huolehti siitä, ettei asian käsittely pääty ennen kuin ulkoministeri on erotettu.

Kokoomusjohdon ratkaisu taipua mediamyllytyksen edessä avaa vaarallisen tien Suomen poliittisen järjestelmän tulevaisuudelle. Monet poliitikotkin asettuivat puolustamaan mieluummin median toimintaa kuin omaa kollegaansa. Esimerkiksi kokoomusnaisten puheenjohtaja Henna Virkkunen on lausahtanut: "Ei voi sanoa, että media olisi kaatanut Kanervaa. Toimittajat tekivät töitään".

Kun tälle tielle on lähdetty, voidaan vain arvuutella, kuka uhrataan seuraavaksi ja millä perusteella.

PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja 1999-2007 (kesk.)
Jyväskylä


Lahti-Jämsä oikorata nopeasti suunnitteluun

2008-03-12

Radanpidon tarkoituksena on tehostaa rautatieliikennettä ja pitää se turvallisena ja ympäristöystävällisenä liikennemuotona. Tästä hyvänä esimerkkinä on pari vuotta sitten avattu Kerava-Lahti -oikorata, joka on merkinnyt pääkaupunkiseudun vetovoimaisuuden laajenemista Lahden seudulle. Oikoradan myötä junavuorojen määrä on lähes kaksinkertaistunut ja matka-ajat Helsinkiin ovat miltei puolittuneet.

Rautatieliikenteen tehokkuutta voidaan kuitenkin parantaa vielä selvästi nykyisestä.

Keskisuomalainen uutisoi 1.3. Jämsän kaupungin edustajien ottaneen esille elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen alueelle suuntautuneen vierailun yhteydessä Lahti-Jämsä rautatieyhteyden rakentamisen. Uutisen mukaan Pekkarinen oli arvellut hankkeen toteutumisen olevan "ehkä 20–30 vuoden päässä". Tähän kaupunginjohtaja Tapani Mattila oli tokaissut: "Nythän se olisi sitten pantava liikkeelle, avaamme keskustelun". Asia on juuri näin!

Hanke sai nopeasti vahvaa tukea elinkeinoelämän puolelta, kun Metso Paperin Rautpohjan tehtaan johtaja, Keski-Suomen kauppakamarin varapuheenjohtaja Reima Kerttula ehdotti Keskisuomalaisen haastattelussa 11.3., että "Jämsästä puhkaistaisiin oikorata Lahteen". Ajatus sai heti kannatusta myös Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Anderssonilta, joka näki pääkaupunkiyhteyden yhdeksi Jyväskylän seudun ongelmista.

Yritin omalta osaltani edistää hanketta jo kansanedustajana toimiessani talousarvioaloitteellani (806/2006 vp), mutta asiaa ei otettu vielä tuolloin riittävän vakavasti. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut oleellisesti.

Kehäradan rakentaminen lähivuosina pääkaupunkiseudulle tuo yhteyden pääradalta suoraan Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Lahti-Jämsä -rataosuuden toteuttaminen mahdollistaisi sinne junayhteyden myös Keski-Suomesta jopa puolessatoista tunnissa. Lisäksi äskettäin päätetyn rataosuuden Äänekoski-Haapajärvi kunnostaminen suoraan henkilöliikenteelle soveltuvaksi ulottaisi nopean junayhteyden Ouluun saakka.

Hankkeiden toteuttaminen edesauttaisi myös kehityskäytävän Äänekoski-Jyväskylä-Jämsä kehittymistä. Erityisesti Jämsän seudun uudet matkailun kehittämishankkeet vauhdittuisivat nopean junaliikenteen ansiosta. Junayhteyden jatkaminen Ouluun olisi tärkeää alueidemme yhteistyön kehittymisen kannalta suorien lentoyhteyksien puuttumisen vuoksi. Yhteys hyödyttäisi myös Äänekosken pohjoispuolista Keski-Suomea, jonka tulevaisuudesta Pihtiputaan kunnanjohtaja Erkki Nikkilä oli kirjoituksessaan 9.3. aiheellisesti huolissaan.

Kannustan maakunnan toimijoita edistämään voimakkaasti näitä hankkeita kaikissa yhteyksissä. Mitä aiemmin hankkeet saadaan vireille virallisiin asiakirjoihin, kuten radan varrella olevien kuntien esityksiin valtioneuvostolle ja Keski-Suomen kärkihankkeisiin, sitä nopeammin ne saadaan toteutetuksi, vaikka aikaa lopulta kuluisikin useita vuosia/vuosikymmeniä.

Sanotaan, että ihmisillä pitää olla unelmia. Tehdään näistä hankkeista keskisuomalaisten yhteinen unelma ja toteutetaan se.

PETRI NEITTAANMÄKI
maakuntavaltuutettu (kesk.)
Jyväskylä



Hallituksen EU-strategia petti jälleen

2007-12-15

Pääministeri Matti Vanhanen moitti 8.12. järjestetyssä keskustan puoluevaltuuskunnan kokouksessa kovin sanoin niitä, jotka olivat vaatineet Etelä-Suomen 141-tuen jatkumisen kytkemistä EU:n perussopimusten uudistamiseen. Vanhanen kiitteli saavutettua neuvottelutulosta ja muistutti, että ratkaisu on pitkäkestoisempi kuin aiemmin. Vanhanen korosti, ettei pienen maan pidä laittaa elintärkeitä etujaan koskaan joko tai -kysymyksenä muiden ratkaistaviksi.

Mielestäni hallitus lähti 141-neuvotteluihin väärällä strategialla ja tulos on sen mukainen.

Tukiratkaisu on kylläkin kuuden vuoden mittainen, mutta huonompi kuin koskaan. Tuki jatkuu seuraavan neljän vuoden ajan lähes nykyisellä tasolla, mutta sen jälkeen pudotus on todella jyrkkä erityisesti sika- ja siipikarjatalouden osalta. Vuoden 2013 jälkeisestä ajasta ei ole sovittu vielä mitään. Näin epävarmassa tilanteessa investointien tekeminen on viljelijöille hyvin vaikeaa.

EU:n Lissabonin sopimuksella uudistetaan unionin perussopimukset kokonaisuudessaan. Kun uuden sopimuksen liitteeksi kootaan kunkin jäsenmaan alkuperäiset liittymisasiakirjat, tarjoutui Suomelle mitä luontevin tilaisuus korjata kehnoon liittymissopimukseensa sisältyvä puute 141-tuen osalta. Tämä mahdollisuus jätettiin kuitenkin käyttämättä.

”Koplauksen” vastustajat ovat sanoneet, ettei toisiinsa kuulumattomia asioita pidä kytkeä toisiinsa. On totta, että liittymissopimuksemme mukaan komissio päättää yksiselitteisesti Suomen 141-tuesta. Mutta juuri tähän asiantilaan olisi tarvittu muutos. Kun liittymissopimustamme olisi täsmennetty siten, että Suomi olisi saanut yksiselitteisen oikeuden maksaa kansallista tukea jatkossakin, komission kanssa ei olisi tarvinnut tämän jälkeen neuvotella enää koskaan koko asiasta.

Pidän täysin selvänä, että tällainen vaatimus olisi mennyt huippukokouksessa läpi, sillä kaikki unionin jäsenmaat halusivat saada perussopimusten uudistamisen päätökseen. Juuri tämän vuoksi Iso-Britannian, Puolan ja Italian erityisvaatimukset hyväksyttiin. Kun Suomi ei mitään vaatinut, se ei myöskään mitään saanut.

Vanhasen mukaan neuvoteltu ratkaisu oli myös linjassa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan linjan kanssa. ”Kun ylituotantoa oli syntynyt, siihen oli pakko reagoida. Markkinoiden reiluudesta huolehtiminen on komission ydintehtävä”, hän perusteli.

Miksi EU:n ylituotannon leikkaaminen tehdään aina ensimmäisenä Suomessa? Näin tapahtui ensin sokerin osalta ja nyt sika- ja siipikarjatalouden. Ilmeisesti siksi, että komissiossa tiedetään, että Suomi on valmis suostumaan helposti miltei kaikkeen mahdolliseen, mitä sen taholta esitetään.

Euroopan unioni on laajentunut viime vuosina voimakkaasti ja laajentumisen on tarkoitus jatkua edelleen. Nykyisenkaltainen EU on aivan toisenlainen kuin se unioni, johon Suomi vuoden 1995 alusta liittyi. Kaikki unionin jäsenmaat ajavat omia kansallisia intressejään, tarvittaessa tiukastikin, jos ne ovat uhattuna.

Jos Suomen tahti ei pian muutu, ajaudumme entistä pahemmin EU:n reunavaltioksi, jonka maaseutu autioituu, maakunnat tyhjentyvät ja väestö keskittyy yhä enemmän kasvukeskuksiin. Hallituksen ja erityisesti sitä johtavan pääministerin on terästäydyttävä.

PETRI NEITTAANMÄKI
YTM, erityisavustaja (kesk.)
Jyväskylä


Jyväskylän Energia kiskoo jälleen

2007-11-30

Jyväskylän Energian tuoreessa asiakaslehdessä kerrotaan, että vesi- ja jätevesimaksujen hintoihin on tulossa tarkistuksia. Keskimääräinen korotus on 7 prosenttia. Nousu painottuu perusmaksuihin, käyttömaksujen eli vesi- ja jätevesimaksujen korotus on keskimääräistä korotusta pienempi.

Vaikka seitsemän prosenttiakin on paljon, se kuulostaa maltilliselta siihen verrattuna, mitä perus- ja käyttömaksuille on kokonaisuudessaan neljän vuoden aikana tapahtunut.

Jyväskylän Vesilaitoksen asiakastiedotteen (marraskuu 2003) mukaan vuoden 2004 vesimaksu oli 1,20 euroa/m3 ja jätevesimaksu 1,40 euroa/m3. Yhden huoneiston pientalojen ja asuinkiinteistöjen, joissa oli 15-20 mm:n vesimittari, perusmaksu oli 5,80 euroa/kk sisältäen arvonlisäveron.

Nykyisin perusmaksuja on kaikkiaan kolme: vedelle, jätevedelle ja sadevedelle kullekin omansa. Perusmaksut ovat vielä tänä vuonna veden ja jäteveden osalta 3,23 euroa/kk ja sadeveden osalta 1,61 euroa eli yhteensä 8,07 euroa/kk. Viimeksi mainittu, hulevesimaksunakin tunnettu, ilmestyi laskuihimme äskettäin uutena perusmaksuna. Nyt sitäkin ollaan korottamassa reippaasti.

Uudet perusmaksut ovat ensi vuoden alusta asuinpientaloissa ja vastaavissa veden ja jäteveden osalta 4,58 euroa/kk ja sadeveden osalta 2,29 euroa/kk eli yhteensä 11,45 euroa/kk. Korotus nykyiseen tilanteeseen nähden on 41,9 prosenttia. Vuoden 2004 hintoihin verrattuna nousua tapahtuu peräti 97,4 prosenttia.

Yhtä huoneistoa suuremmissa asuinkiinteistöissä, joissa on alle 20 mm:n vesimittari, uusi veden ja jäteveden perusmaksu on 7 euroa/kk ja sadeveden 3,50 euroa/kk. Näin muodostuva yhteensä 17,50 euron kuukausittainen perusmaksu on peräti 201,7 prosenttia korkeampi kuin neljä vuotta sitten.

Ensi vuoden alusta käyttömaksut ovat veden osalta 1,48 euroa/m3 ja jäteveden osalta 1,72 euroa/m3, joten niissä on tapahtunut nousua neljässä vuodessa yhteensä 23,1 prosenttia.

Jyväskylän Energian hinnoittelussa tuntuu olevan vain mielikuvitus rajana. Siirrytäänkö seuraavaksi kuutiolaskutukseen myös räystäissämme virtaavan sadeveden osalta?

Jyväskylän Energian kiskurihinnoittelu tulisi saada pikaisesti kuriin, sillä Keljonlahden ylimitoitetun, varovaisesti arvioiden jopa 300 miljoonaa euroa maksamaan tulevan, voimalaitoksen rakentaminen tulee lisäämään kaukolämmön ja sähkön hintaa päinvastaisista vakuutteluista huolimatta.

Mitähän kuluttajavirastossa oikein puuhastellaan, kun Jyväskylän Energian tilannetta ollaan lehtitietojen mukaan "seurattu mielenkiinnolla" jo useita vuosia? Olisiko jo aika tehdä jotakin?

PETRI NEITTAANMÄKI
kaupunginvaltuutettu (kesk.)
Jyväskylä


Suomen EU-politiikkaan tarvitaan suunnanmuutos

2007-10-27

Suomen liittymistä Euroopan unioniin perusteltiin aikoinaan muun muassa sillä, että meidän pitää päästä mukaan niihin pöytiin, joissa meitä koskevia päätöksiä tehdään. Pöytiin päästiin, mutta niissä on istuttu sittemmin hiljaa. Suomen EU-politiikka on ollut ponnetonta koko jäsenyytemme ajan.

Ajankohtainen - liittymissopimuksemme artiklaan 141 liittyvä - ongelma on seurausta sopimuksemme ehdoista. Suomi ei saanut jäsenyysneuvotteluissa läpi tavoitettaan uudesta EU:n pohjoisen maatalouden tukijärjestelmästä, jolla olisi korvattu erityisolosuhteistamme aiheutuvat ongelmat. Kehnon sopimuksen tueksi jouduttiin rakentamaan ”kansallinen tukipaketti”, jotta unioniin liittyminen tuli ylipäätään mahdolliseksi. Tähänkin tarvittiin komission lupa. Liittymissopimukseen kirjattiin artiklat 141 ja 142.

142-artiklassa sanotaan, että ”komissio myöntää” Suomelle oikeuden maksaa kansallista tukea vaikeista luonnonolosuhteista kärsiville keskisen ja pohjoisen Suomen viljelijöille. 141-artiklassa puolestaan todetaan, että komissio ”voi myöntää” Suomelle oikeuden tuen maksamiseen eteläisen Suomen viljelijöille, jos EU-jäsenyyteen sopeutumisessa ilmenee vakavia vaikeuksia.

141-artiklan tulkinnasta on jouduttu riitelemään EU:n komission kanssa muutaman vuoden välein. Komissio tulkitsi jo alun pitäen 141:n siirtymäkauden tueksi, joka on aleneva. Ongelma ei koske vain eteläistä Suomea, sillä aina kun 141-tukea on leikattu, myös 142-tukeen on kajottu kansallisesti, jotta tuotantoerot eivät kasvaisi maan sisällä kohtuuttoman suuriksi. Tämän vuoksi onnistuminen 141-neuvotteluissa on kohtalon kysymys ajatellen koko Suomen maataloutta.

Euroopan unionin perussopimuksia on täydennetty koko sen historian ajan vaiheittain. Lähiaikoina allekirjoitettavassa Lissabonin sopimuksessa on kysymys kokonaisuudistuksesta, jonka liitteeksi jokaisen jäsenmaan alkuperäiset liittymissopimukset ja niille hyväksytyt poikkeukset kootaan. Sopimuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2009 alusta, jos kaikki jäsenmaat ratifioivat sen.

Kun 141-artiklan tulevaisuus on Suomelle elintärkeä, on ollut hyvin hämmästyttävää seurata, miksi Suomen hallitus ei kytkenyt sitä EU:n perussopimusten uudistamiseen jo Lissabonin huippukokouksessa. Tätä vaativat muun muassa Suomen EU-jäsenyysneuvotteluiden aikainen pääministeri Esko Aho sekä europarlamentaarikko Hannu Takkula. Miksi esitykseen ei tartuttu?

On sanottu, että kysymys on erillisistä asioista: perussopimusten uudistamisesta neuvotellaan hallitusten välisesti, kun taas 141-tuesta komission kanssa. Näin onkin vielä nyt, mutta juuri sen vuoksi vaatimus Suomen jäsenyysehtoihin sisältyvän puutteen korjaamisesta olisi tullut iskeä pöytään.

Kun kaikilla unionin jäsenmailla oli voimakas tahtotila saada perussopimusten uudistaminen valmiiksi, ei kukaan olisi asettunut vastustamaan Suomen vaatimusta maksaa jatkossakin omasta budjetistaan tukea eteläisen Suomen maanviljelijöilleen. Tällaisella lisäpöytäkirjalla olisi vain täydennetty Suomen liittymissopimusta. Säännöllisesti toistuva kinastelu komission kanssa olisi päättynyt.

Suomen hallitus kantaa raskaan vastuun siitä, että tämä mahdollisuus jätettiin käyttämättä. Vaikka 141-tuelle saataisiinkin vielä jatkoaika, itse ongelmaa se ei poistaisi. Riitely komission kanssa tuen suuruudesta ja sen kestosta jatkuisi tulevinakin vuosina, eikä mitään varmuutta olisi. Perussopimuksen kaataminen sen allekirjoittamisen jälkeen synnyttäisi Suomelle puolestaan paljon muita ongelmia.

Suomen on terästettävä EU-politiikkaansa ja luovuttava äänettömän yhtiömiehen roolistaan. Se ei ole tuottanut tulosta, kuten on nähty.

PETRI NEITTAANMÄKI
YTM, erityisavustaja
Jyväskylä


Neittaanmäki Takkulan erityisavustajaksi

2007-06-01

Euroopan parlamentin jäsen Hannu Takkula on valinnut uudeksi erityisavustajakseen yhteiskuntatieteiden maisteri Petri Neittaanmäen. Tehtävä alkaa 1.9.2007.

Takkula on yksi Suomen 14:sta edustajasta Euroopan parlamentissa. Takkula kuuluu muiden Suomen Keskustan edustajien tavoin Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään, ALDE:een (Alliance of Liberals and Democrats for Europe).

Takkula toimii kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan varapuheenjohtajana. Valiokunta vastaa Euroopan unionin koulutuspolitiikasta, audiovisuaalialan toimintalinjoista sekä tietoyhteiskunnan kulttuuri- ja koulutusnäkökohdista. Myös nuorisopolitiikka, urheilua ja vapaa-aikaa koskevan politiikan kehittäminen, tiedotusta ja tiedotusvälineitä koskeva politiikka, kulttuuri- ja koulutusalan yhteistyö kolmansien maiden kanssa sekä suhteet kansainvälisiin järjestöihin ja instituutioihin kuuluvat valiokunnan työhön.

Takkula toimii myös varajäsenenä kansainvälisen kaupan valiokunnassa ja ihmisoikeuksien alivaliokunnassa. Lisäksi Takkula toimii suhteista Australiaan ja Uuteen-Seelantiin vastaavan valtuuskunnan jäsenenä sekä suhteista Israeliin vastaavan valtuuskunnan varajäsenenä.

Petri Neittaanmäki toimi Suomen Keskustan kansanedustajana 1999-2007. Neittaanmäki toimii edelleen monissa luottamustehtävissä. Hän on Jyväskylän kaupunginvaltuuston ja Keski-Suomen maakuntavaltuuston jäsen, Jyväskylän Seudun Kehittämisyhtiö Jykes Oy:n varapuheenjohtaja, Rautaruukki Oyj:n ja Keski-Suomen Osuuspankin hallintoneuvoston jäsen sekä Keskimaa Osk:n edustajiston jäsen.

Lisätietoja:

Hannu Takkula, puh. 0400 203 300, Petri Neittaanmäki, puh. 040 553 8245


Laatikaisen linja voitti

2007-03-31

Päätoimittaja Erkki Laatikainen analysoi palstallaan 31.3. eduskuntavaalitulosta Keski-Suomessa. Vaalin tulos tuntuu olevan päätoimittajan mieleen, nousivathan eduskuntaan nyt uusina lehden palstoilla myönteisessä tuulessa purjehtineet, kotirintamalle puolestaan siirtyivät monissa tilanteissa Laatikaisen kanssa eri linjoilla olleet. Laatikaisen kirjoitus antaa aiheen muutamaan huomioon.

Erkki Laatikainen on tehnyt pitkän ja arvostetun uran lehtimiehenä. Laatikainen on ollut aina voimakas kannanottaja, mielipiteen muokkaaja ja poliittinen toimija. Laatikaisen heikkoutena on kuitenkin pidetty sitä tosiasiaa, että ellet ole hänen puolellaan, olet häntä vastaan. Tämän me monet politiikan toimijat olemme saaneet viime vuosina karvaasti kokea.

Jyväskylän kaupunginjohtajavalinnassa päätoimittaja Laatikainen teki kaikkensa estääkseen Kalevi Olinin (sd.) valinnan kaupungin johtoon. Lehden pääkirjoituksissa, uutissivuilla ja Laatikaisen omissa kirjoituksissa mustamaalattiin surutta kaupungin omaa pitkäaikaista kaupunginvaltuutettua, syyllistyen jopa ikärasismiin. Valituksi tulikin mustana hevosena entisaikojen tyyliin Laatikaisen suosikki Markku Andersson (kok.), joka on saanut lehden jakamattoman palstatilan käyttöönsä.

Kansanedustaja Ahti Vielmaa (kok.) Laatikainen pudotti koko sen neljän vuoden jakson, jonka Vielma ahkeroi eduskunnassa. Minkäänlaista myönteisyyttä ei Laatikainen Vielman työskentelyssä nähnyt. Elämänkokemukselle ja asiantuntemukselle ei annettu mitään arvoa. Piti saada nuorempia voimia ja naisia. Laatikaisen kirjoittelu sai surkuhupaisia, jopa pakkomielteen omaisia piirteitä.

Omalta osaltani aistin jo pitkään, ettei Laatikainen tue uudelleenvalintaani. Laatikainen rakensi keskustan osalta asetelman, joka oli minulle epäedullinen. Mauri Pekkarinen ja Aila Paloniemi nostettiin ministerisarjaan, Anne Kalmaria ja Lauri Oinosta Laatikainen tuki aluepoliittisin perustein: Jyväskylän ulkopuolinen edustajuus oli turvattava.

Myönnän, että saan osittain kiittää Erkki Laatikaista nousustani eduskuntaan vuoden 1999 vaaleissa. Monet ovat kuitenkin sanoneet: ”Ei Laatikainen sinua silloinkaan aidosti tukenut, halusi vain kiusoitella Pekkarista”.

Olipa niin tai näin, on totta, että en ole pitänyt Jyväskylän ja Korpilahden välistä liitosta tarpeellisena. Olen puolustanut korpilahtelaisten kansanäänestyksessään ilmaisemaa mielipidettä, mitä Laatikainen on vähätellyt. En ole myöskään kannattanut Jyväskylän Keljonlahden uhraamista voimalaitokselle, koska toinen voimalaitosyksikkö voitaisiin sijoittaa helposti nykyiselle voimalaitostontille Rauhalahteen. Tämä olisi myös jyväskyläläisten veronmaksajien edun mukaista.

Jälkimmäiseen liittyen Jyväskylän Energian entinen työntekijä levitti toistuvasti valheellista tietoa jyväskyläläisten kansanedustajien motiiveista. Kun lehti ei kirjoituksiin puuttunut, jäi kansanedustajien yhteinen vastine ja Laatikaisen mainitsema tutkintapyyntö ainoaksi mahdollisuudeksi puuttua asiaan. Ja valheelliseksi vihjailuksihan viranomainen kirjoittelun totesi.

En ole myöskään kannattanut Keski-Suomen Osuuspankin konttoriverkoston harventamista puoleen nykyisestä, mitä Laatikainen on pankin hallituksen puheenjohtajana ajanut. Äskettäin Gebhard-mitalilla palkittu päätoimittaja unohti jostakin syystä mainita tämän vastustamieni asioiden joukosta. Laatikaisen toimet ovat täydessä ristiriidassa osuustoiminnan isän periaatteiden kanssa.

Eduskuntavaalien tulos osoittaa, että Erkki Laatikaisen vaikutusvalta on merkittävä. Myönnän aliarvioineeni sen. Olen kuitenkin ajatellut, että politiikassa on toimittava sen puolesta, mitä pitää oikeana. Tämä on mielestäni ainoa kestävä toimintalinja myös tulevaisuutta silmälläpitäen.

”On aika tulla, on aika johtaa ja on aika mennä”, kirjoitti Laatikainen palstallaan 28.10.2000 silloisesta keskustan puheenjohtajasta Esko Ahosta. Neuvo on hyvä myös Laatikaiselle itselleen.


Neittaanmäki jatkaa Rautaruukin hallintoneuvostossa

2007-03-23

Rautaruukki Oyj:n yhtiökokous valitsi 20.3.2007 hallintoneuvostoon vuoden mittaiseksi toimikaudeksi uudelleen puheenjohtajaksi Turo Bergmanin ja varapuheenjohtajaksi Jouko Skinnarin.

Jäseniksi valittiin uudelleen Heikki Allonen, Inkeri Kerola, Miapetra Kumpula-Natri, Petri Neittaanmäki, Markku Tynkkynen, Tapani Tölli sekä Lasse Virén.

Lisätietoja:

Sakari Tamminen, toimitusjohtaja, puh 020 592 9075

Tiina Bäckman, lakiasiainjohtaja, puh 020 592 9068


Keljonlahden harharetkeltä pian takaisin

2007-01-24

Aarre Päri jatkoi sohimistani Keskisuomalaisen puheenvuorot-palstalla 24.1.2007. Tällä kertaa aiheena olivat vesimaksut.

On totta, että Jyväskylän Veden myynti Jyväskylän Energialle hyväksyttiin aikoinaan kaupunginvaltuuston kokouksessa lähes yksimielisesti. Kaupunginvaltuutettu Kauko Tuupainen (spd.) vahvisti asian äskettäin omassa kirjoituksessaan Suur-Jyväskylän Lehdessä, muistaen tuoda esille myös oman kantansa.

Kaupunginvaltuuston enemmistö luotti tuolloin kaupunginhallituksen asiassa tekemään valmisteluun. Kuuluin tuohon enemmistöön. Sittemmin olen joutunut kyseenalaistamaan kaupunginhallituksen valmistelutyön useammassakin energia-asioihin liittyvässä kysymyksessä. Vesimaksujen korotuksista en ole ollut päättämässä.

Energiaseminaari, johon Päri kirjoituksensa lopussa viittasi, oli ohjelmaltaan korkeatasoinen. Saamani tiedon mukaan myös Jyväskylän Energian edustajat oli kutsuttu tilaisuuteen alustajiksi, mutta he olivat kieltäytyneet. Tämä oli valitettavaa, sillä laajaa osallistujajoukkoa olisi kiinnostanut tietää, miksi Keljonlahdelle kaavaillun, jopa 250 miljoonaa euroa maksavan, voimalaitoksen rakentaminen olisi veronmaksajien etujen mukaista.

Maalaisjärkikin sanoo, että jos Jyväskylän Veden tapauksessa Pärinkin mainitsema pöyristyttävä 150 miljoonan euron kauppahinta maksatetaan takaisin kuluttajilla kohoavina veden ja jäteveden hintoina, vastaavasti Keljonlahti-ratkaisussa sähkön ja lämmön hinnat tulevat kohoamaan. Päällekkäisen ylikapasiteetin rakentaminen on kallista.

Keljonlahti-ratkaisun valmistelun röyhkeyttä kuvaa hyvin se, ettei varsinaista investointi-päätöstä olla edes tuomassa kaupunginvaltuuston päätettäväksi, vaikka niin on aiemmin luvattu. Investointi-päätöksen on tekemässä perustettu Jyväskylän Voima Oy. Valtuuston päätettäväksi on ajateltu tuoda ainoastaan yhtiön lainan takaus. Valtuutettu Esa Salokorpi (kok.) on tehnyt asian korjaamiseksi ansiokasta työtä, ja toivon menestystä hänen ponnisteluilleen.

Keljonlahden voimalaitoksen vaihtoehto on Rauhalahden voimalaitoksen kehittäminen hallitusti ja riskittömästi maan parhaimman energiaosaajan kanssa. Ensimmäisessä vaiheessa tehostettaisiin energiankäyttöä toteuttamalla savukaasupesuri, sen jälkeen rakennettaisiin mahdollinen jätekattila ja vasta vuonna 2015 uusi voimalaitosyksikkö. Tuotto ja investoinnit jakautuisivat tarjotulla 50-50 periaatteella Jyväskylän Energian ja Fortumin kesken, edullinen energia kuluttajille olisi turvattu kauas tulevaisuuteen.

Pärin vuodatus osoittaa hänen olevan edelleen katkera aiemman kirjoittelunsa jälkipuinnista, jonka yhteydessä Jyväskylän kihlakunnansyyttäjä Juha Parmio katsoi ratkaisussaan 26.9.2006 "selvitetyksi, että Päri on esittänyt kansanedustajista valheellisen vihjauksen".

Itse puolustan jatkossakin lujasti veronmaksajien etua, jotta Keljonlahden harharetkeltä olisi vielä paluuta järjen tielle.

PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja (kesk.)
Jyväskylä



Linjan vetoa on ilmestynyt!

2007-01-21

Petri Neittaanmäen uusi kirja Linjan vetoa on ilmestynyt. Kirjaa on saatavissa Keski-Suomen kirjakaupoista. Sitä voi myös tilata tästä. Kirjan esipuhe on luettavissa täältä.

Kirjan takakannen teksti on seuraava:

Suomen Keskusta nousi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi ja palasi hallitusvastuuseen kahdeksan vuoden tauon jälkeen.

Vaalikauden alkua väritti pääministeri Anneli Jäätteenmäen dramaattinen ero ja uuden hallituksen nimittäminen Matti Vanhasen johdolla.

Linjan vetoa kuvaa jyväskyläläisen kansanedustaja Petri Neittaanmäen havaintoja 2003–2006 politiikan polttopisteessä.

Neittaanmäki ottaa rohkeasti kantaa sekä sisä- että ulkopolitiikan kysymyksiin ja suhtautuu välillä kriittisesti myös oman puolueensa toimintaan.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin käytäessä Neittaanmäellä on selkeät tavoitteet:

"Valtion kohentunutta taloustilannetta hyödyntäen on jatkettava erityisesti pienituloisten eläkeläisten, opiskelijoiden ja lapsiperheiden taloudellisen aseman parantamista."

"Ulkopolitiikan saralla Lähi-idän tilanne on osoittanut, että elämme edelleen levottomassa maailmassa Urho Kekkosen sanoja käyttääkseni. Sotilaallinen liittoutumattomuutemme on osoittautunut viisaaksi ratkaisuksi, ja se tulee säilyttää myös näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa."


Tavoitteiden saavuttamiseksi Neittaanmäki pitää suorastaan välttämättömänä, että keskusta voi jatkaa hallituksessa tulevallakin vaalikaudella.

ISBN 978-951-98171-3-2



Jyväskylän Energia ryövää asiakkaitaan

2007-01-07

Keskisuomalainen on palvellut viime aikoina kiitettävästi kuluttajia julkaisemalla 29.12.2006 vertailututkimuksen veden ja jäteveden hinnoista eri puolilla Suomea. Lisäksi pääkirjoituksessa 7.1. tuomittiin aivan oikein Jyväskylässä harjoitettu hinnoittelupolitiikka.

Jyväskylän Energia on nostanut toistuvasti veden ja jäteveden hintaa sen jälkeen, kun Jyväskylän Vesi myytiin sille raskaaseen ylihintaan. Kaupunki omistaa 100 prosenttisesti Jyväskylän Energian, jolle se lainasi samassa yhteydessä rahaa kovalla korolla, jotta yhtiö kykeni suoriutumaan vaaditusta kauppahinnasta. Nyt kiskurikorkoa ja lainaa maksatetaan takaisin tavallisilla kuluttajilla ja yrityksillä piiloverotuksen muodossa kohoavina veden, sähkön ja lämmön hintoina.

Kirjoitin samasta asiasta Suur-Jyväskylän Lehdessä jo 17.5.2006, jossa käsittelin laajemmin Jyväskylän energiaratkaisuja.

Jyväskylän kaupungin politiikka on muuttunut viime vuosina röyhkeäksi monopoliaseman hyväksikäytöksi. Kuluttajat voivat kilpailuttaa nykyisin perussähkön, mutta eivät veden hankintaa, eivätkä käytännössä kaukolämpöäkään, kun ovat kerran liittymän ottaneet.

Jyväskylän Energian hinnoittelussa tulisi käymään täsmälleen samalla tavalla kaukolämmön osalta, jos Keljonlahdelle kaavailtu suurvoimala toteutetaan. Epätarkoituksenmukaisen ylikapasiteetin rakentaminen on kallista. On arvioitu, että lämmöntuotannon kustannukset nousisivat merkittävästi nykyisestä, mutta tästähän ei monopoliasemassa olevan toimijan tarvitse välittää. Jopa 250 miljoonan euron jätti-investointi maksatettaisiin takaisin jälleen kerran kuluttajilla.

Jyväskylän Energian hallitus on delegoinut hintojen nostamisesta päättämisen toimitusjohtajalleen välttääkseen itse vastuunkannon hinnankorotuspäätöksistä. On hyvä muistuttaa, että se voi myös siirtää tuon päätösvallan takaisin itselleen ja korjata kohtuuttomia ratkaisuja. Niin tuskin tulee kuitenkaan tapahtumaan, joten valtiovallan on puututtava veden hinnoitteluun samalla tavalla kuin aiemmin puututtiin energiayhtiöiden siirtoverkkojen ylihinnoitteluun, kuten pääkirjoituksessa todettiin. Monopoliasemassa olevien tahojen piiloverotusta ei tule sallia missään muodossa.

Olen edellyttänyt lisäksi puolueettomia vertailevia laskelmia Jyväskylän seudun lämmöntuotannon vaihtoehdoista. Niitä ei ole suostuttu tekemään. Nähtäväksi jää, mikä on kaupunginvaltuustolle 30.10.2006 jättämäni savukaasupesurin rakentamista Rauhalahteen koskevan aloitteeni kohtalo. Sen on allekirjoittanut yli 20 kaupunginvaltuutettua. Jopa kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on ihmetellyt, miksi Jyväskylästä ei ole kuulunut tukihakemusta hankkeen toteuttamiseksi. Hänen ministerikaudellaan vastaavia hankkeita on tuettu eri puolilla maata. Savukaasupesurilla voitaisiin tuottaa enemmän energiaa nykyisessä voimalaitoksessa ympäristöä säästäen, mutta tämä ei tunnu sopivan Keljonlahti-vaihtoehtoa härkäpäisesti ajavien pirtaan.

Toivon, että edes julkisuuteen saatettaisiin arviot kaukolämmön kuluttajahinnoista eri tuotantovaihtoehdoissa. Vastaukset tulisi kerätä sekä Jyväskylän Energialta, Fortumilta että Vattenfallilta. Liikesalaisuuden verhon taakse piiloutuminen ei ole kestävä perustelu miltään taholta, sillä kysymys on meidän asiakkaiden rahoista.


Korpilahti-kysymys yhä avoin

2007-01-07

Puhe Korpilahdella, Saakosken Suojakalliolla 7.1.2007.

Arvoisa ministeri, hyvät tilaisuuden järjestäjät, arvoisat kuulijat,

Oma näkemykseni vireillä olevaan Korpilahden kunnan ja Jyväskylän kaupungin liitoshankkeeseen perustuu voimassa olevaan lakiin sekä alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen kannanottoihin.

Kuntajakolaissa edellytetään yksiselitteisesti, että kuntajaon muutoksen tulee edistää kuntien alueellista eheyttä ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta. Tällä tarkoitetaan muun muassa yhteistä rajaa. Tämän lisäksi kuntajakolain yleisistä edellytyksistä tulee minimissään täyttyä yhden, jotta muutos voidaan toteuttaa. Kuntaliitos ei ole mahdollinen, jos nämä vähimmäisvaatimukset eivät täyty.

Manninen on tuonut Jyväskylän ja Korpilahden liitoshankkeen osalta esiin alusta lähtien (muun muassa Keskisuomalainen 10.12.2005) sen tosiseikan, ettei liitos täytä mainittuja kuntajakolain edellytyksiä. Manninen kirjoitti vielä Vekkarissa 7.9.2006: "Olen johdonmukaisesti katsonut, että kuntaliitos ilman yhteistä rajaa ei ole nykyisen kuntajakolain mukaan mahdollista eikä se ole muutoinkaan tarkoituksenmukaista. Tämän kannan olen myös Jyväskylän ja Korpilahden kuntien edustajille todennut tavatessani heitä 12.1.2006."

Nyt käsittelyssä oleva liitoshanke on kerta kaikkiaan omituinen hanke. Yhteisen rajan puuttumisen lisäksi kuntien yhdyskuntarakenteen yhteensopimattomuus on kiistaton tosiasia.

Korpilahden pinta-ala (794,6 neliökilometriä) on noin kuusi kertaa Jyväskylää (136,9 neliökilometriä) suurempi. Kun Jyväskylässä asuu 789 asukasta neliökilometrillä, Korpilahdella vastaava luku on 8,1.

Edellä olevien lukujen valossa olen rohjennut väittää, ettei Korpilahti "muodostaisi luontevaa Jyväskylän kaupunginosaa".

Myös alueellisen eheyden edellytys on laajempi käsite kuin yhteinen raja, jota on yritetty tässä tapauksessa järjestää keinotekoisesti joko Muuramen tai Jyväskylän maalaiskunnan kautta. Asian tätä puolta valotti Keskisuomalaisessa 11.1.2006 sisäministeriön ylitarkastaja Anu Hernesmaa:

"Kunnan aluetta ei voida vielä pitää ehyenä, vaikka se olisikin rajojen perusteella yhtenäinen. Yhtenäisenkin alueen eheyttä voivat rikkoa muun muassa vesistöt, alueen epätarkoituksenmukainen muoto tai mutkittelevat rajat."

Korpilahden kunnanvaltuusto päätti alun perin selvittää kolme vaihtoehtoa. Esillä oli Jyväskylään liittymisen ohella yhteistyön syventäminen Muuramen kanssa ja kunnan jatkaminen itsenäisenä. Selvitysmies Jussi-Pekka Alasen ammattitaitoa ei varmasti kukaan kiistä, mutta sanonta "rahalla saa, mitä tilaa" pätee tähänkin tapaukseen. Sen jälkeen kun Jyväskylä ryhtyi selvityksen maksumieheksi (sisäministeriö ei tähän suostunut), ryhdyttiin selvittämään vain Jyväskylään liittymistä.

Ministeri Mannisen lausunto, ettei tällainen "kuuluu hyvään hallintotapaan" onkin perusteltu. "Kuntaliitoksia tehtäessä kaikki vaihtoehdot tulee selvittää ennen päätöksiä", kuten Manninen on todennut (Koillis-Häme 4.9.)

Kansanvallan kannalta oli kuitenkin hienoa, että Korpilahdella päädyttiin järjestämään liitoksesta kansanäänestys. Vaikka Suomessa toimii edustuksellinen demokratia, kansanäänestyksen järjestäminen on perusteltua erityisesti silloin, kun äänestäjät eivät ole tienneet esimerkiksi kunnallisvaalien alla kuntaliitosasian tulevan vaalikauden aikana ajankohtaiseksi.

Kansanäänestyksen tulos oli suorastaan murskaava Jyväskylä-liitokselle: 57,9 prosenttia kuntalaisista kannatti jotakin muuta vaihtoehtoa kuin Jyväskylään liittymistä ja vain 42,1 prosenttia liitosta. 63,8 prosentin äänestysaktiivisuus oli myös korkeampi kuin Korpilahdella vuoden 2004 kunnallisvaaleissa, jossa se oli 60,7 prosenttia.

Korpilahden kunnanvaltuusto olisi voinut jättää neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämättä, jos se olisi halunnut päättää kuntaliitoksesta sille annettua valtakirjaa käyttäen. Kun äänestys kuitenkin päädyttiin järjestämään, on selvää, että demokratiassa sen tulosta olisi tullut kunnioittaa. Näin ei kuitenkaan menetelty. Jyväskylän kaupunginvaltuustossa, jossa myös toimin, vastustin kuitenkin liitoksen hyväksymistä yhdessä muutamien muiden kanssa, mutta jäimme selvään vähemmistöön.

Seuraavaksi on hallinto-oikeuden vuoro ottaa asiaan kantaa. Kuten olen edellä perustellut, mielestäni liitoshanke on selkeästi kuntajakolain sekä kirjaimen että sen hengen vastainen. Miksi tällaista hanketta sitten viedään eteenpäin?

Joukko Jyvässeudun kunnallispoliitikkoja ja virkamiehiä, taisipa mukana olla jokunen päätoimittajakin, omaksuivat hallituksen käynnistämään kunta- ja palvelurakenneuudistukseen sen kannan, että kaikki Jyvässeudun kunnat tulisi liittää yhteen. Kun kuntien asukkaat ja poliittiset päättäjät eivät ole tätä hyväksyneet, yritetään hanketta viedä eteenpäin Korpilahden kautta. Lumipalloefektiä ei ole tosin vieläkään näkyvissä.

Itse en kannata tällaista kehitystä. Elämää on ja mielestäni pitääkin olla myös Jyväskylän ulkopuolella. Kuntaliitoksia toki voidaan, ja niitä pitääkin tehdä, jos siitä on selvästi etua. Esimerkiksi Jyväskylän ja Jyväskylän maalaiskunnan yhdistyminen olisi strategisesti järkevää. Niiden osalta myös lainsäätäjän tahto alueellisesta eheydestä ja yhdyskuntarakenteen toimivuudesta toteutuisi kirkkaasti.

Edellä olevan perusteella toivon, että hallinto-oikeuden käsittelyn jälkeen Korpilahdellakin vielä järki voittaisi. Kunnalla on kaikki edellytykset jatkaa myös itsenäisenä, jos vain tahtoa ja rohkeutta on riittävästi. Jos kuntaliitokseen päätetään kuitenkin lopulta mennä, luontevin kumppani olisi Muurame, ja täällä eteläisessä osassa Jämsä. Tästä ei pitäisi olla kenelläkään asioista perillä olevalla epäselvyyttä.

Kävipä asiassa lopulta niin tai näin, uskon että korpilahtelaiset selviytyvät. Itse jaksan kuitenkin vielä uskoa kaavailtua parempaan lopputulokseen.


Tarkkuutta uutisointiin

2006-12-18

Väli-Suomen lehdet, Keskisuomalainen mukaan lukien, uutisoivat 16.12. tilastot kansanedustajien kuluvan vaalikauden puheista ja valtiopäivätoimista. Muissa lehdissä (Ilkka, Karjalainen, Savon Sanomat) tilastot olivat täydelliset, mutta Keskisuomalaisessa julkaistun tilaston yhdestä sarakkeesta oli pudonnut 14 kansanedustajan, allekirjoittanut mukaan lukien, valtiopäivätoimet kokonaan pois.

Puuttuvat tiedot olivat muiden lehtien mukaan seuraavat: Ilkka Kanerva, kok. 5, Lasse Viren, kok. 25, Johanna Sumuvuori, vihr. 10, Mikaela Nylander, r. 52, Mika Lintilä, kesk. 5, Petri Neittaanmäki, kesk. 121, Timo Kalli, kesk. 4, Arto Seppälä, sd. 67, Tuula Väätäinen, sd. 15, Jere Lahti, kok. 2, Mari Kiviniemi, kesk. 4, Lasse Hautala, kesk. 32, Heli Paasio, sd. 15, Klaus Hellberg, sd. 69.

Allekirjoittaneen osalta valtiopäivätoimia oli siis jutussa mainituista 40:stä eniten ja vähiten puheita pitäneistä kansanedustajista 12 eniten. Tilastoista käy ilmi, että osa kansanedustajista priorisoi tavallani valtiopäivätoimia, osa puheita, jotkut ovat aktiivisia molemmissa.

Painovirhepaholainen tuntuu riivaavan Keskisuomalaista useamminkin. Kansanedustajien valiokuntapoissaoloja koskevan uutisoinnin 2.12. yhteyteen oli eksynyt kahteen kertaan tilasto eniten luvatta poissa valiokuntatyöstä olleista. Muissa Väli-Suomen lehdissä julkaistiin lisäksi tilasto tunnollisimmista valiokuntaosallistujista. Tähän joukkoon mahtuivat Keski-Suomen kansanedustajista Toimi Kankaanniemi (kd.) ja Lauri Oinonen (kesk.), joilla ei ollut yhtään poissaoloa tarkastelujaksolla seuratuista valiokunnista.

Tiedotusvälineillä on vastuu julkaisemiensa tietojen paikkansapitävyydestä. Tämä vastuu korostuu erityisesti näin vaalien läheisyydessä. Toivonkin jatkossa lisää tarkkuutta lehden uutisointiin.

Hyvän Joulun toivotuksin,

PETRI NEITTAANMÄKI
Keski-Suomen kansanedustajien pj.
Jyväskylä



EU:n perustuslain ratifioiminen turhaa

2006-11-29

Ulkoasianvaliokunnan ja Euroopan Parlamentin suomalaisten jäsenten tapaamisessa eduskunnassa 10.11.2006 kävi ilmi, että Suomi on viimeinen unionin jäsenmaa, joka on ratifioimassa Euroopan perustuslain sen nykyisessä muodossa. Jos EU:lle joskus tulee perustuslaki, se ei ole tämä, joten sopimuksen ratifioiminen tässä vaiheessa on täysin tarpeetonta.

Euroopan unionin suuret maat ovat jo käynnistäneet keskustelut riisutun perustuslakisopimuksen aikaansaamiseksi.

Italian pääministeri Romano Prodi on asettanut tavoitteeksi paljon yksinkertaisemman perustuslain, joka keskittyisi suuriin periaatteisiin.

Ranskan sisäministeri Nicolas Sarkozy, joka pyrkii maansa oikeiston presidenttiehdokkaaksi, on ollut aiemmin Prodin kanssa samoilla linjoilla. Myös Saksan liittokansleri Angela Merkel on myöntänyt, että perustuslakia pitää muuttaa, jotta se voitaisiin hyväksyä jäsenmaissa. Saksan ulkoministeri Walter Steinmeier on puolestaan esittänyt sopimuksen nimen muutamista "Euroopan perussopimukseksi" kansalaisten pelkojen hälventämiseksi. Myös Britanniassa on pääministeri Tony Blairin mukaan valmiutta sopimukseen liittyviin kysymyksiin palaamiselle.

Uutta sopimusta kutsuttaisiin perustuslain sijaan "minisopimukseksi". Sen valmistelusta vastaa kevään 2007 puheenjohtajamaa Saksa, joka yhdessä ranskalaisten kanssa haluaa saada sopimuksen valmiiksi Ranskan puheenjohtajakaudella syksyllä 2008. Liittokansleri Angela Merkelin odotetaan tekevän asiasta virallisen esityksen Rooman sopimuksen 50-vuotispäivänä 25.3.2007. Tällainen "minisopimus" pyrittäisiin viemään läpi kaikissa unionin jäsenmaissa ilman kansanäänestystä ehkä Irlantia ja Tanskaa lukuun ottamatta.

Toinen vaihtoehto on, että Ranskan sisäministeri Nicolas Sarkozyn puheessaan Brysselissä 8.9.2006 ilmaisemat institutionaaliset muutokset pyritään ratifioimaan Kroatian EU-liittymissopimuksen yhteydessä. Uuden jäsenmaan liittyessä on EU:n perussopimuksiin joka tapauksessa kirjoitettava uusia institutionaalisia artikloja sen johdosta, että Nizzan sopimuksen mukaan EU:ssa voi olla vain 27 jäsenmaata.

Nykyinen perustuslakisopimus sisältää monia elementtejä, joita Suomi vastusti sopimuksesta käydyissä neuvotteluissa. Ratifioimatta jättäminen olisi siis myös tehokkaampi valinta tulevan sopimuksen sisältöön vaikuttamisen kannalta, kun Suomi olisi mukana omilla alkuperäisillä, ja ehkä joillakin uusillakin vaatimuksillaan niissä neuvotteluissa, joita sopimuksen muuttamisesta käydään.

Kansalaiskeskustelu olisi nyt tarpeen

Suomessakin tarvittaisiin nyt laajaa kansalaiskeskustelua vaihtoehdoista uudelle sopimukselle.

Ylikansallisessa päätöksenteossa jäsenmaiden väkiluvulla on ratkaiseva merkitys. Meitä suomalaisia on vain noin yksi prosentti unionin väkiluvusta. Kun unioni laajentuu, ja jos ylikansallinen päätöksenteko samalla lisääntyy, osuutemme pienenee edelleen. Pienten maiden ääni kuuluu parhaimmin hallitusten välisessä yhteistyössä, jossa jäsenvaltiot ovat periaatteessa tasavertaiset.

Suomi on ollut laajentumispolitiikan kärkimaa. Nykyisten perussopimusten periaate, joka tarjoaa mahdollisuuden jäsenyyteen kaikille niille Euroopan maille, jotka täyttävät sen ehdot, on säilytettävä. Tällöin unionin luonne määräytyisi laajentumisen mukaan. Laajentuvan unionin tulee olla hajautettu valtioiden liitto, joka eriytyy sisäisesti.

Käsiemme sitominen nykyiseen perustuslakisopimukseen on haitannut, ja sopimuksen ratifiointi haittaisi entisestään näiden vaihtoehtojen pohtimista.



Omituinen liitoshanke

2006-11-27

Oma näkemykseni nyt käsillä olevaan Jyväskylän ja Korpilahden liitoskysymykseen perustuu voimassa olevaan lakiin sekä alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen kannanottoihin.

Kuntajakolain 1 §:ssä edellytetään, että kuntajaon muutos edistää kuntien alueellista eheyttä ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta. Tämä tarkoittaa muun muassa yhteistä rajaa.

Kuntajakolain 3 §:ssä puolestaan luetellaan kuntajaon yleiset edellytykset. Kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos: 1) edistää palvelujen järjestämistä asukkaille; 2) parantaa alueen asukkaiden elinolosuhteita; 3) parantaa alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia; tai 4) edistää kuntien toimintakykyä ja toiminnan taloudellisuutta. Näistä edellytyksistä tulee minimissään täyttyä vain yhden, jotta muutos voidaan toteuttaa.

Kuntajakolain 4 §:ssä puolestaan todetaan kuntajakolain erityisistä edellytyksistä, että "jos asianomaisten kuntien valtuustot yhdessä esittävät kuntajaon muutosta, joka merkitsee uuden kunnan perustamista tai kuntien lukumäärän vähenemistä, muutos on tehtävä esityksen mukaisena, jollei edellä mainituista 1 ja 3 §:stä muuta johdu."

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen on tuonut Jyväskylän ja Korpilahden liitoshankkeen osalta esiin alusta lähtien (muun muassa Keskisuomalainen 10.12.2005) sen tosiseikan, ettei liitos täytä mainittuja kuntajakolain edellytyksiä. Manninen kirjoitti vielä Vekkarissa 7.9.2006: "Olen johdonmukaisesti katsonut, että kuntaliitos ilman yhteistä rajaa ei ole nykyisen kuntajakolain mukaan mahdollista eikä se ole muutoinkaan tarkoituksenmukaista. Tämän kannan olen myös Jyväskylän ja Korpilahden kuntien edustajille todennut tavatessani heitä 12.1.2006."

Nyt käsittelyssä oleva liitoshanke on kerta kaikkiaan omituinen hanke. Yhteisen rajan puuttumisen lisäksi kuntien yhdyskuntarakenteen yhteensopimattomuus on kiistaton tosiasia.

Korpilahden pinta-ala (794,6 neliökilometriä) on noin kuusi kertaa Jyväskylää (136,9 neliökilometriä) suurempi. Kun Jyväskylässä asuu 789 asukasta neliökilometrillä, Korpilahdella vastaava luku on 8,1.

Edellä olevien lukujen valossa olen rohjennut väittää, ettei Korpilahti "muodostaisi luontevaa kaupunginosaa".

Myös alueellisen eheyden edellytys on laajempi käsite kuin yhteinen raja, jota on yritetty tässä tapauksessa järjestää keinotekoisesti joko Muuramen tai Jyväskylän maalaiskunnan kautta. Asian tätä puolta valotti Keskisuomalaisessa 11.1.2006 sisäministeriön ylitarkastaja Anu Hernesmaa:

"Kunnan aluetta ei voida vielä pitää ehyenä, vaikka se olisikin rajojen perusteella yhtenäinen. Yhtenäisenkin alueen eheyttä voivat rikkoa muun muassa vesistöt, alueen epätarkoituksenmukainen muoto tai mutkittelevat rajat."

Korpilahden kunnanvaltuusto päätti alun perin selvittää kolme vaihtoehtoa. Esillä oli Jyväskylään liittymisen ohella yhteistyön syventäminen Muuramen kanssa ja kunnan jatkaminen itsenäisenä. Selvitysmies Jussi-Pekka Alasen ammattitaitoa ei varmasti kukaan kiistä, mutta sanonta "rahalla saa, mitä tilaa" pätee tähänkin tapaukseen. Sen jälkeen kun Jyväskylä ryhtyi selvityksen maksumieheksi (sisäministeriö ei tähän suostunut), ryhdyttiin selvittämään vain Jyväskylään liittymistä.

Ministeri Mannisen lausunto, ettei tällainen "kuuluu hyvään hallintotapaan" onkin perusteltu. "Kuntaliitoksia tehtäessä kaikki vaihtoehdot tulee selvittää ennen päätöksiä", kuten Manninen on todennut (Koillis-Häme 4.9.)

Kansanvallan kannalta oli kuitenkin hienoa, että Korpilahdella päädyttiin järjestämään liitoksesta kansanäänestys. Vaikka Suomessa toimii edustuksellinen demokratia, kansanäänestyksen järjestäminen on perusteltua erityisesti silloin, kun äänestäjät eivät ole tienneet esimerkiksi kunnallisvaalien alla kuntaliitosasian tulevan vaalikauden aikana ajankohtaiseksi.

Kansanäänestyksen tulos oli suorastaan murskaava Jyväskylä-liitokselle: 57,9 prosenttia kuntalaisista kannatti jotakin muuta vaihtoehtoa kuin Jyväskylään liittymistä ja vain 42,1 prosenttia liitosta. 63,8 prosentin äänestysaktiivisuus oli myös korkeampi kuin Korpilahdella vuoden 2004 kunnallisvaaleissa, jossa se oli 60,7 prosenttia.

Korpilahden kunnanvaltuusto olisi voinut jättää neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämättä, jos se olisi halunnut päättää kuntaliitoksesta sille annettua valtakirjaa käyttäen. Kun äänestys kuitenkin päädyttiin järjestämään, on selvää, että demokratiassa sen tulosta olisi tullut kunnioittaa. Näin ei kuitenkaan menetelty.

Nyt on Jyväskylän vuoro ottaa asiaan kantaa. Kuten olen edellä perustellut, liitoshanke on selkeästi kuntajakolain sekä kirjaimen että sen hengen vastainen. Miksi tällaista hanketta sitten viedään eteenpäin?

Joukko Jyvässeudun kunnallispoliitikkoja, virkamiehiä ja päätoimittajia omaksui hallituksen käynnistämään kunta- ja palvelurakenneuudistukseen sen kannan, että kaikki Jyvässeudun kunnat tulisi liittää yhteen. Kun kuntien asukkaat ja poliittiset päättäjät eivät ole tätä hyväksyneet, yritetään hanketta viedä eteenpäin Korpilahden kautta. Lumipalloefektiä ei ole tosin vieläkään näkyvissä.

Itse en kannata tällaista kehitystä. Elämää on ja mielestäni pitääkin olla myös Jyväskylän ulkopuolella. Kuntaliitoksia toki voidaan, ja niitä pitääkin tehdä, jos siitä on selvästi etua. Esimerkiksi Jyväskylän ja Jyväskylän maalaiskunnan yhdistyminen olisi strategisesti järkevää. Niiden osalta myös lainsäätäjän tahto alueellisesta eheydestä ja yhdyskuntarakenteen toimivuudesta toteutuisi kirkkaasti.

Edellä olevan perusteella esitän, että kaupunginhallituksen esitys hylätään kuntajakolain vastaisena.


Demokratian halventajat aktivoituvat

2006-10-31

Olemme saaneet lukea viime viikkoina ja kuukausina sanomalehti Keskisuomalaisen palstoilta voimakkaita mielipiteitä Jyväskylän oman lämpövoimalan toteuttamisen tarpeellisuudesta ja Jyväskylä-Korpilahti -liitoksen välttämättömyydestä.

Keskisuomalainen on ajanut pääkirjoituksissaan, päätoimittaja Laatikaisen omissa kirjoituksissa ja uutissivuillaan molempia hankkeita kuin käärmettä pyssyyn sen sijaan että olisi harjoittanut tiedotusvälineelle kuuluvaa tehtävää tukivasta journalismista.

Lämpövoimalan osalta lehden linja on ollut tietysti ymmärrettävä sitä tausta vasten, että yhtiön johto on ajanut lehden kustannusyhtiötä osakkaaksi voimalaitoksen laudesähköntuotantoon tässä onnistumatta. Myös Keskimaa ja monet muut yhtiöt ovat jättäytyneet hankkeesta pois, kun ovat ymmärtäneet siihen sisältyvät riskit. Viimeksi osakkaaksi on kaavailtu saksalaista E.ON -ydinvoimayhtiötä. Tämä lämmittänee erityisesti hanketta kannattaneiden vihreiden äänestäjäkuntaa.

Kaikki hanketta puoltavat tai sitä edes jollakin tavalla sivuavat kannanotot on uutisoitu näyttävästi ja niitä on seuraavina päivänä kiitelty vielä pääkirjoituksissa. Kaiken huipentuma oli selvitysmies Matti Purasjoelta pyydetty lausunto (6.10.), jossa hän ilmoitti kannattavansa lämmön ja sähkön tuotantoon perustuvan voimalaitoksen rakentamista Keljonlahdelle. Tuskinpa Purasjoki Jyväskylän ulkopuolisena henkilönä edes tiesi lämpövoimalan sijoituspaikkavaihtoehdoista. Vastaava voimalaitos voidaan sijoittaa myös Rauhalahteen toiseksi yksiköksi ilman valtavan kalliin päällekkäisen infrastruktuurin rakentamista veronmaksajien rahoilla Keljonlahdelle.

Myöskään Purasjoen kommentti Fortumin monopolin purkamistarpeesta ei sovellu Jyväskylään, jossa yhtiöllä ei ole monopoliasemaa. Jyväskylän kaukolämpöverkon omistaa sataprosenttisesti Jyväskylän Energia Oy, ja lämmöntuotantopuolen Jyväskylän Energiatuotanto Oy, jossa Jyväskylän Energian omistusosuus on 40 ja Fortumin 60. Jos tämä omistussuhde muutettaisiin kaavaillulle 50-50 pohjalle, tilanne olisi kaupunkilaisten kannalta suorastaan optimaalinen. Tulevat investoinnit tehtäisiin hallitusti, riski olisi jaettu luotettavan kumppanin kanssa ja tuottotavoite pysyisi kohtuullisena. Vastaavasti voimme vain kuvitella, millaiseksi kaukolämmön kuluttajahinta muodostuisi kaupungin sataprosenttisesti omistamassa monopoliyhtiössä piiloverotuksen muodossa, kun yli 200 miljoonan euron investointi pitäisi maksaa vielä korkoineen takaisin.

Lehti on tölvinyt pääkirjoituksissaan asian tätä puolta valottaneita kansanedustajia ja julkaissut asiattomia mielipidekirjoituksia, joista yksi (5.6.) on todettu jopa syyttäjän päätöksellä ”valheellista vihjailua” sisältäväksi.

Lehti syyllistyi äskettäin myös ministeri Pekkarisen lausumien vääristelyyn. Pekkarinen oli nimenomaisesti sanonut lehdessä 10.10., ettei hän ota kantaa Jyväskylän uuden voimalaitoksen sijoituspaikkaan. Toimittajan 26.10. kirjoittamassa tekstissä Pekkarisen kerrottiin kuitenkin todenneen aiemmin lämpövoimalan rakentamisen Keljonlahdelle olevan järkevä ratkaisu!

Korpilahdella järjestetyn kansanäänestyksen lopputulokseen lehti valmistautui jo hyvissä ajoin etukäteen korostamalla kunnanvaltuuston vastuuta, vähättelemällä kuntalaisten tietopohjaa tämänkaltaisten asioiden ratkaisemisessa unohtamatta mainita äänestyksen olevan vain neuvoa-antava.

Kansanäänestyksen tulos oli kuitenkin suorastaan murskaava Jyväskylä-liitokselle: 57,9 prosenttia kuntalaisista kannatti jotakin muuta vaihtoehtoa kuin Jyväskylään liittymistä ja vain 42,1 prosenttia liitosta. Nyt lehti onkin kääntynyt vähättelemään (31.10.) 63,8 prosentin äänestysaktiivisuutta, vaikka se oli Korpilahdella nyt korkeampi kuin vuoden 2004 kunnallisvaaleissa (60,7 %)!

Korpilahden kunnanvaltuusto olisi voinut jättää neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämättä, jos se olisi halunnut päättää kuntaliitoksesta sille annettua valtakirjaa käyttäen. Kun äänestys kuitenkin päädyttiin järjestämään, on selvää, että demokratiassa sen tulosta on kunnioitettava. Syvää katkeruutta herättäneet poikkeukset tästä vahvistavat säännön. Kun kysymyksessä on vielä kuntajakolain sekä hengen että kirjaimen vastainen hanke, jota ei keinotekoisia kärrypolkuja Jyväskylän maalaiskunnasta irrottamalla voida muuksi muuttaa, ei valtioneuvostolla ole muuta mahdollisuutta kuin hylätä liitoshanke, jos se koskaan sen pöydälle edes päätyy.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan Keskisuomalaisen lukijat sietävät lehden manipulointiyrityksiä. Ainakaan korpilahtelaisten enemmistöön ne eivät onneksi tehonneet.

PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja (kesk.)
Jyväskylä


Osuuspankin on kuunneltava jäseniään

2006-10-04

Keski-Suomen Osuuspankin hallituksen päätös lopettaa lähes puolet konttoreistaan on herättänyt maakunnassa aiheellisesti suurta huolta. Pankki on perinteisesti luonut palveluja ja hyvinvointia haja-asutusseudun väestölle. Päätöksen myötä maaseudun autioituminen uhkaa vauhdittua.

Keski-Suomen Osuuspankin hallituksen päätös vaikuttaa vahvasti ylimitoitetulta. OP-ryhmän markkina-asema on vahvistunut usean vuoden ajan. OP:n on arvioitu yleisesti kasvattavan osuuttaan entisestään Pohjola-kaupan myötä, tulihan tämän ratkaisun myötä mahdolliseksi hyödyntää pankin laajaa konttoriverkostoa myös vakuutusten myyntiin.

Osuustoiminta on ainutlaatuinen ilmiö markkinataloudessa. Osuuskunta voi parantaa tulostaan kuten osakeyhtiö, mutta sen tehtäviin kuuluu myös tavallisten ihmisten perustarpeista huolehtiminen. Yksi OP:n menestystekijöistä liittyy sen osuustoiminnalliseen yritysmuotoon. Sen yhteisesti sovittuihin periaatteisiin kuuluu, että osuuskunnat toimivat yhteiseksi hyväksi jäsentensä päättämällä tavalla.

Keski-Suomen Osuuspankin hallitus perustelee yksimielistä päätöstään muun muassa sillä, että yhä useammat asiakkaat hoitavat pankkiasiansa sähköisesti verkkopankissa. Perustelulla on kuitenkin kääntöpuolensa. Verkkopankin käyttö on käytännössä mahdotonta monille, joilla ei ole tarvittavaa laitteistoa ja tieto-taitoa asioida internetissä. Keski-Suomessa on edelleen internet-pohjaisten pankkipalvelujen ulkopuolella lähes kolmasosa kotitalouksista, joista valtaosa on eläkeläisiä.

Olisi jotenkin ymmärrettävää, että näin mittavia lakkauttamispäätöksiä tehtäisiin, jos pankilla menisi taloudellisesti huonosti. Nyt näin ei ole. Keski-Suomen Osuuspankilla menee taloudellisesti hyvin, mistä kertoo pankin jatkuvasti parantunut tulos ja kasvanut jäsenmäärä. Omistajajäseniä on nykyisin jo reilut 46 000 eri puolilla Keski-Suomea. Olisi luontevaa, että heitä kuunneltaisiin, kun yritys tekee ratkaisuja, jotka vaikuttavat suoraan sen asiakkaiden arkeen. Nyt näin ei ole menetelty.

Erityisesti niille paikkakunnille, Leivonmäelle, Toivakalle ja Pylkönmäelle, joista pankkikonttori häviäisi kokonaan, ratkaisu olisi kipeä. Myöskään yhdistyvän Äänekosken näkökulmasta ei tunnu viisaalta, että tällainen päätös koskettaisi heti Sumiaista. Yhtä lailla myös muualla maakunnassa yli pariksi kymmeneksi kilometriksi kasvavat etäisyydet lähimpään pankkiin, esimerkiksi nostamaan käteistä, tuntuvat kohtuuttomilta. Erityisesti autottomille ja vanhusväestölle tilanne olisi tukala.

Voidaankin kysyä, onko pankin hallitus painottanut liikaa tuloksentekoa konttoriverkostonsa radikaalista supistamisesta päättäessään. Pankin hallintoneuvoston jäsenenä ihmettelen erityisesti sitä, ettei jäsenistön valitseman edustajiston tai sen nimeämän hallintoneuvoston mielipidettä lakkauttamispäätöksiin ennakkoon edes tiedusteltu. Näin suuren linjaratkaisun ollessa kyseessä, tällainen toimintatapa ei vastaa osuustoiminnan avoimuuden ja hyvän hallintotavan periaatteita.

On tosiasia, että pankkialalla kilpailu kiristyy jatkuvasti. Kaventuneet lainojen marginaalit alkavat pian vaikuttaa pankkien tuloksiin. Tästä huolimatta yritysten, varsinkin osuustoiminnallisten, olisi pohdittava tarkoin ratkaisujensa seurauksia.

Yli satavuotisen historiansa aikana osuustoiminta on Suomessa ollut yksi niistä moottoreista, jotka ovat luoneet hyvinvointia ja vaurautta eri puolille maatamme. Osuuspankinkaan ilmiömäistä ja pitkään kestänyttä menestystä ei voida selittää ilman osuuskunnan jäsenten suurta panosta.

Edellytänkin, että Keski-Suomen Osuuspankin hallitus arvioi uudelleen tekemänsä päätöksen ja kohtuullistaa sitä.


Pärin vihjaus valheellinen

2006-09-27

Jyväskylän kihlakunnansyyttäjä Juha Parmio antoi 26.9. ratkaisunsa kesällä tekemääni tutkintapyyntöön koskien Aarre Pärin Keskisuomalaisessa 5.6.2006 julkaistua lehtikirjoitusta.

Olen tyytyväinen syyttäjän näkemykseen, jonka mukaan hän katsoo "selvitetyksi, että Päri on esittänyt kansanedustajista valheellisen vihjauksen", vaikka ei katsokaan kunnianloukkausrikoksen koko tunnusmerkistön täyttyneen.

Tyydyn syyttäjän ratkaisuun. Tutkintapyyntöni saavutti sille asettamani tavoitteen: valheellinen kansanedustajien motiivien kyseenalaistaminen Jyväskylän energiaratkaisun käsittelyn yhteydessä on loppunut.


Kiitos nelostiestä kuuluu kaikille

2006-09-20

Hallituksen ensi vuoden talousarvio sisältää määrärahan nelostien Lusi-Vaajakoski-välin peruskorjaamisen aloittamiseen. On erinomainen asia, että Keski-Suomea jo pitkään vaivannut tieosuus saadaan nyt vihdoin kuntoon.

Aivan kuten päätoimittaja Erkki Laatikainen kirjoittaa (16.9.), on tiehankkeen käynnistäminen todella myönteinen uutinen Keski-Suomelle. Pitää myös muistaa, että etelästä pohjoiseen kulkevan nelostien kunnolla on suuri merkitys monelle muullekin maakunnalle, tuhansille yrityksille ja sadoille tuhansille ihmisille.

Nelostien kunnosta on kannettu huolta Etelä-Suomesta Lappiin saakka. Voidaan siis sanoa, että hankkeen aloittaminen on ilouutinen koko Suomelle.

Laatikainen kirjoitti, että Lusi-Vaajakoski-hankkeen aloittamisesta olisi sovittu eräiden keskustan ja sosialidemokraattien eduskuntaryhmien kansanedustajien kesken jo viime vuoden syksyllä. Laatikainen osoittaa myös kiitoksensa tiehankkeen käynnistymisestä pääosin kahdelle keskisuomalaiselle kansanedustajalle.

Moni on lukenut Laatikaisen kirjoitusta hämmentyneenä. Päätoimittaja ohittaa kirjoituksessaan täysin sen tosiasian, että eduskunnassa Lusi-Vaajakoski-hanketta ovat olleet ajamassa yhdessä tuumin kaikki Keski-Suomen kansanedustajat.

Työ nelostien hyväksi on ollut yhteistyötä, johon ovat osallistuneet monet tahot. Kansanedustajien lisäksi hanketta ovat puskeneet eteenpäin nelostien varrella sijaitsevat kunnat, yrittäjät sekä kaikki maakuntaliitot Lahdesta Rovaniemelle.

Valtion budjetin rahoista eivät päätä yksittäiset kansanedustajat kabineteissaan, kuten asian laita on ehkä ollut joskus menneisyydessä. Pidämme Lusi-Vaajakoski-välin saamista budjettiin työvoittona ja kiitoksen siitä ansaitsevat kaikki asian puolesta työtä tehneet.

Seuraava tavoitteemme on nelostien kehittäminen Jyväskylästä pohjoisen suuntaan Pihtiputaalle ja sieltä eteenpäin Ouluun aina Rovaniemelle saakka. Onnistuaksemme tässä tarvitsemme jälleen kaikkien tahojen yhteisiä ponnisteluja.



Neuvoloita ja kirjastoja tarvitaan

2006-09-14

Viime päivinä on aivan aiheellisesti kritisoitu Jyväskylän sivukirjastojen lakkauttamisia. Esitimme kaupunginvaltuustossa kuluvan vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä 28.11.2005, että "kirjastoverkon rakenne päätetään vuoden 2006 aikana kuitenkin siten, ettei lähikirjastoja lakkauteta vuonna 2006". Hävisimme äänestyksen luvuin 40-19.

Olemme kuitenkin edelleen sitä mieltä, että kirjastot ovat niin olennainen osa kulttuuripalveluja, että noista palveluista tulee kaikkien päästä osallisiksi. Tämän vuoksi emme hyväksy lähikirjastojen lakkauttamistoimenpiteitä jatkossakaan.

Myös paljon esillä olleen neuvolakysymyksen osalta käytiin samassa kokouksessa äänestys. Äänestimme muutosehdotuksen puolesta, joka kuului: "Neuvolatoiminta jatkuu entisellään alueellisena lähipalveluna". Valitettavasti hävisimme tämänkin äänestyksen 43-14. Sittemmin Kortepohjan ja Keltinmäen neuvolat ovat sulkeneet ovensa. Tämä on vaikeuttanut monien lapsiperheiden elämää.

Tällä palstalla on tiedusteltu valtuutettujen äänestyskäyttäytymistä molempiin edellä mainittuihin kysymyksiin. Muiden osalta tiedot käyvät ilmi kyseisen kokouksen pöytäkirjasta, joka on nähtävissä Jyväskylän kaupungintalolla.

MATTI KANGAS
kansanedustaja (vas.)

PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja (kesk.)

AHTI VIELMA
kansanedustaja (kok.)


Ministeri Mannisen lausunnot linjakkaita

2006-09-08

Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa 6.9. arvosteltiin alue- ja kuntaministeri Hannes Mannista. Arvostelun taustalla oli Koillis-Hämeessä 4.9. julkaistu Mannisen haastattelu, jossa ministeri kritikoi Korpilahti-Jyväskylä kuntaliitosta ja sen valmistelutapaa.

Pääkirjoituksen Manniseen kohdistama arvostelu on täysin perusteetonta.

Manninen on tuonut Korpilahti-liitoshankkeen osalta esiin alusta lähtien (Keskisuomalainen 10.12.2005) sen tosiseikan, että liitos ei täytä kuntajakolain edellytyksiä. Kuntajaon muutoksen tulee edistää kuntien alueellista eheyttä ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta. Näin ei Korpilahden ja Jyväskylän tapauksessa ole. Olen tuonut esille samat asiat kirjoituksissani tällä palstalla (15.12.2005 ja 2.2.).

Korpilahti-Jyväskylä -liitos on kerta kaikkiaan omituinen hanke. Sen lisäksi, ettei kunnilla ole yhteistä rajaa, niiden yhdyskuntarakenne poikkeaa toisistaan melkoisesti. Korpilahden pinta-ala (794,6 km2) on noin kuusi kertaa Jyväskylää (136,9 km2) suurempi. Kun Jyväskylässä asuu 789 asukasta neliökilometrillä, Korpilahdella vastaava luku on 8,1.

Korpilahden kunnanvaltuusto päätti alun perin selvittää kolme vaihtoehtoa. Esillä oli Jyväskylään liittymisen ohella yhteistyön syventäminen Muuramen kanssa ja kunnan jatkaminen itsenäisenä.

Selvitysmies Jussi-Pekka Alasen ammattitaitoa ei varmasti kukaan kiistä, mutta sanonta "rahalla saa, mitä tilaa" pätee tähänkin tapaukseen. Sen jälkeen kun Jyväskylä ryhtyi selvityksen maksumieheksi (sisäministeriö ei tähän suostunut), ryhdyttiin selvittämään vain Jyväskylään liittymistä.

Ministeri Mannisen lausunto, ettei tällainen "kuuluu hyvään hallintotapaan" onkin perusteltu. "Kuntaliitoksia tehtäessä kaikki vaihtoehdot tulee selvittää ennen päätöksiä", Manninen totesi Koillis-Hämeen haastattelussa.

Keskisuomalaisen 8.9. uutisoima Mannisen haastatteluunsa lähettämä täsmennys julkaistiin Vekkarissa 7.9. Edellä kerrotulta osin ministeri ei kuitenkaan sanomaansa muuttanut. Manninen myös totesi: "Olen johdonmukaisesti katsonut, että kuntaliitos ilman yhteistä rajaa ei ole nykyisen kuntajakolain mukaan mahdollista eikä se ole muutoinkaan tarkoituksenmukaista. Tämän kannan olen myös Jyväskylän ja Korpilahden kuntien edustajille todennut tavatessani heitä 12.1.2006."

Aivan erisuuntainen kyseisen kuntaliitoksen valmisteluun liittyvä kritiikki kuultiin 4.9. niin ikään Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa. Kirjoituksessa pidettiin "arvaamattomuuksia" sisältävien kansanäänestysten järjestämistä tarpeettomana. Samalla kannalla oli aiemmin osa Korpilahden kunnanhallituksen jäsenistä sekä kunnanjohtaja Anssi Nykänen, joka pohdiskeli (13.8.), "onko kuntalaisilla tarpeeksi tietopohjaa päättää näin laajasta asiasta?".

Tällaiset näkemykset halventavat demokratiaa.

Suomessa kyllä toimii edustuksellinen demokratia, mutta laissa on myös annettu mahdollisuus niin kunnallisten kuin valtiollistenkin asioiden osalta neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämiseen. Kansalaisilla on täysi oikeus vaatia mahdollisuutta kertoa kantansa asioihin myös vaalien välillä.

Tämä on perusteltua erityisesti silloin, kun äänestäjät eivät ole tienneet kunnallis- tai eduskuntavaalien alla esimerkiksi kuntaliitosasian tai EU:n perustuslain käsittelyn tulevan vaalikauden aikana ajankohtaiseksi. Mitkä voisivat olla kunnan itsehallinnon tai Suomen itsemääräämisoikeuden kannalta näitä keskeisempiä kysymyksiä? Jos näistä asioista ei sallita kansanäänestyksiä järjestettävän, niin mistä sitten?

Valitettavasti EU:n perustuslaista kansanäänestystä ei tulla Suomessa järjestämään. Kansanvallan kannalta on hienoa, että Korpilahden kunnanvaltuuston päätöksellä se kuitenkin Jyväskylä-liitoksesta järjestetään.

Demokratia näyttää muodostuneen joillekin hidasteeksi omien päämäärien toteuttamiselle. Hyvä niin, sillä johtajamme eivät ole aina oikeassa.


Oikealla tiellä

2006-08-29

Kesä on hiljalleen taittumassa syksyksi. Arkinen aherrus perheissä, kouluissa ja työpaikoilla on alkanut. Olemme saaneet nauttia lämpimästä kesästä, joskin kuivuus on ollut riesana. Tämä on verottanut niin vilja- kuin marjasatoa.

Eduskunnan syysistuntokaudesta on tulossa kiireinen. EU-puheenjohtajuuskauden lisäksi väriä tuovat lähestyvät ensi kevään eduskuntavaalit. Tuolloin punnitaan tehty työ ja äänestäjien odotukset. Niissä eri puolueiden saama äänisato näyttää suuntaa myös seuraavan hallituksen kokoonpanolle.

Oma vahva käsitykseni on, että hallituspuolueet tulevat saamaan vahvan kannatuksen tulevissa eduskuntavaaleissa. Harjoitetulla vakaalla ja tasapainoisella politiikalla on saatu talouteen myönteinen kierre, jota hallitus osaltaan varmisti onnistuneessa budjettiriihessä.

Työllisyyden kasvu on parin viime vuoden ajan ollut maassamme vahvaa. Tilastoja ovat valitettavasti synkistäneet muun muassa metsäteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden irtisanomiset. Erityisesti saarijärveläisiä on syvästi koskettanut elektroniikkakonserni Eforen henkilöstövähennykset. Monilla teollisuuden aloilla tuottavuutta on lähdetty parantamaan siirtämällä tuotantoa Eforen tavalla Viroon ja Kiinaan.

Irtisanomisista huolimatta meidän on jaksettava uskoa tulevaisuuteen ja tehtävä kaikkemme niin kunnallisella kuin maakunnallisella tasolla, että myös Saarijärven seudun työt ja niiden tekijät kohtaisivat jatkossa toisensa. Samalla meidän on rohkaistava niitä yrityksiä, jotka vakaasti uskovat ja luottavat tulevaisuuteen kotimaassamme ja käytettävissä olevaan ammattitaitoiseen työvoimaan.

Maamme työllisyysaste nousee vuonna 2006 lähes 69 prosenttiin. Työvoiman kysyntä on kasvanut etenkin yksityisissä palveluissa ja rakentamisessa, mutta myös teollisuudessa. Työvoiman tarjonta on samoin lisääntynyt, sillä ikääntyneet pysyvät pidempään työelämässä ja nuoret hakeutuvat aktiivisemmin työmarkkinoille. Valtiovarainministeriön arvioiden mukaan työttömyysaste laskee vuonna 2006 runsaaseen 7 ½ prosenttiin, ja vuonna 2007 työttömyysasteen arvioidaan alenevan edelleen työvoiman tarjonnan vähentyessä.

Valtion ensi vuoden budjettiin sisältyy myös teiden ja rautateiden perusparannusvaroja, mutta valitettavasti yksityisteiden ylläpitoon varattu 2 miljoonaa euroa on liian vähän. Myönteistä on se, että vuonna 2007 käynnistetään kymmenen uutta väylähanketta. Näiden joukossa on myös nelostien Lusi-Vaajakoski -välin perusparannus, jonka eteen Keski-Suomen kansanedustajat ovat tehneet pitkään töitä.

Työvoiman liikkuvuutta edistäviin toimenpiteisiin sisältyy uusi harkinnanvarainen, enintään 700 euron suuruinen muuttoavustus. Itse olen suhtautunut tähän hiukan ristiriitaisin ajatuksin. Mielestäni tällä kiihdytettään entisestään muuttotappioalueiden kriisiytymistä, kun alueen potentiaalinen työvoima siirtyy muualle. Parempana vaihtoehtona olisin nähnyt verohuojennusten ulottamisen niihin yrityksiin, jotka ovat valmiita perustamaan tai siirtämään tuotantoa niille alueille, missä on tarvittavaa työvoimaa. Esimerkkinä jo aiemmin mainitsemani Saarijärven tilanne. Työvoiman liikkuvuuden lisäämiseksi myös verotuksen matkakuluvähennyksen enimmäismäärää korotetaan 4 700 eurosta 7 000 euroon.

Työllisyyden parantamiseksi parturi- ja kampaamopalveluiden sekä eräiden pienten korjauspalveluiden arvonlisäverokantaa alennetaan 22 prosentista 8 prosenttiin vuosiksi 2007-2010. Suomi osallistuu näin Euroopan unionin käynnissä olevaan kokeiluun.

Panostukset perheiden, lasten ja nuorten hyvinvointiin jatkuvat. Perhevapaauudistus toteutetaan vuoden 2007 alusta lukien. Äitiyspäivärahaa korotetaan 56:lta ja isille maksettavaa vanhempainrahaa 50:ltä ensimmäiseltä päivältä, työnantajalle maksettavaa vuosilomakorvausta korotetaan sekä ns. isäkuukauden käyttöä joustavoitetaan. Lisäksi pidennetään adoptiovanhempien vanhempainrahakautta ja hoitovapaan ajalta ryhdytään maksamaan kotihoidon tuen tapaista tukea.

Eläkkeensaajien asumistuen enimmäismääriä korotetaan. Asumistuki nousee kunta-alueesta riippuen enintään 4,5-11 euroa kuukaudessa. Eläkkeensaajien erityishoitotukea nostetaan 15 eurolla kuukaudessa. Sotainvalidien laitoshoitoon pääsyä helpotetaan ja rintamaveteraanien ja heidän puolisoidensa kuntoutustoimintaa parannetaan.

Kouluhyvinvoinnin tueksi käynnistetään laaja valtakunnallinen toimenpidekokonaisuus, johon kohdennetaan yhteensä 8 miljoonaa euroa. Lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan määrärahoja nostetaan 8,5 miljoonalla eurolla, jolla laajennetaan toimintaa yhdellä päivittäisellä lisätunnilla.

Edellä kerrotut esimerkit osoittavat, että Vanhasen hallituksella on oikea suunta. Yhteiskunnan tulevaisuuden ja toivon näköalojen vahvistamiseksi neljä vuotta on kuitenkin liian lyhyt aika. Uskon, että keskisuomalaiset ovat huomanneet, mikä puolue on hoitanut asioitamme ilman dramatiikkaa. Keskusta on asianhoitajapuolue ja ihmisten asialla jatkossakin.



EU:n perustuslakisopimus pois eduskunnasta

2006-06-18

Euroopan unionin huippukokous päätti äskettäin ”pakastaa” sopimuksen EU:n perustuslaiksi ainakin vuoteen 2008 saakka. Päätös merkitsee käytännössä lopullista sinettiä sopimuksen hylkäämiselle.

Suomen hallitus ”tilasi” keväällä eduskunnalta pyynnön antaa ratifioimista koskeva esitys eduskunnalle vielä ennen Suomen EU-puheenjohtajuuskauden alkua. Asian taustalla häärivät sopimuksen innokkaat kannattajat, eduskunnan puhemies Paavo Lipponen sekä Suomea EU-konventissa edustaneet Kimmo Kiljunen ja Jari Vilen. Aiemmin kansanäänestyksen puolesta puhunut pääministeri Matti Vanhanenkin saatiin hankkeeseen mukaan.

Perustuslain ratifioiminen olisi syntyneessä uudessa tilanteessa entistäkin järjettömämpi hanke. Eduskunta joutuisi kuulemaan syksyn aikana lähes kaikissa valiokunnissa yhteensä satoja asiantuntijoita sopimuksesta, joka ei astu koskaan voimaan! Kansalaiset saattaisivat vaalien lähestyessä perustellusti kysyä, eikö kansanedustajilla ole tähdellisempääkin tekemistä.

Sen lisäksi, että sopimuksen hyväksyminen pelkän signaaliarvon vuoksi olisi epätavallista, eikä siten Suomen parlamentin arvo- ja vaikutusvallan mukaista, sopimus sisältää monia elementtejä, joita Suomi vastusti sopimuksesta käydyissä neuvotteluissa. Tällaisia ovat muun muassa EU:n presidentin virka ja ulkoministerin tehtävä. Sopimuksen hyväksymistä on puolustettu kuitenkin sillä, että Suomi saavutti neuvotteluissa myös monia tärkeitä läpimurtoja. Tällaisina on pidetty muun muassa alue- ja maatalouspolitiikkaa koskevia asioita. Jos neuvottelut avattaisiin uudelleen, sopimus saattaisi muuttua Suomen kannalta huonommaksi, ratifioinnin kannattajat ovat perustelleet.

Alue- ja maatalouspolitiikkaa koskevat ”saavutukset” ovat täydellistä harhaa. Perustuslakisopimuksen liitteeksi on kyllä koottu liittymissopimukset, mutta tämä ei muuta maatalouspolitiikkaa koskevien artiklojen sisältöä Suomen kannalta lainkaan paremmaksi. Sen sijaan se tosiasia, että maatalouspolitiikkaa koskevat ratkaisut siirtyisivät jatkossa kokonaan ylikansallisen päätöksenteon piiriin (tavanomainen lainsäädäntömenettely), jossa Euroopan parlamentista tulee ministerineuvoston kanssa tasavahva toimija, heikentää merkittävästi Suomen vaikutusmahdollisuuksia. Sama koskee aluepolitiikkaa, vaikka sen osalta on pidetty suorastaan erinomaisena, että sopimukseen sisältyy maininta pohjoisista harvaan asutuista alueista. Perustuslain tekstissä pohjoiset harvaan asutut alueet on kuitenkin rinnastettu kaikkiin unionin saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin eikä syrjäisimpiin eli ns. ultraperifeerisiin alueisiin.

Miksi Suomen pitäisi tässä tilanteessa ratifioida osaltaan epätyydyttävä sopimus? Eikö meidänkin pitäisi yrittää saada uusissa sopimusneuvotteluissa läpi alkuperäisiä tavoitteitamme ja ehkä lisäksi joitakin uusiakin? Sopimuksen kiivaimmille kannattajillekin pitäisi riittää tässä tilanteessa se, että eduskunta on antanut tukensa sopimuksen sisällölle. Ehdotankin, että maan hallitus tekisi EU:n huippukokouksen päätöksistä viisaan johtopäätöksen ja vetäisi perustuslain ratifiointia koskevan esityksensä pois eduskunnasta.


Ajamme veronmaksajien etua

2006-06-07

Sähköteknikko Aarre Päri kirjoittaa otsikolla "Poliitikot sekoilevat" Jyväskylän Energian Keljonlahden voimalaitoshankkeesta (Keskisuomalainen 5.6.). Meidän kaupunginvaltuutettujen ja kansanedustajien velvollisuus on hankkia riittävät ja perusteelliset selvitykset päätökselle, joka on Jyväskylän seutukunnan historian merkittävin energiapoliittinen ratkaisu. Me allekirjoittaneet valtuutetut ja kansanedustajat ajamme nimenomaan jyväskyläläisten veronmaksajien ja kuluttajien etua vaatiessamme vertailukelpoiset laskelmat kahden voimalaitosvaihtoehdon, Rauhalahti II:n ja Keljonlahden välillä.

Pyynnöistä huolimatta vertailukelpoisia laskelmia ei ole saatu. Herääkin kysymys, miksi ei? Kysymyksessä on sentään ainakin 200 miljoonaa euroa maksava jättihanke, jonka kannattavuudesta ja riskeistä muidenkin vastuullisten valtuutettujen luulisi olevan kiinnostuneita.

Päri ja mainitsemansa "laajat kyläläisten joukot" epäilevät, että kansanedustajat saisivat Fortumilta ja sen sisaryrityksiltä vaalitukea ja siksi "ajavat näin voimakkaasti pörssiyhtiö Fortumin etua". On todettava, että Aarre Päri ampuu täydellisesti harhaan väitteissään.

Väitteet vaalituesta tämän asian yhteydessä ovat loukkaavia ja sitä samaa "pärinää", jota aiemminkin olemme saaneet Päriltä lukea. Pärin kirjoitus on epäasiallinen, harhaanjohtava ja vihjailee asioihin, jotka ovat totuudenvastaisia.

Matti Kangas (vas.)
Reijo Laitinen (sd.)
Petri Neittaanmäki (kesk.)
Kalevi Olin (sd.)
Aila Paloniemi (kesk.)
Ahti Vielma (kok.)


Leimakirveet heiluvat Jyväskylässä

2006-06-06

Jyväskylän Energian entinen työntekijä, sähköteknikko Aarre Päri kirjoitti puheenvuorot-palstalla 5.6.2006 otsikolla "Poliitikot sekoilevat". Päri kirjoitti muun muassa seuraavaa:

"Kylällä on laajasti ihmetelty, mikä on ajanut kansanedustajat äärivasemmalta äärioikealle ajamaan näin voimakkaasti pörssiyhtiö Fortumin etua? Syyksi on epäilty, että kansanedustajat saavat Fortumilta ja sen sisaryrityksiltä vaalitukea, jota ei kansanedustajien eikä yritysten tarvitse ilmoittaa määrättyyn rahamäärään asti."

Omalta osaltani vakuutan, että en ole saanut Fortumilta senttiäkään vaalitukea, enkä ole sitä myöskään pyytänyt. Päri on siten esittänyt kansanedustajia koskevan valheellisen vihjauksen joukkotiedotusvälinettä käyttämällä. On hyvä selvittää, voiko hän Suomen lain mukaan näin menetellä ilman seuraamuksia.

Myös Jyväskylän Energian toimitusjohtaja Juha Lappalainen moitti 29.5. ilmestyneessä yhtiön asiakaslehdessä kansanedustajia siitä, että olemme moittineet Jyväskylän Energian käyttämien "asiantuntijoitten laskelmia ala-arvoisiksi" ja "vaatineet selvitysten tekemistä uudelleen - täsmälleen Fortumin tavoin". Lappalainen myös vaati, että "nämä henkilöt viivyttelemättä nimeäisivät väittämänsä virheet".

Lappalaisen tulkinta kansanedustajien roolista ja käsitys enemmistöstä on hieman erikoinen, sillä nimenomaan enemmistö kaupunginvaltuutetuista on allekirjoittanut 6.3. jättämäni aloitteen "Jyväskylän voimalaitosratkaisuvaihtoehtojen selvittäminen". Aloite jäi kaupunginvaltuuston kokouksessa 5.6. vielä keskustelun jälkeen pöydälle, kun Jyväskylän Energian siihen valmistelema vastaus ei tyydyttänyt kaikkia valtuutettuja.

Miksi sitten peräänkuulutan yhä Enpriman ja Electrowatt-Ekokonon esittelemien laskelmien lisäksi puolueetonta selvitystä? Koko ongelman ydin on ollut koko ajan siinä, ettei laskelmaa Rauhalahti-vaihtoehdosta ole kertaakaan esitelty valtuustolle siinä muodossa kuin Fortum on esittänyt sen toteutettavaksi (ensin tehostetaan energiankäyttöä savukaasujen lämmön talteenotolla, sitten rakennetaan mahdollinen jätekattila ja vasta sen jälkeen uusi voimalaitos).

Aloitteessani nimenomaan edellytettiin, että Rauhalahti-vaihtoehdosta laaditaan Keljonlahti-vaihtoehdon kanssa vertailukelpoinen laskelma ennen varsinaisen investointi- ja rakentamispäätöksen tuomista kaupunginvaltuustoon. Laskelmien lähtötiedot ja oletukset, jotka ovat aivan keskeisiä lopputulosta ajatellen, sovittaisiin Jyväskylän Energiatuotanto Oy:n osakkaiden kanssa. Samalla tulisi varmistaa, että oletukset tulevaisuuden sähkön ja päästöoikeuksien hinnoista ovat yhtenevät. Tähän asti tehtyihin laskelmiin lähtötiedot on antanut Jyväskylän Energia tai ne on kerätty yksittäisistä esityksistä ja julkisista lähteistä.

Jos Keljonlahden voimalaitoshanke kerran on niin kannattava kuin sen kannattajat väittävät, miksi he vastustavat aidosti puolueettoman laskelman tekemistä? Eikö tällaisen laskelman esitteleminen pikemminkin vahvistaisi hankkeen uskottavuutta ja hälventäisi valtuutettujen ja kaupunkilaisten sitä kohtaan tuntemaa epäluuloa?

Kestävällä pohjalla oleva päätöksenteko voi perustua vain tosiasioihin. Niitä peräänkuulutan edelleen, leimakirveiden heiluttajista huolimatta.


Tosiasiat on tunnustettava

2006-05-29

Vihreiden kaupunginvaltuutettu Jouni Vauhkonen syytti tällä palstalla 24.5. allekirjoittanutta "Fortumin asialla" olemisesta. Omassa kirjoituksessani 17.5. esille nostamiini epäkohtiin Jyväskylän energiaratkaisun käsittelyssä Vauhkonen ei sen sijaan puuttunut millään tavalla.

Vauhkosen purkaus on ymmärrettävissä hyvin sitä taustaa vasten, että kysymys uuden voimalaitoksen sijaintipaikasta on vihreille kiusallinen. Monet ympäristöjärjestöt ovat tyrmänneet vihreiden kannattaman Keljonlahden. Kun muiden puolueiden joukoissa esiintyy ympäristötietoisuutta ja kestävän kehityksen puolustajia, leimakirveet alkavat nopeasti heilua.

Monin tavoin yllättävämpää oli sen sijaan lukea Jyväskylän Energian toimitusjohtaja Juha Lappalaisen kirjoitusta 29.5. ilmestyneessä yhtiön asiakaslehdessä.

Lappalainen kirjoittaa: "Valtuustossa kuusi hanketta vastustavaa kansanedustajaa on edelleen kyseenalaistanut selkeän enemmistön tekemän demokraattisen päätöksen ja moittinut käyttämiemme asiantuntijoitten laskelmia ala-arvoisiksi". Lappalainen piti korrektina, että "nämä henkilöt viivyttelemättä nimeäisivät väittämänsä virheet virheet".

Lappalaisen tulkinta kansanedustajien roolista ja käsitys enemmistöstä on hieman erikoinen, sillä nimenomaan enemmistö kaupunginvaltuutetuista on allekirjoittanut 6.3. jättämäni aloitteen "Jyväskylän voimalaitosratkaisuvaihtoehtojen selvittäminen" (Dnro 758/06).

Henkilökohtaisesti en epäile yhtään, etteivätkö Enprima ja Electrowatt-Ekono osaisi tehdä luotettavia energialaskelmia. Laskelmien pohjana olevat lähtötiedot ovat kuitenkin aivan keskeisiä lopputulosta ajatellen.

Olen osallistunut useisiin Jyväskylän energiaratkaisua käsitteleviin tilaisuuksiin, ja olin ilmoittautunut myös kansanedustajille tarkoitettuun erilliseen infoon, joka kuitenkin peruttiin.

Tähän asti esiteltyjen laskelmien lähtötiedoista .merkittävä osa on kerätty Fortumin edustajien omista esityksistä sekä julkisista lähteistä., kuten Lappalainen kirjoittaa. Kun valtuusto-infossa 10.4. kysyin, miksi, Electrowatt-Ekonon konsultti Heli Antila vastasi, että he ovat toimineet vain toimeksiantajansa, Jyväskylän Energian, ohjeiden mukaisesti. Tämä onkin ollut, ja on, koko ongelman ydin.

Miksei lähtötietoja ole kysytty Fortumin osalta suoraan heiltä, ja miksei laskelmaa Rauhalahdesta ole kertaakaan esitelty valtuustolle siinä muodossa kuin Fortum on esittänyt sen toteutettavaksi (ensin tehostetaan energiankäyttöä savukaasujen lämmön talteenotolla, sitten rakennetaan mahdollinen jätekattila ja vasta sen jälkeen uusi voimalaitos)?

Jos Keljonlahden voimalaitoshanke kerran on niin kannattava kuin Vauhkonen ja Lappalainen väittävät, miksi he vastustavat aidosti puolueettoman laskelman tekemistä? Eikö tällaisen laskelman esitteleminen pikemminkin vahvistaisi hankkeen uskottavuutta ja hälventäisi valtuutettujen ja kaupunkilaisten sitä kohtaan tuntemaa epäluuloa?

Kestävällä pohjalla oleva päätöksenteko voi perustua vain tosiasioihin. Niitä peräänkuulutan edelleen, leimakirveiden heiluttajista huolimatta.


EU:n perustuslain ratifioiminen on turhaa

2006-05-12

Suomessa virinnyt hanke EU:n perustuslakisopimuksen ratifioimiseksi on omituinen.

Perustuslain hyväksymiseen tarvitaan kaikkien EU:n nykyisten jäsenmaiden hyväksyntä. Näin ollen Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksiin perustuva kieltäytyminen sopimuksen hyväksymisestä riittää estämään sen voimaantulon kaikissa EU:n jäsenmaissa. Lisäksi monissa maissa, joissa esitystä ei ole ratifioitu, kansalaisten enemmistö - ja varsinkin nuoriso - vastustaa mielipidetutkimusten mukaan perustuslain hyväksymistä. Myös Suomen edustajien enemmistö Euroopan parlamentissa vastustaa perustuslain ratifioimista eduskunnassa.

Suomen eduskunnassa on tähän mennessä säädetty vain sellaisia lakeja ja vahvistettu vain sellaisia sopimuksia, jotka on tarkoitus panna täytäntöön. Ratifiointimenettely olisi vastoin tätä periaatetta. Perustuslakisopimus on luonteeltaan valtiosopimus, jonka painoarvo on vielä tavallista sopimusta suurempi. Siksi sen hyväksyminen signaaliarvon vuoksi olisi epätavallista, eikä se olisi Suomen parlamentin arvo- ja vaikutusvallan mukaista.

Perustuslakisopimuksen ratifiointia on perusteltu kuitenkin sillä, ettei siitä olisi mitään haittaakaan. Syntyneessä uudessa tilanteessa ratifiointi kuitenkin ilmaisisi, ettei Suomella ole vaatimuksia sopimuksen suhteen. Neuvottelut muutoksista nykyiseen sopimustekstiin käytäisiin niiden maiden kesken, jotka eivät ole hyväksyneet sopimusta, sekä sopimuksen hyväksyneiden suurten jäsenmaiden kesken. Näissä neuvotteluissa Suomi olisi vaarassa marginalisoitua, kun se nähtäisiin pienenä jäsenmaana, jonka on opittu mukautuvan neuvottelujen lopputulokseen.

Unionissa on meneillään pohdintavaihe, jonka kuluessa tulisi avoimin mielin keskustella erilaisista vaihtoehdoista perussopimusten uudistamiseksi. Jos EU:lle joskus tulee perustuslaki, se ei ole tämä. Euroopan unionin suuret maat ovat jo käynnistäneet keskustelut riisutun perustuslakisopimuksen aikaansaamiseksi. Perustuslain ratifioimisen sijaan Suomenkin olisi keskityttävä EU-puheenjohtajuuskaudellaan vaikuttamaan uuden sopimuksen sisältöön omilla vaatimuksillaan.

Ylikansallisessa päätöksenteossa jäsenmaiden väkiluvulla on ratkaiseva merkitys. Meitä suomalaisia on vain noin 1 prosentti unionin väkiluvusta. Kun unioni laajentuu, ja jos ylikansallinen päätöksenteko samalla lisääntyy, osuutemme pienenee edelleen. Pienten maiden ääni kuuluu parhaimmin hallitusten välisessä yhteistyössä, jossa jäsenvaltiot ovat periaatteessa tasavertaiset.

Suomi on ollut laajentumispolitiikan kärkimaa. Nykyisten perussopimusten periaate, joka tarjoaa mahdollisuuden jäsenyyteen kaikille niille Euroopan maille, jotka täyttävät sen ehdot, on säilytettävä. Tällöin unionin luonne määräytyisi laajentumisen mukaan. Laajentuvan unionin tulee olla hajautettu valtioiden liitto, joka eriytyy sisäisesti.

Edellä esitetyistä näkemyksistä ja omasta kannastani huolimatta eduskunnan enemmistö päätti 12.5.2006 pyytää hallitusta antamaan eduskunnalle perustuslakisopimusta koskevan ratifiointiesityksen. Perustuslakiin sisältyvät muutokset ovat kokonaisvaikutuksiltaan niin syvälle käyviä, että sopimuksen käsittelyyn on sovellettava samaa menettelyä kuin unioniin liityttäessä eli neuvoa-antavaa kansanäänestystä ja 2/3 määräenemmistöä eduskunnassa.


Varoen EU-valtion suuntaan

2006-05-04

Sopimuksella EU:n perustuslaiksi luodaan uusi unioni, joka poikkeaa olennaisella tavalla nykyisestä ja etenkin siitä unionista, johon Suomi liittyi 1.1.1995.

Eurooppalaisen liittovaltion luominen on ollut integraatiopyrkimysten perimmäisenä tavoitteena jo 1940-luvun lopulta lähtien. Sopimuksen nimikin osoittaa, että sen laatijoiden pyrkimyksenä on kehittää unionia valtioksi. Sanaa perustuslaki käytetään nimenomaan valtion oikeudellisesta perustasta . valtioiden välisten järjestöjen ja muiden yhteenliittymien perustana on yleensä perussopimus (EU) tai peruskirja (YK ja Euroopan neuvosto).

Sopimus laajentaa EU:n toimivaltaa ja muuttaa sen toimielin- ja päätöksentekojärjestelmiä. Nykyiset hallitusten välisen yhteistyön pilarit yhdistetään ylikansalliseen pilariin. Unionin sisäinen ja ulkoinen oikeudellinen rakenne muuttuu valtion kaltaiseksi. Unionista tulee oikeushenkilö kansainvälisessä oikeudessa, joka voi esiintyä yhtenäisenä toimijana kansainvälisissä suhteissa.

Eurooppa-neuvosto

Valtionpäämiesten Eurooppa-neuvostosta tehdään unionin toimielin. Se saa eräitä uusia ja merkittäviä toimivaltuuksia. Eurooppa-neuvosto voi esimerkiksi muuttaa perustuslakisopimusta ilman, että muutoksia ratifioidaan kansallisesti, jos siitä päätetään yksimielisesti.

Oikeus- ja sisäasioiden alalla Eurooppa-neuvostolla on korostunut tehtävä unionin politiikkaa koskevien suuntaviivojen määrittelyssä. Se päättää myös tietyistä toimielimiä koskevista järjestelyistä. Suomi ja muut pienet maat ovat korostaneet, että kiertävä puheenjohtajuus on yhtenäisyyden ja tasa-arvon kannalta keskeinen asia. Nyt tästä yhtenäisyyden mittarista luovutaan.

Presidentin virka

Unionissa siirrytään järjestelmään, jossa sillä on määräaikainen puheenjohtaja, jota kutsutaan presidentiksi. Eurooppa-neuvosto tekee valinnan määräenemmistöllä suljettujen ovien takana ilman vaaleille tyypillisiä kilpailevia vaihtoehtoja ja julkisia perusteluja.

Presidentti on vastuussa teoistaan Eurooppa-neuvostolle. Presidentin toimikausi kestää 2,5 vuotta tai uudelleen valinnan kohdalla 5 vuotta. Kun otetaan huomioon Eurooppa-neuvoston keskeinen rooli unionin päätöksenteossa, on ilmeistä, että presidentin toimenkuva mahdollistaa erittäin aktiivisen vallankäytön ja johtajuuden.

Eurooppa-neuvoston johtaminen antaa presidentille mahdollisuuden puuttua myös muiden unionin toimielinten sekä jäsenvaltioiden toimivaltaan lukeutuviin asioihin.

Presidenttinä ei voi toimia jäsenmaan pääministeri tai presidentti. Koska presidentti on EU:n, eikä jäsenvaltioiden presidentti, nämä tekijät voivat johtaa vaatimuksiin presidentin valintamenettelyn demokratisoimisesta joko siirtämällä valinta Euroopan parlamentille tai suorilla vaaleilla tapahtuvaksi. Samoin on mahdollista, että komission puheenjohtajan ja presidentin virat tullaan yhdistämään.

Näin perustuslaki avaa tien nimenomaan amerikkalaismalliseen presidenttiyteen.

Ulkoministerin virka

Ulkoministeri toimii unionin ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana sekä johtaa ja toteuttaa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Ulkoministerin tehtävän sijoittaminen sekä ministerineuvostoon että komission varapuheenjohtajaksi rikkoo instituutioiden välistä tasapainoa.

Ulkoministeri toimii jäsenmaiden kantojen välittäjänä ja tiedonkulun varmistajana neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä. Hänellä on aloiteoikeus jäsenvaltioiden tapaan joko yksin tai komission kannattamana.

Ulkoministeri esittää YK:n turvallisuusneuvostossa unionin kannan, jos sellainen on, eivät siis turvallisuusneuvoston jäsenenä olevat jäsenmaat. Tämä on periaatteellisesti hyvin merkittävä asia, ja askel EU:n kollektiiviseen turvallisuusneuvoston jäsenyyteen.

Ulkoministerin virka yhdessä presidentti-instituution kanssa muuttaa unionin luonnetta merkittävällä tavalla. Unionille syntyy - kuten valtioille - oma diplomaattinen edustustoverkosto kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin.

Päätöksenteko muuttuu

EU:n lainsäädäntö on ollut aina ensisijaista Suomen lainsäädäntöön nähden asioissa, joissa sillä on toimivalta. Perustuslain myötä EU-lakien ensisijaisuus omiin lakeihimme nähden lisääntyy. Sopimus lisää selvästi määräenemmistön käyttöä ministerineuvostossa ja kasvattaa Euroopan parlamentin valtaa yhteispäätösmenettelyä laajentamalla. Euroopan parlamentin asemasta neuvoston kanssa tasa-arvoisena lainsäätäjänä tulee pääsääntö.

Käyttöön otettava .tavanomainen lainsäädäntömenettely. vastaa nykyistä yhteispäätösmenettelyä, eli lakeihin vaaditaan sekä neuvoston että Euroopan parlamentin hyväksyntä ja molemmilla on veto-oikeus komission lakialoitteisiin. Vastaavaa oikeutta ei ole kansallisilla parlamenteilla.

Määräenemmistöllä päätettävien alojen määrä nousee 34:stä 85:een. Yksimielisyys muutettiin määräenemmistövaatimukseksi 25 toimialalla.

Alue-, maatalous- ja kauppapolitiikka

Ylikansallisen päätöksenteon piiriin siirtyy monia jäsenmaiden kannalta herkkiä kysymyksiä, kuten yhteinen alue-, maatalous- ja kauppapolitiikka. Perustuslakisopimus ulottaa unionin kauppapoliittisen toimivallan kaikkiin palveluihin sekä suoriin ulkomaisiin investointeihin. Muun muassa palvelukauppa siirtyy unionin toimivaltaan.

Perustuslakia on kuitenkin pidetty hyvänä aluepolitiikkaa ajatellen, kun siihen sisältyy maininta pohjoisista harvaan asutuista alueista. Perustuslain tekstissä nämä alueet on kuitenkin rinnastettu kaikkiin saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin eikä syrjäisimpiin eli ns. ultraperifeerisiin alueisiin.

Suomen eduskunnassa on tähän mennessä säädetty vain sellaisia lakeja ja vahvistettu vain sellaisia sopimuksia, jotka on tarkoitus panna täytäntöön. Ratifiointimenettely olisi vastoin tätä periaatetta. Perustuslakisopimus on luonteeltaan valtiosopimus, jonka painoarvo on vielä tavallista sopimusta suurempi. Siksi sen hyväksyminen signaaliarvon vuoksi olisi epätavallista, eikä se olisi Suomen parlamentin arvo- ja vaikutusvallan mukaista.

Perustuslakisopimuksen ratifiointia on perusteltu kuitenkin sillä, ettei ratifioinnista olisi mitään haittaakaan. Syntyneessä uudessa tilanteessa ratifiointi kuitenkin ilmaisisi, ettei Suomella ole vaatimuksia sopimuksen suhteen.

Neuvottelut muutoksista nykyiseen sopimustekstiin käytäisiin niiden maiden kesken, jotka eivät ole hyväksyneet sopimusta, sekä sopimuksen hyväksyneiden suurten jäsenmaiden kesken.

Vaihtoehtoja on etsittävä

Unionissa on meneillään pohdintavaihe, jonka kuluessa tulisi avoimin mielin keskustella erilaisista vaihtoehdoista perussopimusten uudistamiseksi. Jos EU:lle joskus tulee perustuslaki, se ei ole tämä. Euroopan unionin suuret maat ovat jo käynnistäneet keskustelut riisutun perustuslakisopimuksen aikaansaamiseksi. Perustuslain ratifioimisen sijaan Suomenkin olisi keskityttävä EU-puheenjohtajuuskaudellaan vaikuttamaan uuden sopimuksen sisältöön omilla vaatimuksillaan.

Suomi on ollut laajentumispolitiikan kärkimaa. Nykyisten perussopimusten periaate, joka tarjoaa mahdollisuuden jäsenyyteen kaikille niille Euroopan maille, jotka täyttävät sen ehdot, on säilytettävä. Tällöin unionin luonne määräytyisi laajentumisen mukaan. Laajentuvan unionin tulee olla hajautettu valtioiden liitto, joka eriytyy sisäisesti.

Perustuslakiin sisältyvät muutokset ovat kokonaisvaikutuksiltaan niin syvälle käyviä, että jos ratifiointiin päätetään kuitenkin ryhtyä, on sovellettava samaa menettelyä kuin unioniin liityttäessä eli neuvoa-antavaa kansanäänestystä ja 2/3 määräenemmistöä eduskunnassa.


Malttia energiakeskusteluun

2006-05-04

Keskisuomalaisen pääkirjoitus 29.4. käsitteli Jyväskylän voimalaitosratkaisua. Kirjoituksen lopussa todettiin muutamien kansanedustajien "liputtavan Fortumia", ja kehotettiin laittamaan eduskuntavaalien lähestyminen merkille "hyvin monimielisessä tarkoituksessa".

Emme ymmärrä, mihin väite Fortumin puolesta liputtamisesta perustuu.

Tähän mennessä olemme ottaneet kantaa vasta voimalaitoksen sijaintipaikkaan valtuuston kokouksessa 28.11.2005. Emme kannattaneet uuden voimalaitoksen sijoittamista Keljonlahdelle. Lisäksi olemme allekirjoittaneet 6.3. Jyväskylän kaupunginvaltuuston enemmistön mukana aloitteen "Jyväskylän voimalaitosratkaisuvaihtoehtojen selvittäminen".

Aloitteessa edellytettiin, että Rauhalahti II:n rakentamiskustannuksista laaditaan puolueeton, Keljonlahti-vaihtoehdon kanssa vertailukelpoinen laskelma, joka esitellään Jyväskylän kaupunginvaltuustolle ennen varsinaisen investointi- ja rakentamispäätöksen tekemistä.

Laskelman tulisi suorittaa puolueeton taho, joka sopisi laskelmien lähtötiedot ja oletukset Jyväskylän Energiantuotanto Oy:n osakkaiden kanssa, varmistaen, että oletukset tulevaisuuden sähkön ja päästöoikeuksien hinnoista ovat yhtenevät. Laskelmaan tulisi sisältyä kokonaiskustannukset, esimerkiksi mitä Kankaan höyryntuotannon ratkaisu maksaa, ja mitkä ovat infrastruktuurin kokonaiskustannukset molemmissa sijaintipaikkatapauksissa.

Tähän mennessä tällaista laskelmaa ei ole esitelty.

Pääkirjoituksessa kannettiin myös aiheellisesti huolta maakunnan työllisyydestä, ja viitattiin erityisesti Karstulan seutuun, jossa on paljon nostettavaa turvetta. Tämä oli kuitenkin kytketty asiayhteyteen, johon se ei kuulu. Puu ja turve tulevat olemaan uuden voimalaitoksen pääpolttoaineet, tulipa voimalaitos sijaitsemaan missä päin Jyväskylää tahansa.

Jyväskylän voimalaitosratkaisussa on kysymys kaikkien aikojen suurimmasta investoinnista, jossa Jyväskylän kaupunki on omistamansa yhtiön kautta osallisena. Investoinnin maksavat viime kädessä tavalliset kaupunkilaiset ja yrittäjät. Tämän vuoksi emme ole voineet kaupunginvaltuutettuina väistää vastuutamme asian kokonaisvaltaiselta selvittämiseltä.

Pääkirjoituksessa esitetyn vihjailun toimintamme motiiveista jätämme lukijoiden valistuneeseen arviointiin.

MATTI KANGAS
REIJO LAITINEN
PETRI NEITTAANMÄKI
KALEVI OLIN
AILA PALONIEMI
AHTI VIELMA


EU:n perustuslain ratifioinnista luopuminen tehokkaampi valinta

2006-05-03

Suomessa virinnyt hanke EU:n perustuslakisopimuksen ratifioimiseksi on omituinen. Perustuslain hyväksymiseen tarvitaan kaikkien EU:n nykyisten jäsenmaiden hyväksyntä.

Näin ollen Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksiin perustuva kieltäytyminen sopimuksen hyväksymisestä riittää estämään sen voimaantulon kaikissa EU:n jäsenmaissa.

Monissa maissa, joissa esitystä ei ole ratifioitu, kansalaisten enemmistö vastustaa mielipidetutkimusten mukaan perustuslain hyväksymistä. Myös Suomen edustajien enemmistö Euroopan parlamentissa vastustaa perustuslain ratifioimista eduskunnassa.

Suomen eduskunnassa on tähän mennessä säädetty vain sellaisia lakeja ja vahvistettu vain sellaisia sopimuksia, jotka on tarkoitus panna täytäntöön. Ratifiointimenettely olisi vastoin tätä periaatetta.

Perustuslakisopimus on luonteeltaan valtiosopimus, jonka painoarvo on vielä tavallista sopimusta suurempi. Siksi sen hyväksyminen signaaliarvon vuoksi olisi epätavallista, eikä se olisi Suomen parlamentin arvo- ja vaikutusvallan mukaista.

Perustuslakisopimuksen ratifiointia on perusteltu kuitenkin sillä, ettei siitä olisi mitään haittaakaan. Syntyneessä uudessa tilanteessa ratifiointi kuitenkin ilmaisisi, ettei Suomella ole vaatimuksia perustuslakisopimuksen suhteen.

Neuvottelut käytäisiin niiden maiden kesken, jotka eivät ole hyväksyneet perustuslakisopimusta, sekä sopimuksen hyväksyneiden suurten jäsenmaiden kesken. Näissä neuvotteluissa Suomi olisi vaarassa marginalisoitua, kun se nähtäisiin pienenä jäsenmaana, jonka on opittu mukautuvan lopputulokseen.

Ratifioimatta jättäminen olisi siis tehokkaampi valinta perustuslakisopimuksen sisältöön vaikuttamisen kannalta, kun Suomi olisi omilla vaatimuksillaan mukana niissä neuvotteluissa, joita sopimuksen muuttamisesta käydään.

Unionissa on meneillään pohdintavaihe, jonka kuluessa tulisi avoimin mielin keskustella erilaisista vaihtoehdoista perussopimusten uudistamiseksi. Jos EU:lle joskus tulee perustuslaki, se ei ole tämä.

Euroopan unionin suuret maat ovat jo käynnistäneet keskustelut riisutun perustuslain aikaansaamiseksi. Perustuslain ratifioimisen sijaan Suomenkin olisi keskityttävä EU-puheenjohtajuuskaudellaan hahmottelemaan uuden sopimuksen sisältöä.

Ylikansallisessa päätöksenteossa jäsenmaiden väkiluvulla on ratkaiseva merkitys. Meitä suomalaisia on vain noin yksi prosentti unionin väkiluvusta. Kun unioni laajentuu, ja jos ylikansallinen päätöksenteko samalla lisääntyy, osuutemme pienenee edelleen. Pienten maiden ääni kuuluu parhaimmin hallitusten välisessä yhteistyössä, jossa jäsenvaltiot ovat periaatteessa tasavertaiset.

Suomi on ollut laajentumispolitiikan kärkimaa. Nykyisten perussopimusten periaate, joka tarjoaa mahdollisuuden jäsenyyteen kaikille niille Euroopan maille, jotka täyttävät sen ehdot, on säilytettävä. Tällöin unionin luonne määräytyisi laajentumisen mukaan.

Laajentuvan unionin tulee olla hajautettu valtioiden liitto, joka eriytyy sisäisesti. Perustuslakiin sisältyvät muutokset ovat kokonaisvaikutuksiltaan niin syvälle käyviä, että jos ratifiointiin päätetään kuitenkin ryhtyä, on sovellettava samaa menettelyä kuin unioniin liityttäessä eli neuvoa-antavaa kansanäänestystä ja kahden kolmasosan määräenemmistöä eduskunnassa.


Sisä-Suomen sairaalan toiminta on turvattava

2006-05-03

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin hallitus käynnisti vuonna 2005 aikuispsykiatrian kokonaissuunnitelmahankkeen "Psykiatrisen hoidon tavoitemalli 2010". Siinä tarkastellaan muun muassa psykiatristen sairaansijojen vähentämisen kohdentamista ja avohoidon tehostamista.

Sairaanhoitopiirin psykiatrinen toimialue on linjannut, että tavoitteena on jatkaa kahden psykiatrisen sairaalan ja yleissairaalapsykiatrian vuodenosaston toimintaa. Linjauksessa lähdetään siitä, että Sisä-Suomen sairaalan toiminta lakkautettaisiin vuoteen 2010 mennessä.

Sisä-Suomen sairaala on tunnustettu erinomaisena hoitoyksikkönä. Se tarjoaa laadukkaita psykiatrisia laitoshoitopalveluja. Sairaala on ollut edelläkävijä aikuispsykiatrian kehitystyössä. Sisä-Suomen sairaalassa on Keski-Suomen ainoa portaittaisesti etenevä kuntouttava hoitomalli vaikeiden mielisairauksien hoitoon.

Psykiatristen sairaaloiden taloudellista toimintatapaa tarkasteltaessa Sisä-Suomen sairaala osoittautuu ylivertaiseksi verratessa vastaavaan toimintaan, kun mittareina on hoidetun potilaan, hoitojakson tai hoitovuorokauden keskimääräinen hinta.

Sisä-Suomen sairaalalla on kaikki toimintaedellytykset ja -ominaisuudet. Näitä ovat keskeinen maantieteellinen sijainti, loistavat tilat ja hoitoympäristö sekä sisällöllisesti laadukas ja monipuolinen, nykyaikainen ja tuloksiltaan erinomainen hoito. Henkilöstä on motivoitunutta ja ammattitaitoista.

Suolahden kehittämistyön yksi painopiste- ja erikoistumisalue on hyvinvointiosaaminen. Se on merkittävä osa ja vahvuus koko verkostokaupunkialueen kehitystyössä.

Mielestämme Sisä-Suomen sairaalan tulee voida jatkaa psykiatrisena sairaalana nykyisillä erityisosaamisalueillaan: psykogeriatria, päihdepsykiatria, kriminalipotilaiden hoito ja kuntouttava portaittainen psykiatrinen hoito. Sillä on myös edellytykset keskittyä uusiin erityisosaamista vaativiin osa-alueisiin, kuten oikeuspsykiatriseen vuodeosasto- ja poliklinikkatoimintaan, ja se voi tarjota tilat lasten- ja nuorten psykiatrista vuodeosastotoimintaa varten.

Keski-Suomen kansanedustajat eivät kannata Sisä-Suomen sairaalan alasajoa. Kansanedustajat edellyttävät, että perustelut sairaalatoiminnan lopettamiselle arvioidaan uudelleen.

KESKI-SUOMEN KANSANEDUSTAJAT


Energiaselvityksistä puolueettomuus kaukana

2006-04-29

Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson kertoi 26.3. Keskisuomalaisen haastattelussa, että huhtikuussa julkaistaan kaksi puolueetonta selvitystä, jotka osoittavat Rauhalahti-vaihtoehdon Keljonlahtea huonommaksi. Jyväskylän Energia ja Jyväskylän kaupunki olivat käynnistäneet kaksi selvitystä. Electrowatt-Ekonolle oltiin annettu tehtäväksi voimalaitoksen aluetaloudellisten vaikutusten selvittäminen ja Enprimalle aiemmin tekemänsä selvityksen päivittäminen.

Selvityksiä esiteltiin Jyväskylän kaupunginvaltuustolle 10.4.

Electrowatt-Ekono oli tarkastellut kolmea eri tuotantorakennevaihtoehtoa, joista Rauhalahti-vaihtoehtona markkinoitu sisälsi uuden jätepolttoaineita hyödyntävän hyötykattilainvestoinnin ennen vuotta 2010 ja uuden voimalaitoksen rakentamisen ennen vuotta 2015, muttei savukaasujen lämmön talteenottoa, joka oli tarkasteltu erikseen.

Kun tiedustelin, miksi tästä vaihtoehdosta puuttui savukaasupesuri ja miksi se ei perustunut suoraan Fortumilta pyydettyihin lähtötietoihin, Elecktrowatt-Ekonon konsultti puolustautui vastaamalla, että he ovat toimineet vain toimeksiantajansa, Jyväskylän Energian, ohjeiden mukaisesti.

Laskelman energiantuotantotiedot, investointiaikataulu ja -kustannukset perustuivat puolestaan Enpriman energiataselaskelmiin. Nämä puolestaan perustuivat nykyiseen 60 (Fortum)/40 (Jyväskylän Energia) omistussuhteeseen, vaikka Fortum on selkeästi ilmoittanut valmiutensa omistussuhteen muuttamiseen 50/50 periaatteen mukaiseksi.

Kun tiedustelin, miksei 50/50 omistussuhdetta oltu otettu laskelman perustaksi, Enpriman konsultti vastasi, että Fortum on tätä kyllä esittänyt, mutta koska neuvottelut eivät ole edenneet (JE:n ja kaupungin vuoksi), he katsoivat parhaaksi palata nykyiseen 60/40 suhteeseen.

Elektrowatt-Ekonon selvitys osoitti kiistattomasti, että savukaasupesuri olisi kokonaiskannattavuudeltaan ehdottoman järkevä investointi ja se maksaisi itsensä lyhyessä ajassa takaisin. Pesuri oli saatu kuitenkin näyttämään kannattamattomalta Jyväskylän Energian näkökulmasta nykyisillä omistussuhteilla ja tilanteessa, jossa Keljonlahdelle investoitaisiin uusi voimalaitos jo vuonna 2010.

Kuin pisteenä iin päällä Enprima esitti, että 87 milj. euroa Rauhalahti-vaihtoehtoa kalliimpi Keljonlahti-investointi tulisi kuitenkin Jyväskylän Energian näkökulmasta 9,3 milj. euroa edullisemmaksi. Tämä tulos oli saatu siten, että suurin osa investointilainasta otettaisiin uuden perustettavan yhtiön lukuun. Tämänkin lainan lyhennykset ja korot pitäisi luonnollisesti hoitaa!

Keljonlahti-hankkeeseen on houkuteltu mukaan vähemmistöosakkaiksi suuria maakunnallisia yrityksiä lupaamalla näille sähköä takuuhintaan ensi vuosikymmenen loppupuolelle asti. Ehkä tämä selittää kansanedustajia kohtaan suunnatun purkauksen Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa 29.4., sillä maakunnan työllisyyden kannalta keskeisten raaka-aineiden, puun ja turpeen, käyttö on turvattu kaikissa vaihtoehdoissa.

Sekä jätti-investointiin että suuryrityksille tarjottuun takuuhintasähköön sisältyy kuitenkin suuret riskit. Niiden lauetessa laskun maksaisivat muut jyväskyläläiset veden, sähkön ja lämmön käyttäjät. Hintoja nostaa jo Jyväskylän Energialle raskaaseen ylihintaan myyty kaupungin vesilaitos.

Tätä taustaa vasten valtuustolle esitetyt laskelmat herättävät vain lisäkysymyksiä. Miksi kaupunginvaltuuston enemmistön edellyttämää puolueetonta tarkastelua, jonka lähtötiedot molemmat Jyväskylän Energiantuotanto Oy:n osakkaat olisivat hyväksyneet, ei ole tehty?

Jyväskylän energiaratkaisun valmistelu on hoidettu kokonaisuudessaan tökerösti ja kansanvaltaa halveksuen. Eduskunnassa vastaava menettely ei tulisi kysymykseenkään, sillä valiokunnissa kuullaan aina kaikkia osapuolia ja hankitaan aina kaikki mahdollinen tieto päätöksenteon pohjaksi.

Omalta osaltani en tule laittamaan nimeäni yhteenkään investointi- ja rakentamispäätökseen ennen kuin vaaditut, aidosti puolueettomat selvitykset, on esitelty kaupunginvaltuustolle. Tämän edellyttäminen ei ole ”liputtamista” kummankaan vaihtoehdon puolesta.


EU:n perustuslakia ei tule hyväksyä

2006-04-28

Vastalause eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietintöön Europan unionin perustuslaista

Perustelut

1. Sopimuksen sisällöstä

Yleistä

Valtioneuvoston selonteon Euroopan unionin perustuslakisopimuksesta (VNS 6/2005 vp) pääasiallisena tarkoituksena on ollut pohjustaa eduskuntakeskustelua perustuslakisopimuksesta ja Euroopan unionin tulevaisuudesta. Sopimuksen sisällöstä tarvitaankin laajaa keskustelua, eikä sen merkitystä pidä vähätellä.

Sopimus EU:n perustuslaiksi kokoaa yksiin kansiin eri perustamissopimukset ja EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännöt. Sopimuksella tavoitellaan perustuslaille ominaisia syvällisempiä ja perustavan laatuisia vaikutuksia: EU:n läpinäkyvyyden ja hyväksyttävyyden lisäämistä sekä sen lähentämistä kansalaisiin. Sopimukseen sisältyy myös uusia elementtejä: EU:n toimivalta laajenee, sen toimielin- ja päätöksentekojärjestelmä muuttuvat. Unionin sisäinen ja ulkoinen oikeudellinen rakenne muuttuu (liitto)valtion kaltaiseksi. Nykyiset hallitusten välisen yhteistyön pilarit yhdistetään ylikansalliseen pilariin. Unionista tulee oikeushenkilö kansainvälisessä oikeudessa, joka voi esiintyä yhtenäisenä toimijana kansainvälisissä suhteissa. Unionin kansainvälisten sopimusten neuvottelemiseen ja hyväksymiseen sovelletaan lähtökohtaisesti yhtenäistä menettelyä kaikilla unionin toiminnan aloilla.

Perustuslailla luodaan uusi unioni, joka poikkeaa olennaisella tavalla nykyisestä ja etenkin siitä unionista, johon Suomi vuonna 1994 päätti liittyä. Sopimuksen nimikin osoittaa, että sen laatijoiden pyrkimyksenä on kehittää Euroopan unionia valtioksi, liittovaltioksi. Sanaa perustuslaki käytetään nimenomaan valtion oikeudellisesta perustasta - valtioiden välisten järjestöjen ja muiden yhteenliittymien perustana on yleensä perussopimus (EU) tai peruskirja (YK ja Euroopan neuvosto). Eurooppalaisen liittovaltion luominen on ollut integraatiopyrkimysten perimmäisenä tavoitteena 1940-luvun lopulta lähtien.

Perustuslaki muuttaa olennaisella tavalla Euroopan unionin luonnetta. Kiinnitän seuraavassa huomiota eräisiin perustuslain yksityiskohtiin.

Symbolit

Sopimukseen on kirjattu yhteisöllisiä symboleja, joilla unionille halutaan antaa liittovaltiollista identiteettiä. Niitä ovat lippu, hymni, tunnuslause, raha ja kansallispäivä. Sopimuksen rakenne palvelee samaa symbolein ulos lausuttua tavoitetta: ylikansallinen päätöksenteko lisääntyy kansallisen veto-oikeuden ja kansallisten parlamenttien lainsäädäntövallan kustannuksella.

Eurooppa-neuvosto

Valtionpäämiesten Eurooppa-neuvostosta tehdään unionin toimielin. Eurooppa-neuvosto saa eräitä uusia ja merkittäviä toimivaltuuksia.

Unionin sanotaan olevan jäsenvaltioiden yhteenliittymä, eikä liittovaltio, ennen muuta sillä perusteella, että se ei voi kasvattaa omaa toimivaltaansa omilla päätöksillään. Tällöin unohtuu, että se voi niin tehdä nyt käsittelyssä olevan perustuslakisopimuksen mukaan, jos siitä päätetään yksimielisesti Eurooppa-neuvostossa. Eurooppa-neuvosto voi siis muuttaa perustuslakisopimuksen tekstiä ilman että muutokset ratifioidaan kansallisesti. Se voi esimerkiksi päättää siirtymisestä erityisestä lainsäätämisjärjestyksestä tavanomaiseen lainsäätämisjärjestykseen tai yksimielisestä päätöksen-teosta määräenemmistöpäätöksentekoon neuvostossa, joskin Eurooppa-neuvoston muutospäätös tulee voimaan vasta kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyttyä sen omien valtiosääntöjensä asettamien vaatimusten mukaisesti.

Oikeus- ja sisäasioiden alalla Eurooppa-neuvostolla on korostunut tehtävä unionin politiik-kaa koskevien suuntaviivojen määrittelyssä. Eurooppa-neuvosto päättää myös tietyistä toimielimiä koskevista järjestelyistä. Perustuslain mukaan Eurooppa-neuvosto valitsee itse puheenjohtajansa määräenemmistöllä. Valinta tapahtuu jäsenvaltioiden johtajien toimesta suljettujen ovien takana ilman vaaleille tyypillisiä kilpailevia vaihtoehtoja ja julkisia perusteluja.

Presidentin virka

Perustuslain eräs keskeisimmistä julkilausutuista tavoitteista on unionin ulkoisen toiminnan tehostaminen. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan eli eräänlaisen EU-presidentin viran ja ulkoministerin viran perustaminen merkitsevät EU:n toimivallan kasvua jäsenvaltioihin nähden.

Nykyisestä neuvoston kiertävästä puheenjohtajuudesta siirrytään järjestelmään, jossa unionilla on määräaikainen presidentti. Presidentti on vastuussa teoistaan Eurooppa-neuvostolle. Presidentin toimikausi kestää 2,5 vuotta (tai uudelleen valinnan kohdalla 5 vuotta). Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että kun otetaan huomioon Eurooppa-neuvoston keskeinen rooli unionin päätöksenteossa, on ilmeisen selvää, että presidentin toimenkuva mahdollistaa erittäin aktiivisen vallankäytön ja johtajuuden. Eurooppa-neuvoston johtaminen antaa presidentille mahdollisuuden puuttua myös muiden unionin toimielinten sekä jäsenvaltioiden toimivaltaan lukeutuviin asioihin. Erityisesti ristiriidat komission ja ulkoministerin kanssa ovat todennäköisiä.

Puheenjohtajuuden uudistaminen osuu perinteisesti korostetun jäsenmaiden tasa-arvon ja yh-tenäisyyden kovaan ytimeen. Suomi ja muut pienet maat ovat toistaneet toistamistaan, että kiertävä puheenjohtajuus on yhtenäisyyden ja tasa-arvon kannalta keskeinen asia. Nyt tästä yhtenäisyyden mittarista luovutaan. Suomen hallitus on tulkinnut presidentin viran edustavan hallitustenvälistä suuntausta. Asiantuntija-arvioiden mukaan tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Presidenttinä ei voi toimia jäsenmaan pääministeri tai presidentti. Presidentistä tulee näkyvä hahmo ja hän käyttää aktiivisesti valtaansa. Koska presidentti on EU:n, eikä jäsenvaltioiden presi-dentti, nämä tekijät voivat johtaa vaatimuksiin presidentin valintamenettelyn demokratisoimisesta joko siirtämällä valinta Euroopan parlamentille tai suorilla vaaleilla tapahtuvaksi. Samoin on mahdollista, että komission puheenjohtajan ja presidentin virat tullaan myöhemmin yhdistämään. Näin perustuslaki avaa tien nimenomaan amerikkalaismalliseen presidenttiyteen, kun nykyisen kiertävän puheenjohtajuuden edelleen kehittäminen muun muassa toimikautta pidentämällä olisi lähellä sveitsiläistä mallia.

Ulkoministerin virka

Ulkoministeri toimii puheenjohtajana ulkoasiainneuvostossa ja toisaalta sen antaman valtuutuksen pohjalta. Ulkoasiainneuvoston tehtävänä on sekä unionin ulkopolitiikan suuntaviivojen muotoilu että politiikan koherenssin varmistaminen. Ulkoministeri johtaa ja toteuttaa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Ulkoministeriä avustaa työssään Euroopan ulkosuhdehallinto. Ulkoministeri toimii jäsenmaiden kantojen välittäjä ja tiedonkulun varmistajana neuvoston ja Euroopan parlamen-tin välillä. Hän esittää YK:n turvallisuusneuvostossa unionin kannan, jos sellainen on, eivät siis tur-vallisuusneuvoston jäsenenä olevat EU:n jäsenmaat. Tämä on periaatteellisesti hyvin merkittävä asia. Se on askel EU:n kollektiiviseen turvallisuusneuvoston jäsenyyteen. Ulkoministerillä on myös valvonta ja raportointitehtäviä. Hän esittää suosituksia kansainvälisten sopimusten käynnistämisestä ja huolehtii yhdessä komission kanssa kansainvälisten järjestöjen kanssa ylläpidettävien suhteiden toimeenpanosta.

Ulkoministerin tehtävän sijoittaminen sekä ministerineuvostoon että komissioon luo helposti hankalan tilanteen, jossa ministerin on vaikea toimia. Ministerin onnistuminen tehtävässä, joka edellyttää ministerineuvoston antamaa mandaattia, mutta toisaalta toimintaa komission varapuheen-johtajana sen pelisääntöjen mukaisesti ei välttämättä johda parempaan koordinaatioon näiden kah-den elimen välillä. Ulkoministerin vakanssi rikkoo instituutioiden välistä tasapainoa.

Asiantuntija-arvioiden mukaan ulkoministerin vakanssi on toisaalta luonnollinen jatke EU:n korkealle edustajalle, sillä se lisää unionin mahdollisuuksia puhua yhdellä äänellä. Tämä muutos yhdistettynä unionin muuttumiseen oikeushenkilöksi muuttaa kuitenkin unionin luonnetta merkittävällä tavalla. Unionille syntyy oma diplomaattinen edustustoverkosto kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin. Ulkoministerin virka yhdessä presidentti-instituution kanssa muuttaa unionia valtion kaltaiseksi.

Euroopan tuomioistuin

EU ulottaa vaikutuksensa myös kansallisten oikeusjärjestysten perinteisiin ydinalueisiin rikosoikeu-dellisen ja poliisiyhteistyön kautta. EU:n tuomioistuimen ja komission aseman vahvistuminen lisäävät merkittävästi ylikansallista päätöksentekoa. Perustuslakiin sisältyy artikla, jolla vahvistetaan se tähänastinen käytäntö, että jäsenmaiden tuomioistuimet korkeimpia oikeuksia myöten ovat alisteisia Euroopan tuomioistuimelle. Euroopan unionille ei ole annettu toimivaltaa sovittaa yhteen eli harmonisoida kansallisia rikoslakeja säätämällä asetuksia tai direktiivejä. Perustuslakisopimukseen on kuitenkin kirjattu eurooppalakien ohella eurooppapuitelait, jotka eivät ole velvoittavia juridisia instrumentteja, mutta jotka jäsenmaat sitoutuvat poliittisesti panemaan täytäntöön.

Komissio

Komission perinteinen tehtävä unionioikeuden soveltamisen valvojana perustuslakisopimuksessa on ulotettu täysimääräisesti myös rikosoikeudelliseen yhteistyöhön ja poliisiyhteistyöhön. Kyseisillä aloilla myös komission aloiteoikeuden käytännön merkitys vahvistuu, samoin kuin komission asema tehtäessä unionin puolesta kansainvälisiä sopimuksia sanotuista kysymyksistä. Unionin yksi- ja monivuotiset toimintaohjelmat hyväksytään perustuslakisopimuksen mukaan komission aloitteesta, mikä vahvistaa komission asemaa lainsäädäntötyön ohjauksessa. Komissio saa lisäksi vahvemman roolin talouspolitiikan koordinaatiossa. Ulkosuhteiden alalla komission aseman voidaan nähdä vah-vistuvan myös välillisesti ulkoministerin viran perustamisen kautta.

Komission kokoonpanon muutos on radikaali uudistus. Suomi katsoi, että "komissiossa tulisi olla yksi äänivaltainen jäsen kustakin jäsenvaltiosta ja tehtäväjaon komission sisällä tulisi perustua tasapuoliseen vuorotteluun". Perustuslakisopimus merkitsee kuitenkin komission kokoonpanon rakentamista rotaation varaan. Asiallisesti ottaen tästä kuitenkin sovittiin jo Nizzan sopimuksessa. Komissiossa on yksi kansalainen kustakin jäsenvaltiosta aina vuoteen 2014 saakka. Tämän jälkeen komission jäsenten lukumäärää supistetaan niin että siinä on kerralla yksi kansalainen 2/3 jäsenvaltiosta 1/3 jäädessä ilman omaa komissaaria. Ero kahden eri jäsenvaltion kansalaisten toimikausien kokonaismäärien välillä ei saa koskaan olla suurempi kuin yksi. Kenelläkään ei voi kuitenkaan olla tietoa, mitä tämä tulee tarkoittamaan: miten esimerkiksi kierron ulkopuolella olevan pienen jäsenmaan olosuhteet voidaan saattaa komission tietoon. Epäilemättä suurilla jäsenmailla on siihen enemmän kaikupohjaa. Mutta mitä vaikuttaa komission uskottavuuteen, kun joku/jotkut suuret jäsenmaat eivät ole rotaatiovuorossa?

Euroopan parlamentti

EU:n lainsäädäntö on ollut aina ensisijaista Suomen lainsäädäntöön nähden asioissa, joissa sillä on toimivalta. Perustuslakisopimuksen myötä EU-lakien ensisijaisuus omiin lakeihimme nähden lisääntyy. Sopimus lisää selvästi määräenemmistön käyttöä neuvostossa ja kasvattaa Euroopan parlamentin valtaa yhteispäätösmenettelyä laajentamalla. Euroopan parlamentin asemasta neuvoston kanssa tasa-arvoisena lainsäätäjänä tulee pääsääntö. Euroopan parlamentille ehdotetaan veto-oikeutta kaikkiin ministerineuvoston määräenemmistöllä päättämiin lakeihin. Vastaavaa oikeutta ei ole kansallisilla parlamenteilla.

Käyttöön otettava "tavanomainen lainsäädäntömenettely" vastaa nykyistä yhteispäätösme-nettelyä ministerineuvoston ja Euroopan parlamentin kesken, eli lakeihin vaaditaan molempien toimielinten hyväksyntä ja molemmilla on veto-oikeus komission lakialoitteisiin. Määräenemmistöllä päätettävien alojen määrä nousee 34:stä 85:een. Yksimielisyys muutettiin määräenemmistövaatimukseksi 25 toimialalla. Sopimus merkitsee vallansiirtoa pieniltä jäsenmailta suurille.

Euroopan parlamentin toimivaltuudet kansainvälisten sopimusten hyväksymisessä laajenevat myös olennaisesti, etenkin yhteisen kauppapolitiikan alalla. Parlamentti ei osallistuisi kauppapolitiikan täytäntöönpanoon liittyvien tarvittaessa nopeiden päätösten hyväksymiseen, mutta se antaisi hyväksyntänsä unionin kauppapoliittisten sopimusten solmimiseen. Myös talousarvion osalta parlamentin toimivaltuudet laajenevat koskemaan kaikkia unionin menoa, kun jaottelu pakollisiin ja ei-pakollisiin menoihin poistuu. Parlamentti saa perussopimuksessa myös tiettyjä uusia toimielin- ja perussopimusjärjestelmään liittyviä valtuuksia. Se päättää komission puheenjohtajan nimittämisestä, ja sillä on käytännössä oikeus edellyttää valmistelukunnan käyttöä sopimusmuutoksia valmistelevana menettelynä.

Ministerineuvosto

Kaksoisenemmistöön (55 % jäsenmaista, edustaen vähintään 15 jäsenmaata ja 65 % kansalaisista) siirtyminen neuvoston päätöksenteossa on merkittävä institutionaalinen uudistus. Suomen tavoitteena oli yksinkertainen kaksoisenemmistö. Jokaisella jäsenmaalla on yksi ääni ja jokaisen jäsenmaan kansalainen on edustettuna yhtenäisellä tavalla. Tämä sinänsä nykytilanteeseen parannukselta vaikuttava seikka korostaa kuitenkin nimenomaan suurten maiden painoarvoa, koska jäsenmaiden väkiluvut vaihtelevat suuresti.

Ministerineuvostossa määräenemmistöä tärkeämpi on kuitenkin usein "blokeeraava" määrävähemmistö. Sen on koostuttava maista, jotka edustavat 35 prosenttia unionin väestöstä ja joita on vähintään neljä. Tämä merkitsee, että esityksellä annetaan veto-oikeus kolmelle suurelle jäsenmaalle, joita tukee neljäs maa. Koalitio pystyy estämään minkä tahansa määräenemmistölain hyväksymisen, ja näin ollen käytännössä jokaisen EU-lain on oltava suurten maiden hyväksyttävissä. Pienten maiden näkökulmasta niiden tulisi olla omien etujensa vaalimisessa entistä joustavampia ja etsiä valppaammin kumppaneita vaikuttaakseen koalitioihin.

Alue- ja maatalouspolitiikka

Ylikansallisen päätöksenteon (eli nykyisen yhteispäätösmenettelyn) piiriin siirtyy monia jäsenmaiden kannalta herkkiä kysymyksiä, kuten yhteinen alue- ja maatalouspolitiikka. Perustuslakia on kuitenkin pidetty aluepolitiikkaa ajatellen hyvänä, kun siihen sisältyy maininta pohjoisista harvaan asutuista alueista. Näin ei kuitenkaan ole. Perustuslain tekstissä pohjoiset harvaan asutut alueet rinnastetaan kaikkiin saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin eikä syrjäisimpiin eli ns. ultraperifeerisiin alueisiin.

Kauppapolitiikka

Perustuslakisopimus ulottaa unionin kauppapoliittisen toimivallan kaikkiin palveluihin sekä suoriin ulkomaisiin investointeihin. Muun muassa palvelukauppa siirtyisi kokonaan unionin yksinomaiseen toimivaltaan, josta pääsääntöisesti päätetään neuvostossa määräenemmistöllä. Tämä kattaisi siten myös nykyisin niin sanottuun jaettuun toimivaltaan kuuluvat ja yksimielistä päätöksentekoa edellyttävät sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut.

Ulkoasiainvaliokunta edellytti mietinnössään (UaVM 4/2003 vp), että unionin yksinomainen toimivalta kauppapolitiikassa hyväksytään ehdotuksen mukaisessa laajuudessa vain, jos päätöksenteko koulutuspalveluiden sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kauppaa koskevissa sopimuksissa säilyy yksimielisenä silloin, kun neuvosto antaa komissiolle mandaatin kauppapoliittisten sopimusten neuvottelua varten tai hyväksyy komission neuvotteleman sopimuksen. Lisäksi edellytettiin, ettei kauppapoliittisten sopimusten kautta voisi vaikuttaa unionin sisäiseen toimivallanjakoon eikä yhtenäistää säädöksiä silloin, kun se ei olisi muutenkaan perustuslakisopimuksen mukaan mahdollista.

Perustuslakisopimuksessa tämä vaatimus peruspalvelujen suhteesta unionin yhteiseen kauppapolitiikkaan on huomioitu erityismääräyksellä, jonka mukaan neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti neuvoteltaessa ja tehtäessä sopimuksia sosiaali-, koulutus- ja terveyspalvelujen kaupan alalla silloin, kun tällaiset sopimukset voivat vakavasti haitata näiden palvelujen järjestämistä kansallisella tasolla ja vaikeuttaa jäsenvaltion vastuun toteuttamista niiden tarjoamisessa. Yksimielisyysvaatimus edellyttää kahden yhtäaikaisen kriteerin täyttymistä eli että sopimus haittaisi vakavasti palvelujen järjestämistä kansallisesti ja että se estäisi jäsenvaltiota toteuttamasta vastuutaan. Kynnys käyttää yksimielistä päätöksentekoa ns. turvalausekkeena on näin asetettu korkealle.

Määräyksen mukainen vakava haitta ja vaikeus määriteltäisiin osana unionin normaalia päätöksentekoprosessia unionin toimielinjärjestelmässä. Erimielisyystapauksessa kysymys olisi mahdollista viedä unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi. Todistustaakka siitä, milloin palvelukaupan kansainvälinen vapauttaminen vakavasti vaarantaisi jäsenmaan hyvinvointijärjestelmän, jää nyt viime kädessä unionin ja sen tuomioistuimen harkintaan.

Perustuslakisopimuksen myötä Suomen pääosin julkisrahoitteiset hyvinvointipalvelut alistetaan EU:n kauppapolitiikalle.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka

EU:n tiivistyvä puolustusyhteistyö ja turvatakuut muuttavat merkittävästi Suomen puolustuspoliit-tista asemaa. Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden näkökulmasta sopimus on ongelmallinen, koska siihen liittyy artikloja, joilla EU militarisoidaan.

Julkisuudessa on kiinnitetty huomiota artiklaan, jossa määritellään EU:n jäsenvaltioille kollektiiviset turvatakuut. Ne laukeavat tilanteessa, jossa jäsenvaltio "joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi", mutta ne eivät velvoita jäsenvaltiota toimiin rauhan oloissa. Sen sijaan Suomen pyrkimys osallistua rakenteelliseen yhteistyöhön on ongelmallinen perinteisen liittoutumattomuuden näkökulmasta. Suomi velvoitettaisiin kasvattamaan sotilaallisen varustautumisen (mutta ei oman maan puolustamisen) menoja myös rauhan oloissa. Konventissa ei onnistuttu saamaan EU:n joukkojen käytön perustaksi YK:n mandaattia, joka takaisi operaatioille kansainvälisoikeudellisen laillisuuden, ja niin EU voi käydä myös laittomia sotia. Rauhaan pakottamiseen ja taistelujoukkojen käyttöön kuuluu hyökkäysluontoisia operaatioita, joihin osallistuvaa maata ei voida pitää liittoutumattomana.

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että unionin luonne on muuttunut alkuperäisestä valtioliitosta vähitellen yhä ylikansallisempaan suuntaan. Uuden perustuslain myötä EU vaikuttaisi jäsenmaiden - myös Suomen - kansalaisten arkeen yhä konkreettisemmin ja moninaisemmin tavoin. Suomalaisia on vain noin 1 prosentti unionin väkiluvusta. Kun unioni laajentuu ja hallitustenvälisestä yhteistyöstä siirrytään enenevässä määrin ylikansalliseen päätöksentekoon, osuutemme vähenee edelleen. Ylikansallisessa päätöksenteossa jäsenmaiden väkiluvulla on ratkaiseva merkitys. Unionissa äänemme kuuluu parhaimmin hallitusten välisessä yhteistyössä, jossa jäsenvaltiot ovat periaatteessa tasaver-taiset.

En kannata suurinta osaa edellä mainituista perustuslakiin sisältyvistä muutoksista, koska ne veisivät Euroopan unionin kehitystä yhä selvemmin (liitto)valtion suuntaan. Siten en voi antaa myöskään tukeani perustuslain sisällön hyväksymiselle.

2. Ratifioinnista

Yleistä

Selonteon käsittelyn yhteydessä eduskunnassa on virinnyt keskustelu siitä, tulisiko Suomen EU-puheenjohtajuuskauden kynnyksellä myös ratifioida perustuslakisopimus sen sisällöllisen käsittelyn lisäksi. Ratifioinnin on uskottu parantavan Suomen uskottavuutta EU:n puheenjohtajamaana. Ratifiointia on perusteltu myös muun muassa sillä, että näin Suomi näyttäisi suuntaa muulle Euroopalle ja kahdessa unionin jäsenmaassa kansanäänestyksessä jo hylätty perustuslaki voitaisiin herättää uudelleen henkiin. Eduskunnan suuri valiokunta on päätynyt suosittelemaan sopimuksen ratifioimista. Sen sijaan Suomen edustajien enemmistö Euroopan parlamentissa vastustaa perustuslain ratifioi-mista eduskunnassa (Turun Sanomat 15.3.2006).

Sopimuksen voimaansaattaminen unionissa

Perustuslakisopimuksella kumotaan (Euratom-sopimusta lukuun ottamatta) ne valtiosopimukset, joita kutsutaan EU:n perussopimuksiksi. EU:n perussopimusten kumoamiseen on sovellettava valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen määräyksiä. Sen V luvussa on määritelty ehdot sopimusten kumoamiselle. Yleisperiaate on se, että nykyiset perussopimukset voidaan lakkauttaa "milloin tahansa kaikkien osapuolten suostumuksella sen jälkeen, kun asiasta on neuvoteltu muiden sopimusvaltioiden kanssa".

"Kaikkien osapuolten suostuminen" merkitsee sitä, että vanhan unionin lakkauttamisen ja sulauttamisen uuteen "EU:n perustuslailla" perustettavaan kokonaan uuteen unioniin pitää tapahtua yksimielisesti. Yhdenkin nykyisen jäsenvaltion kieltäytyminen sopimuksen hyväksymisestä ja vanhan unionin kumoamisesta estää uuden perustamisen niin että uudella olisi oikeudellinen jatkuvuus suhteessa nykyisen unionin toimintaan.

Näin ollen Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksiin perustuva kieltäytyminen sen perustuslakisopimuksen hyväksymisestä, jolla lakkautetaan vanhoja valtiosopimuksia, riittää estämään EU:n perustuslakisopimuksen voimaantulon kaikissa jäsenmaissa. Lisäksi monissa maissa (Iso-Britannia, Puola, Tsekinmaa, Ruotsi, Tanska ja Suomi), joissa esitystä ei ole ratifioitu, kansalaisten enemmistö - ja varsinkin nuoriso - vastustaa mielipidetutkimusten mukaan perustuslain hyväksymistä.

Tilanteeseen on varauduttu hallitusten välisessä konferenssissa liittämällä sopimusluonnokseen julistus nro 30: "Konferenssi toteaa, että jos neljä viidesosaa jäsenvaltioista on ratifioinut Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen kahden vuoden kuluttua sen allekirjoittamisesta, mutta ratifiointi tuottaa yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle vaikeuksia, Eurooppa-neuvosto ottaa asian käsiteltäväkseen." Kyseessä on poliittinen julistus, jolla ei ole juridista merkitystä. EU:n perustuslaki pitää voimaan tullakseen hyväksyä kaikissa jäsenmaissa. Sopimuksen hyväksyminen ei ole Eurooppa-neuvoston toimivallassa.

Suomen tilanne

Asiantuntijakuulemisessa kävi selväksi, että Suomen eduskunnassa on tähän mennessä säädetty vain sellaisia lakeja ja vahvistettu vain sellaisia sopimuksia, jotka on tarkoitus panna täytäntöön. Ratifiointimenettely olisi vastoin tätä periaatetta. Perustuslakisopimus on luonteeltaan valtiosopimus, jonka painoarvo on vielä tavallista sopimusta suurempi. Siksi sen hyväksyminen signaaliarvon vuoksi olisi epätavallista, eikä se olisi Suomen parlamentin arvo- ja vaikutusvallan mukaista. Unionissa on meneillään pohdintavaihe, jonka kuluessa tulisi avoimin mielin keskustella erilaisista vaihtoehdoista perussopimusten uudistamiseksi. Jos EU:lle joskus tulee perustuslaki, se ei ole tämä, joten raskaan ratifiointiprosessin käynnistäminen tässä vaiheessa on täysin tarpeetonta.

Perustuslakisopimuksen ratifiointia on perusteltu kuitenkin sillä, ettei ratifioinnista olisi mi-tään haittaakaan. Asiantuntijakuulemisessa nousi kuitenkin esille, että syntyneessä uudessa tilanteessa ratifiointi ilmaisisi, ettei Suomella ole vaatimuksia perustuslakisopimuksen suhteen, vaan neuvottelut mahdollisista muutoksista nykyiseen sopimustekstiin käytäisiin niiden jäsenmaiden kanssa, jotka eivät ole ratifioineet sopimusta. Näissä neuvotteluissa Suomi olisi vaarassa marginalisoitua, kun se nähtäisiin pienenä jäsenmaana, jonka on opittu mukautuvan neuvottelujen lopputu-lokseen. Neuvottelut käytäisiin asiallisesti niiden maiden kesken, jotka eivät ole hyväksyneet perustuslakisopimusta, sekä sopimuksen hyväksyneiden suurten jäsenmaiden kesken. Ratifioimatta jättäminen olisi siis tehokkaampi valinta perustuslakisopimuksen sisältöön vaikuttamisen kannalta, kun Suomi olisi omilla vaatimuksillaan mukana niissä neuvotteluissa, joita sopimuksen muuttamisesta käydään.

Sopimuksen muuttaminen

Euroopan unionin suuret maat ovat jo käynnistäneet keskustelut riisutun perustuslakisopimuksen aikaansaamiseksi (HS 19.4.2006). Italian vaalit voittanut Romano Prodi on asettanut tavoitteeksi paljon yksinkertaisemman perustuslain, joka keskittyisi suuriin periaatteisiin. Ranskan sisäministeri Nicolas Sarkozy - joka saattaa nousta ensi vuonna maan presidentiksi - on ollut aiemmin Prodin kanssa samoilla linjoilla. Myös Saksan liittokansleri Angela Merkel on myöntänyt, että perustusla-kia pitää muuttaa, jotta se voitaisiin hyväksyä jäsenmaissa. Saksan ulkoministeri Walter Steinmeier on puolestaan esittänyt sopimuksen nimen muutamista "Euroopan perussopimukseksi" kansalaisten pelkojen hälventämiseksi. Myös Britanniassa on pääministeri Tony Blairin mukaan valmiutta sopimukseen liittyviin kysymyksiin palaamiselle.

Perustuslain ratifioimisen sijaan Suomessakin tarvittaisiin nyt laajaa kansalaiskeskustelua tulevista vaihtoehdoista uudelle sopimukselle. Suomi on ollut laajentumispolitiikan kärkimaa. Nykyisten perussopimusten periaate, joka tarjoaa mahdollisuuden jäsenyyteen kaikille niille Euroopan maille, jotka täyttävät sen ehdot, on säilytettävä. Tällöin unionin luonne määräytyisi laajentumisen mukaan. Laajentuvan unionin tulee olla hajautettu valtioiden liitto, joka eriytyy sisäisesti. Suomen tulisi keskittyä EU-puheenjohtajuuskaudellaan tämän uuden suunnan etsimiseen Euroopan unionille. Käsiemme sitominen nykyiseen perustuslakisopimukseen haittaisi merkittävästi tämän tavoitteen saavuttamista.

Jos perustuslain ratifiointiin päätetään kuitenkin edellä esitetyistä argumenteista huolimatta Suomessa ryhtyä, sopimus tulisi käsitellä perustuslain säätämisen järjestyksessä. Perustuslakiin sisältyvät muutokset ovat kokonaisvaikutuksiltaan niin syvälle käyviä, että vähimmäisvaatimuksena on pidettävä sitä menettelyä, jota sovellettiin unioniin liityttäessä eli neuvoa-antavaa kansanäänestystä ja 2/3 määräenemmistöä eduskunnassa.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella esitän, että
eduskunta ei hyväksy EU:n perustuslakisopimuksen sisältöä,

sopimuksen ratifiointiin ei Suomessa ryhdytä, ja

sopimus alistetaan neuvoa-antavaan kansanäänestykseen, jos hallitus kuitenkin päätyy esittämään sen ratifiointia.

Helsingissä 28 päivänä huhtikuuta 2006


Petri Neittaanmäki /kesk


Lähipalvelut on turvattava

2006-04-11

Jyväskylän kaupunginhallitus päätti kokouksessaan 10.4. kumota kulttuuri- ja nuorisolautakunnan aiemmin tekemän päätöksen kirjastoverkkoasiasta.

Ratkaisu on omituinen, sillä kaupunginvaltuusto päätti vuoden 2006 talousarvion hyväksyessään 28.11.2005 lisätä kirjastotoimeen 80 000 euron määrärahavarauksen, joka voidaan käyttää sen jälkeen kun alkuvuodesta 2006 kirjastoverkkoratkaisu on päätetty ja esitelty kaupunginhallitukselle.

Tosin tiukempaakin muotoilua yritettiin saada läpi. Esitin tuolloin Ahti Vielman (kok.) ja Matti Kankaan (vas.) kanssa, että ”Kirjastoverkon rakenne päätetään vuoden 2006 aikana kuitenkin siten, ettei lähikirjastoja lakkauteta vuonna 2006”. Esitys hävisi äänin 19-40.

Kulttuuri- ja nuorisolautakunta oli esittänyt 14.3. oman ratkaisunsa kirjastoverkkoratkaisuksi: ensisijainen vaihtoehto lähikirjastolle on pienkirjastomalli (ns. minikirjasto). Lautakunta oli päätynyt esittämään, että nykyiset lähikirjastot jatkavat toimintaansa ainakin vuoden 2006 loppuun tai siksi kunnes valitulle mallille löytyy sopiva tilaratkaisu.

Lautakunta myös esitti tilapalvelulle, että se selvittää nykyisten Kypärämäen ja Lohikosken kirjastotilojen soveltuvuuden pienkirjastolle tai muille vaihtoehdoille. Lautakunta pyysi ratkaisuun vedoten kaupunginhallitukselta, että 80 000 euron määrärahavaraus osoitettaisiin kaupunginkirjaston käyttöön vuoden 2006 menoihin.

Lautakunnan esitykselle oli perusteensa. Kaupunginhallituksen iltakoulu oli käsitellyt kirjastoverkkokysymystä 20.2., jolloin annettiin tehtäväksi selvittää minikirjasto-mallia niin että toiminnalle haetaan n. 100 m2:n tiloja julkisista rakennuksista Kypärämäen ja Lohikosken alueilta.

Kirjasto oli selvittänyt yhteistyössä tilapalvelun kanssa toimintaan sopivia tiloja. Kypärämäen kaupunginosassa tehdyn selvityksen mukaan 100 neliön tiloja ei ole vapaana, Lohikoskella tilanne oli vastaava. Selvityksessä kartoitettiin kaikki molemmissa kaupunginosissa olevat julkiset tilat.

Vaikka tilakysymys oli osoittautunut tällaiseksi, kaupunginhallitus päätti, että nykymuotoiset lähikirjastot Kypärämäessä ja Lohikoskella lakkautetaan vuoden 2006 loppuun mennessä. Kirjastoverkkoon varattua 80 000 euron määrärahaa ei käytetä ainakaan tässä vaiheessa. Kaupunginhallitus myös määritteli minikirjaston: palvelut perustuvat lehtien lukumahdollisuuteen, kirjastoauton palveluihin sekä erikseen määriteltyyn suppeaan kirjallisuusvalikoimaan.

Tilapalvelu velvoitettiin kuitenkin etsimään kaupungin käytössä jo olevista kiinteistöistä sopivat, nykyisiä tiloja edullisemmat pienkirjaston tilat, jotka täydentävät samalla muiden hallinnonalojen palveluja (esim. nuorisotilat, koulut, päiväkodit). Jo tehtyyn tilaselvitykseen perustuen on kuitenkin vaikea ymmärtää, mistä korvaavat tilat voisivat löytyä. Toivottavasti kuitenkin jostakin löytyvät.

Kaupunginhallituksen päätös on jälleen yksi esimerkki siitä toimintatavasta, jolla kaupungissamme päätöksiä tehdään. Epärealistiseen kulttuuripääkaupunkihankkeeseen, Korpilahti-selvitysmieheen ja energiakonsultteihin löytyy kyllä rahaa mielin määrin, mutta samanaikaisesti kaupunkilaisten lähipalveluita (lähikirjastot, neuvolat, koulut) ajetaan kiihtyvällä vauhdilla alas.

Rohkenen epäillä, etteivät prioriteetit ole nyt kaupungissamme kohdallaan.


Arvonlisäveroalennus laskee hintoja

2006-03-29

Suomen hallitus päätti viime viikolla kehysriihessään laskea pienten palveluyritysten arvonlisäverotusta 22 prosentista kahdeksaan prosenttiin. Ratkaisulla uskotaan saatavan puhtia uusien työpaikkojen syntymiseen. Päätös koskee kampaamoja, partureita, suutareita, polkupyöräkorjaamoja ja vaatteiden korjauspalveluja.

Arvonlisäveron laskeminen on ollut niin yrittäjien kuin asiakkaidenkin toiveissa jo pitemmän aikaa. Yrittäjät eivät ole voineet alan luonteesta johtuen vähentää arvonlisäveroistaan muuta kuin tarvikkeiden hinnan. Palvelujen hinnannousu on ollut aikanaan seurausta juuri arvonlisäverosta. Tästä on seurannut se, että asiakkaat ovat kokeneet hinnat liian korkeiksi ja ovat vähentäneet palvelujen käyttöä.

Arvonlisävero on pitänyt osaltaan myös "harmaat markkinat" voimissaan. Nyt verohelpotuksen seurauksena "harmaata työtä" tekevät menettävät kilpailuetunsa.

Suomalainen käyttää parturi- ja kampaamokuluihin sekä uudistusta koskeviin palveluihin suunnilleen 122-1220 euroa vuodessa. Tästä arvonlisäveron osuus on ollut 22-220 euroa. Verohelpotuksen jälkeen palveluihin käytettävä osuus on noin 108-1080 euroa vuodessa. Verohelpotuksen ansiosta joka kahdeksas parturissa käynti on ilmainen vuoden 2007 alusta alkaen verrattuna tämän vuoden hintoihin.

Verohelpotus tulisikin siirtää lyhentämättömänä hintoihin, sillä kyse on yrittäjän valtiolle tilittämän rahasumman pienenemisestä. Jos hintoja hilataan ylöspäin, niin veroalen yksi keskeinen peruste, palvelujen kysynnän lisääminen, ei toteudukaan. Verohelpotuksen kautta tapahtuva hintojen laskeminen vaikuttaa selvästi alv-helpotuksen piiriin kuuluvien toimialojen kasvuun ja työllistämiseen.

Jos arvonlisäveron alennus onnistuu näiden pienten palveluyritysten osalta, niin se antaa pohjan arvonlisäveron alentamisen laajentamiselle muihinkin palveluihin ja muulle kulutussektoreille.

Hallituksen työlistalla on kuluttajille vieläkin merkittävämpi veroale: ruuan arvonlisäveron alentaminen. Se yhdessä palvelumaksujen alv-alennuksen lisäksi merkitsisi esimerkiksi nelihenkisen perheen ruokakuluissa satojen euron vuotuista säästöä. Kun säästö kohdentuu nettotuloista kohdennettaviin menoihin, on sen vaikutus tuntuva.

Meidän asiakkaiden tehtävänä on edellyttää että veroetu koituu eduksemme lyhentämättömänä.


EU:n perustuslakia ei tule ratifioida Suomessa

2006-03-26

Viime viikkoina on käyty vilkasta keskustelua siitä, tulisiko Suomen ratifioida EU-puheenjohtajuuskauden kynnyksellä EU:n perustuslaki. Ratifiointia on perusteltu muun muassa sillä, että näin Suomi näyttäisi suuntaa muulle Euroopalle ja kahdessa unionin maassa kansanäänestyksessä jo hylätty perustuslaki voitaisiin herättää uudelleen henkiin.

Vaikka Suomen hallitus on jo ilmoittanut, ettei se tule järjestämään EU:n perustuslaista kansanäänestystä, sen sisältöä ei voida käsitellä eduskunnassa kovalla kiireellä ja lähes pelkkänä ilmoitusasiana lähestyvään EU-puheenjohtajuuskauteen vedoten. Sopimuksen sisällöstä tarvitaan joka tapauksessa laajempaa keskustelua eikä sen merkitystä pidä vähätellä.

Perustuslaki kokoaa yksiin kansiin eri perustamissopimukset ja EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännöt. Sopimuksella tavoitellaan perustuslaille ominaisia syvällisempiä ja perustavan laatuisia vaikutuksia: EU:n läpinäkyvyyden ja hyväksyttävyyden lisäämistä sekä sen lähentämistä kansalaisiin. Sopimukseen sisältyy myös uusia elementtejä: EU:n toimivalta laajenee, sen toimielin- ja päätöksentekojärjestelmä muuttuvat.

EU:n toimivallan rajoitteena ollut pilarijako poistuu, jolloin ulkoasiat sekä oikeus- ja sisäasiat saatetaan lainsäädäntömenettelyn piiriin. EU:n tiivistyvä puolustusyhteistyö ja turvatakuut muuttavat merkittävästi Suomen puolustuspoliittista asemaa. EU ulottaa vaikutuksensa kansallisten oikeusjärjestysten perinteisiin ydinalueisiin rikosoikeudellisen ja poliisiyhteistyön kautta.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan eli eräänlaisen EU-presidentin viran ja ulkoministerin viran perustaminen merkitsevät EU:n toimivallan kasvua jäsenvaltioihin nähden. Samoin vaikuttaa EU:n komission ja tuomioistuimen aseman vahvistuminen. Perustuslakisopimus lisää selvästi määräenemmistön käyttöä neuvostossa ja kasvattaa Euroopan parlamentin valtaa yhteispäätösmenettelyä laajentamalla.

Voidaankin todeta, että Euroopan unionin luonne on muuttunut alkuperäisestä talousyhteisöstä vähitellen yhä poliittisempaan suuntaan. EU vaikuttaa uuden perustuslain myötä jäsenmaiden kansalaisten arkeen yhä konkreettisemmin ja moninaisemmin tavoin.

Suomen mahdollinen ratifiointi ei ulkoasianvaliokunnan jäsenenä saamani käsityksen mukaan vaikuttaisi ratkaisevasti perustuslain etenemiseen muissa EU:n jäsenmaissa. Koska myös Ranska ja Hollanti ovat ilmoittaneet, etteivät ne tule hyväksymään perustuslakia nykyisessä muodossaan, on raskaan ratifiointiprosessin käynnistäminen tässä vaiheessa täysin tarpeetonta. Suomen tulisi keskittyä puheenjohtajuuskaudellaan uuden suunnan etsimiseen Euroopan unionille, ja käsien sitominen perustuslakisopimukseen voi vain pikemminkin haitata tämän tavoitteen saavuttamista.


Voimalaitosratkaisuun lisävalaistusta

2006-03-24

Jyväskylän kaupunginvaltuuston enemmistö allekirjoitti 6.3.2006 aloitteen "Jyväskylän voimalaitosratkaisuvaihtoehtojen selvittäminen".

Aloitteen taustalla oli se, että Jyväskylän kaupunginvaltuusto hyväksyi kokouksessaan 28.11.2005 uuden voimalaitoksen sijaintipaikaksi Keljonlahden. Päätös syntyi tiukan äänestyksen jälkeen, ja siihen jätettiin useita eriäviä mielipiteitä. Päätöksestä on myös valitettu.

Kun mitään peruuttamatonta ei ole vielä tapahtunut, tulisi tässä tilanteessa aloitteen allekirjoittaneiden mielestä selvittää myös ne vaihtoehdot, joita suunnitteilla olevalle ratkaisulle on olemassa.

Omaisuuden hyödyntäminen optimaalisesti on järkevää. Jyväskylän Energia Oy omistaa 40 % Jyväskylän Energiantuotanto Oy:stä, jonka laitoksista Rauhalahti ei ole vielä edes elinikänsä puolessavälissä. Myös Savelan voimalaitosta voidaan hyödyntää edelleen. Muualla maailmassa tehdäänkin paljon voimalaitosten eliniän pidentämiseksi. Laitoksia kehittämällä voidaan myös energiaa käyttää tehokkaammin. Jyväskylässä näin ei olla kuitenkaan - ainakaan toistaiseksi - tekemässä, sillä näitä vaihtoehtoja ei ole edes käsitelty.

Jo valtuustokäsittelyn yhteydessä esitettiin vaatimuksia sijaintipaikkapäätöksen lykkäämistä, koska kaikkia ratkaisuun vaikuttavia tietoja ei ollut saatavilla.

Fortumin strategia on lähtenyt tähän asti siitä, että ensin tehostetaan energiankäyttöä savukaasulämmön talteenotolla, sitten rakennetaan mahdollinen jätekattila ja vasta sen jälkeen uusi voimalaitos. Kuitenkin vain Rauhalahti II voi olla vertailukelpoinen Keljonlahtivaihtoehdon kanssa, jos uusi voimalaitos halutaan kerran rakentaa jo tässä vaiheessa.

Aloitteen allekirjoittaneiden mielestä Jyväskylän voimalaitosratkaisu tulisi siis tarkastella uudelleen kokonaisvaltaisesti. Edellytimme, että Rauhalahti II:n rakentamiskustannuksista laaditaan puolueeton, Keljonlahti-vaihtoehdon kanssa vertailukelpoinen laskelma, joka esitellään Jyväskylän kaupunginvaltuustolle ennen varsinaisen investointi- ja rakentamispäätöksen tuomista kaupunginvaltuustoon.

Laskelman tulisi suorittaa puolueeton konsultti, joka sopisi laskelmien lähtötiedot ja oletukset Jyväskylän Energiantuotanto Oy:n osakkaiden kanssa, varmistaen, että oletukset tulevaisuuden sähkön ja päästöoikeuksien hinnoista ovat yhtenevät. Laskelmaan tulisi sisältyä kokonaiskustannukset, esimerkiksi mitä Kankaan höyryntuotannon ratkaisu maksaa.

Aloitteen jättämisen jälkeen on huhuttu, että kaupunki teettäisi uusia voimalaitoslaskelmia Jaakko Pöyry Groupilla/Elektrowatt-Ekonolla. Lisäksi on väitetty, että edellisen vertailun tehnyt Enprima antaa lähtötiedot uuteen laskentaan. Jos tiedot pitävät paikkaansa, lähtötiedot muodostuvat yhtä vääriksi kuin kaupunginvaltuustolle sijaintipaikkapäätöstä tehtäessä esitetyssä laskelmassa oli.

Molempien Jyväskylän Energiatuotanto Oy:n osakkaiden on ehdottomasti päästävä osalliseksi ko. selvitykseen jo alkuvaiheessa, kuten valtuustoaloitteessa edellytettiin, jotta varmistetaan tietojen vastaavuus nykyolosuhteisiin ja yhteiset näkemykset tulevaisuudesta voidaan selvittää. Electrowatt-Ekono on voimakkaasti mukana toisen osapuolen asiantuntijana käynnissä olevissa välimiesoikeuden selvityksissä, joten sitä ei voida pitää aloitteessa tarkoitettuna puolueettomana tahona.



Neittaanmäki jatkaa Rautaruukin hallintoneuvostossa

2006-03-24

Rautaruukki Oyj:n varsinainen yhtiökokous valitsi 23.3.2006 vuoden 2007 varsinaisen yhtiökokouksen päättymiseen saakka kestäväksi toimikaudeksi yhtiön hallintoneuvostoon uudelleen kansanedustaja Petri Neittaanmäen. Hallintoneuvoston puheenjohtajaksi valittiin Turo Bergmanin ja varapuheenjohtajaksi Jouko Skinnari.

Muiksi jäseniksi valittiin uudelleen Heikki Allonen, Inkeri Kerola, Miapetra Kumpula-Natri, Tapani Tölli sekä Lasse Virén. Uudeksi hallintoneuvoston jäseneksi valittiin UPM-Kymmene Oyj:n resurssijohtaja Markku Tynkkynen.

Ruukki toimittaa metalliin perustuvia komponentteja, järjestelmiä ja kokonaistoimituksia rakentamiseen ja konepajateollisuudelle. Metallituotteissa yhtiöllä on laaja tuote- ja palveluvalikoima. Yhtiöllä on toimintaa 23 maassa ja henkilöstöä 12 000. Liikevaihto vuonna 2005 oli 3,7 miljardia euroa. Osake on noteerattu Helsingin Pörssissä. Vuodesta 2004 yhtiö on käyttänyt markkinointinimeä Ruukki.


Biopolttoaineissa on tulevaisuus

2006-03-03

Maailman energiapoliittinen tilanne on elänyt voimakkaan muutoksen kourissa viime aikoina. Energiahuollon toimivuus on joutunut tiukemman tarkastelun alle, kun siinä on ilmennyt monia epävarmuustekijöitä. Öljyn tuotantoa ovat heilauttaneet niin luonnonilmiöt kuin myös epävarma poliittinen tilanne keskeisillä öljyntuotantoalueilla.

Suomi on allekirjoittanut kansainvälisen ilmastosopimuksen, jossa sitoudutaan vähentämään hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen päästöjä. Sopimuksen mukaisesti Suomen pitäisi alentaa päästöjään tämän vuosikymmenen loppuun mennessä vuoden 1990 tasolle. Tämä merkitsee fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja uusiutuvien energiavarojen hyödyntämistä niin teollisuudessa, liikenteessä kuin lämmityksessäkin.

Mutta moniko rohkenee edes ajatella tilannetta, jossa Suomessa ajettaisiin autoilla, jotka kulkevat kotimaisista raaka-aineista valmistetuilla polttoaineilla? Nykyisiin öljypohjaisiin autoihin verrattuna ne olisivat lähes saasteettomia. Uskallan väittää että kotimaisten biopolttoaineiden ansiosta maakuntien Suomi saisi aivan uudenlaisen piristysruiskeen, kun maaseutu toimisi polttonesteiden raaka-aineen ja itse polttonesteidenkin tuottajana.

Suomi saisi monta uutta pienimuotoista “Nokiaa” biopolttoaineita valmistavan teknologian yhtiöistä, sillä käynnistymässä on nyt maailmanlaajuinen biobuumi. Irtautuminen öljystä on vielä jossakin hamassa tulevaisuudessa, mutta samalla meidän on muistettava se tosiasia, että jo viiden vuoden kuluttua vuonna 2010 Suomenkin liikennepolttoaineista lähes 6 prosenttia pitäisi olla biologisia. Näin sanotaan EU:n direktiivissa, ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin Suomi kyllä noudattaa uskollisesti sitä.

Tosin on myös tunnustettava, että kehitys ei ole ollut aivan niin myönteistä mitä sen olisi suonut olevan. Viime vuonna biopolttoaineita piti olla liikenteessä 2 prosenttia, mutta Suomen taso on jäänyt aivan ensiaskeleiden tasolle 0,01 prosenttiin.

Valtion teknillinen tutkimuskeskus on tutkinut, että Suomessa olisi mahdollista tuottaa kaikista liikenteessä käytettävistä polttonesteistä 3 prosenttia kotimaisella raaka-aineella vuonna 2010. Rohkeimmat arviot biopolttoaineiden osuudesta uusilla, vielä kehittyvillä tekniikoilla ovat liikkuneet 10 prosentin tasolla.

144 kansanedustajaa jätti viime viikolla lakialoitteen biopolttoaineiden valmisteveron poistamisesta. Suomi voi EU:n jäsenvaltiona soveltaa omassa lainsäädännössään nollaverotusta biopolttoaineille siitä huolimatta, että muista raaka-ainelähteistä tuotettuja polttoaineita verotetaan. Yhtenä lakialoitteen allekirjoittajana on helppo yhtyä niihin vaatimuksiin, että kotimaista omavaraisuutta lisätään energiatuotantoon. Nyt on tehtävä nopeita päätöksiä biopolttoaineiden käytön lisäämiseksi.


Jyväskylän voimalaitoshanke uuteen punnintaan

2006-02-10

Jyväskylän kaupunginvaltuusto hyväksyi kokouksessaan 28.11.2005 uuden voimalaitoksen sijaintipaikaksi Keljonlahden. Päätös syntyi tiukan äänestyksen jälkeen, ja siihen jätettiin useita eriäviä mielipiteitä. Päätöksestä on myös valitettu.

Kun mitään peruuttamatonta ei ole vielä tapahtunut, tulisi tässä tilanteessa mielestäni selvittää myös ne vaihtoehdot, joita suunnitteilla olevalle ratkaisulle on olemassa.

Omaisuuden hyödyntäminen optimaalisesti on järkevää. Maailmalla tehdäänkin paljon voimalaitosten eliniän pidentämiseksi. Laitoksia kehittämällä voidaan myös energiaa käyttää tehokkaammin. Jyväskylässä näin ei olla kuitenkaan - ainakaan toistaiseksi - tekemässä.

Vaadin jo valtuustokäsittelyn yhteydessä sijaintipaikkapäätöksen lykkäämistä, koska kaikkia ratkaisuun vaikuttavia tietoja ei ollut saatavilla. Kun niitä ei myöskään hankittu, tiedustelin käsittelyn loppuvaiheessa suoraan Fortumilta, voisivatko he ajatella uutta laitosinvestointia Rauhalahteen jo ensimmäisessä vaiheessa. Vastaus oli myönteinen.

Fortumin strategia on lähtenyt tähän asti siitä, että ensin tehostetaan energiankäyttöä savukaasujen lämmön talteenotolla, sitten rakennetaan mahdollinen jätekattila ja vasta sen jälkeen uusi voimalaitos. Kuitenkin vain Rauhanlahti II voi olla vertailukelpoinen Keljonlahti-vaihtoehdon kanssa, jos uusi voimalaitos halutaan kerran rakentaa.

Jyväskylän Energian ja Fortumin tulisi tehdä laskelma Rauhanlahti II:sta yhteistyössä, varmistaen, että oletukset tulevaisuuden sähkön ja päästöoikeuksien hinnoista ovat yhtenevät. Samalla tulisi selvittää, mikä lisäkapasiteetin todellinen tarve on. Keljonlahdelle kaavailtua voimalaitostahan on pidetty liian suurena, kun myös Rauhanlahti on jäämässä toimintaan.

Omistussuhteiden osalta on selvää, että Jyväskylän Energian kannattaa tavoitella enemmistöä uudessa voimalaitoksessa, mutta tärkeää on myös se, millainen osakkuussopimus on. Tämän osoittaa nykyinen tilanne. Jyväskylän Energia on pystynyt 40 %:n osuudella JYT:ssä estämään esimerkiksi investoinnit. Tämä on synnyttänyt outojakin ratkaisuja, kun yleisesti järkeväksi tunnustettua savukaasupesuri-investointia ei ole voitu toteuttaa.

Mutta vaikka Jyväskylän Energian omistusosuus jäisi Rauhanlahti II:ssa pienemmäksi kuin Keljonlahti-vaihtoehdossa, olisi myös riski jaettu luotettavan kumppanin kanssa ja investointi valmiiseen infrastruktuuriin jäisi merkittävästi pienemmäksi. Rauhanlahti II:n suunnittelussa voitaisiin ottaa lisäksi huomioon, kuten Keljonlahti-vaihtoehdossakin on tehty, kestävän kehityksen periaatteet, jossa uusiutuvat energialähteet ovat keskeisessä asemassa.

Edellä kerrotuin perustein Jyväskylän voimalaitosratkaisuun pitäisi siis mielestäni ottaa aikalisä ja tarkastella asiaa uudelleen kokonaisvaltaisesti.


Neittaanmäki kansanedustajien puheenjohtajaksi

2006-02-08

Keski-Suomen kansanedustajat ovat valinneet kansanedustaja Petri Neittaanmäen puheenjohtajakseen vuodelle 2006. Neittaanmäki on keskustan toisen kauden kansanedustaja Jyväskylästä.

Puheenjohtajan tehtävänä on toimia kuukausittain järjestettävien kansanedustajakokousten kokoonkutsujana ja yhteisten hankkeiden koordinoijana.

Kansanedustajien puheenjohtajuus on kiertävä. Edellisenä vuonna puheenjohtajana toimi sosiaalidemokraattien Susanna Huovinen.



"Kuntaliiton malli" on kaikkein huonoin

2006-02-05

Suomen kuntaliiton kerrotaan valmistelevan omaa esitystään puitelaiksi, jolle hallituksen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tulisi perustua. Kuntaliiton kanta (HS 4.2.) näyttää seuraavan sen hallituksen aiempaa kannanottoa suurten "peruskuntien" muodostamiseksi.

Kuntaliiton malli on harhautunut varsin kauas kansalaisten arjesta. Samaan aikaan kun maan hallitus on vakuuttanut, ettei kuntia liitetä yhteen pakolla, kuntaliiton toimesta todistetaan, että jatkossa tarvitaan vähintään 20 000 asukkaan "peruskunnat" palveluiden järjestämiseen. Paikallisen päätöksenteon kannalta kyse on samasta asiasta: päätösvallan ja palveluiden keskittämisestä. Kuntaliiton malli hävittäisi maastamme yli 300 kuntaa.

Kuntaliiton mallin vaatimus "vähintään 20 000 asukkaan" väestöpohjasta ei perustu kerrassaan mihinkään. Suomi on niin aluerakenteeltaan, etäisyyksiltään ja muiltakin olosuhteiltaan niin vaihteleva, että tällaisten lukumäärien heitteleminen on vastuutonta. Kartta on huono väline ihmisten tarpeiden ymmärtämiseen.

Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi viime syksynä Helsingin yliopistossa toteutetun tutkimuksen kuntien palvelutuotannon tehokkuudesta. Suuret yksiköt pärjäsivät siinä verrattain huonosti. Myös kuntien palvelukykyyn vaikuttavia tekijöitä on tutkittu. Kunnan koon kasvattaminen ei ole muodostunut näissäkään tutkimuksissa ongelmat ratkaisevaksi tekijäksi. Sen sijaan pitkäjänteinen palvelujen suunnittelu ja henkilöstöpolitiikka ovat olleet ratkaisevampia asioita kuntalaisten hyvinvoinnille.

Kaikista esillä olleista malleista kuntaliiton malli on kaikkein huonoin paikallisen itsehallinnon näkökulmasta. Ruotsissa toteutettu vastaava uudistus johti siihen, että kunnista tuli niin suuria, ettei niihin enää sisälly sosiaalista kiinnittymistä ja paikallisidentiteettiä. Siellä ollaankin jälleen palaamassa pienempiin yksiköihin. Mutta eipä kuntaliiton malli auta palveluihinkaan: jo nykyään monet palvelut vaativat kymmenkertaisen väestöpohjan, mutta ne on pystytty, tai pystytään, järjestämään kuntien yhteistyöllä ilman paikallisen demokratian hävittämistä.

Ruotsin tekemistä virheistä pitäisi ottaa oppia. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on kysymys niin suuresta hankkeesta, ettei sitä olisi tullut lainkaan käynnistää puutteellisen valmistelun pohjalta maan hallituksen esittämällä tavalla. Hanke tarvitsee kokonaan uuden alun, joka on irrotettava "malliajattelusta", ja jonka tulee perustua laajapohjaiseen parlamentaariseen valmisteluun. Tämä puolestaan edellyttää koko hankkeen lykkäämistä seuraavalle vaalikaudelle.

PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja (kesk.)
Jyväskylä

OSSI MARTIKAINEN
puoluehallituksen jäsen (kesk.)
Lapinlahti



Neittaanmäki eduskuntaryhmänsä työvaliokuntaan

2006-02-02

Keskustan eduskuntaryhmä valitsi kansanedustaja Timo Kallin edelleen ryhmän puheenjohtajaksi. Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Aila Paloniemi ja toiseksi varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Juha Rehula. Rehula oli kansanedustaja Kyösti Karjulan vastaehdokkaana ja valinta ratkesi arvalla.

Eduskuntaryhmän työvaliokuntaan valittiin puheenjohtajiston lisäksi kansanedustajat Inkeri Kerola, Riikka Moilanen-Savolainen, Petri Neittaanmäki, Pekka Nousiainen ja Aulis Ranta-Muotio.

Täysistuntotyön organisoijiksi, eli ryhmän ns. piiskureiksi, valittiin Matti Väistö ja Seppo Särkiniemi. Ryhmän taloudenhoitajaksi valittiin edelleen kansanedustaja Mika Lintilä. He osallistuvat myös työvaliokunnan toimintaan.

Työvaliokunnan tehtävänä on muun muassa johtaa eduskuntaryhmän toimintaa ryhmäkokousten päätösten mukaisesti sekä valmistella ja tehdä ehdotukset ryhmäkokouksissa esille otettavista asioista.


Presidentti Haloselta vastaus Sdp:n Stasi- ja KGB-kytkentöihin

2006-01-25

A-studio paljasti 20.1.2006, että suomalaispoliitikkojen tapa välittää luottamuksellisia tietoja Neuvostoliiton johdolle jatkui vielä vuoden 1988 presidentinvaalien alle ja varmasti myös sen jälkeen. Tällä yhteydenpidolla on ollut vaikutusta myös maamme sisäpolitiikan ratkaisuihin.

Kokoomuksen entinen puheenjohtaja Ilkka Suominen on kertonut tavanneensa 24.3.1987 Neuvostoliiton suurlähetystön ministerineuvos Feliks Karasevin ja kertoneensa tälle, että Suomeen on syntymässä porvarillinen hallitus. Suominen oli ihmetellyt kovasti, kun Karasev oli vastannut: "Mutta Ilkka, Moskovasta kerrotaan ihan toista. Suomeen on tulossa sosialidemokraattien ja kokoomuksen hallitus." A-studion ohjelman jälkeen ei tarvitse enää ihmetellä, "mitäköhän kautta tämä tieto oli Moskovaan mennyt?". Kysymys on maanpetoksellisesta toiminnasta.

Jo aiemmin esille tulleiden tietojen valossa tiedämme, että nuoren polven poliitikot harjoittivat läheistä ja aktiivista kanssakäymistä DDR:n Helsingin edustuston virkailijoiden, myös DDR:n salaisen poliisin Stasin avustajien kanssa. Erityisen aktiivisia tässä yhteydenpidossa olivat nimenomaan vasemmistolaiset ja sosialidemokraatit.

Nykyinen presidentti Tarja Halonen oli itse 1970 perustetun ”Suomen komitea DDR:n tunnustamiseksi” -elimen varapuheenjohtaja. Komitea oli asiantuntijoiden mukaan Stasin rahoittama operaatio DDR:n tunnustamiseksi.

Halonen ei ole vastannut mitenkään 17.7.2005 julkisesti esittämääni vaatimukseen, että hän kertoisi itse avoimesti oman DDR-yhteistyönsä laajuudesta, kontakteistaan ja merkityksestä.

Vaatimukseni on A-studion tietojen valossa entistä ajankohtaisempi, sillä kansalaisten on saatava tietää, ovatko presidenttiehdokkaamme edistäneet omalla toimillaan kaikissa tilanteissa maamme itsenäisyyden vahvistamista, oikeusvaltion puolustamista, kansalaisten hyvinvointia ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Olen pannut myönteisesti merkille, että Sauli Niinistö on vaatinut suomalaisten Stasin kontaktihenkilöiden nimien julkaisemista. Myös presidentti Halosella on moraalinen velvollisuus vastata näihin kysymyksiin ennen vaaleja, koska hän on Suojelupoliisin yhtenä keskeisistä valvojista saanut tietoja suomalaisista henkilöistä, myös omista puoluetovereistaan, joiden on epäilty olleen yhteistyössä Stasin tai KGB:n kanssa.


Asiat ratkaisevat

2006-01-25

Keskisuomalaisen toimittaja Satu Kakkori irvaili palstallaan 25.1. allekirjoittaneen "löytäneen itselleen sopivan viiteryhmän", kun sain Jyväskylän ja Korpilahden kuntaliitosselvitysmiehen asettamista vastustavalle esitykselleni Jyväskylän kaupunginvaltuuston kokouksessa 23.1. vain SKP:n kolmen valtuutetun tuen. Lisäksi liitosta vastustava keskustan Sakari Holma äänesti tyhjää.

Jyväskylän SKP:n valtuutetut ovat osoittaneet olevansa perusteellisesti asioihin perehtyviä ja rohkeita itsenäisiä poliitikkoja. Näiden ominaisuuksien soisi yleistyvän laajemminkin politiikassa, myös Jyväskylässä. Itselläni ei todellakaan ole vaikeuksia puolustaa heidän rinnallaan esimerkiksi Jyväskylän neuvola- tai kirjastoverkkoa, tai vaikkapa Korpilahden oikeutta itsenäisyyteen. Toisaalta kokoomuksen Sauli Niinistön tukeminen presidentinvaalien toisella kierroksella oli minulle yhtä itsestään selvä valinta. Asiat siis ratkaisevat.

Selvitysmiehen asettamisen osalta toimittajan raportointi oli suorastaan puutteellinen. Hän väitti allekirjoittaneen vastustavan "Korpilahden liitostouhua sinnikkäästi siksi, ettei Jyväskylällä ja Korpilahdella ole yhteistä maarajaa". Tämä ei ollut ainoa perusteluni.

Puhuin alueellisen eheyden puuttumisesta ja yhdyskuntarakenteen toimimattomuudesta, joita molempia laki edellyttää, jotta kuntajaon muutos voitaisiin toteuttaa. Alueellisen eheyden edellytys on laajempi käsite kuin yhteinen raja. Tätä puolta asiasta valotti Keskisuomalaisessa 11.1.2006 sisäministeriön ylitarkastaja Anu Hernesmaa:

"Kunnan aluetta ei voida vielä pitää ehyenä, vaikka se olisikin rajojen perusteella yhtenäinen. Yhtenäisenkin alueen eheyttä voivat rikkoa muun muassa vesistöt, alueen epätarkoituksenmukainen muoto tai mutkittelevat rajat."

Vaikka yhteinen raja saataisiinkin tässä tapauksessa jotenkin keinotekoisesti järjestettyä joko Muuramen tai Jyväskylän maalaiskunnan kautta, on kuntien yhdyskuntarakenteen yhteensopimattomuus edelleen kiistaton tosiasia.

Valtuutettu Kauko Tuupainen (sd.) käytti tähän liittyen asiantuntevan puheenvuoron. Korpilahden pinta-ala (794,6 km2) on noin kuusi kertaa Jyväskylää (136,9 km2) suurempi. Kun Jyväskylässä asuu 789 asukasta neliökilometrillä, Korpilahdella vastaava luku on 8,1.

Edellä olevien lukujen valossa en liene ollut väärässä, kun olen puhunut ja kirjoittanut, ettei Korpilahti "muodostaisi luontevaa kaupunginosaa".

Liitoshanke on siis selkeästi sekä lain kirjaimen että sen hengen vastainen. Lakia ei ole tarkoitus myöskään muuttaa, koska se on toiminut hyvin. Miksi tällaista hanketta sitten viedään eteenpäin? Kysymys on valtapolitiikasta ja arvovallasta.

Joukko Jyvässeudun kunnallispoliitikkoja omaksui hallituksen käynnistämään kunta- ja palvelurakenneuudistukseen sen kannan, että kaikki Jyvässeudun kunnat tulisi liittää yhteen. Kun kuntien asukkaat eivät ole tätä hyväksyneet, on hanketta lähdetty ajamaan Korpilahden kautta.

Omalta osaltani tulen tekemään voitavani, ettei tällainen lähidemokratiaa ja -palveluja polkeva suuruudenhulluhanke toteutuisi. Tähän rintamaan ovat tervetulleita kaikki halukkaat, puoluekannasta riippumatta.


Kyläkoulujen puolesta

2005-12-16

Eduskunta hyväksyi 13.12.2005 hallituksen esityksen valtionosuusuudistukseksi. Esitykseen sisältyi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain osalta pienten koulujen yksikköhinnan korotuksen poistaminen aivan syrjäisintä Suomea lukuun ottamatta. Korotus on tähän asti osoitettu "korvamerkittynä" pienille alle 80 oppilaan kouluille vuosiluokilla 1-6 opetusta saavien oppilaiden määrän perusteella ja alle 180 oppilaan kouluille vuosiluokilla 7-9 olevien oppilaiden perusteella.

Vaikka uudistus on toteutettu kustannusneutraalisti, eli sama rahamäärä jaetaan uudelleen eri kriteerein Suomen kunnille, alueellisia eroja syntyy paljon.

Parhaillaan monet koulut ovat lakkauttamisuhan alla, mikä johti siihen, että aloin laajemminkin pohtimaan ja selvittämään kyläkoulujen merkitystä ja tämän hetkistä asemaa.

Yhteinen tavoitteemme on maaseudun pitäminen asuttuna ja elävänä. Kyläkoulut ovat tässä suhteessa keskeisessä asemassa. Ne ovat monen kylän valopilkku, toimintojen keskipiste ja vireyden ylläpitäjä. Samalla kyläkoulut tarjoavat tärkeää lähiopetusta ja monesti myös harraste-, kulttuuri- ja kokoontumismahdollisuuksia kyläläisille. Jos ne poistuvat, myös kylien muuta toimintaa uhkaa näivettyminen.

Suomen kunnat kamppailevat talousvaikeuksien parissa. Valitettavan usein juuri kyläkoulut nähdään säästökohteina, kustannusrasitteena. On tietysti selvää, että jos oppilasmäärät kylissä vähentyvät jatkuvasti, joudutaan kunnissa tekemään kipeitäkin ratkaisuja. Mutta eikö voitaisi ajatella myös niin päin, että kuntakeskusten sijaan oppilasmääriä voitaisiin tasata eri kyläkoulujen kesken, varsinkaan jos etäisyydet eivät ole ylivoimainen tekijä?

Pienten koulujen yksikköhintojen korotuksen poistaminen saattaa kuitenkin käytännössä johtaa päinvastaiseen ratkaisuun: velkaisten kuntien on kannattavaa lakkauttaa kyläkouluja ja säästää näin "seinistä", kun rahat voidaan käyttää muuhun toimintaan. Näin saattaa käydä myös Keski-Suomessa, vaikka olemme kokonaisuudessaan yksi valtionosuusuudistuksen voittajista.

Suomen Lähikoulut ry:n mukaan valtionosuusuudistus on merkittävä koulutuspoliittinen linjanveto lähikoulujen lakkauttamiseksi ja suurkoulujen perustamiseksi. Yhdistyksen mukaan uudistus merkitsee käytännössä suurta, satoja kylä- ja kaupunginosakouluja koskevaa lakkautusaaltoa, joka kohdistuisi erityisesti alle 50 oppilaan kouluihin, mutta myös 50-99 oppilaan kouluihin.

Vaikka tämä on tietysti vain uhkakuva, en ole voinut, enkä halunnut, toimia tällaisen skenaarion puolesta. Niinpä pyrin vaikuttamaan lain sisältöön loppuun asti äänestämällä asian ensimmäisessä käsittelyssä 8.11.2005 yhdessä Lauri Oinosen kanssa pienten koulujen yksikköhinnan korotuksen poistamista vastaan. Vaikka hävisimme tämän "taistelun", "sota" ei ole vielä ohi.

Kyläkoulujen puolesta toimitaan myös tiederintamalla. Alan asiantuntija, professori Eira Korpinen on lupautunut mukaan Keuruun Karimon kylällä virinneeseen hankkeeseen perustaa yksityiskoulu lakkautettavan kyläkoulun tilalle. Myös Jyväskylän yliopiston opettajainkoulutuslaitos on kiinnostunut asiasta niin tutkimus- kuin koulutusmielessä. Yksityiskoulun yhteyteen voitaisiin järjestää hankkeen puuhaihmisten mielestä myös esimerkiksi ateriapalveluja kylän vanhusväestölle.

Tällaista uutta, innovatiivista toimintaa tarvittaisiin nyt muuallakin Suomessa kyläkouluverkkomme säilyttämiseksi ja maaseudun palvelutuotannon kehittämiseksi. Jos kyläläiset ovat valmiita tukemaan koulun säilyttämistä jopa taloudellisesti, heille tulee antaa siihen mahdollisuus. Kansalaisten aktiivisuutta ja aloitteellisuutta ei saa tukahduttaa byrokraattisin keinoin.


Haaveiltu liitos ei ole mahdollinen

2005-12-13

Jyväskylän kokoomus suhtautui kannanotossaan 11.12.2005 myönteisesti Korpilahden kunnanhallituksen 8.12.2005 tekemään esitykseen kartoittaa Korpilahden kunnan ja Jyväskylän kaupungin mahdollinen kuntaliitos. Samalla kokoomus kummasteli, "miksi kuntaliitos Jyväskylän maalaiskunnan kanssa kelpaisi, mutta Korpilahden kanssa ei".

Oma näkemykseni perustuu voimassa olevaan lakiin sekä hallituksen alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen kannanottoihin.

Kuntajakolain 4 §:ssä todetaan kuntajakolain erityisistä edellytyksistä, että jos asianomaisten kuntien valtuustot yhdessä esittävät kuntajaon muutosta, joka merkitsee uuden kunnan perustamista tai kuntien lukumäärän vähenemistä, muutos on tehtävä esityksen mukaisena, jollei kyseisen lain 1 ja 3 §:stä muuta johdu.

Kuntajakolain 1 §:ssä edellytetään, että kuntajaon muutos edistää kuntien alueellista eheyttä ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta. Tämä tarkoittaa muun muassa yhteistä rajaa.

Kuntajakolain 3 §:ssä puolestaan todetaan kuntajaon muutoksen yleisistä edellytyksistä, että kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos: 1) edistää palvelujen järjestämistä asukkaille; 2) parantaa alueen asukkaiden elinolosuhteita; 3) parantaa alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia; tai 4) edistää kuntien toimintakykyä ja toiminnan taloudellisuutta. Näistä edellytyksistä tulee minimissään täyttyä vain yhden, jotta muutos voidaan toteuttaa.

Laki on siis yksiselitteinen: jos kunnilla ei ole yhteistä rajaa, kuntajakolain 1 §:n edellytykset eivät täyty, joten liitos ei ole mahdollinen, vaikka lain 3 §:n osalta yksi tai useampi ehto täyttyisikin.

Kun tämä on käynyt selväksi ilmeisesti myös liitoshankkeen puuhamiehille, on mukaan päätetty kytkeä asiasta täysin tietämättömänä myös Muurame, jonka kautta puuttuva raja-yhteys voisi syntyä esimerkiksi liittämällä vain osa Muuramesta osaksi uutta kuntaa.

Muuramen kunnanjohtaja Ari Ranta-Aho totesi kuitenkin Keskisuomalaisen haastattelussa 10.12.2005: "Me pidämme kiinni omista kuntarajoistamme ja piste. Toki teemme yhteistyötä, mutta emme lähde muuttamaan kuntarajojamme ja järjestämään väylää Korpilahden ja Jyväskylän välille." Muuramen näkemystä on kunnioitettava.

Koska myös ministeri Hannes Manninen on paitsi suullisesti, myös edellä mainitussa lehtijutussa todennut, ettei lakia aiota muuttaa takaisin enklaaveja sallivaan suuntaan, ja ettei uusia kuntajakoselvittäjiä aseteta ainakaan ennen ensi kesää, pitäisi asian olla selvä.

Tästä huolimatta Jyväskylän kaupunginhallitus yrittää viedä omalta osaltaan hanketta eteenpäin lupaamalla jopa maksaa valta-osan kuntaliitosselvityksestä aiheutuvista kuluista. Hankkeessa ei olekaan kysymys Jyväskylän puolelta vain Korpilahdesta, vaan tavoitteesta saada aikaan lumipalloefekti, joka veisi yhteen kaikki Jyvässeudun kunnat.

Vastustan tätä jyrkästi. Sen sijaan kannatan Jyväskylän ja maalaiskunnan yhdistymistä, koska niiden tapauksessa kuntajakolain pykälien kaikki edellytykset täyttyvät kirkkaasti.


Korpilahden ja Jyväskylän liitoshanke lepää tyhjän päällä

2005-12-09

Korpilahden kunnassa heränneeseen halukkuuteen liittyä Jyväskylän kaupunkiin liittyy monia väärinkäsityksiä.

Ensinnäkään, hallitus ei ole edellyttänyt kuntaliitoksia, kuten korpilahtelaisten kunnanhallituksen jäsenten ja valtuutettujen allekirjoittamassa vetoomuksessa todetaan, eikä niin tulla tekemään jatkossakaan. Toiseksi, pinta-alaltaan paljon Jyväskylää suurempi Korpilahti ei muodostaisi luontevaa "kaupunginosaa".

Olen selvittänyt hankkeen toteuttamismahdollisuudet perinpohjaisesti. Kunta- ja alueministeri Hannes Mannisen mukaan liitos Jyväskylän ja Korpilahden välillä ei ole mahdollinen, koska niillä ei ole yhteistä rajaa, eikä sitä ole myöskään syytä luoda keinotekoisesti yksittäisillä kyläliitoksilla.

Uhka valtion liitoskunnille maksamien porkkanarahojen loppumisesta on saanut aikaan eri puolilla maata noin sata esiselvitys- tai liitoshanketta. Ainakin osa näistä hankkeista on huonosti harkittuja.

Mielestä tämä osoittaa, että oli virhe lähteä toteuttamaan kunta- ja palvelurakennehanketta ilman laajempaa valmistelua ohi hallitusohjelman, koska lopputuloksesta ei näytä olevan kenelläkään varmuutta.

Kuntaliitoksia voidaan toki tehdä, jos siitä on selvästi etua. Yhdistymiset eivät kuitenkaan ratkaise ongelmaa, miten julkiset palvelut toteutetaan ja rahoitetaan. Kalleimpien palvelujen varmistamiseksi tarvitaan isompia alueita. Esimerkiksi Kainuun mallissa on kyetty merkittäviin säästöihin. Tätä toimivaksi osoittautunutta mallia voitaisiin kokeilla muuallakin maassa ennen peruuttamattomien ratkaisujen tekemistä.



Eduskunta äänesti "kyläkoulujen tappolaista"

2005-12-08

Hallituksen rivit pitivät melko hyvin eduskunnan äänestäessä torstaina kuntien valtionosuusjärjestelmän remontin sisällöstä.

Kokoomuksen Esko Kurvisen ensimmäisessä käsittelyssä tekemät vastaesitykset kaatuivat hallitusrintaman voimin puhtaasti muutamaa äänestystä lukuunottamatta. Keskustan Petri Neittaanmäki ja Lauri Oinonen vastustivat kuitenkin "kyläkoulujen tappolaiksikin" kutsuttua esitystä, joka poistaa kannustimet kouluverkon ylläpitämisessä muissa kuin harvaan asutuissa kunnissa ja saaristokunnissa.

Mietinnön laatineen hallintovaliokunnan mukaan kouluverkkotekijän muutos ei selvityksessä vähennä jaettavan yksikköhintarahoituksen määrää, vaan aiemmin kouluverkon perusteella jaettu valtionosuus ohjautuisi samoille kunnille muuta tietä.

SDP:n Virpa Puisto äänestytti omasta lakialoitteestaan hallituksen esitystä vastaan ja sai taakseen kolme ryhmätoveriaan, Reijo Laitisen, Esa Lahtelan ja Marjaana Koskisen. Lisäksi Lauri Kähkönen (sd.) äänesti tyhjää.

Puisto esitti, että voimassa oleva lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä säilytetään entisellään ja hallituksen esitykseen sisältyvästä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden lastensuojelukertoimesta luovutaan.

Nyt tulossa oleva valtionosuusremontti on niin sanotusti kustannusneutraali eli järjestelmään ei tule lisää rahaa.

(STT)


Kehätielle on vaihtoehtoja

2005-11-15

Hanke katuverkkoon tukeutuvan ohikulkutien rakentamiseksi Jyväskylän Kuokkalan kaupunginosaan on monesta syystä heikosti perusteltu.

5,4 miljoonan euron sijoittaminen, puolet Jyväskylän kaupungilta ja puolet valtiolta, 2,3 kilometrin pätkään on saatavaan hyötyyn nähden paljon rahaa. Tie toisi nykyisen kadun, Pohjantien, rinnalle muutaman kymmenen tai sadan metrin päähän toisen samansuuntaisen väylän. Samalla se pirstoisi jo valmiiksi rakennettua asuinaluetta heikentäen asumisviihtyvyyttä muun muassa erottamalla virkistysalueena toimivan Sippulanniemen ja asuinalueen toisistaan.

Vaikutukset ulottuisivat myös Tikan koulun ja päiväkodin välittömään läheisyyteen liikenteen lisääntymisenä, meluhaittoina ja viemällä niiltä suuren osan käytössä olevista ulkoilualueista. Lisäksi monet talot jäisivät kahden tien väliin, yksi jopa sen alle.

Hankkeen kannattajat vetoavat muun muassa siihen, että periaateratkaisu kehäväylästä on tehty jo 1980-luvun alussa yhteistyössä Jyväskylän kaupungin kanssa. Nyt kun valtion rahaa olisi tarjolla, hanke pitäisi viedä nopeasti loppuun. Seuraavana vaiheena olisi tien muuttaminen valtaväyläksi, tosin vasta joskus tulevaisuudessa.

1980-luvun jälkeen on tapahtunut kuitenkin paljon. Valtavan kalliiksi tulleet rantaväylä ja Kuokkalan silta ovat parantaneet yhteyksiä. Myös Survontie on kehittynyt isommaksi tieksi. Lisäksi kehätien itäosa on rakennettu ja näin ollen yhteydet Vaajakoskelle päin ovat parantuneet.

On siis pakko kysyä, onko Kuokkalan kehätie enää tarpeellinen kaiken tämän jälkeen? Miksi ihmeessä tarvittaisiin vielä tämä tie parantamaan alueen saavutettavuutta?

Valtion rahoituksen osalta hankkeessa on nojauduttu hallituksen ns. teemapakettiin. Jo parina vuonna hallitus on osoittanut rahoitusta tiettyihin liikennepoliittisesti perusteltuihin pienehköihin teemakohteisiin.

Tänä syksynä - valtion ensi vuoden talousarviokäsittelyn yhteydessä - avattiin teemarahoituksen mahdollisuus myös koulumatkojen edellytysten parantamiseen maaseututaajamissa.

Keski-Suomessa tällaisia rahoitusta odottavia kohteita on Tiepiirin järjestystä noudattaen Luhangan Tammijärvellä, Tikkakoskella, Lievestuoreella, Kuhmoisissa, Vesangan-Ruokkeen välillä, Hankasalmen Niemisjärvellä ja Vaajakoskentiellä. Näistä kohteista mainitulla 2,7 miljoonalla eurolla toteutettaisiin jo useampia.

Koko Keski-Suomea ajatellen mainitut taajamakohteet ovat varmasti perustellumpia ja kiireellisempiä kuin Kuokkalan kehäväylän toteuttaminen.

Jyväskylän kaupungin näkökulmastakin voidaan kysyä, onko prioriteettijärjestys todella oikea, jos kaupungin rahaa käytetään 2,7 miljoonaa euroa tiehen - vaikkakin aiepäätöksiin nojautuen - samanaikaisesti kun ihmisten kipeästi tarvitsemiin lähipalveluihin, kuten neuvola-, päiväkoti- ja koulupalveluihin, leikkipuistoihin ja lähikirjastoihin on kohdistettu kovat säästöpaineet?

PETRI NEITTAANMÄKI (kesk.)
kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu
Jyväskylä

AILA PALONIEMI (kesk.)
kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu
Jyväskylä

MAURI PEKKARINEN (kesk.)
kansanedustaja
Jyväskylä



Ei voimalaa Keljonlahdelle

2005-11-10

Me allekirjoittaneet Jyväskylän kaupunginvaltuutetut/kansanedustajat emme kannata suurvoimalan rakentamista Keljonlahdelle mm. seuraavista syistä johtuen:

- Kaupungin tulee huolellisesti selvittää osayleiskaavatasolla eri vaihtoehdot Keljonlahden rantojen rakentamisesta lähinnä asuntotuotantoa varten. Suurvoimala ei sovellu alueelle, vaan se turmelisi erään kauneimmista ranta-alueista kaupungissa.

- Voimalan sijoitusratkaisu on tehtävä niin, että se palvelee Jyväskylän seudun energiahuoltoa myös mahdollisten kuntajaotusta koskevien muutosten jälkeenkin.

- Voimalan suunnittelussa ja toteutuksessa tulee ympäristökysymyksiin kiinnittää aivan erityistä huomiota. Keljonlahden vaihtoehto ei täytä ympäristövaatimuksia miltään osiltaan.

- Ratkaisua tehtäessä tulee kiinnittää huomiota siihen, että olemassa olevat työpaikat energiahuollossa ja siitä riippuvissa teollisuuslaitoksissa, ym. turvataan.

- Kaupungin tulee huolehtia kohtuuhintaisesta ja käyttövarmasta energiasta sekä ihmisille että yrityksille, eikä ratkaisu saa johtaa liian suurten taloudellisten riskien ottamiseen.

Jyväskylän seudun energiahuollon ratkaisuihin ovat vaikuttamassa monet tekijät ja osapuolet, eikä päätöksiä tule tehdä hätiköiden siten, että vaarannetaan koko alueen kannalta hyvä lopputulos. Aivan erityistä huomiota tulee kiinnittää onnistuneen kaupunkikuvan edelleen kehittämiseen.

PETRI NEITTAANMÄKI (kesk.)
Jyväskylä

AILA PALONIEMI (kesk.)
Jyväskylä

AHTI VIELMA (kok.)
Jyväskylä




Kuntakeskustelu olisi saatava siirrettyä oikeille raiteille

2005-10-25

Keski-Suomessakin järjestetty keskustelutilaisuus osoitti, että hallituksen avaus kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on ollut tarpeen. Maailman muutos pakottaa arvioimaan uudelleen myös kuntien tehtävät ja tuotantotavat. On voitava vastata kysymykseen, miten turvata kuntalaisille enemmän ja laadukkaampaa ja miten samalla pitää kuntien menojen kasvu hallinnassa.

Keskustelu uhkaa kuitenkin ajautua sivuraiteilleen. On syntynyt kilpailu siitä, kuka keksii esittää suurempia kuntakokoja. Esillä ovat olleet mm. 40, 70 ja 100 kuntaa. Tällaiset "peruskuntamallit" tuntuvat nimenä turvalliselta, mutta samalla ne lopettaisivat yli 300 kuntaa. Tämä ei ole mielestämme oikea tie. Ei liioin se, että olisi yksi maakunnan kattava aluekunta ja sitten joukko "leikkikuntia", joilla ei olisi lailla määrättyjä tehtäviä tai rahaa.

Jähmettymättä esitettyihin kolmeen keskusteluvaihtoehtoon olisi Keski-Suomessakin katsottava, mitkä jokaisen kuntamme vastuulla olevista tehtävistä voitaisiin siirtää koko maakunnan tasolla hoidettaviksi.

Erikoissairaanhoito, koko toisen asteen koulutus, monet sosiaalitoimen tehtävät, psykiatrinen sairaanhoito, osa muustakin perusterveydenhoidosta ovat muutama esimerkki palveluista, joiden järjestämisvastuu tulisi olla maakuntatasolla eikä kunnilla. Eihän niihin nytkään yksityinen kunta voi juurikaan vaikuttaa. Menettely tarjoaisi parempia mahdollisuuksia palvelutuotannon kilpailuttamiseen, parantaisi tuottavuutta ja säästäisi kuntakentän menoja.

Vastaavasti taas sellaiset palvelut kuin lasten päivähoito, esiopetus, peruskoulu, vanhusten lähipalvelut, liikunta-, nuoriso- ja kulttuuripalvelut, puistot ja paikallinen elinkeinopolitiikka ovat esimerkkejä lähipalveluista. Näiden siirtäminen Keski-Suomessa 2–4 suurkunnan hoidettavaksi on väärä tie. Tällaisten palvelujen hoitaminen vaatii paikallistuntemusta, paikallisten ihmisten ja olosuhteiden tuntemusta, vahvaa vastuunkantoa paikallisista asioista ja päättäjien motivoimista kaikkeen tähän. Tällaisten tehtävien kaukaa hoitaminen on taatusti myös kallista.

Työnjakoa maakunta- ja kuntatason välillä sietää siis arvioida uudelleen. Sama koskee myös palveluiden tuottamista. Ei kunnan oman organisaation kannata kaikkea tehdä, kun aitoa palveluyrittäjyyttäkin voidaan rohkaista. Eikä yhden kunnan kannata silloinkaan yksin toimia, jos ja monesti kun, yhteistyössä naapureiden kanssa asia hoidettaisiin tehokkaammin ja laadukkaammin.

Toivomuksemme on, että olisimme Keski-Suomessa luovia ja ennakkoluulottomia uuden etsimisessä, että kaihtaisimme oikopäistä puuhailua mammuttikuntien rakentamiseksi ja lähipalvelujen hävittämiseksi. Nyt tarvitaan maakunta- ja kuntatason työnjaon aitoa tarkistamista ja uusien tuotantotapojen etsimistä.

Tällainen työ voi hyvinkin johtaa samaa yhdyskuntarakennetta olevien kuntien yhdistymiseen (esim. Jkl/mlk). Tällainen työ voi todistaa samalla, että tehtäviltään kevennettyjä kuntia tarvitaan edelleenkin ja lujasti ihmisten lähipalveluja varten.

PETRI NEITTAANMÄKI
Jyväskylä

LAURI OINONEN
Keuruu

AILA PALONIEMI
Jyväskylä

MAURI PEKKARINEN
Jyväskylä


Lapsen etu turvattava hedelmöityshoitolaissa

2005-10-06

Oikeusministeriö on valmistellut uutta ehdotusta hallituksen esitykseksi hedelmöityshoidoista. Keskeisenä avoimena kysymyksenä lain valmistelussa on ollut se, tulisiko hoitoja antaa vain miehen ja naisen muodostamalle parille vai tulisiko hoidot sallia myös itsellisille naisille ja naispareille. Jos hoidot sallittaisiin itsellisille naisille ja naispareille, tulisi määritellä miten tällaisissa tapauksissa määräytyy hoitojen avulla syntyvän lapsen isyys.

Oikeusministeriö on ottanut esityksen lähtökohdaksi kaksi vaihtoehtoa, joissa molemmissa sallittaisiin hedelmöityshoidot myös itsellisille naisille ja naispareille. Ensimmäisessä vaihtoehdossa ei tehtäisi eroa hoitoa saavien siviilisäädyn välillä. Tässä vaihtoehdossa sukusolujen luovuttaja voisi halutessaan erikseen suostua siihen, että hänet voidaan vahvistaa lapsen isäksi, silloin kun hänen sukusolujaan käytetään itsellisille naisille ja naispareille annettavassa hoidossa. Tätä ei kuitenkaan asetettaisi annettavan hoidon edellytykseksi, joten jos luovuttaja ei antaisi suostumustaan, hoidon avulla voisi syntyä lapsia, joille ei voida vahvistaa isää.

Toinen vaihtoehto vastaa edellisessä hallituksen esityksessä (76/2002 vp) valittua ratkaisua, jonka mukaan hoitoja voidaan antaa itsellisille naisille ja naispareille, jos sukusolujen luovuttaja on nimenomaisesti suostunut siihen, että hänet voidaan vahvistaa syntyvän lapsen isäksi.

Olemme korostaneet sitä näkökulmaa, että hedelmöityshoitolainsäädännön tulee olla eettisesti kestävää ja että jokaisella lapsella tulee olla oikeus äitiin ja isään. Hedelmöityshoitojen sääntelyssä tulee luoda puitteet hedelmättömyyden hoitoon, kuten säännellä sukusolujen ja alkioiden käytön hyväksyttävät edellytykset. Se, kenelle hoitoja annetaan, tulisi liittyä toisaalta hedelmättömyyden hoitoon ja toisaalta laissa tulisi ennen kaikkea turvata syntyvän lapsen etu. Aikuisten ihmisten tarve tai oikeus lisääntymiseen hedelmöityshoitojen avulla on mielestämme tähän nähden toissijainen kysymys.

Suhtaudumme kielteisesti hedelmöityshoitojen antamiseen muille kuin naisen ja miehen muodostamille pareille. Mielestämme olisi perusteltua rajata hoidot koskemaan miehen ja naisen muodostamia pareja, ja että hoitoa annettaisiin ensisijaisesti lääketieteellisin perustein.

Hoitoa voitaisiin antaa miehen ja naisen muodostamalle parille myös siinä tapauksessa, että lapsettomuuden tarkkaa lääketieteellistä syytä ei tutkimuksissa saada selville.

Jos hoitojen antaminen rajattaisiin vain avio- ja avopareille, olisi kysymys lapsen isyydestä selkeämpi. Tarkoituksena olisi tällöin, että hoitoon suostumuksensa antaneesta äidin avio- tai avopuolisosta tulee lapsen isä, eikä lapsen ja sukusolujen luovuttajan välille perustettaisi minkäänlaista oikeudellista suhdetta. Hedelmöityshoidolla alkunsa saanut lapsi syntyisi perheeseen, jossa olisi sekä äiti että isä. Tällöin ei kysymys luovuttajan suhteesta lapseen ja hoitoa saavaan naiseen nousisi esille.

Lapsen tiedonsaantioikeus alkuperästään voitaisiin toteuttaa oikeusministeriön ehdottamalla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsella olisi aina oikeus saada tieto alkuperästään ja isästään täysi-ikäiseksi tultuaan, jos hän on saanut tietää tai jos hänelle kerrotaan, että hän on syntynyt hedelmöityshoidon tuloksena.

Tätä varten kerättäisiin Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen tietorekisteri luovuttajista.

Emme pidä toivottavana, että lainsäädännöllä tuettaisiin järjestelmää, jonka seurauksena lapsi olisi syntymästään lähtien pysyvästi isätön. Tämä poikkeaisi lapsen asemaa koskevan lainsäädäntömme keskeisistä periaatteista, emmekä pidä sitä lapsen edun mukaisena. Esimerkiksi nykyisessä isyyslaissa on pidetty tärkeänä, että kun syntyy lapsi, jonka isä ei ole välittömästi tiedossa, isyys pyritään yhteiskunnan toimesta selvittämään. Tätä varten lapsen etua valvomaan on osoitettu erityinen viranomainen, lastenvalvoja.

Sääntelyvaihtoehto, jonka mukaan isäksi voitaisiin vahvistaa mies, joka on toiminut vain sukusolujen luovuttajana, on jossain määrin keinotekoinen eikä turvaa lapsen oikeutta isään sellaisessa tosiasiallisessa merkityksessä kuin pidämme oikeana syntyvän lapsen näkökulmasta.

PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja (kesk.)
Jyväskylä

LAURI OINONEN
kansanedustaja (kesk.)
Keuruu


Nyt on vaikuttamisen aika palvelurakenneuudistuksessa

2005-10-04

Nyt on vaikuttamisen aika palvelurakenneuudistuksessa
Matti Vanhasen hallitus käynnisti keväällä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen. Siihen liittyy suuri tulevaisuuden haaste, miten turvata pitkällä aikavälillä kunnalliset peruspalvelut koko maassa kohtuullisella verorasituksella. Kyse on ennen muuta palveluiden tuottamistapojen monipuolistamisesta, sekä niiden järjestämiseen tarvittavasta väestöpohjasta.

Nyt käytävässä kuntakeskustelussa, erityisesti kuntarakenne on ollut suurin puheenaihe. Tärkeämpää olisi käydä keskustelua palveluiden tuottamistavoista ja niihin liittyvistä periaatteista. Palveluiden tuottamista on syytä pohtia myös siinä valossa, että seuraavan kymmenen vuoden aikana jää kuntatyöntekijöistä eläkkeelle noin 140 000 henkilöä. Tämä tarjoaa oivallisen tilaisuuden käydä keskustelua siitä miten yrittäjyyteen pohjautuvaa palvelutuotantoa voidaan nopeasti kehittää, ja miten palveluiden tilaaminen ja tuottaminen voidaan eriyttää ja tehdä tilaa kustannuksia alentavalle kilpailulle.

Vaikka yhä useammassa kunnassa talous on alijäämäinen ja kriisiytymässä, on keskusta sitoutunut hallitusohjelmassaan vakaaseen ja pitkäjänteiseen kuntapolitiikkaan. Lupasimme viime eduskuntavaaleissa muutosta aiempaan menoon ja kaikessa oleellisessa näin on myös käynyt. Verotulomenetykset on korvattu täysimääräisesti, indeksikorotukset tehty aiempaa suurempina, peruspalveluohjelma laadittu yhteistyössä kuntakentän kanssa ja kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistamista koskeva esitys annettu eduskunnalle. Valtionosuuksia lisätään vaalikauden aikana noin miljardi euroa.

Keskeisin haasteemme on nyt siinä, että väestön ikääntyminen luo entistä voimakkaampaa painetta palvelutarpeeseen. Pitää myös muistaa että kansantaloutemme kasvaa 2,5-3 prosentin vauhtia, kuntien kokonaismenot yli 5 prosentin vauhtia ja erikoissairaanhoidon menot lähes 8 prosentin vauhtia. Nyt on siis korkea aika selvittää palveluiden tuottamis- ja järjestämistavat. Jos jäämme vain odottavalle kannalle, niin tämä johtaa kestämättömään tilanteeseen.

Nyt on vaikuttamisen aika kun käydään kunta- ja palvelurakennekeskustelua. Haluan omalta osaltani nostaa muutamia seikkoja, pohdittaessa uudistuksen sisältöä.

Ensimmäisenä nostan esiin uudistuksen ytimeen kuuluvan tietotekniikan monipuolisemman hyödyntämisen palvelujärjestelmässä. Julkihallinnon verkkopalvelua on yhteensovitettava ja turhia rajalinjoja karsittava, ei pelkästään kuntien kesken, vaan niiden lisäksi myös valtion ja alueiden kesken.

Toiseksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteentoimivuutta tulee parantaa.

Kolmanneksi lähipalveluiden tuottamisen vastuun tulee säilyä kunnissa.

Neljänneksi suuruuden tavoittelun ja ihannoinnin sijasta on muistettava että kuntien yhteistyö, liittoutumat ja yhteenliittymät syntyvät luontaisen prosessin kautta. Huomio on kiinnitettävä laadukkaisiin palveluprosesseihin.

Viidenneksi verotusoikeus tulisi säilyttää peruskunnissa, jota voitaisiin täydentää entistä selkeämmillä kehittämistyön ja elinkeinopolitiikan kannustimilla ja oikeudenmukaisella tasausjärjestelmällä.

Kuudenneksi tulisi lisätä kilpailua myös julkisten palveluiden tuottamisessa. Tästä esimerkkinä voisi ottaa esille hankintaosaamisen vahvistamisen.

Seitsemäntenä paikallisdemokratiaa tulee pitää vahvana. Se on osa paikallista identiteettiä, joka vahvistaa tasapainoista ja ehyttä yhteiskuntakehitystä.

Sisäasiainministeriö vastaa kunta- ja palvelurakennehankkeen kenttäkierroksesta. Keski-Suomessa kuntien tulevaisuuden malleista keskustellaan tiistaina 18.10. Jyväskylässä. Tilaisuudessa on mukana keskeisiä kunnallisia ja maakunnallisia päättäjiä ja virkamiehiä. Rohkaisen kaikkia osallistumaan ja tekemään selventäviä kysymyksiä ja antamaan palautetta hankkeen valmistelijoille ennakkoluulottomuuden ja yhteistyön hengessä.


Neittaanmäki valtiovarainministerille: Miksi niskuroitte?

2005-09-22

Kansanedustaja Petri Neittaanmäki vaati tiukkasanaisesti eduskunnan vuoden 2006 talousarvion lähetekeskustelussa selvyyttä kysymykseen, miksi eduskunnan tahtoa ei ole kunnioitettu budjettia valmisteltaessa.

Neittaanmäki piti liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan esityksiä talouspoliittisen ministerivaliokunnan aiemmin hyväksymän kiireellisyysjärjestyksen vastaisina. Neittaanmäki myös muistutti, mitä eduskunta oli 22. kesäkuuta päättänyt.

"Tuolloinhan eduskunta piti välttämättömänä, että elinkaarimallin kehystulkintaa muutetaan, ja ehdottoman tärkeänä, että kaikista ministerityöryhmän esittämistä ensimmäiseen koriin kuuluvista hankkeista tehdään aloituspäätökset vielä kuluvan vaalikauden aikana."

Neittaanmäki muistutti, että jäljellä olevat ykköskorin hankkeet maksaisivat yhteensä 371 miljoonaa euroa eli lähes täsmälleen sen verran kuin Lohja-Muurla-hankkeen uudelleenbudjetoinnista vapautuisi varoja.

"Kyllä tämä valtiovarainministeriön linja ihmetyttää. Miksi te niskuroitte, kun budjettivalta on eduskunnalla, niin kuin edustaja Reijo Laitinen (sd.) täällä totesi?"

"Ongelmaan olisi ratkaisu. Miksi tässä esityksessä sitä ei ole ratkaistu?", Neittaanmäki kysyi.

Valtiovarainministeri ei vastannut kysymyksiin, vaan poistui paikalta.

Lisätietoja:

Petri Neittaanmäki, puh. 050-511 3149


Jyväskylä kannattaa selvitysmiehen asettamista

2005-09-21

Jyväskylän kaupunginvaltuustossa käytiin maanantaina 19.9.2005 hyvä keskustelu 10.1.2005 jättämäni valtuustoaloitteen "Selvitysmiehen asettaminen pohtimaan Jyväskylän ja Jyväskylän maalaiskunnan kuntaliitosta" pohjalta.

Jyväskylän maalaiskunnan valtuusto hyväksyi 29.8.2005 kokoomuksen valtuustoryhmän vastaavaan aloitteeseen kunnanjohtaja Arto Lepistön valmisteleman pohjaesityksen, jossa muun muassa todetaan: "Selvityksen tekemiseen tai teettämiseen esim. sisäministeriön kustannuksella voidaan palata tarvittaessa vuoden 2006 keväällä".

Tähän Jyväskylän kaupunginhallitus ja maanantaina siis myös valtuusto yksimielisesti tarttui ja ilmaisi "välittömän valmiutensa yhteiseen selvitystyöhön".

Esitys lähetettiin kokouksen päätöksellä tiedoksi myös maalaiskunnalle.

Esityslistat ja pöytäkirjat ko. kokouksista löytyvät maalaiskunnan ja Jkl:n internet-sivuilta www.jklmlk.fi ja www.jkl.fi


Hyväksymme eri perhemuodot

2005-09-09

Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kansi 9.9.2005 oli otsikoitu: "Keskustan malli – Kuusi keskustapuolueen miestä kertoo, miksi ydinperhe on niin ihana, että muut mallit pitää oikein lailla kieltää."

Jutun taustalla oli pääministeri Matti Vanhaselle 22.8.2005 luovuttamamme vetoomus, jossa pyysimme häntä vaikuttamaan valmisteilla olevan hedelmöityshoitolain arvopohjaan.

Jutun toimittaja Katja Martelius lähestyi meitä, ja pyysi saada tehdä haastattelun, miksi allekirjoitimme kyseisen vetoomuksen. Tähän kaikki olimme valmiita.

Jutun kuvitus ja otsikointi antavat kuitenkin täysin virheellisen käsityksen sanomamme sisällöstä. Me emme tuomitse eri perhemuotoja ja pidä ainoana hyväksyttävänä mallina ns. ydinperhettä. Sen sijaan meillä on hyvin selkeä käsitys siitä, kenelle hedelmöityshoitoja tulisi antaa ja miten hoitojen tuloksena syntyvien lapsien isyys tulisi käsitellä.

Perustelemme seuraavassa näkemyksemme.

Oikeusministeriö on valmistellut uutta ehdotusta hallituksen esitykseksi hedelmöityshoidoista. Keskeisenä avoimena kysymyksenä lain valmistelussa on ollut se, tulisiko hoitoja antaa vain miehen ja naisen muodostamalle parille vai tulisiko hoidot sallia myös itsellisille naisille ja naispareille. Jos hoidot sallittaisiin itsellisille naisille ja naispareille, tulisi määritellä miten tällaisissa tapauksissa määräytyy hoitojen avulla syntyvän lapsen isyys.

Oikeusministeriö on nyt ottanut esityksen lähtökohdaksi kaksi vaihtoehtoa, joissa molemmissa sallittaisiin hedelmöityshoidot myös itsellisille naisille ja naispareille. Ensimmäisessä vaihtoehdossa ei tehtäisi eroa hoitoa saavien siviilisäädyn välillä. Tässä vaihtoehdossa sukusolujen luovuttaja voisi halutessaan erikseen suostua siihen, että hänet voidaan vahvistaa lapsen isäksi, silloin kun hänen sukusolujaan käytetään itsellisille naisille ja naispareille annettavassa hoidossa. Tätä ei kuitenkaan asetettaisi annettavan hoidon edellytykseksi, joten jos luovuttaja ei antaisi suostumustaan, hoidon avulla voisi syntyä lapsia, joille ei voida vahvistaa isää.

Toinen vaihtoehto vastaa edellisessä hallituksen esityksessä (76/2002 vp) valittua ratkaisua, jonka mukaan hoitoja voidaan antaa itsellisille naisille ja naispareille, jos sukusolujen luovuttaja on nimenomaisesti suostunut siihen, että hänet voidaan vahvistaa syntyvän lapsen isäksi.

Olemme korostaneet sitä näkökulmaa, että hedelmöityshoitolainsäädännön tulee olla eettisesti kestävää ja että jokaisella lapsella tulee olla oikeus äitiin ja isään. Hedelmöityshoitojen sääntelyssä tulee luoda puitteet hedelmättömyyden hoitoon, kuten säännellä sukusolujen ja alkioiden käytön hyväksyttävät edellytykset. Se, kenelle hoitoja annetaan, tulisi liittyä toisaalta hedelmättömyyden hoitoon ja toisaalta laissa tulisi ennen kaikkea turvata syntyvän lapsen etu. Aikuisten ihmisten tarve tai oikeus lisääntymiseen hedelmöityshoitojen avulla on mielestämme tähän nähden toissijainen kysymys.

Suhtaudumme kielteisesti hedelmöityshoitojen antamiseen muille kuin naisen ja miehen muodostamille pareille. Mielestämme olisi perusteltua rajata hoidot koskemaan miehen ja naisen muodostamia pareja, ja että hoitoa annettaisiin ensisijaisesti lääketieteellisin perustein. Hoitoa voitaisiin antaa miehen ja naisen muodostamalle parille myös siinä tapauksessa, että lapsettomuuden tarkkaa lääketieteellistä syytä ei tutkimuksissa saada selville.

Jos hoitojen antaminen rajattaisiin vain avio- ja avopareille, olisi kysymys lapsen isyydestä selkeämpi. Tarkoituksena olisi tällöin, että hoitoon suostumuksensa antaneesta äidin avio- tai avopuolisosta tulee lapsen isä, eikä lapsen ja sukusolujen luovuttajan välille perustettaisi minkäänlaista oikeudellista suhdetta. Hedelmöityshoidolla alkunsa saanut lapsi syntyisi perheeseen, jossa olisi sekä äiti että isä. Tällöin ei kysymys luovuttajan suhteesta lapseen ja hoitoa saavaan naiseen nousisi esille.

Lapsen tiedonsaantioikeus alkuperästään voitaisiin toteuttaa oikeusministeriön ehdottamalla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsella on aina oikeus saada tieto alkuperästään ja isästään täysi-ikäiseksi tultuaan, jos hän on saanut tietää tai jos hänelle kerrotaan, että hän on syntynyt hedelmöityshoidon tuloksena. Tätä varten kerättäisiin Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen tietorekisteri luovuttajista.

Emme pidä toivottavana, että lainsäädännöllä tuettaisiin järjestelmää, jonka seurauksena lapsi olisi syntymästään lähtien pysyvästi isätön. Tämä poikkeaisi lapsen asemaa koskevan lainsäädäntömme keskeisistä periaatteista, emmekä pidä sitä lapsen edun mukaisena. Esimerkiksi nykyisessä isyyslaissa on pidetty tärkeänä, että kun syntyy lapsi, jonka isä ei ole välittömästi tiedossa, isyys pyritään yhteiskunnan toimesta selvittämään. Tätä varten lapsen etua valvomaan on osoitettu erityinen viranomainen, lastenvalvoja.

Sääntelyvaihtoehto, jonka mukaan isäksi voitaisiin vahvistaa mies, joka on toiminut vain sukusolujen luovuttajana, on jossain määrin keinotekoinen eikä turvaa lapsen oikeutta isään sellaisessa tosiasiallisessa merkityksessä kuin pidämme oikeana syntyvän lapsen näkökulmasta.

PETRI NEITTAANMÄKI
ESKO AHONEN
SEPPO LAHTELA
LAURI OINONEN
PEKKA VILKUNA
kansanedustajia (kesk.)
HANNU TAKKULA
Euroopan parlamentin jäsen (kesk.)


Hallitus uhmaa eduskunnan tahtoa

2005-08-28

Hallitus sai budjettiriihen päätökseen 24.8.2005. Riihessä vahvistettiin paljon keskustelua herättänyt valtiovarainministeri Antti Kalliomäen ja pääministeri Matti Vanhasen sopimus, jossa linjattiin jäljellä olevan vaalikauden aikana käynnistettävät väylähankkeet.

Sen lisäksi, että tehty päätös poikkesi talouspoliittisen ministerivaliokunnan aiemmin hyväksymästä kiireellisyysjärjestyksestä, se oli myös vastoin eduskunnan 22.6.2005 hyväksymää linjausta, jota Kalliomäki ja Vanhanen olivat eduskunnan pöytäkirjojen mukaan kansanedustajan ominaisuudessa itse hyväksymässä.

Eduskunta hyväksyi tuolloin valtiovarainvaliokunnan mietinnön (VaVM 15/2005 vp) vuoden 2005 lisätalousarvioksi. Mietinnössä käsiteltiin muun muassa jälkirahoitus-, kokonaisrahoitus- ja elinkaarirahoitushankkeita. Mietinnössä viitattiin valtiovarainvaliokunnan aiempiin kannanottoihin ja todettiin, että elinkaarimallilla toteutettavan Lohja-Muurla -hankkeen kohtelua menokehyksissä on oikaistava.

Hankkeelle myönnetystä 700 miljoonan euron valtuudesta noin 370 miljoonaa koostuu rahoitus- ja hoitokuluista, joita valtio alkaa maksaa palvelumaksuna vasta vuonna 2008. Sitä ennen hankkeesta aiheutuu projektin hoitoon liittyvät vain noin 6 miljoonan euron kulut, mutta 700 miljoonan euron sopimusvaltuus vie kehyksestä ja kuluvan vaalikauden investoinneista suuren osan.

Mikäli hanke rahoitettaisiin ns. perinteisenä mallina, liikenne- ja viestintäministeriön nykyisestä menokehyksestä voitaisiin suunnata noin 370 miljoonaa euroa muihin investointeihin. Jäljellä olevat ykköskorin hankkeet maksavat yhteensä 371 miljoonaa euroa eli lähes täsmälleen sen verran kuin Lohja-Muurla -hankkeen uudelleen budjetoinnista vapautuisi varoja.

Valiokunta ja siis myös eduskunta piti "välttämättömänä, että elinkaarimallin kehystulkintaa muutetaan" ja ehdottoman tärkeänä, että "kaikista ministerityöryhmän esittämistä ensimmäiseen koriin kuuluvista hankkeista tehdään aloituspäätökset vielä kuluvan vaalikauden aikana".

Suomen perustuslain 3 §:n mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.

Hallituksen on siis noudatettava eduskunnan päätöksiä. Tätä taustaa vasten pidän hämmästyttävänä, että hallitus ei budjettiriihessä ottanut eduskunnan linjauksia kuuleviin korviinsa. Pidänkin välttämättömänä, että budjetin eduskuntakäsittelyn yhteydessä hallituksen esitystä muutetaan aiempien päätösten mukaiseksi. Toisensisältöinen ratkaisu murentaisi eduskunnan arvovallan.


Ratkaisu tiekiistaan on olemassa

2005-08-24

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäen ja pääministeri Matti Vanhasen sopimus, jossa linjattiin jäljellä olevan vaalikauden aikana käynnistettävät väylähankkeet, on ehtinyt herättää jo monenlaista keskustelua ja tuntemuksia niin eduskuntaryhmien kuin kansalaistenkin keskuudessa.

Sopimus oli paha virhe, sillä se poikkesi talouspoliittisen ministerivaliokunnan aiemmin hyväksymästä kiireellisyysjärjestyksestä. Sopimus oli myös vastoin eduskunnan 22.6.2005 tekemää päätöstä.

Eduskunta hyväksyi tuolloin valtiovarainvaliokunnan mietinnön vuoden 2005 lisätalousarvioksi. Mietinnössä käsiteltiin muun muassa jälkirahoitus-, kokonaisrahoitus- ja elinkaarirahoitushankkeita. Mietinnössä viitattiin valtiovarainvaliokunnan aiempiin kannanottoihin ja todettiin, että elinkaarimallilla toteutettavan Lohja-Muurla -hankkeen kohtelua menokehyksissä on oikaistava.

Hankkeelle myönnetystä 700 miljoonan euron valtuudesta noin 370 miljoonaa koostuu rahoitus- ja hoitokuluista, joita valtio alkaa maksaa palvelumaksuna vasta vuonna 2008. Sitä ennen hankkeesta aiheutuu projektin hoitoon liittyvät vain noin 6 miljoonan euron kulut, mutta 700 miljoonan euron sopimusvaltuus vie kehyksestä ja kuluvan vaalikauden investoinneista suuren osan.

Mikäli hanke rahoitettaisiin ns. perinteisenä mallina, liikenne- ja viestintäministeriön nykyisestä menokehyksestä voitaisiin suunnata noin 370 miljoonaa euroa muihin investointeihin.

Eduskunta piti välttämättömänä, että elinkaarimallin kehystulkintaa muutetaan ja ”ehdottoman tärkeänä sitä, että kaikista ministerityöryhmän esittämistä ensimmäiseen koriin kuuluvista hankkeista tehdään aloituspäätökset vielä kuluvan vaalikauden aikana.”

Tätä taustaa vasten pidän välttämättömänä, että Kalliomäen ja Vanhasen sopimusta täydennetään tulevassa hallituksen budjettiriihessä tai viimeistään eduskunnassa aiempien päätösten mukaiseksi.

Jäljellä olevat ykköskorin hankkeet maksavat yhteensä 371 miljoonaa euroa eli lähes täsmälleen sen verran kuin Lohja-Muurla -hankkeen uudelleen budjetoinnista vapautuisi varoja. Rahoitusta on toki saatavissa myös valtionyhtiöiden myyntituloista, polttoaineiden hinnannousun tuomasta ennakoitua suuremmasta verokertymästä ja/tai toteuttamalla osa näistäkin hankkeista elinkaarimallilla.

Suomen perustuslain 3 §:n mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.

Kalliomäen ja Vanhasen on siis toteutettava eduskunnan tahtoa. Nyt nähdyt kahdenkeskiset sopimukset eivät kuulu avoimeen poliittiseen kulttuuriin. Myöskään pakotettu yksimielisyys ja tuen antaminen johtajille julkisuuskuvan varjelemisen vuoksi ei ole tervettä demokratiaa.

Kysymyksessä on koko hallituksen politiikan uskottavuus. Kansalaiset ovat luottaneet hallituksen ministereiden ja hallituspuolueiden kansanedustajien lupauksiin siitä, että sovitut hankkeet käynnistyvät tällä vaalikaudella. Jos näin ei käykään, luottamus hallitukseen romahtaa.

Omalta osaltani taistelen kaikin tavoin jäljellä olevien hankkeiden käynnistämiseksi pikaisesti.


Selvityksistä ja selityksistä päätöksiin

2005-08-23

Opetusministeri Tuula Haatainen (sd.) kirjoitti Keskisuomalaisessa 23.8.2005, että olisin todennut sanomalehti Suomenmaassa (17.8.), että ”nykyisellä koulutustarjonnalla Jyväskylän yliopisto ei vahvista maakuntaa” ja luonut näin ”väärää mielikuvaa Jyväskylän yliopiston todellisesta tasosta”.

Ministeri Haatainen nosti esille ansionsa Jyväskylän yliopiston nanotieteiden maisteriohjelman vahvistamisessa, mutta jätti huomiotta ministeriössään toteutetun perusteettoman kilpailutuksen, jonka seurauksena kansainvälinen Pisa-tutkimus siirrettiin Jyväskylästä Helsingin yliopistoon.

En ole sanallakaan väittänyt, ettei Jyväskylän yliopiston nykyinen koulutustarjonta vahvistaisi Keski-Suomen maakuntaa. Sen sijaan olen painottanut, että DI-koulutuksen aloittaminen monipuolistaisi yliopiston mahdollisuuksia yritysyhteistyöhön, alueelliseen kehittämiseen ja kansainvälisiin osaamisverkostoihin kytkeytymiseen. Samalla myös Keski-Suomen maakunnan teollisen toiminnan edellytykset ja kilpailukyky globaaleilla markkinoilla parantuisivat.

Kysymys ei ole omasta ideastani, vaan Jyväskylän yliopiston lokakuussa 2002 tekemästä virallisesta esityksestä, jolla on yksiselitteinen Keski-Suomen elinkeinoelämän tuki. Myös Keski-Suomen maakuntaohjelmassa DI-koulutuksen aloittaminen on nimetty kärkihankkeeksi.

Kirjoituksessaan Haatainen myös väitti minun pitävän ”erityisenä ongelmana, että Jyväskylän yliopistosta valmistuu diplomi-insinöörien sijasta maistereita”. Haataisen mukaan en esitä ”Jyväskylän yliopiston tarjoaman luonnontieteellisen koulutuksen tai tutkimuksen sisällöllistä kehittämistä, vaan pelkän tutkintonimikkeen muuttamista”.

Tämäkään ei pidä paikkaansa.

Jyväskylän yliopiston DI-koulutuksen suunnittelun keskeisenä lähtökohtana on ollut uudistuvan, teollisuutta palvelevan koulutuksen toteuttaminen suuntaamalla nykyresursseja uudelleen ja hyödyntämällä Bologna-prosessia modernilla tavalla.

Vaikka opetusministeri yrittää käännellä asiaa miten päin tahansa, selvitysmies, professori Paavo Urosen 24.8.2004 antaman raportin johtopäätös oli yksiselitteinen: "Jyväskylän yliopistolle annetaan oikeus kouluttaa diplomi-insinöörejä toisen vaiheen ohjelmilla esitetyn suunnitelman pohjalta kuitenkin siten, että tutkintotavoite alennetaan 50:een ja pääaineet ovat informaatiotekniikka ja teollinen fysiikka mukaan luettuna nanoelektroniikka."

Miksi on niin vaikeaa tehdä tämänsisältöinen päätös, ministeri Haatainen?

Tuorein, Yrjö Neuvon johtaman työryhmän selvityskään ei tyrmää Jyväskylän yliopiston DI-koulutusta, vaan siinä esille nostetut näkökohdat pikemminkin puoltavat koulutuksen aloittamista. Tämä tullaan osoittamaan pian opetusministeriölle luovutettavalla muistiolla.

Se kannattaa ministerinkin lukea.



Vanhasen ja Kalliomäen sopimus paha virhe

2005-08-19

Pääministerin ja valtiovarainministerin tänään perjantaina tekemä ehdotus jäljellä olevan vaalikauden aikana toteutettaviksi väylähankkeiksi on ehtinyt herättää jo monenlaista keskustelua ja tuntemuksia maakunnissa.

Katson, että pääministeri Vanhanen teki pahan virheen mennessään sopimaan valtiovarainministerin kanssa asiasta vastoin talouspoliittisen ministerivaliokunnan aiemmin hyväksymää kiireellisyysjärjestystä ja keskustan puolue-elinten kantaa. Kiireellisyyslistan ulkopuolelta mukaan tällä vaalikaudella toteutettaviksi hankkeiksi tulisivat Tampereen kehätien toinen vaihe sekä Oulu-Kuusamontie.

Kalliomäen ja Vanhasen sopimus on kaadettava hallituksen budjettiriihessä ja muutettava aiempien päätösten mukaiseksi. Budjettiriihen on päätettävä, että tällä vaalikaudella käynnistetään vielä seuraavat hankkeet: Seinäjoki-Oulu-radan 2. vaihe, Kemin kohta ja sillat, Tampere-Seinäjoki-rata, Kirkkonummi-Kivenlahti, Lusi-Mikkeli, Sepänkylän ohitustie Vaasassa, Lusi-Vaajakoski sekä Savonlinnan keskustan ohitustie.

Nämä maksavat yhteensä 371 miljoonaa euroa. Kun Tampereen ja Oulun hankkeet siirretään aiempien päätösten mukaisesti toteutettavaksi seuraavalle vaalikaudelle, säästetään niistä 82,7 miljoonaa euroa, eli lisärahaa tarvitaan 288,3 miljoonaa euroa. Summa voidaan ottaa helposti valtionyhtiöiden myyntituloista, polttoaineiden hinnannousun tuomasta ennakoitua suuremmasta verokertymästä ja/tai toteuttamalla osa hankkeista ns. elinkaarimallilla.

Kysymyksessä on koko hallituksen politiikan uskottavuus. Maakunnissa on luotettu hallituksen ministereiden ja hallituspuolueiden kansanedustajien lupauksiin siitä, että sovitut hankkeet käynnistyvät tällä vaalikaudella. Jos näin ei käykään, luottamus hallitukseen romahtaa. Tällöin vastuuntuntoisille kansanedustajille ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin äänestää hallitukselle epäluottamusta opposition mahdollisen välikysymyksen yhteydessä.



Ministeri sai mitä tilasi

2005-08-16

Opetusministeri Tuula Haataisen (sd.) toiminta Jyväskylän yliopiston havitteleman diplomi-insinöörikoulutuksen tutkinnonanto-oikeuden käsittelemisessä on ollut pöyristyttävää. Vuosi sitten selvitysmies Paavo Urosen johtama työryhmä päätyi esittämään Jyväskylän yliopistolle oikeutta kouluttaa diplomi-insinöörejä siten, että tutkintotavoite olisi 50 ja pääaineet olisivat informaatiotekniikka ja teollinen fysiikka mukaan luettuna nanoelektroniikka.

Jyväskylän yliopistossa on tehty määrätietoisesti vuosikausia töitä tutkinnonanto-oikeuden saamiseksi, sillä tavoitteena on ollut edistää sellaisen teknistieteellisen osaamisen kompetenssipohjan kehittymistä, jonka avulla pystytään kytkeytymään kansainvälisiin osaamisverkostoihin ja vahvistamaan yritysten kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. Urosen selvitys toi valon pilkahduksen, ja tuolloin oletettiin, että päätös syntyisi esityksen pohjalta.

Toisin kuitenkin kävi. Haatainen ei halunnut myöntää tutkinnonanto-oikeutta ja asetti uuden selvitysmiehen, Yrjö Neuvon. Neuvon työryhmän 15.8. julkistetussa selvityksessä todetaan, että "Tutkimuksen ja opetuksen laadun parantaminen edellyttää koulutusyksikköjen ja koulutusohjelmien määrän vähentämistä sekä koulutuksen ja tutkimuksen keskittämistä suurempiin ja kilpailukykyisempiin yksiköihin."

Työryhmä siis myöntää, että DI- ja TkT -tutkintojen sisällöissä on kehittämistarvetta, ja niiden määrässä on huomattava vaje asetettuihin valtakunnallisiin tutkintotavoitteisiin nähden. Työryhmä ei kuitenkaan suoraan ota kantaa siihen, voitaisiinko DI-tutkinnonanto-oikeus myöntää Jyväskylän yliopistolle vai ei, sillä raportissa todetaan, että "Uusien kasvualojen synnyttäminen edellyttää pitkäjänteistä panostusta korkeatasoiseen osaamiseen ja perustutkimukseen niin jo olemassa olevissa klustereissa, niiden rajapinnoilla kuin valituilla uusilla alueilla."

Informaatiotekniikasta, teollisesta fysiikasta ja nanoelektroniikasta koostuva Jyväskylän yliopiston DI-koulutus olisi juuri tällainen uusi alue. Suunnitelma pohjautuu nykyisiin monitieteellisiin maisterikoulutuksen vahvuuksiin ja matemaattis-luonnontieteellisten alojen sisältöihin. Se ei merkitsisi aloituspaikkojen lisäystä, ylikoulutusta eikä resurssien hajottamista.

Sen sijaan opetusministeri Tuula Haataisen linja on selvä. Julkistamassaan lehdistötiedotteessa Haatainen toteaa, että "rönsyjä ei tule lisätä, eli yksiköiden määrää ei lisätä", eikä hän tule siten esittämään Jyväskylän yliopistolle DI-tutkinnonanto-oikeutta.

Helsinkiläisten sosialidemokraattien maakuntavihamielisyys tuntuu vahvalta, sillä heillä tuntuu olevan sama linja, olipa kysymys sitten maakuntien vahvistamisesta koulutuspolitiikassa, tai vaikkapa tiemäärärahojen lisäämisestä.

Ministeri Haatainen sai mitä tilasikin, mutta Keski-Suomen maakuntaa sosialidemokraattien helsinkiläisministeri jälleen nöyryytti. Asiassa ei ole kuitenkaan syytä antaa periksi, vaan jatkaa määrätietoista työtä DI-tutkinnonanto-oikeuden saamiseksi Jyväskylän yliopistolle, sillä jonakin päivänä opetusministeriötä johtaa joku muu kuin sosialidemokraatti.


Silta-, rautatie- ja tieremontteihin vauhtia

2005-08-07

Siltaremontit ovat hidastaneet Keski-Suomessa tänä kesänä liikennettä erityisesti valtatie 13 osalta Saarijärvellä, nelostiellä Vaajakoskella ja 9-tiellä välillä Vaajakoski-Suonenjoki, jossa on kolmen sillan kunnostus parhaillaan käynnissä.

Satojen tuhansien autoilijoiden matkanteko on hidastunut merkittävästi ja pahimmillaan Vaajakoskella autoilijat ovat joutuneet odotteleman jonossa jopa puoli tuntia. Siltojen remonttityöt ovat sekä huonosti ajoitettuja että huonosti organisoituja. Työmailla näkee keskellä päivää ainoastaan muutamia henkilöitä töissä ja koneet seisovat vieressä. Eräillä siltatyömailla ei ole ollut päivä- tai viikkokausiin yhtään henkilöä töissä.

Lisäviiveettä tietöille ovat aiheuttaneet lehtitietojen mukaan asfalttityöntekijöiden lomat. Tällaista ei ammattimaisesti johdetussa toiminnassa saisi tapahtua. Suomessa on kymmeniä asfalttifirmoja, jotka tekevät tuloksensa kesäaikana ja järjestävät lomansa talvelle. Siltaremontit tulisi toteuttaa rivakasti kaksi- tai jopa kolmivuorotyönä valoisana kesäaikana.

Nyt jopa 6-8 viikkoa kestävät ja autoilijoita häiritsevät muutamien tai kymmenien metrin pätkien kunnostaminen voitaisiin toisella, järkevämmällä tavalla organisoiden tehdä muutamassa päivässä. Eri osavaiheet tulisi suunnitella niin että auki revitty silta ei odottele viikkotolkulla lomalta palaavia seuraavan työvaiheen suorittajia.

Tällaisissa tapauksissa kyse ei voi olla rahasta, vaan tien kunnostuksesta vastaavien tahojen tehottomuudesta. Samalla on kyse toimintaa rahoittavien tahojen - eli käytännössä meidän autoilijoiden - palvelujen laiminlyömisestä.

x x x

Tietöillä oli aikanaan suuri merkitys Suomen eri alueiden työllisyydelle. Työllisyysnäkökulmaa ei ole arvioitu nyt, kun on käyty keskustelua maamme rapistuvasta tieverkosta. Teiden kunto on heikentynyt niin valtavasti, että turvallisuus kärsii ja monien alueiden kilpailuetu heikkenee rapistuvan tieverkon myötä.

On syytä palauttaa mieliin, että tiemäärärahat ovat nyt alemmalla tasolla kuin vaikkapa 1980-luvulla tai 1990-luvun alussa. Esimerkiksi 1980-luvun budjetin tiemäärärahat olivat yli prosentin bruttokansantuotteesta, kun ne ovat nyt enää noin puolen prosentin tasolla. Tienpito on heikentynyt määrärahojen supistuessa tilanteessa, jossa samaan aikaan ajoneuvokanta on kaksinkertaistunut.

Suuriin hankkeisiin, kuten moottoritiehankkeisiin, Kerava-Lahti-oikorataan tai esimerkiksi Vuosaaren satamaan rahaa on kyllä löytynyt. Samalla rahan puute on ollut todellinen ongelma perustienpidon ja radanpidon osalta.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan mielestä perustienpidon määrärahakehys on johtamassa kestämättömään tilanteeseen ja esimerkiksi koko rataverkon säilyttämiseen liikennöitävässä kunnossa suunniteltu kehys ei riitä. Tähän liittyy keskustelu lakkautettavista ja purettavissa rataosuuksista.

Olen useissa valtioneuvostolle osoittamissani kirjallisissa kysymyksissä edellyttänyt Äänekoski-Haapajärvi -rataosuuden säilyttämistä ja kehittämistä. Raideliikenteen avaaminen kilpailulle voi jatkossa mahdollistaa jopa henkilöjunayhteyden Keski-Suomesta pohjoiseen..

On hämmästyttävää, että sosialidemokraattinen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki esittää ensi vuoden budjettiin poikkeamista liikennepoliittisen ministerityöryhmän esittämistä väylähankkeista.

Tätä en voi keskisuomalaisena kansanedustajana hyväksyä. Lusi-Vaajakoski -tieosuus on saatava joka tapauksessa tällä vaalikaudella käyntiin aiempien päätösten mukaisesti. Hanke tulee toteuttaa Lahden moottoritien tapaan ripeästi riittävää työkapasiteettia käyttäen. Tämä toteutustapa on myös kansantaloudellisesti edullisin.


© Petri Neittaanmäki - Keskusta